The Sensual World (1989) ei välttämättä tyrmää ensi kuuntelulla, mutta levy kestää yllättävän hyvin aikaa eli vuosi vuodelta siitä alkaa pitämään entistä enemmän. Levy saattaa olla myös lyriikkojen osalta Katen yhtenäisin teos. Tällä levyllä Kate puhuu RAKKAUDESTA, sen tarpeesta ja vaikeudesta. Miehen ja naisen välinen jännite on aina olemassa. Se on suloista, mutta samalla niin petollista. Heads We’re Dancing on lyriikaltaan erikoinen ja jännittävä laulu, jossa mies lumoaa naisen tanssilattialla, mutta pettymys on valtava kun nainen myöhemmin huomaakin, että:

Hot down to the floor
But it couldn’t be you
It’s a picture of Hitler

Kaunis Deeper Understanding kertoo puolestaan syrjäytyneistä ihmisistä, jotka etsivät rakkautta tietokoneen luomasta valheellisesta virtuaalimaailmasta. Between A Man And A Woman on naisen tilitys suhteen uhkaavasta lopusta:

Every day and night I pray, let the pendulum swing
Between a man and a woman

Reaching Out kertoo melankolisesti rakkauden kaipuusta:

See how the flower leans instinctively toward the light
See how the heart reaches out instinctively
For no reason but to touch

Myös Love And Angerissa suhde on enää hiuskarvan varassa:

Take away the love and the anger
And a little piece of hope holding us together
Looking for a moment that’ll never happen
Living in the gap between past and future

Yksi levyn vaikuttavimmista ja ristiriitaisemmista kappaleista on upeasti sovitettu ja orkestroitu The Fog , jossa Kate laulaa todella sydäntäsärkevän kauniisti! Kappaleen lyriikka on monimerkityksellinen. Kate laulaa aikuisen ja lapsen rakkaudesta. Hän jättää kuitenkin kuulijan pääteltäväksi onko kyseessä äidin ja lapsen välinen rakkaus vai jotain muuta.

This love was big enough for the both of us
This love of yours
Was big enough to be frightened of
It’s deep and dark like water was

Levyn todellisia klassikkobiisejä ovat kuitenkin kutkuttavan eroottinen avauskappale The Sensual World (josta tehtiin myös upea video) sekä vinyylilevyn päätöskappale, This Woman’s Work, joka on eräs Katen koko tuotannon tyylipuhtaimpia esityksiä.

Kate olisi halunnut käyttää avausraidalla James Joycen Odysseus -romaanin alkuperäisen Molly Bloom– monologin tekstiä, mutta jostain käsittämättömästä syystä Joycen perikunta kielsi tekstin käytön. Niinpä Kate joutui kirjoittamaan monologin muunneltuna. Hän pyrki kuitenkin säilyttämään alkuperäisen monologin upean eroottisen lautauksen. Omasta mielestään Kate ei onnistunut. Uusi lyriikka ei tietenkään vedä vertoja Joycen tekstille, mutta kappaleen emotionaalinen lautaus on sitä luokkaa, että jos James Joyce olisi ollut elossa vielä 1989, olen täysin varma, että hän olisi antanut Katelle luvan tekstinsä käyttämiseen!

Monet laulutulkinnat The Sensual Worldilla ovat katemaiseen tapaan erittäin korkeatasoisia, mutta yksi on ylitse muiden! This Woman’s Work on kappale, jonka todellisen suuruuden olen ymmärtänyt vasta aivan viime vuosina. Edesmennyt Michael Kamen, joka on sovittanut mm. Pink Floydin myöhäistuotantoon kuuluvia kappaleita on tehnyt tällä Katen mestariteoksella todella hienoa työtä. Alku on erittäin kaunis, kuulija vangitaan Katen jumalaisella äänellä jota säestää ainoastaan piano, sitten melodian kasvaessa Kamen liuttaa mukaan jouset ja koko orkesterin. Kaikki tuo tehdään niin taidokkaan saumattomasti, että harvoin olen kuullut mitään vastaavaa!

Kun The Sensual World ilmestyi täydellisen Hounds Of Loven (1985) jälkeen oli täysin selvää, että kaikki ainekset flopille olivat olemassa. Fanien odotukset olivat tietenkin pilvissä ja siksi Katen oli vaikea onnistua tyydyttämään heitä. Pettymys olikin melkoinen levyn ilmestyessä. Minäkin vähän petyin, mutta nyt tajuan että se oli aikasidonnaista ylireagointia, sillä vaikka Sensual World musiikillisesti eräiltä osiltaan jonkin verran muistuttaa Houndsia on lyriikoissa ja koko levyn perusfilosofiassa selkeä ero. Niinpä olen vuosi vuodelta alkanut yhä enemmän mieltämään Sensual Worldin erillisenä taideteoksena, jolla ei ole mitään suoraa yhteyttä Houndsiin. Sen jälkeen levyn suuruus on ollut helpommin hahmotettavissa.

Tällä levyllä on monta vahvuutta. Lyriikat ovat teemallisesti yhtenäisiä. Kappaleiden sovitukset ja Katen tulkinnat ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta täydellisiä. Levyn äänittämisen aikoihin Kate oli erittäin innostunut tekemään yhteistyötä Trio Bulgarka -laulukuoron kanssa. Kun kuuntelen upean riisuttua This Woman’s Workia ja perään Trio Bulgarkan säestyksellä esitettyä Rocket’s Tailia, tuntuu minusta että ollakseen lopullisen täydellinen tämä levy olisi tarvinnut enemmän riisuttuja Katen laulutulkintoja ja vähemmän välillä hieman ”puuroutuvia” Trio Bulgarka -tulkintoja!
Kritiikistä huolimatta Sensual World kuulostaa minusta vuonna 2008 levyltä, joka nousee selkeästi Katen koko tuotannon kärkikolmikkoon.

UPEA LEVY !   * * * * * !

Harri Huhtanen 2008

Klassinen ja populaarimusiikki asetetaan yleensä vastakkain. Ajatellaan, että vain klassinen musikki voi olla pyyteetöntä ja ylevää. Rock- ja popmusiikki sen sijaan usein arvioidaan kaupalliseksi, tarkoitushakuiseksi ja pinnalliseksi. Totuus ei kuitenkaan ole näin mustavalkoinen. Musiikin teoreettinen analyysi ei ole viimeinen mitta musiikin vaikuttavuudelle. Taide ja taiteellinen ovat yleensä kirosanoja rockpiireissä, mutta totuus on se, että silloin tällöin myös rock -markkinoille putkahtaa levyjä, joista voi ja pitää käyttää nimitystä TAITEELLINEN. Monet pitävät taiteellista rokkia tekotaiteellisena, koska rock on pohjimmiltaan syntynyt bluesista, joka puolestaan on afrikkalaisten orjien perintöä eli rock ja blues polveutuvat primitiivisten alkuasukkaiden villeistä rytmeistä.
Kun rock/pop-artisti lähtee tekemään taiteellista albumia, liikutaan aina vaarallisilla vesillä. Jotta yritys onnistuisi, pitää artistilla olla täysin oma tyyli ja lisäksi levyn pitää olla jollain tavalla ainutlaatuinen.

Pink Floyd -kitaristi David Gilmour löysi superlahjakkaan Kate Bushin 1970-luvun puolivälissä. Olen kuullut Katen ensimmäiset demot, joita ei ole julkaistu. Niistä kuulee, että tytössä on jotain maagista, mutta toisaalta pelkän pianon säestyksellä esitetyt raakaversiot alkuaikojen hittikappaleista eivät välttämättä vakuuta maallikkoa tai edes levy-yhtiön kykyjenetsijää siitä ,että tässä laulaa nyt eräs kaikkien aikojen omaleimaisimmista artisteista. Onneksi Gilmour tajusi miten valtava potentiaali tässä nuoressa nerossa oli ja hän sai puhuttua Katelle levytyssopimuksen.

 Katen ensimmäinen albumi (1978) oli sensaatio ja hänestä tuli hetkessä supertähti! Menestyksen myötä Kate halusi enemmän kontrollia omien levyjensä suhteen ja siksi jo kolmannella levyllä hän oli mukana tuottajana (1980) ja neljännen levyn, Dreaming (1982) hän tuotti yksinään. Mitä enemmän Kate sai valtaa omien levyjensä tekemisessä sitä paremmiksi ne muuttuivat. Huippu saavutettiin vuonna 1985, jolloin Kate julkaisi viidennen albuminsa, Hounds Of Love, jonka valmistelussa Katella oli tiettävästi jo lähes 100%:n määräysvalta. Ilmaiseksi tuo määräysvallan kasvu ei kuitenkaan tullut, sillä Kate joutui jatkuvasti taistelemaan itsenäisyytensä puolesta. Aluksi EMI painosti Bushia hankkimaan ulkopuolisen tuottajan. The Dreamingin toivottua heikomman kaupallisen menestyksen ohella kitkaa hänen ja levy-yhtiön välille olivat aiheuttaneet korkeat studiokustannukset. Vastatoimenpiteenä näille hankaluuksille Bush kehitti oman farmistudionsa ammattistudion tasolle. Del Palmer hoiti äänitysstudion teknistä puolta ja ohjelmoi demonauhoilla käytettyä Linn-rumpukonetta. Lisäksi Palmer soitti bassoa ja lauloi taustoja Paul Hardimanin tuuratessa häntä äänittäjänä. Fairlight CMI:llä tehtyjen raitojen valmistumisen jälkeen Bush valitsi osan niistä korvattaviksi perinteisillä soittimilla. Rumpujen soittamisesta vastasivat Charlie Morgan ja Stuart Elliott.Hounds Of Lovea hiottiin kuin maailman suurinta timanttia, sillä kaikkiaan äänitykset ja miksausvaihe kestivät yli vuoden!

 Olen lykännyt Hounds Of Loven arvostelua vuosia, koska en ole päässyt itseni kanssa yhteisymmärrykseen sitä, miten tämä Katen ultimaatti mestariteos pitäisi arvostella. Periaatteessa mestariteokset ovat sellaisia, jotka kuulostavat täydellisiltä täysin ajasta riippumatta. Totuus on kuitenkin se, että jos on kuullut jotain Hounds Of Loven tasoista silloin kun alkuperäinen levy on ilmestynyt, niin siitä syntyy väistämättä arvostelun suhteen subjektiivinen ja aikasidonnainen painolasti.

Hounds Of Love selvittää ainakin minun arvioini mukaan ”aikatestin”, sillä elämäntilanteeni ja asuinympäristöni on muuttunut vuoden 1985 jälkeen aika dramaattisesti, mutta siitä huolimatta kun kuuntelen tätä Katen neronleimausta uudestaan vuonna 2008, kuulostaa se edelleen huikean komealta! Pelkästään nostalgiasta ei siis ymmärtääkseni voi olla kysymys.

Hounds Of Love ei kestä yhteiskunnallis-kriittistä tarkastelua, koska levyltä on vaikea hamottaa mitään yhteiskunnallis-poliittista viestiä. Sanoitukset eivät myöskään ole mitään lyriikan huippusaavutuksia. Miksi siis levy olisi mestariteos?! Minun selitykseni on tämä: Hounds Of Love muodostaa ainutlaatuisen MUSIIKILLISEN kokonaisuuden ja lisäksi Katen sävellykset ja esitykset tällä leyllä edustavat hänen uransa kirkkainta huippua.

Monien vinyyliaikana julkaistujen teosten ongelma on CD-aikana ollut se, että kun draaman kaari on suunniteltu levyn A- ja B-puolien mukaan, ei se olekaan toiminut enää CD-formaatissa, jossa A- ja B-puoli on sullottu yhteen ilman taukoa!  Hounds Of Love ei kuitenkaan ole formaatti -riippuvainen taideteos, sillä se on yhtä vaikuttava sekä vinyylinä etttä digitaalisena CD-äänitteenä. Vinyyli on otsikoitu A- ja B-puolien mukaan seuraavasti: A-puoli Hounds Of Love ja B-puoli The Ninth Wave.

Vinyylilevyn A-puolen aloitusraita, Running Up That Hill– ja lopetuskappale, Cloudbursting ovat loistavia eikä B-puoli tee poikkeusta säännöstä ,sillä avauskappale And Dream Of Sheep sekä päätöskappale The Morning Fog ovat myös täydellisiä! Rocklevyksi tämä on aivan uskomaton, sillä musiikillinen kokonaisuus on täysin ehyt, tällä levyllä ei ole yhrään keskinkertaista kappaletta!

Maailmasta löytyy paljon populaarimusiikin edustajia ,jotka ovat tehneet musiikillisesti ehyitä levyjä, mutta en kuitenkaan anna noille levyille täysiä pisteitä. Miksi? Koska täydellisen levyn pitää jostain näkökulmasta tarkastellen olla myös OMAPERÄINEN ja ainutlaatuinen. Katella ei ole ollut tätä ongelmaa, sillä hän ei ole koskaan matkinut muita, vaan hänen tyylinsä on alusta saakka ollut täysin oma ja sanoisinpa, että Hounds Of Lovella Kate tavoittaa huipun! Tällaista levyä ei kukaan ole aikaisemmin tehnyt eikä varmaan koskaan tule tekemäänkään !

Albumin kuvitus ja muutamien kappaleiden sanoitukset kertovat siitä, että kuten muinaiset egyptiläiset aikanaan, ajattelee Kate Bushkin teoksiaan kaukaisen tulevaisuuden näkökulmasta. Hounds Of Love menestyi ilmestymisvuotenaan (1985) valtavan hyvin sekä Amerikassa että Euroopassa, mutta olen melko varma ,että Katella oli levyä tehdessä paljon kaukaisempi aika mielessään. Varmaan siksi hän laulaa Jig Of Life -kappaleella:

”I put this moment HERE”

Virallisesta sanoituksesta tuota säettä ei löydy, kuten ei muutamia muitakaan B-puolen mystisiä säkeitä. Minusta yllä mainittuun säkeeseen tiivistyy hienosti se mistä tässä levyssä on kysymys. Kate on tehnyt taidetta taiteen vuoksi ajatuksenaan, että yhteiskuntapolitiikka ja muoti muuttuvat koko ajan, mutta ihmisen EMOOTIOT ovat samoja vuosisadoista ja vuosituhansista toiseen. Siksi kannattaa keskittyä niihin ja jättää aikasidonnaiset ilmiöt vähemmälle huomiolle. ”I put this moment here” on Kate Bushin ääni -signeeraus, teos on valmis ja kuunneltuani Hounds Of Loven yli 100 kertaa, voin todeta että sen tekijä on populaarimusiikin piirissä ainutlaatuinen ja ylittämätön TAITEILIJA!

TRANSCENDENTAL!   * * * * * !!!!

Harri Huhtanen 2008