Bob Dylan: Indio, Kalifornia, Empire Polo Club 14.10.2016

maxresdefault_liveDesert Tripin toisen viikonlopun konserttien sarjan avasi Bob Dylan bändeineen perjantai-illalla 14.10.16. Uusia encore -biisejä lukuunottamatta Dylanin settilista oli sama kuin edellisenä viikonloppuna. Nettikommenteista päätellen kaikki olivat riemuissaan siitä, että Dylan soitti kolmen vuoden tauon jälkeen encoressa Like A Rolling Stonen. Mutta  Dylan ei olisi Dylan, jos hän päästäisi yleisön näin helpolla!  Niinpä hittibiisin perään hän soitti vielä Shadows In The Night -albumilta (2015) kappaleen WhyTry To Change Me Now. Tätä kappaletta  satunnaiset konserttikävijät tuskin kovin hyvin tunsivat!  Kuvia ja kommentteja Dylanin jälkimmäisestä Indion konsertista täällä:

http://www.sbsun.com/arts-and-entertainment/20161014/everything-you-need-to-know-about-bob-dylans-return-to-desert-trip?source=topstoriesrot

20161016hh

Bob Dylanille kirjallisuuden Nobel -palkinto 2016! -Take 4

image

Dylan esiintyi torstaina 13.10.2016 Las Vegasin Cosmopolitan hotellissa. Konsertinjärjestäjät olivat olleet nopeita ja ehtineet valmistaa samana päivänä jättikokoisen ulkomainostaulun (Billboard), joka oli pystytetty hotellin edustalle. Konsertissa yleisö odotti henkeään pidättäen mitä Dylan sanoisi historiallisen voittonsa johdosta. Ensimmäistä kertaa KOSKAAN rockmuusikko oli saanut palkinnon joka aina on jaettu vain huippurunoilijoille ja kirjailijoille.  Mutta Dylan onkin Dylan. Hän harvoin tekee sitä mitä hänen odotetaan tekevän. Hän tekee sen minkä haluaa ja silloin kuin haluaa. Siksi Dylan ei maininnut konsertissa mitään palkinnostaan. Samana päivänä Nobel -komitean edustaja oli kuumeisesti yirttänyt saada Dylania puhelimeen, mutta sekään ei onnistunut. Ainoa jonka he tavoittivat oli Dylanin kiertuemanageri, joka totesi, ettei Mr. Dylan kommentoi asiaa tässä vaiheessa!

http://www.irishtimes.com/culture/music/bob-dylan-makes-no-mention-of-nobel-prize-at-las-vegas-concert-1.2829616

20161015hh

Bob Dylanille kirjallisuuden Nobel -palkinto 2016! -Take 3

nobel-prize-300x295Amerikassa oli aamuyö kun Ruotsin Nobel – komitea tuli tiedotusvälineiden eteen ja julkaisi tiedon siitä, että Dylan on voittaja. Koska Dylania oli esitetty Nobel -komitealle palkinnon saajaksi jo yli 20 vuoden ajan harva varmaan uskoi että hän nytkään saisi Nobel -palkintoa, mutta niinpä vaan sai!  Nyt kun Suomessa alkaa yö on Amerikassa päivä ja vähitellen Amerikassa aletetaan ymmärtää mitä on tapahtunut. Guardian päivittää johtavien amerikkalaisten taiteilijoiden ja poliitikkojen kommentteja Dylanin palkinnosta. Tyypilliseen tapaansa Dylan ei (tietääkseni) ole antanut mitään haastattelua vielä. Eikä hän tarvitsekaan: hänhän voitti. Teot puhuvat puolestaan.

https://www.theguardian.com/books/live/2016/oct/13/nobel-prize-in-literature-2016-liveblog

20161013hh

Bob Dylanille kirjallisuuden Nobel -palkinto 2016! -Take 2

bob-dylan-nobel-peace-prize-ldDylanin voitto on mannaa myös amerikkalaisille, sillä aikaa on kulunut peräti 23 vuotta siitä kun amerikkalainen kirjailija / lyyrikko on viimeksi saanut kirjallisuuden Nobelin!

Suurin merkitys Dylanin palkinnolla lienee kuitenkin siinä ,että nyt myös akateemisissa piireissä on virallisesti tunnustettu ,että jopa rock-lyriikka voi olla yhtä laadukasta kuin painetut runokirjat ja romaanit.  Ja kun lukee esim. Dylanin julkaistuja lyriikka-teoksia niin on helppo todeta, että Dylanin parhaat tekstit ovat todella korkealaatuisia myös painettuina. Monen artistin kohdalla kun on niin, että heidän lyriikkansa toimivat kyllä erinomaisesti live-tilanteessa eli musiikin kera, mutta eivät enää painettuina.

Bob Dylan Wins Nobel Prize In Literature: 1st American To Win In 23 Years

20161013hh

Myydyimmät levyt 1960-1999

Oheinen kirjoitus on poimittu vanhasta Winterludesta ja se on osa keskustelua, jossa pohdittiin sitä miten levyt nousevat listoilla eri vuosina…

TOP10 vuosilistat sisältävät ihan saman ongelman kuin myyntilistat. Levy, joka nousee esimerkiksi vuonna 1996 myyntilistan kärkeen olisi ehkä ollut vaikeuksissa vaikkapa vuonna 1970. Vuositarjonta on laadullisesti kovin epätasaista. Jonain vuonna saatetaan julkaista useita rockmusiikin merkkiteoksia, sitten on taas vuosia jolloin ei synny mitään merkittävää. Ja tämä on loogista. Myyntilistat elävät kuitenkin omaa ”matemaattista” elämäänsä. Joka vuosi jokin levy on ykkönen ja myyntilistan perusteella ”laatua” voi arvioida vain eri vuosien myynnillä, joka sekin usein johtaa pahasti harhaan. Laitan alle muutamia esimerkkejä maailman levymyynnistä ja jokainen voi sitten tykönään miettiä ovatko näillä vuosikymmenillä musiikin laatu, merkittävyys ja myyntiluvut kohdanneet toisensa ja ennen kaikkea kannattaa miettiä sitä, miten nämä vuosikymmenet asettuvat vertailussa toistensa suhteen:

1960-luku: Ainoastaan 5 levyä ylitti myynnissä 10 miljoonan kappaleen maagisen rajapyykin ja nämä levyt olivat:

1. The Beatles: The White Album 1968. 19 miljoonaa kpl.
2. Led Zeppelin: II 1969. 12 miljoonaa kpl.
3. The Beatles: Abbey Road 1969. 12 miljoonaa kpl.
4. The Beatles: Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band 1967. 11 miljoonaa kpl.
5. Led Zeppelin: I 1969. 10 miljoonaa kpl.

1970-luku: 13 levyä ylitti myynnissä 10 miljoonan rajapyykin. Alla näistä viisi eniten myynyttä:

1. Pink Floyd. The Wall 1979. 23 miljoonaa.
2. Led Zeppelin: IV 1971. 22 miljoonaa.
3. Fleetwood Mac: Rumours 1977. 19 miljoonaa.
4. Boston: Boston 1977. 17 miljoonaa.
5. Various: Saturday Night Fever 1977. 15 miljoonaa.

1980-luku: 19 levyä ylitti myynnissä 10 miljoonan rajan. Alla näistä TOP5-lista:

1. Michael Jackson: Thriller 1982. 29 miljoona.
2. AC / DC: Back In Black 1980. 19 miljoonaa.
3. Bruce Springsteen: Born In The U.S.A 1984. 15 miljoonaa.
4. Guns’n’Roses: Appetite For Destruction 1987. 15 miljoonaa.
5. Whitney Houston: Whitney Houston 1985. 14 miljoonaa.

1990-luku: Peräti 37 levyä ylitti 10 miljoonan rajan. Alla vuosikymmenen myydyimpien albumien TOP5-lista:

1. Shania Twain: Come On Over 1997. 22 miljoonaa.
2. Various: The bodyguard 1992. 19 miljoonaa.
3. Alanis Morissette: Jagged Little Pill 1995. 19 miljoonaa.
4. Hootie & The Blowfish: Cracked Rear View 1994. 16 miljoonaa.
5. Garth Brooks: No Fences 1990. 16 miljoonaa.

 

Harri Huhtanen 2010

Desert Trip 7. – 9.10.2016 – osa 2

Lauantaina 8.10.2016 Desert Trip -festivaaleilla Indiossa Kaliforniassa esiintyivät Neil Young ja Paul McCartney. Molemmat olivat hyvässä vedossa ja esittivät Paulin setin aikana useita Beatles kappaleita yhdessä!  Aiheesta tarkemmin täällä:

https://www.yahoo.com/music/i-read-the-news-today-oh-boy-paul-mccartney-neil-young-history-with-epic-desert-trip-duets-113455341.html

20161011hh

Desert Trip 7. – 9.10.2016 – osa 1

Desert Trip megafestivaalilla esiintyivät perjantaina Bob Dylan ja Rolling Stones. Lauantaina Neil Young ja Paul McCartney.  Päätöspäivänä, sunnuntaina olivat vuorossa legendaarinen The Who ja vähintään yhtä legendaarinen Roger Waters.

The Who esitti tiukan 22 kappaleen setin, mutta Waters pani vielä paremmaksi ja soitti peräti 30 kappaleen setin!  Waters käytti tilaisuutta hyväkseen ja otti kantaa moniin ajankohtaisiin asioihin. Presidenttiehdokas Donald Trump pääsi mukaan Watersin showhun Pigs kappaleen taustavideolla.

Tarkempia tietoja konsertista täällä:

http://ultimateclassicrock.com/roger-waters-the-who-desert-trip/

20161010hh

Led Zeppelin: II 1969 – levyarvio

lziiWhole Lotta Love  on kakkosalbumin legendaarinen avausraita jota levyn ilmestymisen aikoihin soitettiin ahkerasti kaikkialla läntisessä maailmassa, jopa syrjäisessä Suomessa.  Kappale äänitettiin  Lontoon Olympic studioilla  ja miksattiin New Yorkissa.  Vaikka sävelkulku perustui osittain Willie Dixonin blueskappaleeseen, oli kokonaisuus omaperäistä Zeppeliniä.  Erityisesti kappaleen hieno psykedeellinen jakso erottaa sen selkeästi bluesmusiikista.  Kappale kirjattiin aluksi bändin nimiin, mutta albumin myöhemmissä CD -painoksissa säveltäjäksi lisättiin myös Willie Dixon.

What Is And What Should Never Be  äänitettiin myös Olympic studioilla ja miksattiin New Yorkissa.  Tässä lähtökohtaisesti hitaassa balladissa vuorottelevat hienolla ja omaperäisellä tavalla Robert Plantin vokaaliakrobatia sekä Jimmy Pagen taidokas kitarointi.

The Lemon Songin   innoittajana oli Chester Burnettin eli paremmin taiteilijanimellä Howlin’ Wolf  tunnetun blueslegendan sävellys Killing Floor. Kappale äänitettiin USA:n kiertueen aikana Los Angelesissa. Bändi soittaa taas hienosti yhteen. John Paul Jonesin bassottelu, John Bonhamin rummut ja erityisesti Jimmy Pagen upeat improvisaatiosuudet  tekevät tästäkin kappaleesta ainutlaatuisen ja siirtävät sen selkeästi bluesjuuriltaan hardrock -osastoon.

Thank You  on alkuperäisen LP:n A-puolen päätöskappale, joka äänitettiin Lontoon Morgan studioilla ja miksattiin New Yorkissa. Tämä maagisen kaunis balladi osoittaa Plantin kyvyt myös lyyrikkona. Pagen taidokas akustinen kitarointi sekä John Paul Jonesin Hammond-urut sekä kirkkourut  kappaleen lopussa muodostavat uonhtumattoman kokonaisuuden.

led-zeppelin-ii-gatefold

LP:n B-puolen avaava HeartBreaker on aluksi hidastempoinen ja sitten nopeutuva hardrock -revitys, joka äänitettiin ja miksattiin New Yorkin A&R studioilla. Kappaleen alkuosa on vähän tylsä, mutta loppupuolella Page pääsee vauhtiin ja hänen soolonsa ja sekä Bonhamin rumputyöskentely ovat taas mannaa korville.

Livin’ Lovin’ Maid  on vähän Creende Clearwater -tyylinen iskevä poprock -kappale jota Page ei juurikaan arvostanut.  Tämänkin kappaleen melodia ja esitys on kuitenkin taidokas ja niinpä se päätyi Whole Lotta Love-singlen B-puolelle.      

Ramble Onella Plantin lyriikat ovat ilmeisesti saaneet vaikutteita JRR Tolkienilta jota hän suuresti ihaili. Eddie Kramer äänitti kappaleen Juggy Sound Studiolla New Yorkissa.

Moby Dick on ensi sijaisesti John Bonham -instrumentaali, jossa tämä legendaarinen rumpali pääsee esittelemään taitojaan.  Levyllä kuultava versio on lyhennetty neljään minuuttiin, keikoilla Bonham usein venytti kappaleen yli 20 minuutin kestoiseksi.

whole20lotta20loveKakkosalbumin päätävä Bring It On Home ammentaa jälleen Amerikan rikkaasta blues-perinnöstä. Kappaleen säveltäjäkrediitien muutos levyn eri painoksessa on aika hämmentävä. 1970-luvun LP-painoksissa kappale oli merkitty koko bändin nimiin, 1990-luvun CD -painoksissa säveltäjiksi merkittiin enää Plant & Page ja lopulta uusimmassa, vuonna 2014 ilmestyneessä julkaisussa säveltäjä onkin vain Dixon! Vaikka kappale on nykyään merkitty coveriksi on tässäkin esityksessä niin voimakkaat hardrock -elementit mukana että esitys etääntyy melkoisesti  Dixonin alkuperäisestä kappaleesta.

Olen kuunnellut Zeppelin kakkosta kuluneiden vuosikymmenien aikana useina eri versioina:  alkuperäisenä LP:nä, 1980-luvun uusintapainos LP:nä, remasteroituna 1990-luvun CD:nä ja nyt viimeksi vuoden 2014 2CD:n Deluxe -painoksena. Pitkään pidin kakkosalbumia hajanaisena ja huonompana kuin mitä ovat legendaariset Led Zeppelin I, III, IV ja V albumit, mutta täytyy sanoa että vuosikymmenien saatossa myös kakkosalbumi on arvoasteikossani noussut vuosi vuodelta.  Kyllähän tämä levy kiistatta on klassikko ja ansaitsee täydet viisi tähteä!

HARDROCK KLASSIKKO!    €  €  €  €  €  !

Harri Huhtanen 2016