Juicen levyt -osa 1

Tässä on yksi esimerkki Coitus Intin jälkeisistä Juice-albumeista. Kuten huomaatte Juice ei noteeraa muita kuin äänittäjän ja kansitaitelijan! Onneksi Wikipedia tule tässä avuksi ja levyllä esiintyvät muusikot ovat Kaj Martin (rummut), Juuso Nordlund ( basso), Petteri Salminen (kitara) ja Eero ”Safka” Pekkonen (urut).

Minulla oli suurin osa Juicen ja kumppanien 1970-luvulla julkaisemia Love Records -levyjä. Lyhyen Coitus Int. -kauden jälkeen Juice alkoi todella tehdä ”soololevyjä”, siis tarkoitan sitä ettei levykansissa enää mainittu juurikaan muita kuin herra Leskinen. Tämä tyyli oli yleistä Amerikassa 1960-luvulla, mutta 1970-luvulla kansainvälisesti alettiin paremmin kirjata levynkansiin kaikki tai ainakin suurin osa levyllä esiintyvistä soittajista. Siinä mielessä Juice toimi vähän vanhakantaisesti. Joku voisi sanoa narsistisesti, mutta se ehkä olisi vähän liioittelua.

En ole vuosikausiin kuunnellut omistamiani Juice-albumeita, mutta olen nyt ottanut ne uuteen kuunteluun ja täytyy sanoa, että ovatpa nämä epätasaisia ja aika erikoisia kokonaisuuksia. Lähes jokaisella albumilla on jokin ”kuolematon” klassikkobiisi, mutta siihen se sitten helposti jääkin. Nämä ”taustasoittajat”, joita ei mainita albumien kansiteksteissä tekevät kyllä hyvää työtä, mutta aika monet Juicen biisit ovat enemmän nokkelan sanoituksen kuin sävellyksen varassa. Huumoribiisejä on paljon, mutta huumoribiisien ongelma on se, että ne yleensä  vanhenevat paljon nopeammin kuin hyvin tehdyt rakkausbiisit. Monet Juicen klassisista biiseistä ovat nimenomaa rakkausbiisejä Eino Leinomaisilla mollisoinnuilla ryyditettyinä. Niissä Juice on parhaimmillaan sekä runoilijana että lauluntekijänä. Ne biisit tulevat elämään vuosikymmeniä. Juicen julkaisemat albumit kokonaisuusina sen sijaan eivät välttämättä kestä aikaa yhtä hyvin.      

Harri Huhtanen 2023