Viime vuonna syöpään menehtynyt David Bowie (1947-2016) on niin merkittävä tekijä rockmusiikin kentässä, että hän jos kuka ansaitsee myös oman ”lokeronsa” tässä uudessa Winterludessa. Lähestymistapani on kuitenkin nyt aluksi vähän poikkeuksellinen eli en kirjoita tavanomaista muistokirjoitusta, vaan peilaan Bowien merkitystä 2000-luvulla omakohtaisen muiston kautta. Vanhaan Winterludeen (2005-2016) kirjoitin aika vähän Bowiesta ja miehen toiseksi viimeisen soololevynkin ostin vasta noin vuoden kuluttua sen ilmestymisestä. Joulu 2013 menikin sitten tätä aika yllätyksellistä Next Day albumia (2013) kuunnellessa. Alla teksti, jotka siitä kirjoitin vanhaan Winterludeen:

Ti 24. Joulukuu 2013    
Koska en ole intohimoinen Bowie-fani (vaikka siis omistankin vinyyleinä Bowien 1970- ja 1980-lukujen levyistä suurimman osan) ostin tämän uuden NEXT DAY -levyn vasta eilen. Olen nyt kuunnellut sen kahdesti ja kyllä täytyy todeta, että alennuslaarista ostettuna tämä on ihan kelpo hankinta, sillä osa biiseistä on aika mielenkiintoisia ja jää soimaan päässä. Parin kuuntelun jälkeen kuitenkin loput biiseistä kuulostavat vähän keskinkertaisilta / tylsiltä. Ehkä sanoituksien tutkiskelu avaa näihinkin biiseihin uusia mieleenkiintoisia kulmia.  Kuuntelu siis jatkuu, mutta jo parin kuuntelun perusteella uskallan todeta, ettei Bowien ura ole missään tapauksessa ohi. On hän edelleen sen verran persoonallinen ja kiinnostava artisti. Erityisesti Bowien ääni on täysin omaleimainen eikä sen ilmaisuvoima ole yli 40 vuoden aikana yhtään heikentynyt.

Ti 31. Joulukuu 2013   
Parhaat levyt ovat yleensä niitä, jotka avautuvat kuulijalle hitaasti. Olen nyt kuunnellut THE NEXT DAYn jo 10 kertaa ja täytyy sanoa, että kerta kerralta tämä kuulostaa paremmalta. Jotain vanhaa, jotain uutta. The Next Day on kuin aikamatka analogiselta 1970-luvulta digitaaliselle 2010-luvulle. Levyn kertoja tuntee olevansa eksyksissä nykyhetkessä:

And I tell myself  /   I don’t know who I am

Kuuntelu jatkuu…

Su 12. Tammikuu 2014
15 kuuntelukertaa takana. Onpa hieno levy! Joka kuuntelulla avautuu uusia tasoja! Myös sanoituksien kokonaisuus alkaa vähitellen hahmottua minulle. En väitä että tämä on Bowien laajan tuotannon paras levy, mutta kärkipäähän tämä joka tapauksessa sijoittuu ja mikä parasta: tämä on tehty 2013! Yleensähän 1960- ja 1970-luvun staroilta ei enää tässä vaiheessa odoteta mitään mestariteoksia. Minulla tämä näyttää nyt menneen päinvastoin eli Bowien tuotannon kovin ydin, joka siis ilmestyi 1970-luvulla, ei koskaan kolahtanut minulle sillä tavalla voimakkaasti (lukuunottamatta loistavaa IS THERE LIFE ON MARS -kappaletta), vaikka kaikki nuo levyt hankinkin. Tämä THE NEXT DAY on kuitenkin pitkän harkinnan tulos (Bowiella oli 10 vuoden levytystauko tässä välillä) ja sen kyllä huomaa. Mies on miettinyt rauhassa ja tarkkaan miten haluaa näkyä ja kuulua 2010-luvulla.

Harri Huhtanen 2013-14 & 2017