1960-luvulla Beatles, Rollarit ja Doorsit joutuivat tekemään ensimmäiset levynsä 2-raitanauhureilla eli kerrokselliset äänitykset eivät tuolloin olleet mahdollisia. 1960-luvun loppupuolella tilanne parani kun markkinoille tulivat 8-raitanauhurit, mutta niilläkin olisi ollut vaikeaa tehdä Tubular Bellsin (1973) kaltaista mestariteosta, jonka Oldfield sävelsi käytössään olleella, uudella 24-raitanauhurilla. 1980-luvun jälkeen raitojen määrä menetti merkityksensä, koska aika pian oli mahdollista tehdä jopa 100-raitanauhoituksia, mutta siitä ei ollut enää mitään apua kun teosten säveltäjät eivät pystyneet hyödyntämään sellaista määrää raitoja järkevällä tavalla.

Bluesiin ja poppiin riittää hyvin 4-raitanauhuri, mutta jos haluaa koristella musiikin jousilla tai muilla oheisvempaimilla niin silloin ehkä on hyvä mikäli käytössä on 8-raitanauhuri. Syy siihen miksi Oldfieldin debyyttilevystä tuli niin valtaisi menestys oli toistaalta se, että Tubular Bellsin teema oli niin vaikuttava, mutta toisaalta suurta yleisöä varmaan ihastutti se suveriini ja täysin uusi tapa, jolla Oldfield oli äänittänyt monikerroksellista musiikkia. Levyllä voidaan kuulla samanaikaisesti 4-6 eri teemaa, jotka Oldfield on upeasti sovittanut yhteen. Samanlainen mestariteos on vuonna 1975 julkaistu Ommadawn. Tosin se on maailmalla huonommin tunnettu.   

Kuten olen aikaisemmin toisessa yhteydessä kirjoittanut 1980-luvulla rockmusiikki muuttui radikaalisti, koska markkinoille tulvi jokamiehen syntikoita, jotka eivät enää maksaneet omakotitalon hintaa, vaan joita köyhemmätkin, aloittelevat bändit pystyivät ostamaan. Ensimerkkejä siitä miten halvoilla syntikoilla noustiin suureen maineeseen ja myytiin valtavasti levyjä on erityisesti Englannista paljon, mutta mainitsen tässä vain yhden bändin, nimittäin Human Leaguen, joka tuntemattomuudesta nousi valtavaan suosioon muutaman vuoden ajaksi. Tämä syntikkabuumi ja sitä seurannut rockvideoiden valtakausi oli vaikeaa aikaa monille bluesrock- ja folkrock-artisteille. He vierastivat sähkörumpuja ja syntikkasoundia ja monet heistä joutuivat hetkeksi aivan hakoteille yrittäessään olla trendikkäitä. Mike Oldfield sen sijaan ui valtavirrassa kuin kala vedessä. Hänhän oli alunperinkin multi-insrumentalisti eli hän otti avosylin vastaan uudet syntikat ja niihin liittyvät ohjelmoinnit. Koska Oldfield ei yrityksistään huolimatta ollut enää kolmen ensimmäisen levynsä levynsä (Tubular Bells 1973, Hergest Ridge 1974 ja Ommadawn 1975) jälkeen onnistunut luomaan täysipainoista, uudenlaista instrumentaaliteosta alkoi hän tehdä 3-5 minuutin hittibiisejä. Hän oli yllättävän hyvä siinäkin sillä esimerksi Crisies -albumin (1983)  Moonlight Shadow  oli valtava hitti ympäri Eurooppaa ja Suomen radiokin soitti sitä ahkeraan ja muun muassa Kaija Koo  saa kiittää uransa rakettimaista nousua tästä hienosta kappaleesta, josta Kaija teki ihan kelvollisen suomiversion.                       

Harri Huhtanen 2023

1960- ja 1970-luvulla Englannissa tehtiin joitain albumeita, joiden elinkaari on todella pitkä. Osa niistä on kohta 60 vuotiaita ja osa on jo kypsässä 50 vuoden iässä. Mike Oldfieldin  mestariteos Tubular Bells (1973) täyttää toukokuussa 2023 50 vuotta ja kun ostin Tubular Bellsin 25-vuotisjuhlapainoksen vuonna 1998 niin olin aivan varma, että myös 50-vuotisjuhlapainos tullaan julkaisemaan. Ja nyt se on totta, sillä toukokuussa ilmestyy Tubular Bellsin 50-vuotisjuhlapainos. Siinä on joitain lisukkeita, mutta ei mitään dramaattista uutta eli jos diggaa Tubular Bellsiä niin saman musiikkinautinnon saa aikaisemmista painoksistakin. En tiedä ostanko itsekään tuota juhlapainosta, koska siinä on niin vähän uutta, julkaisematonta materiaalia.  

Olen varma että myös Tubular Bellsin 100 -vuotis juhlapainos tullaan julkaisemaan vuonna 2073, mutta valitettavasti minä ja Mike Oldfield emme ole sitä julkaisua enää todistamassa. Anglorock-musiikin parhaat teokset ovat saavuttaneet kaupallisesti saman aseman kuin Mozart ja kumppanit eli näitä teoksia myydään todennäköisesti satoja vuosia, koska erinomainen musiikki ei vanhene ja puhuttelee yhtä lailla eri aikakausien ihmisiä.        

Mike Oldfield on edelleen suosituin Englannissa, vaikka hän on asunut jo pitkään poissa kotimaastaan. Hänen kotistudionsa on nykyään Bahama-saarilla. Oldfieldin kotisivuilta ei löytynyt mainintaa siitä että hän itse osallistuisi juhlakonsertteihin eli ilmeisesti tämä juhlavuosi 2023 hoidetaan tribuuttikonserttien  voimalla. Ensimmäiset tribuuttikonsertit järjestettiin Englannissa jo helmikuussa 2023 ja niistä kuvia ja tarkempia tietoja täällä:

Harri Huhtanen 2023