TOP10 Loka-joulukuu 2022

ALBUMILISTA 178-180

  1. ( – )   THE CURE: 40 Live (4CD + 2BR) (2019) (UUSI= 3kk)
  2. (02) ALLMAN BROTHERS: At Fillmore East (CD) (1971, p.2015) (5kk)
  3. (RE) COLOSSEUM: Valentyne Suite (LP) (1969) (4+3kk)
  1. ( – )  PENTANGLE: I (LP) (1968) (UUSI=3kk)
  2. ( – )  MAN: 2 ozs. Of Plastic With A Hole In The Middle (LP) (1969) (UUSI=3kk)
  3. (06)  NEIL YOUNG: Barn (CD) (2021) (4kk) 
  4. (07)  IT’S A BEAUTIFUL DAY: First (LP) (1969) (4kk)
  5. (09)  CARAVAN: For Girls Who Grow Plump In The Night (CD) (1973, 2001) (6kk)
  6. ( – )  HUMBLE PIE: The Crust Of Humble Pie (LP) (1970) (UUSI=3kk)
  7. (08)  PETER GREEN: Little Dreamer (LP) (1980) (4kk) 

Harri Huhtanen 2022

Progfeast 2.11.2022 Kulttuuritalolla! -osa 11

Colosseum -osa 2

Kuvassa alkuperäisen Colosseum-yhtyeen kaikki kolme vuosina 1969-70 julkaistua studiolevyä.

Colosseumin huippuaika jäi lyhyeksi eli luovimmillaan bändi oli ensimmäisellä jaksollaan 1968-1971. Studioalbumeja tuolla lyhyeksi jääneellä jaksolla bändi julkaisi kolme:  Those Who Are About To Die Salute You – Morituri Te Salutant (1969), Valentyne Suite (1969) ja Daughter Of Time (1970).  Näiden lisäksi USA:ssa julkaistiin vuonna 1970 The Grass Is Greener , jossa oli osittain eri kappaleet kuin Euroopan julkaisulla, mutta varsinaisesti uudesta studioalbumista siinä ei ollut kyse. Sitten vuonna 1971 julkaistiin vielä tupla-albumi Colosseum Live, joka nimensä mukaisesti sisälsi live-äänitteitä. Kuten aikaisemmin kirjoitin uudestaan bändi alkoi keikkailla ja julkaista levyjä vasta vuonna 1994 eli telakalla he ehtivät olla peräti 23 vuotta! En ole kuullut näitä uusimpia levyjä, mutta olen ymmärtänyt että parhaat biisinsä bändi tosiaan teki tuolla ensimmäisellä toimintajaksolla ja niitä he edelleen soittavat keikoillaan ahkerasti.  

Kun Googleen kirjoittaa hakusanaksi Colosseum näyttää haku lähinnä yhtä maailman kuuluisinta nähtävyyttä eli Rooman Colosseumia käsitteleviä sivuja. Jos haluaa löytää rockbändi Colosseumin pitää hakuun lisätä sanat rockband. Bändin nimi siis tulee muinaisesta roomalaisesta areenasta jossa gladiaattorit taistelivat toisiaan ja afrikkalaisia villieläimiä vastaan kuolemaan saakka. Bändi ei pelkästään lainannut nimeään roomalaisilta, vaan lisäksi näiden kolmen ensimmäisen albumin kansikuvissa ja useamman biisin nimissä toistuvat antiikin Rooman aiheet.  Siksi näistä kolmesta levystä on niin helppo pitää. Albumien kansitaide on hienoa, kappaleiden nimissä on historiallista syvyyttä ja musiikki on ajoittain erittäin innovatiivista. Colosseum yhdistelee hienosti klassisen musiikin, rockin ja jazzin elementtejä ja lopputulos on silkkaa progea, siis aitoa progea!     

Harri Huhtanen 2022

CURE: Wish (2022) -osa 2

Vuonna 1993 Cure toimitti fanklubinsa jäsenille myöhemmin keräilyharvinaisuudeksi muuttuneen kasetin Lost Wishes.

Cure nousi maailmanmaineeseen jo 1980-luvun jälkipuolella. Disintergation (1989) – albumin julkaisun aikoihin bändi teki jo rahakkaita kiertueita USA:ssa 50 000 hengen yleisöille. Wishin Deluxe -julkaisun (2022) johdantotekstissä bändin johtaja Smith pohtii että valtava menestys toi myös valtavat paineet ja lieveilmöinä bändin päihteidenkäyttö lisääntyi. Smith oli kuitenkin päättänyt hallita tilannetta ja onnistui siinä erinomaisesti, sillä 1990-91 äänitetyt demot ovat hienoja ja Wish-albumia työstäessään bändi oli positiivisen ongelman edessä: mitkä kappaleet otettaisiin mukaan? Smith kertoo tuoreessa haastattelussa, että he äänittivät lyhyessä ajassa yli 40 kappaletta, joista olisi voinut työstää useammankin albumin.

Jouluna 1990 mietin asiat uusiksi ja tulin siihen tulokseen että paras tapa edetä oli perinteinen tapamme…kokoontua yhteen ja kuunnella kunkin lauluja ja päättää bändinä miten jatkaa siitä…halusin äänittää lähellä kotiani ja Manor, joka sijaitsi lähellä Oxfordia oli aivan huippustudio siihen tarkoitukseen. Se oli myös riittävän iso jotta pystyimme kaikki asumaan ja työskentelemään siellä ilman että tuli ahtaan paikan kammoa.

Jo tätä ennen Smith ja bändi olivat tehneet ison määrän demoja The Live Housessa sekä Cotswoldsin Farmyard studiolla. Smith totesi näistä esivalmisteluista seuraavaa:

“Niissä kahdessa sessiossa purkitimme noin 40 kappaletta. Olimme totisesti liekeissä !”   

Hieman erikoiselta tosin tuntuu Curen viime vuosien julkaisupolitiikka, sillä luin muualta, että Smith olisi jo vuodcen 2018 haastattelussa todennut että Wishin Deluxe-julkaisu on valmis. Eli jos näin oli niin miksi sitä ei julkaistu edes Korona-vuosina 2020-2021, vaan vasta nyt loppuvuodesta 2022?! No, pääasia että levy lopulta julkaistiin. Tällä vuoden 2022 julkaisulla on siis remasteroituna alkuperäinen Wish -albumi (1992), jolla on 12 kappaletta. CD2 sisältää peräti 21 demoa, joista valtaosa jäi julkaisematta, mutta osa päätyi julkaistulle levylle. CD3 sisältää 12 kappaletta sekalaisempaa materiaalia eli vuoden 1993 harvinaisen 4 kappaleen kasetti EP:n nimeltä Lost Wishes.  Se on harvinainen siksi että aikanaan se lähetettiin vain bändin fanclubin jäsenille eli se ei  tullut yleiseen myyntiin. Loput ovat uusia miksauksia julkaistuista kappaleista sekä julkaisemattomia kappaleita. Yhteensä kappaleita Deluxe-painoksella on siis peräti 45 ja levyjen kokonaiskestoaika on lähes kolme ja puoli tuntia!        

Harri Huhtanen 2022 

Vesa-Matti Loirin levytuotanto -osa 1

Loirin Pyhät Tekstit (2016) viimeisteltiin Islannissa ja TV-dokumentissa Loiri totesi että tämä on viimeinen levy jonka hän tekee ja se sana piti eli albumi todella jäi hänen viimeisekseen.

Shakespeare aikanaan kirjoitti sekä tragedioita että komedioita.  Näyttelijät ja monet näytelmäkirjailijat eivät koe ongelmaa siinä, että välillä kirjoitetaan tai esitetään hauskoja juttuja ja välillä surullisia. Muusikkojen kohdalla asia ei ole näin yksinkertainen. Jos muusikko haluaa olla uskottava, vakavahenkinen artisti ei hänen ehkä kannata olla mukana kovin kevyissä tai helppohintaisissa projekteissa. Minulle Loiri musiikintekijänä on ollut aikaisemmin ongelmallinen siksi, että kansa (ja minä myös!) tuntee hänet ensisijaisesti “Uuno Turhapuro -miehenä” eli heppoisten farssien näyttelijänä. Loirille tällainen monen “roolin” esittäminen on kuitenkin ollut luontevaa, koska hän on näyttelijä ja musiikin osalta enimmäkseen tulkitsija ja erittäin lahjakas sellainen. Lisäksi hän on todennut että jos niistä monista uravalinnoista joita hänellä on ollut pitäisi valita vain yksi niin hän valitsisi musiikin. Tämän lausunnon perusteella oletan ja haluan uskoa, että pohjimmiltaan Loiri ei ollut mikään UunoTurhapuro -mies, vaan vakavasti otettava artisti. Lisäksi se vähä mitä olen kuullut hänen 2000-luvun tuotantoaan on vakuttanut minut siitä että viimeisinä vuosinaan tämä kovin sairas mies ikään kuin muuttui loppuaikojen Johnny Cashiksi . Laulujen tulkintoihin tuli uudenlaista, pitkän elämänkokemuksen antamaa syvyyttä ja läpitunkevaa tunnetta.

Haluan siis Winterludessa tarkastella Loiria vain musiikintekijänä, vaikka Suomen kansa muistaa ensisijaisesti hänet loistavana, monilahjakkaana näytelijänä joka hallitsi sekä vakavan että huumoripitoisen ensiintymistyylin. Loiri julkaisi ensimmäinen LP:nsa vuonna 1971 ja viimeisen vuonna 2016. 45 vuoden aikana ilmestyi peräti 34 albumia, lisäksi Loirin levyistä on julkaistu parikymmentä kokoelmaa eli aika vaikuttavan musiikillisen perinnön hän jätti jälkipolville.                 

Harri Huhtanen 2022                  

The Beatles: Revolver 2022 Deluxe edition – osa 5

Beatles oli onnellinen, harmoninen bändi vielä vuonna 1966. Siksi esimerkiksi Revolver-albumin kappaleet ovat maagisia!

Edelleen olen hämmästynyt siitä miten vasta nyt alan tajuta miten nerokas Beatlesien Revolver (1966) – albumi on. Tuntuu että se on jäänyt täysin seuraavana vuonna julkaistun Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band -albumin (1967) varjoon. Klassikkolevy sekin toki on ja siitä on tehty myös useita TV-dokumentteja ja aikanaan koko pop-musiikkia harrastava maailma odotti sitä samoin kuin lapset odottavat Joulupukkia Jouluaattona.  Mutta nyt kun olen kuullut hienosti remiksatun (kiitos siitä Martinin Giles -pojalle) Revolverin ja osan sen sessionauhoista niin Sgt. Pepper jää minun arviossani Revolverin taakse.  Pidän kyllä valtavasti Beatlesien “nimettömästä” White Double -albumista (1968), erityisesti sen vuonna 2018 julkaistusta Deluxe-painoksesta, jossa oli todella mielenkiintoisia sessionauhoituksia. Siksi en nyt vielä julista Revolveria Beatlesien parhaaksi albumiksi, mutta toteanpa vain että sillä on erittäin paljon vahvuuksia, joita myöhemmillä levyillä ei välttämättä ole. Revolverilla bändi työskentelee kuulohavaintoni mukaan 100%:sti yhdessä. Mitään ristiriitoja ei vielä tässä vaiheessa ole, siis niitä jotka söivät jonkin verran viimeisten albumien energiaa.  Kaikki Revolverin 14 kappaletta ovat hienoja!  Paul, John, George ja Ringo suoriutuvat tällä levyllä upeasti! Eikä pidä unohtaa tuottajaa eli (isä) Martinia, joka on sovittanut Paulin Elenor Rigbyyn  aivan jäätävän hienot jousiosuudet. Siksi tuntuu hassulta että säveltäjäksi on merkitty Lennon-McCartney kun oikeasti crediiteissä pitäisi lukea Martin-McCartney!       

Harri Huhtanen 2022         

Neil Young & Crazy Horse: World Record (2022) -osa 2

Levyn tuottaja Rick Rubin ja Neil Young kertovat uuden levyn äänitysprosessista.

Jokainen artisti uskoo tai ainakin uskottelee itselleen että hänen uusin levynsä on hänen parhaansa. Jos näin ei olisi ei levytysprosessi olisi kovin “rehellinen”.  Jokainen artistin fani uskoo tai ainakin haluaa uskoa että uusi levy jota hän kuumeisesti odottaa on hänen suosikkiartistinsa paras. Niinpä minunkin odotukseni Youngin uuden World Recordin kohdalla olivat korkealla.Kaksi ensimmäistä kuuntelukertaa olivat kuitenkin pienoisia pettymyksiä. Tuntui että Young toistaa jälleen sitä kaavaa, jolla hän on tehnyt jo lukemattomia albumeja.

Tänään sitten kuuntelin levyn kolmannen, neljännen ja viidennen kerran ja tällä kertaa lukien kaikki tekstivihon sanoitukset ja vaikka edelleen olen sitä mieltä, ettei tällä levyllä varsinaisesti ole uusia Young -klassikkobiisejä, niin minua säväytti kyllä se, että tämä saattaa olla Youngin puhdasverisin teemalevy!  Kaikki albumin kappaleet kertovat (tavallaan) uhkaavasta ekokatastrofista. Sanoitukset ovat Youngin tyyliin enemmän tai vähemmän kryptisiä, mutta  ei tarvitse suurennuslasia huomatakseen että jokaisessa biisissä toistuu jossain muodossa ajatus uhkaavasta ekokatastrofista. Lisäksi hienoa on huomata, ettei tämä ole dystooppinen, katkera levy, vaan pikemminkin hyvin hippihenkinen eli sanoituksien perusteella jää sellainen vaikutelma, että Young oikeasti uskoo tai haluaa uskoa, että tulevat sukupolvet korjaavat aikaisempien sukupolvien virheet ja maailma pelastuu.  Eli mitä tästä opimme?  Kannattaa kuunnella levyt useampaan kertaan, koska ensivaikutelma ei välttämättä ole sama kuin se vaikutelma, jonka saa 5. tai 10. kuuntelukerralla. Tämä pätee siis lähinnä artisteihin, joilla oikeasti on jotain merkityksellistä sanottavaa.   

Harri Huhtanen 2022

CURE: Kiss Me Kiss Me Kiss Me (2006)

Kuvassa alkuperäinen vuoden 1987 2LP:n julkaisu.

Curen Kiss Me Kiss Me Kiss Me -albumi ilmestyi alunperin vuonna 1987 tupla-albumina sekä 1CD:nä, josta sen aikaisten aikarajoitusten vuoksi jouduttiin jättämään pois kappale Hey You,  joka tällä uudella, vuoden 2006 painoksella on mukana.  Kiss Me -albumi taitaa olla Curen ensimmäinen levy jota myytiin yli miljoona kappaletta ja se noteerattiin myös Suomessa.

Hankin Kiss Me’n vasta jotain päiviä sitten ja olen ehtinyt kuunnella sen vasta kaksi kertaa, mutta täytyy sanoa että on tämäkin mielenkiintoinen ja hieno levy!  Bändi selvästi yrittää tällä albumilla etsiä uutta tyyliä eli erkaantua goottirokista. Mukana on mm. joitain funk- ja soul -vaikutteisia biisejä, mutta hyvä ettei bändi jatkanut niiden parissa, sillä Cure ei selvästikään toimi soul / funk -soundeilla. Onneksi seuraavalla albumillaan (Disintegration 1989) Cure palasi goottikehykseen ja jatkoi samalla täysin omaleimaisen tyylinsä kehittelyä. Muutamasta hieman epäonnistuneesta kokeiluista huolimatta tämä yli 74 minuuttinen 18 kappaleen Kiss Me -albumi on kokonaisuutena korkeatasoinen ja mukana on muutamia hittejäkin, joita bändi esittää edelleen keikoillaan.  

Harri Huhtanen 2022

CURE: Wish (2022) -osa 1

Aikaisemmin olen kirjoittanut, että oletan Curen Disintegration (1989) -albumin olevan bändin paras julkaisu. No nyt se on saanut kilpailijan! Viikko sitten ilmestynyt Wish -albumin (1992) erikoispainos on kyllä kova kilpailija Disintegrationille!  Kuuntelin levyä tänään ensimmäistä kertaa eli en omistanut Wishiä aikaisemmin ja nyt minulla on siis alkuperäinen 1992 julkaistu Wish remasteroituna CD:nä ja bonuksena on kaksi CD:tä kotidemoja sekä julkaisemattomia biisejä. Monet huippubändit myyvät tällaisia Deluxe -paketteja aivan järkyttävään hintaan, mutta tämä uusi 3CD:n upea paketti on ostettavissa Levykauppa Äxstä muutamalla kympillä eli jos vähänkin diggaatte Curea niin voin jo tässä vaiheessa sanoa ,että tämä uusi julkaisu teidän kannattaa ehdottomasti hankkia.  

Koska en ole ehtinyt vielä kuunnella kuin tämän virallisen, remasteroidun Wish-albumin (CD1) niin on selvää että palaan tähän julkaisuun jossain vaiheessa, mutta nyt aluksi päätin vain lainata muutamia Smithin  tuoreita kommentteja (2022), jotka löytyvät erikoisjulkaisun tekstivihkosesta:

“Viimeistelty Wish-albumi ylsi kaikkeen siihen mitä olin toivonut, mutta lopputuotteessa oli ongelma. Studion äänitarkkaamossa kaikki kuulosti mahtavalta, Dave, Steve ja miksauksesta vastava Mark Saunders olivat tehneet erinomaista työtä, mutta minä olin tulevan maailmankiertueemme vuoksi liian kiireinen valvomaan masterointia. Lopulta kävi niin ettei julkaistu albumi kuulostanut siltä kuin sen olisi pitänyt kuulostaa. Äänitasot olivat päin prinkkalaa ja bassopää loisti poissaolollaan, mutta mitään ei enää ollut tehtävissä, sillä albumi oli jo julkaistu sellaisena  ja me olimme jo kiertueella. Tämä asia risoi minua todella pitkään… 30 vuotta on kulunut, mutta lopultakin minun toiveeni (= Wish)  on nyt toteutunut!”    

Toinen Smithin mielenkiintoinen kommentti koskee kolmannen CD:n erästä julkaisematonta kappaletta:

Cloudberryn  kirjoitin samannimisen pohjoismaisen drinkin vaikutuksen alaisena. Ensikosketukseni siihen tapahtui paluulennolla Suomesta (= Finland) vuonna 1985. Lentoemäntä toi meille erikoisen näköisen kultaisen pullon ja kysyi: haluatteko herrat maistaa tätä? Se oli elämäni upein drinkki ja ajattelin että se pitää ikuistaa lauluun!”     

Harri Huhtanen 2022  

LEEVI AND THE LEAVINGS: Varasteleva Joulupukki (2022)

Alunperin tämä Göstan ja Leavings-orkesterin hieno albumi ilmestyi jo vuonna 1990. Tyypilliseen tapaan Gösta on merkinnyt itsensä albumin säveltäjäksi, sanoittajaksi ja sovittajaksi. Levyn krediiteissä tuottajuus on sentään jaettu Göstan ja Pekka Aarnion kanssa. Tuottaja on se, joka maksaa levynteon eli jos kerran Aarnio on ollut myös maksajana niin häntä ei tietenkään voinut jättää pois krediiteistä. Leavings-orkesterin eli Karastien (kitara), Paanasen (basso) ja Nylundin (rummut) osuus tämän levyn soundeista on tietenkin hyvin merkittävä, mutta he olivat jo tottuneet siihen että Gösta otti itselleen kaikki krediitit myös sovituksista.

Mutta siis itse levystä, jonka onnistuin hankkimaan vasta viikko sitten Lipposen vuoden 2022 CD-julkaisuna, täytyy todeta että se on hieno! Göstan ja Leavingsin huippuaikaa oli 1980-luvun loppupuoli ja 1990-luvun alkupuoli. Varasteleva Joulupukki tuntuu jääneen hyvin elämään. Ilmestymisvuonna 1990 se ei herättänyt kovin paljon huomiota ja nousi Suomen listalla vain sijaluvulle 20. Ensimmäinen uusintajulkaisu ilmestyi vuonna 2010 ja siihen oli lisätty yksi bonus-kappale, nimeltään Jouluaattona kännissä, mutta ilmeisesti myöhemmin huomattiin, ettei se sopinut päätöskappaleeksi eli se tavallaan rikkoi tämän albumin hienon teemallisen kokonaisuuden.  Svart Records julkaisi albumin alkuperäisversion vuonna 2017 upeana ja rajoitettuna LP gatefold-painoksena (400kpl) jossa ei enää ollut tuota bonus-kappaletta. Tällä hetkellä arvokkaimpia ovat juuri vuoden 1990 alkuperäinen albumi ja sekä vuoden 2017 Svart Records -julkaisu, joista on maksettu jopa 75 euroa / kpl.  En ehtinyt hankkia Svartin vuoden 2017 painosta, joten hienoa että nyt syksyllä 2022 Lipposen levy ja kasetti  julkaisi levystä uuden CD-painoksen.

Myös live-rintamalla tämä levy on juuri nyt ajankohtainen. Jäljelle jäänyt Leavings-orkesteri oli jo loppuvuodesta 2020 buukannut minikiertueen jossa oli tarkoitus esittää tämä albumi. Korona kuitenkin tuli väliin eli kiertue ei toteutunut. Nyt loppuvuodesta 2022 he ovat vihdoinkin päässeet esittämään tätä klassikkoalbumia. Alla lisätietoja aiheesta:

Lisäksi muutkin ovat tarttuneet aiheeseen:

Harri Huhtanen 2022

Progfeast 2.11.2022 Kulttuuritalolla! -osa 10

Colosseum -osa 1

Alkuaikojen Colosseum esiintyi elokuussa 1970 ensimmäisellä Ruisrock -festivaalilla Turussa. Enpä tiedä oliko Kulttuuritalolla 2022 enää ketään joka olisi ollut paikalla tuolla keikalla. Toisaalta bändin soittajatkin ja esitetyt kappaleet olivat ymmärrettävästi 52 vuoden aikana melkoisesti vaihtuneet.

Viimeisenä Kulttuuritalolla esiintyi legendaarinen Colosseum. Tämäkin bändi on jo reilusti yli 50-vuotias, sillä rumpali Jon Hiseman perusti bändin jo 1968  saksofonisti Dick Heckstall-Smithin ja basisti Tony Reevesin kanssa. Mukaan tulivat myös kosketinsoittaja Dave Greenslade ja kitaristi  James Litherland. Myöhemmin Clem Clempson korvasi James Litherlandin ja Mark Clarke Tony Reevesin. 1970 bändin laulajaksi kutsuttiin jo 1960-luvulla Rolling Stones -covereilla kuuluisaksi tullut Chris Farlowe. Tässä kokoonpanossa Colosseum hajosi loppuvuonna 1971 ja oli “telakalla” peräti 23 vuotta! 

Vuonna 1994 saatiin kuitenkin alkuperäiskokoonpano vielä kasaaan ja seurasi pitkä uusi toimintajakso vuosina 1994-2015. Monet olettivat ettei bändi enää jatkaisi vuoden 2015 hajoamisen jälkeen, mutta niin vaan kävi, että tuli vielä toinenkin comeback eli vuonna 2019 alkuperäisen bändin elossa olevat jäsenet päättivät jatkaa Colosseumin tarinaa. Paljon oli kuitenkin alkuajoista muuttunut sillä kaksi bändin voimahahmoa oli ehtinyt kuolla.  Saksofonisti Dick Heckstall-Smith oli kuollut 2004 ja rumpali Jon Hiseman kuoli 2018.  Alkuperäisjäsenet Chris Farlowe, Clem Clempson ja Mark Clarke päättivät siis kuitenkin yrittää toista comebackiä. Mukaansa he saivat kolme erinomaista muusikkoa: Nick Steed  (kosketinsoittimet), Malcolm Mortimore (rummut) ja Kim Nishikawara (saksofoni). Aluksi he kohtasivat kuitenkin ongelman jota kukaan ei voinut aavistaa, nimittäin Koronan. Sen vuoksi he eivät päässeet kunnolla keikkailemaan vuosina 2020-2021. Mutta nyt Colosseumilla keikkoja on taas riittänyt hyvin, sillä 2022 he ovat ehtineet tehdä jo 36 keikkaa ja esiintyä 6 eri maassa.

Harri Huhtanen 2022