The Doorsien historia, osa 2

The Doorsien synty

UCLA:sta valmistuttuaan Ray Manzarek asusteli Venicen rannalla Kaliforniassa. Heinäkuussa 1965 hän tapasi  rannalla Jim Morrisonin ja kysyi mitä  tämä oli tehnyt valmistumisensa jälkeen. Jim kertoi asustelleensa läheisen  talon katolla, polttaneensa melkoisesti  (silloin vielä laillista) LSD:tä ja kir-  joittaneensa lauluja. Ray pyysi Jimiä  laulamaan hänelle jonkun näistä uusista lauluista. Jim esitti Moonlight Driven ja Ray oli ällistynyt! Hän ihaili  Jimin sanoitustyyliä ja ehdotti heti yhteistyötä. Tuolloin Jim kertoi jo pitkään harkinneensa The Doors-nimisen  bändin perustamista. Nimen Jim oli ilmeisesti lainannut Aldous Huxley’n  kirjasta The Doors Of Perception. Kirjassa Huxley kertoi kokeiluistaan hallusinogeenisilla lääkkeillä. Huxley oli  saanut idean kokeisiinsa William  Blaken säkeistä: ”Jos mielen ovet  avattaisiin/ihminen näkisi kaiken sellaisena kuin se todellisuudessa on/äärettömänä”

Syyskuussa 1965 uusi bändi kokoontui ensimmäiseen sessioonsa World  Pacific Jazz– studiolle. Jim lauloi, Ray  soitti pianoa ja rumpaliksi oli kutsuttu  John Densmore (synt. 1.12.1945).  Rayn veljet Rick ja Jim olivat myös  mukana sessiossa. Lisäksi paikalla oli  naispuolinen bassonsoittaja, jonka  henkilöllisyys on edelleen arvoitus.  Bändi käytti äänitykseen Rick And  The Ravensille aikaisemmin myönnettyä studioaikaa. Kolmessa tunnissa he  nauhoittivat kuusi laulua: Moonlight  Drive, Hello I Love You, Summer’s  Almost Gone, My Eyes Have Seen  You, The End Of The Night sekä  Go Insane. Sessiossa äänitetyistä kappaleista tehtiin myös muutama asetaattilevy, lähinnä mainosmielessä. 

Rayn veljet, Rick ja Jim eivät pitäneet  Morrisonin lyriikoísta ja olivat huolestuneita suunnasta johon bändi oli kehittymässä. Niinpä he melko pian  syyskuun 1965 Pacific-Session jälkeen erosivat bändistä. Veljiensä lähdettyä  Ray Manzarek tarvitsi bändiinsä uuden kitaristin. Ray otti yhteyttä Robby  Kriegeriin (synt. 8.1.1946), joka oli  opiskellut UCLA:ssa samoihin aikoihin kuin hän. Robby oli myös osallistunut Rayn kanssa Ravi Shankarin  meditaatiokursseille. Ennen Doorsia  hän oli soittanut Clouds-nimisessä kokoonpanossa. Hän oli myös rumpali  John Densmoren kanssa perustanut  Psychedelic Rangers -bändin. Sekä  Manzarek että Morrison pitivät Kriegerin soittotyylistä. Krieger puolestaan  oli hyvin innostunut bändin intensiivisestä soundista. Niinpä syyskuussa  1965 The Doors oli syntynyt. 

Harri Huhtanen 1998

The Doorsien historia, osa 1

RICK AND THE RAVENS

8. joulukuuta 1943 laivastoupseeri  George Morrisonin Clara-vaimo synnytti Floridassa pojan, joka sai nimekseen Jim Douglas Morrison. Isän  työn vuoksi perhe joutui jatkuvasti  muuttamaan. Niinpä Jimin suhde  isäänsä jäi etäiseksi. Jim kiinnostui jo  varhain kirjallisuudesta ja sai innoitusta mm. Nietzschen, Balzacín, Molieren, Cocteaun, Kafkan ja Joycen  teoksista. Jim luki ahkerasti myös  amerikkalaisia beat-runoilijoita (Ginsberg, Corso ja Ferlinghetti). Jack Kerouacin teos On The Road teki häneen  syvän vaikutuksen. Myös Nietzschen  analyysi dionysoslaisesta elämäntavasta, jonka ohjaavina voimina olivat  kaaos, impulssit ja alkukantaiset vaistot muodostui ratkaisevaksi Jimin kehitykselle taiteilijana. Jo teini-ikäisenä  Jim kiinnostui seksuaalisuudesta ja  mytologioista. Murrosikäisenä Jim  ryhtyi kirjoittamaan runoja ja koulun  testeissä hänen älykkyysosamääränsä  oli 149. Kouluesseissään hän siteerasi  1600-luvun teoksia, joita edes hänen  englanninkielenopettajansa ei tuntenut! Koululaitos oli Jimistä kuitenkin  niin porvarillinen ja vanhanaikainen, ettei hän viitsinyt opiskella tosissaan  ja sai vain keskinkertaiset arvosanat. 

Syyskuussa 1961 Jim aloitti psykologian ja filosofian opinnot Floridan  yliopistossa, jossa hän säikytti opiskelijatovereita omituisella käytöksellään ja hämmästytti professoreita kirjoittamalla pitkiä pohdintoja keskiaikaisen taidemaalarin Hieronymus  Boschin maailmankatsomuksesta. Pari  vuotta myöhemmin Jim päätti, että  hänestä tulisi elokuvaohjaaja. Niinpä  Jim kirjoittautui UCLA:n taideosastolle, jossa hän opiskeli vuosina 1964-65.

UCLA:ssa opiskellessaan Jim  tutustui kosketinsoittaja Ray Manzarekiin (synt. 12.2.1939), jolla oli jo  tuolloin bändi nimeltään RICK AND THE RAVENS.  Ray Manzarek oli opiskellut Chicagon  Konservatoriossa klassista musiikkia,  mutta hän oli myös erittäin kiinnostunut bluesista. Jo lukíoaikana hän  teki viikonloppukeikkoja useiden eri  bändien kanssa. Perheen muutettua  Kalifomiaan Ray kirjoittautui  UCLA:n filmiosastolle. UCLA:n aikana Ray esiintyi kosketinsoittajana ja  laulajana salanimellä Screamin’ Ray  Daniels bändissä nimeltä Rick And  The Ravens. Samassa bändissä soittivat myös hänen veljensä Rick (kitara) ja Jim (huuliharppu & piano) sekä  Vince Thomas (rummut).

Rick And  The Ravens keikkaili touko-kesäkuussa 1965 Santa Monicassa Turkey  Joint West -nimisessä klubissa. Bändi  soitti mm. sellaisia klassikoita kuin  Money, Louie Louie, Hootchie  Coochie Man, Close To You, King  Bee ja Little Red Rooster. Erään keikan yhteydessä Ray kutsui opiskelijakaverinsa Jim Morrisonin lavalle ja he  esittivät yhteislauluna Louie Louie’n.  Seuraavan kerran Jim Morrison pääsi  esiintymään Ravensin kanssa kesäkuussa 1965, jolloin bändi sopimussyistä tarvitsi Ports’O Callissa koulun  päättäjäistansseissa ylimääräisen ”soittajan”. Pääesiintyjiksí oli kiinnitetty  Sonny And Cher, mutta kun he eivät  saapuneet paikalle tuli Rick And The  Ravensista yllättäen illan päätähti. Tarinan mukaan Jim oli keikalla soittavinaan sähkökitaraa, jossa ei todellisuudessa ollut edes virtaa! Rick And The Ravens levytti pienelle Aura Records– levymerkille kolme singleä: Soul Train/Geraldine,  Henrietta/Just For You sekä Big  Bucket T/Rampage. Singlet eivät  kuitenkaan menestyneet ja jäivät bändin ainoiksi levytyksiksi. 

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 1998