Kun PF loppuvuodesta 2016 julkaisi megaboksinsa The Early Years 1965-1972 (TEY) tiesin ettei se jäisi heidän viimeiseksi arkistoboksikseen, varsinkin kun bändi oli lopettanut aktiivisen toimintansa jo vuonna 1994. Odotin ja kaikki mutkin varmaan odottivat että jatkoa tulisi kronologisesti eli että seuraava boksi käsittelisi PF:n huippuvuosia 1973 -1983. Yllätys oli suuri kun loppuvuodesta 2019 ilmestyikin 18 levyn laajuinen ja yli 5 kiloa painava boksi The Later Years 1987-2019!  Kävin sen eilen (24.1.20) ostamassa ja täytyy sanoa että visuaaliselta toteutukseltaan tämä on aivan eri luokkaa kuin TEY-boksi, mutta toisaalta musiikillista sisältöä ja julkaisematonta materiaalia on tällä uudella boksilla vähemmän kuin TEY:llä.  Julkaisun “karvalakkiversio”  on sellainen yhden CD:n “teaseri”,  joka maksaa vain 10-20 euroa. Varsinaisesta 18 levyn boksista sen sijaan joutuu toimittajasta riipuen maksamaan 350-450 euroa.  Omani ostin levykauppa Äxstä, koska boksin sai heti mukaansa eikä siis tarvinnut odotella viikkokausia ja miettiä mahdollisia postitus/tullausmaksuja.

Vaikka uusi boksi käsittää peräti 32 vuoden ajanjakson ei tämän boksin analysointi ole yhtä laaja tehtävä kuin TEY:n analysointi, sillä koko jaksolla bändi julkaisi vain kolme studioalbumia: Momentary Lapse Of Reason (1987), The Division Bell (1994) ja lopuksi Endless River (2014) , joka sekin oli pitkälti vuoden 1993 TDB-sessioiden peruja.  Samalla jaksolla live-levyjäkin on ilmestynyt vain kaksi: Delicate Sound Of Thunder (1988) ja PULSE (1995). Kiertueita mahtuu jaksolle vain kolme: 1987-88 maailmankiertue, sen perään keväällä 1989 suppeampi Euroopan kiertue ja lopuksi vuonna 1994 viimeinen maailmankiertue, jolla tehtiin sekä Euroopassa että Amerikassa lipunmyyntiennätyksiä ja monien konsertinjärjestäjien tietokoneet kaatuivat kun lippuja myytiin jopa 100 000 kappaletta muutamassa minuutissa!  En tiedä tiesivätkö edes bändin jäsenet että vuoden 1994 kiertue jäisi viimeiseksi.

Harri Huhtanen 2020