Kansainvälinen lehdistö alkoi kirjoittaa artikkeleita Dylanin 80-vuotissyntymäpäivästä jo toukokuun 2021 alkupuolella ja nyt näitä juttuja on kertynyt jo satoja. Googlen hakukoneen ongelma on se, että sieltä nousee esiin lähinnä angloamerikkalaisen lehdistön jutut, varsinkin jos ei osaa noita muita kieliä. No, “kieliummikon” pelastus on norjalaisenKarl Erikin jo 27 vuotta ylläpitämä Dylan-sivusto, jonne fanit postaavat ympäri maailmaa Dylan-uutislinkkejä. Karl-Erik on ollut todella kiireinen viime viikkoina, sillä Dylan-fanit ovat postanneet hänen sivuilleen satoja linkkejä näistä Dylan 80 -uutisista! Koska näitä uutisia on valtavan paljon ja koska tämä Winterlude saitti on lähtökohtaisesti Dylan-sivusto päätin koota näistä linkeistä sellaisen kompaktin “lehdistökatsauksen”. Suurin osa teistä ei varmaan osaa flaaminkieltä, espanjaa tai kroatiaa, mutta muistakaa käyttää Google-kääntäjää, sillä jopa näihin “eksoottisiin” uutisiin pääsee sen avulla kyllä käsiksi!
Dylan osallistui vuosina 1963-65 Newportin festivaaleille. Viimeisellä esiintymiskerralla heinäkuussa1965 hän teki monien yllätykseksi ja kauhistukseksi pesäeron folk-liikkeeseen esittämällä folk-kappaleiden ohella sähköisesti ”raakaa” rockia!
Tänään illalla (22.5.21) ainakin miljoona suomalaista jännittää miten suomalainen rockyhtye Blind Channel sijoittuu Rotterdamissa Euroviisujen loppukilpailussa. Tämän vuoksi monelta jää varmaan huomaamatta, miten hienon Bob Dylan -dokumentin YLE Teema näyttää tänään klo 20 alkaen. Kyseessä on Murray Lernerin alunperin jo vuonna 1967 valmistunut 35mm:n elokuva, joka tiettävästi näytettiin vuonna 1973 jossain helsinkiläisessä elokuvateatterissakin. Lisäksi elokuvasta on julkaistu muistaakseni 1980-luvulla VHS-kasetti sekä DVD:t vuosina 2005 ja 2007. Elokuvan alkuperäinen nimi oli Festival ja se kuvastaa paremmin elokuvan kokonaissisältöä, koska elokuva ei pelkästään keskity Dylaniin vaan siinä kuvataan ylipäätään tapahtumia Newportin festivaaleilla 1963,1964 ja 1965. Mukana dokumentissa on kymmeniä muitakin artisteja. Ajan myötä Dylanin rooli elokuvassa on kuitenkin voimakkaasti korostunut, koska monet elokuvan muista artisteista ovat joko kuolleet tai ainakin ura on päättynyt. Niinpä Columbian vuonna 2007 julkaiseman elokuvan toisen DVD -version nimeksi vaihdettiin Bob Dylan: The Other Side Of The Mirror ja tämän version myös YLE Teema tänään lähettää. Jos ei tänään ehdi elokuvaa katsoa uusitaan se YLE Teemalla huomenna klo 16 ja lisäksi elokuva on katsottavissa YLE Areenassa vielä yli kuukauden ajan.
Psykologi Jacques Levy (1935 –2004) oli amerikkalainen lauluntekijä ja teatteriohjaaja. 1970-luvun alussa hän kirjoitti yhdessä The Byrdsien johtomiehen Roger McGuinnin kanssa useita lauluja. 1970-luvun puolivälissä Roger esitteli Levyn Dylanille ja heillä synkkasi niin hyvin että miehet alkoivat kirjoittaa yhdessä lauluja. Yhteistyön tuloksena syntyi peräti seitsemän Desire (1976) -albumilla julkaistua kappaletta sekä kolme vähemmän tunnettua kappaletta. Levy myös suunnitteli eli “ohjasi” Rolling Thunder Revue -kiertueet 1975 ja 1976.
Kun hiljattain julkaistiin tieto siitä, että Dylan on myynyt 300 miljoonalla dollarilla kaikkien kappaleidensa oikeudet Universal Music Groupille (UMG) tuli Levyn perikunnan mitta täyteen ja niinpä he toimittivat 20.1.2021 New Yorkin oikeuteen kanteen, jossa he haastoivat sekä Dylanin että UMG:n oikeuteen. Kanteessa todettiin että 1975 Dylan ja Levy olivat tehneet sopimuksen, jossa Levylle on määritelty 35%:n osuus rojalteista, joita Desire -albumi tuottaa. Perikunta ei kuitenkaan ollut saanut myönteistä vastausta kirjeisiinsä, joilla he olivat hakeneet Dylanilla Ja UMG:lta korvausta näiden välisestä kaupasta.
Asian tultua julkisuuteen antoi Dylanin asianajaja Orin Snyder lausunnon, jossa hän totesi että kanne on perätön ja että Levyn perikunnalle on maksettu kaikki asiaankuuluvat korvaukset. Tämän perusteella vaikuttaa siis siltä etteivät osapuolet ainakaan ihan heti ole pääsemässä sopimukseen kiistassa, koska molempien näkemykset oikeudenmukaisesta ratkaisusta ovat niin kaukana toisistaan.
Tässäkin, kuten myös koko Universal -kaupassa, on monta asiaa jotka jäävät näin aluksi täysin hämärän peittoon. Jos asia tosiaan menee oikeuskäsittelyyn eikä sitä sovita hiljaisuudessa (kuten aika usein tämäntyyppisissä rahakiistoissa tapahtuu), tulee asiakirjoista julkisia ja sen jälkeen ehkä saadaan parempi selvyys siitä kumpi on vedättänyt kumpaa. Jos Levyn perikunta saa korvauksia on myös mielenkiintoista nähdä, miten Universal kaupan laulut arvotetaan. Totuushan on että Dylanin tunnetuimmat laulut tuottavat rojalteja moninkertaisesti enemmän kuin vähemmän tunnetut kappaleet. Haastehakemuksessa perikunnan lakimies on kuitenkin laskenut korvausvaatimuksen jakamalla kauppasumman laulujen kokonaismäärällä ja näinhän sitä ei varmaankaan voi tehdä. Jos haluatte tutustua syvällisemmin aiheeseen, niin hyvänä alkuinfona voi käyttää Variety -lehden tuoretta artikkelia:
Korona-vuonna 2020 Dylan on ollut useita kertoja otsikoissa, vaikkei ole soittanut ainuttakaan keikkaa. Uusin jymyuutinen alkoi levitä maailman medioissa eilen (7.12.20) kun tuli julkisuuteen Dylanin ja Universalin kauppa, jossa Dylanin koko tuotannon julkaisuoikeudet (publishing rights) siirtyivät 300 miljoonan dollarin hinnalla Dylanilta Universalille. Mediassa on tapana suoristaa mutkat, jotta saadaan näyttävämpiä otsikoita. Niinpä esimerkiksi Iltalehti otsikoi asian näin: “Bob Dylan myi kaikki kappaleensa – ostaja maksoi hurjan summan”. Dylan itse ei ole suostunut kommentoimaan kauppaa, tarkkaa kauppasummaa ei myöskään ole paljastettu. Lehdistötiedotteissa mainittu 300 miljoonan dollarin maksu on pohjimmiltaan vain New York Times -lehden valistunut arvio kaupan loppusummasta.
Miksi asia ei olekaan ihan niin yksinkertainen kuin lehdet antavat ymmärtää? Ensinnäkin Dylanin levytyssopimus Sonyn kanssa jatkuu vielä pitkään ja lukemani perusteella Sony hoitaa jatkossakin Dylanin levytuotannon jakelua ja julkaisuja USA:n ulkopuolella. Toinen asiaa mutkistava seikka on USA:n lainsäädäntö. Jos joku haluaa perehtyä aiheeseen vielä syvällisemmin kuin mitä tässä lyhyessä artikkelissa on esitetty niin voitte lukea täydentäviä tietoja täältä:
Periaatteessa taiteilija voisi myydä tuotantonsa KAIKKI oikeudet (copyright) ulkopuoliselle, mutta ilmeisesti näissä (salaisissa) sopimuksissa näin ei useinkaan tapahdu. Koska minäkään en tiedä mitä Dylanin sopimuksessa lukee niin en voi väittää että alla oleva välttämättä kaikilta osin pätee Dylanin ja Universalin sopimukseen. Kirjoitan nyt vaan miten nämä asiat yleensä järjestetään.
Tavallisesti tekijänoikeus (copyright) jakantuu kahteen osaan: 1. oikeuteen kappaleesta, joka sisältää yleensä oikeuden sävellykseen ja sanoitukseen ja 2. oikeuteen alkuperäiseen (master) äänitteeseen.
Niinpä jos joku äänittää Beatles -kappaleen saa hän ainoastaan oikeuden äänitteeseen, sen sijaan oikeus kappaleeseen on edelleen Lennon- McCartneyllä. Tämä kaksijakoinen tekijänoikeus aiheuttaa ja mahdollistaa julkaisuyhtiöiden (publishing companies) toiminnan. Julkaisuoikeuksien omistaja on oikeutettu saamaan maksun siitä että joku toinen kuin kappaleen tekijä on sen äänittänyt tai sitä esittänyt.
Amerikan lainsäädännön mukaan kun tekijänoikeus on syntynyt (kappaleen rekisteröinnillä tai muulla tavoin) saa tekijä seuraavat oikeudet: oikeuden monistaa ja jakaa teostaan, esittää tai esitellä teosta julkisesti ja tehdä alkuperäisestä teoksesta uusia johdannaisteoksia. Ja käänteisesti: tekijällä on oikeus kieltää muita käyttämästä teostaan edellä mainituilla tavoilla. Jälleen tästä voidaan poiketa, jos toinen artisti / henkilö on hankkinut julkaisuyhtiöltä luvan teoksen käyttöön.
Julkaisuoikeudet voidaan jakaa kolmeen osaan (en tiedä onko näille tarkkoja suomennoksia olemassa, joten käytän tässä alkuperäisiä termejä):
1. Mechanical Royalties – tämä tarkoittaa hyvitysmaksuja, jotka kuuluu maksaa julkaisuyhtiölle, jos joku toinen levyttää ja/tai jakelee alkuperäistä tai siitä johdettua äänitettä, tämä kattaa siis myös striimauksen.
2. Esitysoikeudet – tämä koskee muiden oikeutta esittää tekijän musiikkia konsertissa
3. Synchronization License Fees – tämä koskee muiden oikeutta esittää tekijän musiikkia TV:ssä, radiossa, Internetissä jne.
Jos tekijä on kaupassa siirtänyt oikeutensa julkaisuyhtiölle, saa julkaisuyhtiö yleensä yllä manitut hyvitysmaksut, MUTTA…yleensä Amerikassa julkaisuyhtiö ei saa 100%:sti näitä tekijänoikeusmaksuja, vaan normaalisti julkaisuyhtiön osuus näistä maksuista on noin 50% ellei kauppasopimuksessa ole toisin sovittu. Toinen 50% on ns. kirjoittajan (writer) eli tekijän hyvitysmaksu.
Niinpä on mahdollista / todennäköistä että nyt kohutun ja osittain väärin otsikoidun kaupan jälkeenkin Dylan edelleen saa tekijänoikeusmaksuja eli tuon writer-osuuden niistä. Näin tarkastellen Dylan ei oliskaan luopunut kokonaan teostensa tuotoista, vaan ainoastaan siihen liityvästä hankalasta ja resursseja vaativasta valvontatyöstä. Onhan maailmalla tehty jo yli 6000 cover-levytystä Dylanin kappaleista, hänen musiikkiaan kuullaan jo yli 800 elokuvassa ja sadat radioasemat ympäri maailmaa soittavat päivittäin hänen musiikkiaan. Jatkossa on siis Universalin päänvaivana valvoa tätä kaikkea ja huolehtia siitä että rojaltit maksetaan oikein ja ajallaan.
Mitä tekee 79-vuotias mies, jonka perustyön eli keikkailun Korona pilaa vuodeksi? Hän tekee levyn. Mitä hän tekee sen jälkeen? Lepää ja viettää mukavaa vapaa-aikaa, koska rahaa on ja lisää tulee koko ajan. Väärin. Monen kohdalla voisi olla noin, mutta ei taiteilija Bob Dylanin, sillä hänellä on aina jotain menossa tai suunnitteilla! Niinpä kun on alkanut näyttää ilmeiseltä, ettei hän voi keikoille lähteä vielä pitkään aikaan on hän päättänyt palata hommaan jota hän sivutoimisesti harrasti vuosina 2006-2009 eli Dylan palaa radiojuontajaksi ja mikä parasta kun Sirius -radion ohjelmat olivat tunnin mittaisia, ovat uudet ohjelmat peräti kahden tunnin kestoisia. Ensimmäisen ohjelman teemana on viski, Dylanhan tuottaa nykyään myös omaa viskiä eli sen lisäksi että hän on taiteilija, on hän menestyvä liikemies.
Whiskey ohjelma kuullaan kello 11 USA:n aikaa maanantaina 21.9.2020 SiriusXM -kanavalla 27. Tarkempia tietoja ohjelmasta alla olevien linkkien avulla:
Kuten aikaisemmin (osassa 2) kerroin, Metacritic -sivusto kerää lehtiarvosteluja eri puolilta maailmaa (lähinnä kuitenkin englanninkielisistä julkaisuista) ja laskee niiden perusteella kunkin levyn saamat pisteet. Sata on teoreettinen maksimi, jonka saa jos kaikki arvostelijat luokittelevat albumin viiden tähden arvoiseksi tai antavat pisteet 10/10. Näin ajatellen, jos arvosteluja ei valikoida, lienee pisteluku 100 mahdoton saavuttaa. Yllättävän lähelle sitä kuitenkin jotkut levyt pääsevät. Alla linkki Metacritic-sivuston vuoden 2020 parhaat pisteet saaneiden levyjen listaan. Joko alan ”pudota kärryiltä” tai sitten USA:ssa digataan paljon artisteja, joita Euroopassa ei pahemmin tunneta, sillä täytyy kyllä tunnustaa että kovin vähän näistä artisteista tunnen. Sitä suuremmalla syyllä, näiden nuorten nykyartistien keskellä, pidän kohta 80-vuotiaan Dylanin RARW -albumin sijoittumista sijaluvulle 2, uskomattoman hienolla pisteluvulla 95, pienenä ihmeenä. Jos terveyttä riittää Dylan voi siis jatkaa upeaa uraansa vielä pitkäänkin. Eläke on muutoinkin aina esiintyneelle Dylanille tuntematon käsite. Dylan aloitti esiintymisen teini-ikäisenä ja jatkanut sitä nyt jo 65 vuotta! Ja levytyssopimuksen saatuaan hän on julkaissut levyjä tasaiseen tahtiin eli hänen levykataloginsa on jokaisen levy-yhtiön ”märkä” unelma, sillä Dylanin levyjä voi myydä tästä päivästä ikuisuuteen. Dylanin musiikki ei vanhene koskaan.
RARW:n ilmestymisestä on kohta kulunut kuukausi ja peräti kymmenessä maassa albumi nousi listaykköseksi. Uusia Dylanin ykköseksi noteeranneita maita ovat Itävalta, Portugali ja Sveitsi. TOP10 sijoituksia RARW on kerännyt jo 18 maassa. Vähemmälle huomiolle levy on jostain syystä Suomen ohella jäänyt Unkarissa ja Puolassa, nämä maat ymmärrän sikäli että Dylan on keikkaillut molemmissa maissa hyvin vähän. Sen sijaan RARW:n huono sijoitus Kanadassa oli minulle pieni yllätys.
UK 1
Saksa 1
Irlanti 1
Uusi-Seelanti 1
Norja 1
Skotlanti 1
Hollanti 1 Itävalta 1
Portugali 1
Sveitsi 1
USA 2
Australia 2
Belgia 2
Ruotsi 3
Italia 4 Ranska 4
Tanska 6
Tsekki 7
Nykyään alkaa olla niin ,että joka kerta kun Dylan julkaisee omia sävellyksiä sisältävän albumin on se merkkitapaus maailmalla, sillä nämä julkaisukerrat muuttuvat yhä harvalukuisemmiksi. En silti usko, että tämä RARW -levykään on maestron viimeinen uusia sävellyksiä sisältävä albumi, mutta monet varmaan ajattelevat niin, koska tämäkin levy on menestynyt erittäin hyvin suuressa maailmassa. Alla ensimmäisen viikon listasijoituksia eri maissa:
Saksa 1
Irlanti 1
Uusi-Seelanti 1
Norja 1 UK 1
Skotlanti 1
Hollanti 1 USA 2
Australia 2
Belgia 2
Ruotsi 3
Italia 4
Suomi 14
Minulle ei ollut yllätys Suomen huono sijoitus. Vaikka Dylan on keikkaillut Suomessa lukuisat kerrat niin jostain syystä Dylanin levyt eivät vieläkään uppoa suomalaisyleisöön yhtä hyvin kuin esimerkiksi Neil Youngin levyt. No, ehkäpä Dylanin suuruus joskus tulevaisuudessa ymmärretään myös täällä peräpohjolassa.
Dylanin uuden albumin kansikuva on tällä hetkellä näyttävästi esillä Pariisissa 34 Rue Saint Guillaume -osoitteessa sijaitsevassa baarissa.
RARW -albumi herättää edelleen suurta mielenkiintoa maailmalla eli uusia arvosteluja on taas ilmestynyt paljon. Vaikka tiedän että suurin osa Winterluden lukijoista ymmärtää vain suomea ja englantia päätin tällä kertaa ottaa mukaan myös muun kielisiä arvosteluja. Uskoisin että Google-kääntäjällä niistä saatte jotain tolkkua. Suosituin suomalainen rocklehti Soundi on myös noteerannut Dylanin uutuuden ja arvostelu on kohtalaisen hyvin kirjoitttu, mutta lopputulos on erilainen kuin anglomaissa eli Soundin toimittajalta heruu levylle vain kolme tähteä.
Normaalisti Dylan on lähes koko ajan kiertueella. Korona -pandemiasta johtuen hän ei ole voinut konsertoida 7 kuukauteen, mikä on täysin poikkeuksellista. Ensin peruttiin Japanin kiertue ja sen jälkeen USA:n kesäkiertue 2020. Nyt uusia osakiertueita ei ole enää julkaistu ja koska Korona -tilanne on edelleen USA:ssa paha lienee selvää, ettei Dylan voi konsertoida ainakaan siellä. Euroopassa sen sijaan Korona on jo hellittämässä otetaan, joten ehkäpä seuraavaksi näemme Dylanin taas Euroopassa?
Metacritic -sivusto kerää arvosteluja maailmalta ja laskee niiden perusteella levylle yhden pisteluvun, joka perustuu kymmenien, joskus jopa satojen arvostelujen pistelukujen keskiarvoon. Metacritic käyttää pistelukuja 0-100, jossa 100 tarkoittaa sitä että kaikki ovat antaneet levylle 5 tähteä eli mikäli arvosteluja on riittävästi ei kukaan voi päästä tuohon maagiseen lukuun. Dylanin uudesta RARW -levystä ohjelma on löytänyt tähän mennessä 21 arvostelua, joiden pisteluvuksi tulee huikeat 94! RARW on siis ainakin arvostelijoiden suosikki. Myöhemmin saamme tietää miten ostava yleisö on reagoinut levyyn. Alla taas uusimpia RARW -arvosteluja maailmalta:
UK 1
Saksa 1
WINTERLUDE FINLAND 