Ja tässä sitten hyvätasoinen näyte itse substanssista eli siitä musiikista jota Beatles esitti koleana tammikuun lopun päivänä 1969. Tätä videota on katsottu jo yli 205 miljoonaa kertaa eli aika suosittu tämä on ollut. Koko konsertti muuten julkaistaan  virallisena DVD:nä ja Blu-Ray -levynä vuonna 2020 – sitä odotellessa…

Harri Huhtanen 2019

Tässä videossa on kerrottu tarkemmin kattokonsertin taustoista…

Harri Huhtanen 2019

The Beatles lopetti keikkailun vuonna 1966. Vuodet 1967-69 bändi käytti studiotyöskentelyyn, joka tuottikin loistavia tuloksia. Bändi teki parhaat levynsä juuri noina vuosina. Lisäksi Paul McCartney oli palkannut Michael Lindsay-Hoggin tekemään dokumentaarista Beatles-elokuvaa. Osa tätä projektia oli live-esityksen taltiointi.  Mutta missä keikkailun lopettanut bändi sitten esiintyisi? Leikillään joku ehdotti kuvauspaikaksi Saharan autiomaata! Lopulta bändi valitsi yksinkertaisen ja halvan ratkaisun: he tekivät kuvaukset 30.tammikuuta 1969 omistamansa Apple -yhtiön Savile Row 3 -osoitteessa sijaitsevan vuonna 1753 rakennetun talon katolla. Katolta vedettiin piuhat kellariin, jossa George Martin apureineen hoiti keikan äänitysosuuden. Kuvausryhmä asettui bändin ympärille. George Harrison oli kutsunut bändin avuksi kosketinsoittaja Billy Prestonin. Kattokonserttipäivä oli kylmä, kostea ja tuulinen. Keikka kesti vain 42 minuuttia ja bändi soitti yhteensä 7 kappaletta. Kuvausryhmä kuvasi myös ihmisiä kadulla ja lähitaloissa.  Bändi soitti niin lujaa että ihmiset alhaalla kadulla pysähtyivät ihmettelemään mistä oikein oli kyse.  Lopulta paikalle saapui poliisi joka vaati bändiä lopettamaan soiton. Mc Cartney vain innostui tästä, koska hänestä dokumentin kannalta olisi ollut vain hienoa, jos konsertti olisi loppunut siihen että heidät pidätetään.  Beatles oli kuitenkin liian kuuluisa pidätettäväksi ja lopulta poliisit antoivat heidän soittaa seittinsä loppuun.

Tämä erikoinen ja omaperäinen kattokeikka (jota mm. U2 matki eräässä videossaan 20 vuotta myöhemmin) julkaistiin osana elokuvaa vuonna 1970 ja 1980-luvulla VHS-videona, mutta ei sen jälkeen.  Apple omistaa edelleen kuvausryhmän filmit.   Kuluneen 30 vuoden ajan elossa olevat beatlet ovat kieltäytyneet kaikista kattokeikan kuvamateriaalin uudelleenjulkaisu -tarjouksista.  Vuonna 2018 Mc Cartney kuitenkin paljasti New Musical Express –lehden haastattelussa että elokuva julkaistaan remasteroituna vuonna 2020.

Harri Huhtanen 2019

Ruoho on monimerkityksellinen asia. Siihen liitetään myös kapinallisuus.

Koska Beatles oli jo aikanaan erittäin tunnettu bändi ovat myös tiedot heidän äänityksistään säilyneet paremmin kuin monien vähemmän tunnettujen aikalaisbändien.  Vuonna 2018 julkaistu, toistaiseksi laajin (6CD:tä) versio The White Albumista paljastaa sen että bändi teki hurjasti hommia tämän levyn eteen eli äänityksiä tehtiin vuonna 1968 toukokuun lopusta lokakuuhun puoliväliin saakka. Keräsin ja järjestin tiedot virallisella kaksoisalbumilla julkaistuista otoksista aikajärjestykseen.

Äänityspäivä ei suinkaan ole sama kuin päivä, jolloin kappale on sävelletty, sillä  suurimman osan näistä kappaleista bändi oli säveltänyt jo alkuvuodesta Intiassa.  Kolmekymmentä näin  hienoa uutta kappaletta yhdellä albumilla on melkoinen kulttuuripläjäys. George Martin olisikin halunnut julkaista nämä kahdella eri levyllä.  On hienoa että bändi lopulta kuitenkin päätti julkaista kaikki 30 kappaletta yhdellä kertaa. Minusta se vain lisää tämän aikaisemmin hajanaiseksi, eri tyylien ”sekametelisopaksi” luokitellun levyn arvoa. The White Album ei ole teema-albumi, vaan pikemminkin upea näyttö Beatlesien ehtymättömästä diversiteetistä ja ainutlaatuisesta melodian tajusta. Nämä aikaisemmin vähän heppoisina pidetyt ”rallit” ovat 50 vuoden saatossa jalostuneet popmusiikin ehdotonta kärkeä edustaviksi sävelmiksi, joita edelleen tutkitaan ja analysoidaan ja kysytään mikä oli se alkemia, jonka avulla nämä upeat kappaleet aikanaan syntyivät?

The White Albumin kappaleiden äänityspäivät

1968-05-30  Revolution 1 (Lennon)          4:15 D1
1968-05-30  Revolution 9 (Lennon, Harrison, Ono and G. Martin) 8:22  D5
1968-06-05  Don’t Pass Me By (Ringo)  3:51  B6
1968-06-11  Blackbird             (McCartney)   2:18   B3
1968-06-26  Everybody’s Got Something to Hide Except Me and My Monkey
(Lennon)  2:24  C4
1968-06-28  Good Night          (Ringo)               3:13  D6
1968-07-03  Ob-La-Di, Ob-La-Da  (McCartney) 3:08  A4
1968-07-15  Cry Baby Cry (Lennon, with McCartney)            3:02  D4
1968-07-17  Sexy Sadie  (Lennon)                    3:15  C5
1968-07-18  Helter Skelter (McCartney)        4:29  C6
1968-07-25  While My Guitar Gently Weeps  ( Harrison)      4:45   A7
1968-08-09  Mother Nature’s Son  (McCartney)                     2:48   C3
1968-08-13  Yer Blues  (Lennon)                       4:01  C2
1968-08-15  Rocky Raccoon  (McCartney) 3:33   B5
1968-08-20  Wild Honey Pie  (McCartney) 0:52  A5
1968-08-22  Back in the U.S.S.R.                       (McCartney) 2:43 A1
1968-08-28  Dear Prudence  (Lennon) 3:56   A2
1968-09-11  Glass Onion (Lennon) 2:18 A3
1968-09-16  I Will (McCartney)                         1:46  B8
1968-09-18  Birthday  (McCartney with Lennon)                    2:42 C1
1968-09-19  Piggies (Harrison)                           2:04  B4
1968-09-23  Happiness Is a Warm Gun (Lennon)                    2:43  A8
1968-10-01  Honey Pie             (McCartney)   2:41  D2
1968-10-03  Savoy Truffle  (Harrison)             2:54   D3
1968-10-04  Martha My Dear (McCartney) 2:28  B1
1968-10-07  Long, Long, Long  (Harrison)      3:04  C7
1968-10-08  I’m So Tired (Lennon)                 2:03   B2
1968-10-08  The Continuing Story of Bungalow Bill  (Lennon, with Yoko Ono) 3:14 A6
1968-10-09  Why Don’t We Do It in the Road? (McCartney)  1:41  B7
1968-10-13  Julia   (Lennon) 2:54  B9

Harri Huhtanen 2019

Vuosi 1968 oli erittäin merkittävä Beatleseille. Vaikka he julkaisivat vielä The White Albumin  jälkeen ennen hajoamistaan kolme studioalbumia ja yhden kokoelmalevyn, olivat he tavallaan jo säveltäneet lähes kaikki suuret biisinsä vuoden 1968 loppuun mennessä.

Yellow Submarine oli soundtrack -albumi ja ilmestyi tammikuussa 1969, mutta sen äänitykset oli tehty jo 1966-68.

Abbey Road  ilmestyi syyskuussa 1969 ja se oli viimeinen Beatlesien yhdessä äänittämä albumi.

Hey Jude -kokoelma-albumi ilmestyi USA:ssa alkuvuodesta 1970 ja se sisälsi lähinnä bändin singlekappaleita, joista peräti kolme (Lady Madonna, Revolution ja Hey Jude) oli äänitetty jo vuonna 1968.

Let It Be ilmestyi toukokuussa 1970, kuukausi bändin hajoamisen jälkeen. Let It Be sisälsi kolme legendaarista kappaletta  ( Across the Universe, Let It Be ja The Long and Winding Road ), jotka oli alkuversioinaan äänitetty jo 1968.  Suurin osa albumin äänityksistä oli peräisin alkuvuoden 1969 sessioista, joiden perusteella Phil Spector tuotti vuonna 1970 lopullisen, julkaistun albumin. Paul McCartney ei ollut lopputulokseen tyytyväinen, mutta John Lennon sen sijaan puolusti kiivaasti Spectoria ja oli sitä mieltä että hänen käsitelyssään alkumateriaalia saatiin kehitettyä parempaan suuntaan.

Harri Huhtanen 2018

Vuonna 1968 John Lennon rikkoi Beatlesien ”pyhän säännön”, joka oli ollut se, ettei vaimoja tai tyttöystäviä tuoda studioon silloin kun bändi äänittää.  Tämä aiheutti kitkaa sessioissa, sillä Yoko Ono oli aina Lennonin mukana ja muut kokivat tämän häiritseväksi.  

Kesällä 1966 julkaistu Revolver vaati 200 studiotuntia valmistuakseen.  Keväällä 1967 julkaistua Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Bandia varten tehtiin nauhoituksia yli 700 tuntia. Beatles oli lopettanut keikkailun elokuussa 1966 ja keskittyi tosissaan studiotyöskentelyyn. Vuoden 1968 The White Albumin äänitysessiot kestivät lähes puoli vuotta ja bändi oli tuolloin lähes jatkuvasti studiossa: joskus äänitettiin aamusta iltaan, joskus illasta seuraavaan aamuun. Kun aikaisemmilla levyillä oli totuttu siihen että yhdestä kappaleesta tehtiin 2-8 ottoa niin vuonna 1968 yksittäisten kappaleiden ottojen määrä nousi niin suureksi että jopa päivätyöstään edelleen kiinni pitävä Sir Martin alkoi hermostua. Joistain kappaleista äänitettiin jopa yli 100 ottoa!  Niinpä edes nyt julkaistua The White Albumin seitsemän levyn Deluxe -boksia ei mainosteta sanalla complete. Vaikka tämä saattaa kuulostaa oudolta, niin joudun toteamaan että näillä levyillä on  ilmeisesti vain murto-osa siitä mitä Beatles äänitti vuonna 1968. Virallisella levyllä julkaistiin 30 kappaletta, niistä kustakin on tällä boksilla vain muutamia yksittäisiä ottoja. Nyt julkaistujen kappaleiden numerot kertovat hyvin miten paljon materiaalia nytkin on jätetty julkaisematta:

Good Night (take 22)
Not Guilty (take 102)
I Will (take 29)
Happiness Is A Warm Gun (take 19)
Long, Long, Long (take 44).

Numerot herättävät uteliaisuuden: ovatko kaikki otot tallella?  Jos ovat ja jos nauhoitukset ovat yhtä hyvässä kunnossa kuin nämä nyt julkaistut otot, niin on aivan varmaa että jossain vaiheessa tulevaisuudessa julkaistaan myös The Complete White Album sessions. Sitä odotellessa ja jo näitä otoksia kuunnellessa pääsee aika hyvin jyvälle, miten monipuolisia ja innovatiivisia vuoden 1968 sessiot olivat. Lisäksi nyt julkaistussa kirjassa pyritään useissa artikkeleissa kumoamaan se sitkeä väite, joka on edelleen myös Wikipediassa, että 1968 sessiot olisivat olleet pelkkää riitelyä ja hammasten kiristystä.  Ainakin Paul McCartney ja muutamat teknisen henkilökunnan jäsenet  vakuuttavat uudessa kirjassa, että Beatleseilla oli usein myös hauskaa sessioissa. Lienee selvää että jos neljä kaverusta viettää kovien luomispaineiden alla useita kuukausia aamusta iltaan studiossa, niin totta kai siinä myös pinna välillä kiristyy. Vuoden 1967 Sgt. Pepper oli ollut globaali menestystarina. Kaikki odottivat että legendaarinen Beatles jälleen petraisi ja siksi ilmeisesti The White Albumin äänityksiin käytettiin vielä enemmän aikaa kuin Pepperin, jonka äänitysaikaa pidettiin aikanaan sensaationa.

Harri Huhtanen 2018

The White Album syntyi myrskyisissä tunnelmissa. Bändi oli ollut alkuvuodesta useamman kuukauden Intiassa, jossa sekä McCartney että Lennon ja myös Harrison kehittelivät omia kappaleitaan. Lontooseen paluun jälkeen näitä Intiassa kirjoitettuja kappaleita alettiin toden teolla työstämään levytyskuntoon. Aika usein Lennon ja McCartney äänittivät eri paikoissa ja yhdessä vaiheessa Ringo otti loparit koko sessioista, mutta palasi sitten myöhemmin takaisin. Niinpä White Albumilla useampi bändin jäsenistä soittaa sellaisia instrumentteja, joita he eivät normaalisti soita.  Kiistelyä oli myös siitä julkaistaanko tavallinen albumi vai tupla. Lopulta bändi päätyi vastoin Sir Martinin tahtoa julkaisemaan tuplan, jolla oli peräti 30 kappaletta ja yli 90 minuuttia musiikkia. Valitettavasti alkuperäisellä albumilla ei ole mainittu kuka minkin kappleen laulaa. Alla luettelo albumin kunkin kappaleen kirjoittajista, jotka  myös laulavat kyseisen biisin ellei sen kohdalla ole mitään erityismainintaa:

John Lennonin kappaleet (14) 
Dear Prudence 
Glass Onion
The Continuing Story Of Bungalow Bill
Happiness Is A Warm Gun
I’m So Tired
Julia
Birthday (yhdessä Paulin kanssa)
Yer Blues
Everybody’s Got Something To Hide Except Me And My Monkey
Sexy Sadie
Revolution 1
Cry Baby Cry (yhdessä Paulin kanssa)
Revolution 9 (yhdessä Georgen ,Onon ja Martinin kanssa)
Good Night (päävokaalin laulaa Ringo)

Paul McCartneyn kappaleet  (11) 
Back In The U.S.S.R. 
Ob-La-Di, Ob-La-Da
Wild Honey Pie
Martha My Dear
Blackbird
Rocky Raccoon (yhdessä Johnin kanssa)
Why Don’t We Do It In The Road
I Will
Mother Nature’s Son
Helter Skelter
Honey Pie

George Harrisonin kappaleet (4) 
While My Guitar Gently Weeps
Piggies
Long, Long, Long
Savoy Truffle

Ringo Starrin kappale (1) 
Don’t Pass Me By

Harri Huhtanen 2018

En ole koskaan ollut mikään hardcore Beatles -fani, vaikka en ole myöskään koskaan halunnut kiistää bändin suunatonta merkitystä pop/rock-musiikin historiassa. Kun jokin aika sitten tuli tieto, että Beatlesien WHITE ALBUMista ilmestyy hulppea 6CD:n ja 1 BR-levyn boksi, jossa valtaosa esityksistä on aikaisemmin julkaisemattomia, niin pakkohan se oli ostaa, vaikka oli aika kallis. Turun ÄX:stä boksin hakiessani olin aika hämmentynyt, sillä boksi oli mitoiltaan K32cm x L26cm x S3cm ja tämä siis oli sen KIRJAN koko joka oli pakattu laatikkoon. Levyt olivat pienissä taskuissa kirjan etu- ja takansien alla. Kirja painaa 2 kiloa! Eikä se ole mikään pelkkä kuvakirja, vaan siinä on yli 100 sivua kaksipalstaista painavaa tekstiä levyn taustoista ja sisällöstä eli luettavaa riittää todella pitkäksi aikaa. Uuden boksin levyt olen jo kuunnellut ja niissä on upouusi miksaus ja ne kuulostavat uskomattoman hyviltä! Selvästi Beatles edusti aikanaan myös HIFI-tasoista äänittämistä. Tämän boksin myötä innostuin uudestaan Beatlesista! Näillä erinomaisesti säilyneillä nauhoilla bändi vaikuttaa uskomattoman monipuoliselta, rohkeasti kokeilevalta, ajoittain kiivaasti ja vapautuneesti rokkaavalta, hienoissa balladeissa äärimmäisen herkältä, muutamissa kappaleissa aidosti bluestavalta, muutamissa tanssittavan jazzahtavalta…you name it…näillä levyillä on kaikkea laidasta laitaan ja nämä ovat kiihkeästi eläviä ja hengittäviä esityksiä eivätkä mitään arkistopölyn ja ajan haalistamia pastisseja!

Harri Huhtanen 2018

Alla vuoden 1968 sessioista julkaistun bootleg-albumin kansikuva

Lapsuuteni maisemaan kuului The Beatles. Alkuvuosien biisit soivat Suomen radiossa ahkerasti ja muistan hämärästi, että myös A Hard Day’s Night, Help ja Magical Mystery Tour -elokuvat olisi esitetty aika tuoreeltaan Suomen TV:ssä.  Erityisen hyvin muistan vuoden 1967 ensimmäisen globaalin satelliittilähetyksen, jonka pääosassa oli Beatles esittämässä hippiasuissaan All You Need Is Love -biisiä.  Muistan myös kun Porin keskussairaalassa umpilisäke -leikkauksesta toipuessani kuulin ensimmäistä kertaa Suomen radiosta Hey Jude -kappaleen.  Selostaja kertoi innokkaasti miten Beatlesien uusi single oli mennyt lähes kaikissa Euroopan maissa listaykköseksi.

Nyt tämä uusi, hulppea 6CD:n WHITE ALBUM -boksi tuo noita muistoja mieleen. White Album -sessiot olivat siinä mielessä ainutlaatuisia että periaatteessa silloin äänitettiin  myös osa Beatlesien loppuajan tuotannosta (1969-70). Beatles oli näennäisesti kasassa vielä vuodet 1969 ja 1970, mutta riitoja oli jo silloin ja loppu tuli yllättävän nopeasti.   Niinpä on hienoa kuunnella nyt näitä White Album -sessioita 50 vuoden odotuksen jälkeen ja  kuulla noiden loppuaikojen hittien ja vähemmän tunnettujen biisien raakaversioita, jotka tekevät nämä laulut jälleen eläväksi, sillä viralliset versiot on kuultu kuluneiden vuosikymmenien aikana jo kyllästymiseen saakka. Niinpä tämä uusi julkaisu on tärkeä. Se tavallaan tekee Beatlesista uudelleen kokeilevan, arvaamattoman ja rohkean bändin, joka lyhyenä kukoistusaikaan (1965-70) teki jotain aivan ainutlaatuista, sellaista mihin muut eivät pystyneet ja siksi bändin levyjä ja jopa studionauhoja julkaistaan vielä lähes 50 vuotta sen jälkeen kun bändi on jo hajonnut.

Harri Huhtanen 2018