Käykääpä katsomassa Youtubessa Helsingin konsertin yleisövideoita nyt kun ne vielä siellä ovat katsottavissa. Näillähän on paha taipumus poistua palvelusta ajan oloon. Helsingissä yleisökuvaajat ovat olleet ahkeria eli videoita on ainakin tätä kirjoitettaessa siellä todella paljon, ilmeisesti niistä saisi kokoon koko konsertin välijuontoja lukuunottamatta. Videoista näkyy hienosti tuo visuaalinen “tykitys”, jonka aikaisemmin mainitsin. Päälavan ison näytön lisäksi permannon keskiosaan ylös oli rakennettu valtavan pitkä videoseinä, jossa näkyi eri filmi kuin päänäytöllä. Kun itse olin permannolla ykkösrivissä pystyin seuraamaan vain päänäyttöä, mutta nyt kun katselen näitä yläkatsomoista otettuja videopätkiä, pääsen nauttimaan myös yläpuolellani olleen näytön näkymistä. Kaikki johtajathan siellä näköjään vilahtelevat: Theresa May, Erdogan, Kim Un, Merkel ja tietenkin Trump. Erityisen paljon johtajia nähdään Money -kappaleen esityksen aikana, mikä tietenkin viittaa siihen että Waters näkee, kuten hän hienosti asian toi esille jo Amused To Death -levyllään (1992), suurvaltajohtajien toimintaa ohjaavana prinsiippinä rahan eikä ihmisyyden tai humanismin. Sinänsä asia ei ole varmaan epäselvä kenellekään, mutta yllättävän harvoin enää nykyään rockartisit tuovat tätä asiaa tuotannossaan esille. Waters tuo, koska hän on 1960-luvun psykedelian ajan kasvatti ja uskoo muutoksen mahdollisuuteen. Ja vaikka muutosta ei tulisikaan, ainakin hän on asian tuonut esille. Kaikkia tämä ei miellytä, mutta heille Waters on sarkastisesti todennut eräässä haastattelussa: “If you don’t like what I’m doing go see Kate Berry or watch the Kardashians”  .

text and photo by    Harri Huhtanen 2018

Watersin ainoa “ongelma” Us+Them -kiertueella on ollut se, että häntä on syytetty politikoinnista. Lippujen myyntiin tämä ei ole olennaisesti vaikuttanut, mutta eräissä kaupungeissa viranomaiset ovat jopa yrittänet kieltää Watersin konsertteja. Erityisesti USA:ssa Trumpin kannatusalueilla konsertteja on boikotoitu ja mustamaalattu. Euroopassa tiettävästi vain Munchenin pormestari on sortunut samaan.  Mikä sitten on Us+Them -kiertueen konserttien poliittinen sisältö?  Waters haukkuu Trumpia mikä nyt sinänsä ei ole kovin kummallista, koska niin tekee myös suurin osa maailman mediasta tai valemediasta, kuten Trump asian ilmaisee.  Toinen tulenarka aihe, ainakin Saksassa, on Watersin tuki palestiinalaisille, joka ainakin Munchenin pormestarin mukaan on antisemitismiä ja siksi tuomittavaa. Kolmas Watersin kritiikin kohde, joka nousee voimakkaasti esiin hänen uusimmalla Is This The Life We Really Want (2017) -albumillaan on siirtolaisten kohtelu. Eurooppa koki ennennäkemättömän siirtolaiskriisin vuonna 2015, jolloin sadattuhannet ihmiset Lähi-Idästä ja Pohjois-Afrikasta samanaikaisesti vaelsivat Eurooppaan. Rajoja alettiin sulkea ja leirejä perustettiin. Salakuljettajat sulloivat pakolaisia onnettomiin veneisiin, jotka upposivat kesken Väilimeren ylityksen ja tuhansia ihmisiä kuoli.   Watersin mielestä asiat hoidettiin huonosti ja rikkaalla Euroopalla olisi ollut mahdollisuus hoitaa pakolaisongelma paremminkin. Neljäntenä Waters kritisoi ilmasto-ongelman huonoa hoitoa ja jopa ongelman kokonaan kieltämistä kuten Trump on twiiteissään tehnyt. Kokonaisuutena ja punaisena lankana Watersin kannanotoissa on kuitenkin aina humanismi eli se, että kaikkia ihmisiä pitäisi kunnioittaa ja kohdella ihmisarvoisesti. Onko se sitten muka politiikkaa tai provokaatiota?

text and photo by        Harri Huhtanen 2018

Pink Floydin 1973 julkaisema The Dark Side Of The Moon (1973) on yksi kaikkien aikojen hienoimpia rocklevyjä. Vaikka koko bändi vaikutti siihen että levystä tuli täydellinen, ajaton klassikko, ei sovi unohtaa että albumin teema ja valtaosa sanoituksista on Watersin kynästä lähtöisin. Siinä mielessä on täysin sopivaa ja jopa toivottavaa että Waters esittää myös TDSOTM:n kappaleita keikoillaan. Ja Helsingissä niitä kuultiinkin paljon!  Albumin kymmenestä kappaleesta Waters ja bändi esittivät peräti kahdeksan eli melkein koko albumi esitettiin konsertissa! Ja upealta nämä klassikot totisesti kuulostivat!  Erityinen kiitos pitää nyt antaa uusille taustalaulajille Jess Wolfelle ja Holly Laessigille, joiden laulu oli aivan taivaallista! Siitä jäi sellainen tunne, että tätä pitäisi kuulla lisää. Konsertin jälkeenkin päässäni soivat majesteettiset ja ajattomat Speak To Me, Breathe,  Time, The Great Gig In The Sky, Money, Us And Them, Brain Damage ja Eclipse! Uskomattoman hienoa musiikkia, jonka kruunasivat erittäin hienot taustafilmit!

Lisäinfoa TDSOTM:stä täällä:

https://winterlude.fi/category/pink-floydin-levyt/page/1/

text and photo by      Harri Huhtanen 2018

Vaikka viime vuosina on syntynyt vaikutelma siitä ,että Waters on jatkuvasti tien päällä, on vaikutelma väärä, sillä ahkera keikkailija Waters on ollut vasta vuodesta 2006 lähtien. Waters lähti Pink Floydista soolouralle vuonna 1985, teki vuosina 1984-2005 vain neljä sooloalbumia, joista mikään ei menestynyt yhtä hyvin kuin Pink Floydin levyt. Eniten Watersia sapetti hänen edelleen parhaan soololevynsä Amused To Death (1992) oletettua huonompi menestys. Mikäli levyn etiketissä olisi lukenut PINK FLOYD olisi levyä varmaankin myyty miljoonia kappaleita, sillä se veti vertoja Pink Floydin parhaille töille. Ennen AMTD:n julkaisua Waters oli sooloartistina ollut vain kahdesti kiertueella (1985 ja 1987) ja nämä molemmat kiertueet olivat hänen nykyisiin mega-kiertueisiinsa verrattuina varsin pienimuotoisia. Koska AMTD ei myynyt niin hyvin kuin Waters oletti ja odotti, päätti hän lopettaa keikkailun. Kun häntä 1990-luvulla haastateltiin ja kyseltiin syytä tähän, antoi hän yleensä sarkastisia vastauksia tyyliin: “on kivempi rämpyttää kitaraa kotona” tai “lähden kiertueelle vain yhdestä syystä: jos rahat loppuvat”. Kiertuetauko kesti peräti 12 vuotta! Lopulta 1999 Waters päätti kokeilla siipiensä kantavuutta pitkän kiertuetauon jälkeen. Lyhyt Amerikan kesäkiertue 1999 oli menestyksellinen ja niinpä hän uusi sen 2000 ja kun tämäkin kiertue onnistui, päätti Waters lopulta 2002 lähteä laajemmalle maailmankiertueelle. Tähän kolmivuotisen (1999-2002) kiertuejatkumon nimeksi tuli In The Flesh ja tällä kiertueella Waters nähtiin myös ensimmäistä kertaa Suomessa (Hartwall areena , Helsinki 31.5.2002). Watersin “nälkä” kasvoi syödessä ja vuosina 2006-2008 hän oli uudestaan maailmankiertueella, jonka nimeksi tuli The Dark Side of the Moon Live. Valitettavasti tämä hieno kiertue ei rantautunut koskaan Suomeen. Ja sitten seurasi Watersin live-uran huippu: vuosien 2010-2013 The Wall Live -kiertue, joka teki monia ennätyksiä: keikkoja oli yli 200 ja maksaneita katsojia yli 4 miljoonaa ja konserttien kokonaistuotto oli lähes 500 miljoonaa dollaria! Tämä show nähtiin Suomessakin kahdesti (Helsinki 27.-28.4.2011). Tällä hetkellä Waters on siis soolouransa neljännellä maailmankiertueella Us + Them Tour, joka alkoi keväällä 2017 ja jonka on tarkoitus jatkua ainakin 2018 vuoden loppuun. Mikäli kiertue ei sen jälkeen jatku, jää se luvuiltaan pienemmäksi kuin ennätyksellinen The Wall Live -kiertue. Tosin samaan hengenvetoon on todettava, ettei Pink Floydin ja Watersin vetovoima yleisön suhteen ole yhtään vähentynyt, sillä nykyisenkin kiertueen keikkalipuista on maailmanlaajuisesti myyty yli 95% ja edelleen esiintymisareenat ovat 10 000 – 50 000 halleja tai stadioneja.  Helsingin konsertin perusteella Waters ei ole jäämässä “eläkkeelle” ja se on hyvä, sillä erityisesti uuden Is This The Life We Really Want (2017) -albumin parhaat kappaleet toimivat hienosti livenä ja todistivat sen puolesta ettei Waters ole vielä viimeistä sanaansa sanonut.

Text and photo by

Harri Huhtanen 2018                          

Palasin Helsingistä! Konsertti oli upea, toistaiseksi Watersin paras Suomen konsertti. Myös edelliset konsertit vuosina 2002 ja 20011 (kaksi konserttia) olivat hyviä, mutta kyllä tiistainen ”tykitys” päihitti ne. Uusi bändi on hieno, uudet taustalaulajat ovat fantastisia!  Visuaalisesti ja musiikillisesti konsertti oli täyden kympin suoritus! Myös setti oli hieno läpileikkaus Watersin tunnetuimmasta tuotannosta.  Waters oli fokuksessa ja tunteella mukana koko ajan. Kontakti yleisöön oli parempi kuin aikaisemmilla keikoilla. Hartwall Areena oli ihan täynnä. Vaikeuksien jälkeen olin lopulta saanut kaverini avulla ykkösrivin paikan. Niinpä käytin tilaisuutta hyväkseni ja otin noin 150 valokuvaa, joista karsinnan jälkeen minulla on nyt 120 kuvaa, jotka ehkä ovat julkaisukelpoisia. Tämä keikka oli minulle kyllä vuoden musiikillinen kohokohta: musiikin ja visuaalisuuden täydellinen liitto ja kaiken kruunasi sydämellinen ja aikaisempaa avoimempi Waters, joka konsertin lopussa siirsi kätensä rinnalleen, sydämen kohdalle, oli hetken hiljaa ja sanoi sitten jotain tähän tapaan: ”This means a lot to me, really” . Hän oli otettu siitä, miten voimakkaasti yleisö oli mukana.

text and photo            Harri Huhtanen 2018

1950-, 1960- ja 1970-luvulla tapahtui aika ajoin niin että kaupungin johtavat virkamiehet kielsivät jonkun bändin tai artistin esiintymisen.  Nykyään tämä on hyvin harvinaista, koska jokainen valveutunut poliitikko ymmärtää että maailmanluokan tähdet tuovat kaupunkiin lisää turisteja ja rahaa.  Roger Waters on aina ollut kapinallinen, joka sanoo suoraan mitä ajattelee politiikasta ja politiikoista.  Niinpä hänen nykyisetkin konserttinsa ovat enemmän tai vähemmän poliittisia. Aikaisemmin Pink Floyd -konserteissa nähtiin valtavia lentäviä sikoja, Waters on korvannut nämä sikapallot Trumpia esittävillä palloilla. Amerikassa sananvapautta kuitenkin kunnioitetaan paljon ja siksi Waters on saanut protestoida konserteissaan rauhassa.

Saksassa asiat ovat kuitenkin vähän toisin. Toinen maailmansota jätti Saksan kansaan niin syvät arvet, että tietyt aiheet ovat edelleen tabuja Saksassa. Niinpä kun Waters protestoi nykyistä Israelin hallintoa mielletään se joissain Saksan kaupungeissa Antisemitismiksi mitä se sinänsä ei ole, koska Waters kohdistaa kritiikkinsä vain Israelin johtaviin politiikkoihin, jotka sortavat palestiinalaisia.

Munchenissa tilanne kärjistyi niin pahasti että kaupungin pormestari julkaisi kaupungin nettisivuilla lausunnon jossa hän toivoi Watersin peruvan konserttinsa Munchenissä. Konsertista oli kuitenkin jo tehty juridisesti pätevä sopimus, joten pormestari saattoi vain toivoa keikan perumista. Ja tietenkään Waters ei perunut keikkaa, vaan päinvastoin otti aiheen esille keikallaan lukemalla yleisölle asiaan liittyvän lausunnon, jossa hän perusteli sitä miksi hänen kritiikkinsä ei ole antisemitismiä.

Alla linkki, jonka avulla voitte lukea alkuperäisen asiaan liittyvän uutisen:

https://mondoweiss.net/2018/06/despite-concert-support/

Harri Huhtanen 2018

Watersin neljäs Suomen konsertti (21.8.18) on jo kuukausia ollut loppuunmyyty. Ylihintaisia lippuja tosin saa edelleen erilaisten välityspalveluiden kautta, mutta noita alle 100 euron lippuja ei käytännössä enää saa mistään.  Itsekin jouduin maksamaan ylihintaa lipusta päästäkseni himoitulle ykkösriville. Hienoa Watersille että hän on niin suosittu, mutta ikävä piirre tässä on se, että nykyisin tavallisella fanilla ei ole käytännössä mitään mahdollisuutta saada hyviä normaalihintaisia lippuja, koska ne ”kiintiöidään” jo ennen yleisen lipunmyynnin alkua. Laitan tähän nyt kuitenkin virallisen lipunmyynnin linkin, mutta samalla joudun toteamaan että kun tänään katsoin oli siellä myös ylihintaiset VIP-paketit myyty loppuun eli niille Matti Myöhäisille, jotka vielä aikovat hankkia lipun Watersin keikalle suosittelen käyttämään Huutonettiä, koska sinne silloin tällöin tippuu ”peruutuslippuja”.

https://www.livenation.fi/show/1026748/roger-waters-us-them/helsinki/2018-08-21/fi

Harri Huhtanen 2018