Get Back, Part 1 (157min.) -osa 2

Nykyteknologia mahdollistaa melkoisia ”aikahyppyjä”, sellaisia joita ei aikaisemmin olisi voinut kuvitellakaan! Beatlesien tammikuun 1969 sessiokuvauksista on kulunut kohta 53 vuotta ja silti uudessa dokumentissa näemme Paulin, Johnin, Georgen ja Ringon nuorina miehinä kuin kuvaukset olisi tehty viime viikolla! Johnin kuolemasta on kulunut jo 41 vuotta ja Georgen 20 vuotta. Paul on jo 79-vuotias ja Ringo 81-vuotias. Beatlesin musiikki elää kuitenkin edelleen vahvana ja uudetkin kokoelmajulkaisut yleensä ampaisevat listojen kärkeen. Lisäksi nämä neljä muusikkoa kiinnostavat suurta yleisöä myös persoonina ja varmaan entistä enemmän sen jälkeen kun tämä upouusi 8 tuntinen dokumenttielokuva tulee laajempaan Dvd/Blu-ray -jakeluun. Sitä tosin joudumme todennäköisesti odottamaan vielä hyvän tovin. Onneksi odotteluaikana voimme Disney-plussalta katsoa tätä kolmiosaista megadokumenttia. Jos tämä joskus tulee elokuvateattereihin pitänee se esittää vähintään kahdessa eri näytöksessä sillä tuskin kukaan jaksaa samana päivänä istua 8 tuntia seuraamassa sitä kun 1960-luvun bändi soittaa satoja eri versioita sadoista eri kappaleista!  

Dokumentin ykkösosa (157min.) on kuvattu Lontoossa, Twickenhamin elokuvastudiossa. Kuvatarkkuus on hämmästyttävän hyvä ja musiikin äänenlaatu erinomainen. Luin että dokumentin ohjaaja Jackson sai nykyteknologialla terävöitettyä ja tarkennettua alkuperäistä filmiä ja myös keskustelujen äänenlaatua saatiin parannettua. Aikaisemmin näistä tammikuun sessioista on näytetty vain lyhyitä pätkiä ja minusta nyt tässä uudessa versiossa kuvan- ja äänenlaatu on paljon parempi kuin aikaisemmin näytetyissä pätkissä. Pidin myös siitä tiukan kronologisesta tavasta, jolla Jakcson on materiaalia työstänyt. Monissa dokumenteissa aikahypellään sinne tänne eikä vaivauduta ilmoittamaan katsojalle minä ajankohtana mikin pätkä on kuvattu. Jackson on onneksi toista maata. Jokaisen sessiopäivän kuvauksista on poimittu materiaalia ja jokaisen päivän alussa kalenterista näytetään minkä päivän kuvauksista on kysymys.  Hienoa on myös se, että kaikkien kuvissa esiintyvien henkilöiden nimet tulevat ruutuun ja samoin jokaisen kappaleen nimi ilmoitetaan jo soittovaiheessa eikä vain lopputeksteissä, kuten yleensä tapana on ollut. Olen iloinen siitä, että tämä ainutlaatuinen kuvamateriaali on annettu juuri Jacksonin työstettäväksi, sillä hän on selvästi ymmärtänyt sen suuren musiikkihistoriallisen merkityksen.          

Harri Huhtanen 2021