Get Back, Part 1 (157min.)  -osa 4

Vaikka Beatleseilla oli tammikuun 1969 jälkeenkin joitain äänityssessioita ja vaikka tuolloin eivät suinkaan bändin kaksi viimeistä levyä (Abbey Road 1969 ja Let It Be 1970) tulleet valmiiksi niin sikäli nämä tammikuun sessiot olivat kuitenkin erittäin merkittäviä että käytännössä niissä äänitettiin kaikki Let It Be’llä seuraavana vuonna julkaistut kappaleet vähintään esiversioinaan ja Abbey Road’inkin kappaleista huomattava osa. Tavallaan Beatlesien tuotanto oli ”paketissa” noiden sessioiden jälkeen ja loput 52 vuotta oli sitten enää julkaisemattomien kappaleiden hiomista ja vaihtoehtoisten ottojen julkaisua joka on siis jatkunut nykyhetkeen saakka. Tämän on mahdollistanut se, että Beatles äänitti niin valtavasti musiikkia vuosina 1967-1970 ja että äänitteet ovat niin hyvätasoisia. Arkistojen aarteita on siis riittänyt ostettavaksi Beatles-keräilijöille ja tulee riittämään jatkossakin, sillä edelleen paljon Beatles-äänitteitä on julkaisematta.

Tammikuun sessiot jakaantuivat kahteen osaan. Pari ensimmäistä viikkoa äänityksiä ja kuvauksia tehtiin Twickenhamin studiolla ja Jacksonin dokumenttielokuvan  ensimmäinen osa kuvaa sessiopäiviä 1-7, toinen osa kattaa sessiopäivät 8-16 ja viimeinen osa päivät 17-22. Selvyyden vuyoksi todettakoon, että nämä eivät siis ole kalenteripäiviä vaan sessiopäiviä ensimmäisestä viimeiseen. Sessiot alkoivat 2.tammikuuta 1969 ja päättyivät Applen toimistorakennuksen kellaristudiossa 31.tammikuuta. Bändi äänitti siis melkein kaikkina viikonpäivinä, erityisesti loppuvaiheessa sessiot muuttuivat intensiivisemmiksi monestakin syystä eli aika oli loppumassa.     

Harri Huhtanen 2021

Get Back, Part 1 (157min.)  -osa 3

Beatlesista tuli maailman suosituin bändi vuonna 1964, jolloin he valloittivat Amerikan. Eurooppa oli ollut beatlemanian kourissa jo edeltävänä vuonna. Keikkapaikat muuttuivat yhä suuremmiksi ja Beatlesia alkoi harmittaa se, että kaikki vain kirkuivat konserteissa eli kukaan ei oikeastaan enää kuunnellut heidän soittoaan ja useissa paikoissa äänentoistolaitteet olivat surkeita ja yhteissoitto ei aina sen vuoksi mennyt putkeen. Niinpä vuonna 1966 he tekivät radikaalin ratkaisun ja lopettivat keikkailun, vaikka Amerikassa ja muuallakin kysyntä oli huipussaan eli he olisivat helposti voineet tienata kymmeniä miljoonia pelkillä stadionikeikoilla. Bändi siirtyi loppuvuodesta 1966 studiobändiksi, joka äänitti Lontoossa kuukausikaupalla uusia kappaleitaan. Esimerkiksi White Albumilla (1968) on muutamia kappaleita, joista tehtiin yli 100 ottoa! Niinpä bändi alkoi loppuvuodesta 1968 miettiä, että ehkä olisi aika siirtyä takaisin yksinkertaisempaan äänitysmetodiin. He halusivat palata Hampurin aikoihin eli aikaan ennen kuin bändillä oli edes levytysopimusta. Silloin he soittivat yötä päivää pienissä klubeissa ja kappaleet opeteltiin siten että koko bändi soitti yhdessä eikä niin että jokainen äänitti oman osuutensa erikseen ja niitä sitten editoitiin yhteen ja tehtiin jälkiäänityksiä. Beatlesien mielestä koko homma oli vähitellen muuttunut liian tekniseksi ja kliiniseksi ja he halusivat palata spontaaniin musiikintekoon.  

He aloittivat uudet sessiot Twickenhamin studioilla tammikuun alussa 1969 ja alkuperäisen suunnitelman mukaan mitään päälleäänityksiä ja tai äänitteiden jälkikäsittelyä ei tehtäisi ja kaikki soittaisivat samassa tilassa yhdessä.  Suunnitelmissa oli myös live-konsertti muutaman viikon päästä sessioiden alusta. Lisäksi bändi oli päättänyt luoda 14 uutta kappaletta jotka esitettäisiin tuossa konsertissa.   Tavoitteet olivat siis kovat ja yksi Jacksonin dokumentin hienoja piirteitä on se, että hän kronologisella lähestymistavallaan paljastaa miten bändin alkuperäiset suunnitelmat yksi toisensa jälkeen ajoivat karille.               

Harri Huhtanen 2021

Get Back, Part 1 (157min.) -osa 2

Nykyteknologia mahdollistaa melkoisia ”aikahyppyjä”, sellaisia joita ei aikaisemmin olisi voinut kuvitellakaan! Beatlesien tammikuun 1969 sessiokuvauksista on kulunut kohta 53 vuotta ja silti uudessa dokumentissa näemme Paulin, Johnin, Georgen ja Ringon nuorina miehinä kuin kuvaukset olisi tehty viime viikolla! Johnin kuolemasta on kulunut jo 41 vuotta ja Georgen 20 vuotta. Paul on jo 79-vuotias ja Ringo 81-vuotias. Beatlesin musiikki elää kuitenkin edelleen vahvana ja uudetkin kokoelmajulkaisut yleensä ampaisevat listojen kärkeen. Lisäksi nämä neljä muusikkoa kiinnostavat suurta yleisöä myös persoonina ja varmaan entistä enemmän sen jälkeen kun tämä upouusi 8 tuntinen dokumenttielokuva tulee laajempaan Dvd/Blu-ray -jakeluun. Sitä tosin joudumme todennäköisesti odottamaan vielä hyvän tovin. Onneksi odotteluaikana voimme Disney-plussalta katsoa tätä kolmiosaista megadokumenttia. Jos tämä joskus tulee elokuvateattereihin pitänee se esittää vähintään kahdessa eri näytöksessä sillä tuskin kukaan jaksaa samana päivänä istua 8 tuntia seuraamassa sitä kun 1960-luvun bändi soittaa satoja eri versioita sadoista eri kappaleista!  

Dokumentin ykkösosa (157min.) on kuvattu Lontoossa, Twickenhamin elokuvastudiossa. Kuvatarkkuus on hämmästyttävän hyvä ja musiikin äänenlaatu erinomainen. Luin että dokumentin ohjaaja Jackson sai nykyteknologialla terävöitettyä ja tarkennettua alkuperäistä filmiä ja myös keskustelujen äänenlaatua saatiin parannettua. Aikaisemmin näistä tammikuun sessioista on näytetty vain lyhyitä pätkiä ja minusta nyt tässä uudessa versiossa kuvan- ja äänenlaatu on paljon parempi kuin aikaisemmin näytetyissä pätkissä. Pidin myös siitä tiukan kronologisesta tavasta, jolla Jakcson on materiaalia työstänyt. Monissa dokumenteissa aikahypellään sinne tänne eikä vaivauduta ilmoittamaan katsojalle minä ajankohtana mikin pätkä on kuvattu. Jackson on onneksi toista maata. Jokaisen sessiopäivän kuvauksista on poimittu materiaalia ja jokaisen päivän alussa kalenterista näytetään minkä päivän kuvauksista on kysymys.  Hienoa on myös se, että kaikkien kuvissa esiintyvien henkilöiden nimet tulevat ruutuun ja samoin jokaisen kappaleen nimi ilmoitetaan jo soittovaiheessa eikä vain lopputeksteissä, kuten yleensä tapana on ollut. Olen iloinen siitä, että tämä ainutlaatuinen kuvamateriaali on annettu juuri Jacksonin työstettäväksi, sillä hän on selvästi ymmärtänyt sen suuren musiikkihistoriallisen merkityksen.          

Harri Huhtanen 2021

Get Back, Part 1 -osa 1

Beatles oli aikanaan monessa asiassa edelläkävijä. Tavallaan tämä pioneerihenki toteutuu myös nyt postuumisti julkaistussa lähes 8 tunnin mittaisessa Get Back– dokumenttielokuvassa. En muista että minkään rockbändin sessioista olisi julkaistu yhtä perusteellista dokumenttia. Yleensä nämä dokumentit ovat 1-3 tunnin kestoisia, mutta Beatles rikkoi tässäkin ennätyksen! Ja voisi rikkoa sen moninkertaisesti sillä tähän Peter Jacksonin työstämään dokumenttiin on otettu mukaan vain noin kymmenesosa siitä filmimateriaalista joka on säilynyt.  Alkuperäinen sankari on nykyään jo 81-vuotias amerikkalainen ohjaaja Michael Lindsay-Hogg, joka kuvaajineen tallensi lähes 60 tuntia filmimateriaalia Beatlesien tammikuun 1969 historiallisista sessioista. Kukaan ei silloin vielä tiennyt että bändi hajoaisi jo seuraavana vuonna eikä koskaan enää soittaisi yhdessä. Kukaan ei myöskään voinut tietää että elokuvan huipennuksena nähtävä kattokonsertti oli vihonviimeinen kerta jolloin bändi esiintyi yhdessä. Surullista, mutta valitettavasti kaikkien tarinoiden pitää joskus päättyä ja tavallaan Beatlesien tarina päättyi komeasti, sillä tylsän stadionikonsertin sijaan he päätyivät tässäkin tekemään jotain sellaista mitä kukaan bändi ei ollut aikaisemmin tehnyt eli he soittivat live-keikkansa ilmoittamatta lontoolaisen toimistorakennuksen katolla! Elokuvassa näytetään miten kadullakulkijat pikkuhiljaa alkoivat ymmärtää, että musiikki ei tullutkaan mistään kaiuttimista, vaan kyseessä oli tosiaankin Beatlesien ensimmäinen ja samalla viimeinen konsertti vuoden 1966 jälkeen.        

Harri Huhtanen 2021

Tänään (27.9.) ilmestyi kyseisen levyn juhlapainos, jossa täkynä oli runsaasti julkaisemattomia sessionauhoituksia. Olin tilannut ko. levystä CD-boksin isolla kirjalla jo elokuussa. Äxstä yleensä tulee toimitusviesti edellisenä päivänä. Nyt ei tullut ja siksi soitin heidän asiakaspalveluunsa heti klo 8 jälkeen. Vastattiin ettei maahantuoja ollut saanutkaan boksia ”tehtaalla tapahtuneen viivästyksen vuoksi”. No, kuinka ollakaan menin sitten kuitenkin töiden jälkeen Äxään ja kysyin heiltä onko tosiaan niin että CD-boksia ei saa ja vastaus oli sama kuin valtakunnallisessa puhelinpalvelussa. Sitten näin heidän hyllyssään Abbey Roadin 3LP:n boksin ja kun siinä on samat sessionauhat kuin CD-boksissa innostuin ostamaan sen, jotta sain edes jotain kuunneltavaa syntymäpäiväkseni.

Boksissa on kolme lp levyä, joista yksi on uusi miksaus alkuperäisestä 1969 levystä ja sitten kaksi LP:tä joissa on aikaisemmin julkaisemattomia sessionauhoituksia.

Parin ensimmäisen kuuntelun perusteella tämä boksi vaikuttaa aivan fantastiselta!  En ole kuunnellut Abbey Roadia varmaan yli 20 vuoteen, joten siksi olin jo unohtanut muutamat levyn kappaleista, jotka nyt uusintakuuntelussa kuulostavat aivan huikean hienoilta!

jatkuu…

Harri Huhtanen 2019