Sunnuntaisin merkittävä osa Helsingin ravintoloista on suljettuna tai avaa ovensa vasta myöhään iltapäivällä tai jopa vasta illalla.  Päivä alkoi tutustumisella Dagmarinkadulla sijaitsevaan ravintola Manalaan,  joka hurjasta nimestään huolimatta on hyvinkin siisti ja kodinomainen paikka, jossa on sekä pubi että ruokaravintola.

Päivän pääkohde oli Reitzin säätiön taidekokoelma osoitteessa Apollonkatu 23, 1930-luvulla valmistuneessa kerrostalossa, jonka Lauri Reitz aikanaan omisti. Talon alakertaan muuttivat myös elokuvateatteri Ritz sekä kuuluisa Elite -ravintola. Lauri Reitz keräsi valtavan omaisuutensa kiinteistöbisneksissä 1930-, 1940- ja 1950-luvuilla. Hän harrasti taiteen keräilyä ja omaisuutensa turvin hän pystyi tekemään hienoja taidehankintoja ympäri Eurooppaa. Lauri Reitz kuoli 1959 ja hänen ainoa poikansa Lasse menehtyi vain 42-vuotiaana 1966. Leski päätti säätiöidä Laurilta ja Lasselta jääneen huomattavan omaisuuden vuonna 1971. Säätiön sääntöjen mukaan omaisuuden tuotto piti käyttää kokonaan uusiin taidehankintoihin, joita säätiön edustajat ovatkin tehneet ahkerasti, sillä nykyään omaisuuden tuotto on peräti 700 000e vuodessa. Osa kokoelmista on ollut jo vuodesta 1972 lähtien näytteillä Reizien Apollonkadun tilavassa huoneistossa, johon Lauri ja Maria Reitz muuttivat 1943. Säätiön sääntöjen mukaan näyttely on edelleen yleisölle ilmainen ja myös ryhmäopastukset ovat ilmaisia. Suurelle yleisölle Reizin kokoelmat ovat jääneet vähän vieraiksi, koska niitä ei mainosteta oikein missään ja pysyväisnäyttely on auki ainoastaan keskiviikoisin ja sunnuntaisin kahden tunnin ajan (klo 15-17).

Näyttelytiloihin saapui noin 20 henkilöä ja kierrokseen kuului myös esittely, jossa opas kertoi pääasiat Reitzin elämästä sekä kokoelman sisällöstä.  Nähtävillä oli useissa huoneissa suomalaisen maalaustaiteen merkkiteroksia 1800- ja 1900-luvuilta.  Kokoelman lukuisat antiikkihopea esineet olivat peräisin 1600-, 1700- ja 1800-luvuilta. Perimmäisessä huoneessa oli Reitzin 1930-luvulla Tanskasta ostama 1500- ja 1600-luvun ase- ja haarniskakokoelma. Toisessa huoneessa oli upea Ranskasta ja Saksasta hankittu 1600- ja 1700-luvun posliiniesineiden kokoelma. Kokoelman ehkä arvokkain yksittäinen esine sijaitsi keskellä suurta olohuonetta. Kyseessä oli 1640-luvulla Augsburgissa valmistettu kookas pöytäkello, jonka ornamentiikka oli aivan omaa luokkaansa.

Suosittelen!  Eikä maksa siis mitään!  Lisätietoja aiheesta:  http://www.reitz.fi/contact

Harri Huhtanen 2017