Monista tulee kitaristeja, Alvin Lee sen sijaan OLI kitaristi alusta saakka, sillä tämä Nottinghamissa Englannissa syntynyt virtuoosi soitti kitaraa jo 13-vuotiaana. Alvin Lee imi vaikutteensa vanhempiensa laajasta Jazz – ja Blues -levyjen kokoelmasta.  Lisäksi amerikkalainen Rock’n’roll teki häneen 1950-luvulla suuren vaikutuksen.
The Jaybirds oli Leen ensimmäinen bändi, joka oli suosittu muun muassa Hampurissa 1960-luvun alkuvuosina. Suuremman yleisön tietoisuuteen bändi nousi kuitenkin vasta vuonna 1966 muutettuaan Lontooseen ja vaihdettuaan nimekseen TEN YEARS AFTER (TYA). Lontoossa bändi keikkaili mm. legendaarisella Marquee Clubilla. Esiintyminen Windsor Jazz & Blues Festivaleilla vuonna 1967 tuotti bändille levytyssopimuksen.

TYA:n debyyttialbumi saavutti suosiota erityisesti  San Franciscon underground  -radioasemilla.  Levyn kuuli myös legendaarinen Bill Graham, joka tarjosi bändille sopimusta Amerikan kiertueesta kesällä 1968.Kiertueella yleisö innostui Leen ainutlaatuisen nopeasta kitaransoitosta sekä bändin soundista, joka oli uudenlainen sekoitus jazzia, bluesia ja rokkia. Kaikkiaan TYA konsertoi  seitsemän vuotta kestäneen uransa aikana Amerikassa enemmän kuin mikään muu englantilainen bändi.

Maailmanlaajuisen läpimurron TYA teki WOODSTOCKIN -festivaaleilla kesällä 1969.     Leen ylipitkä ja yli-intensiivinen soolo I’m Going’ Home -kappaleessa syöpyi lähtemättömänä kaikkien katsojien ja kuulijoiden tajuntaan.   Ennen Woodstockia TYA oli soittanut pienillä klubeilla, mutta konserttielokuvan julkaisun jälkeen bändiä vietiin ympäri maailmaa usean vuoden ajan ja yleensä konserttipaikat olivat isoja halleja tai jopa stadioneja. Myöhemmin Lee valitti ,että vaikka maine ja suuremmat esiintymisareenat tarjosivat taloudellista turvaa, oli hän jäänyt kaipaamaan klubikeikkojen intensiteettiä.

Harri Huhtanen 2016