Bob Dylan: Helsinki 30.5.1989

Jäähalli, Helsinki    30.5.1989

Toinen Suomen ja Helsingin konsertti

dylanhelsinki1989

  1. Subterranean Homesick Blues  (Debut!)
  2. Confidential (Dolinda Morgan) (Debut!)
  3. Ballad Of Hollis Brown  (Debut!)
  4. Just Like A Woman  (Debut!)
  5. Stuck Inside Of Mobile With The Memphis Blues Again
  6. All Along The Watchtower  (Debut!)
  7. To Ramona  (Debut!)
  8. Mr. Tambourine Man   (Debut!)
  9. Eileen Aroon (Carolin O’Daly, arr. Clancy Brothers and Tommy Makem) (Debut!)
  10. Knockin’ On Heaven’s Door  (Debut!)
  11. Silvio (Bob Dylan & Robert Hunter)  (Debut!)
  12. In The Garden   (Debut!)
  13. Like A Rolling Stone   (Debut!)
  1. The Times They Are A-Changin’  (Debut!)
  2. Maggie’s Farm

Koska Suomen lehdistö oli pääsääntöisesti haukkunut Dylanin vuoden 1987 ensimmäisen keikan Suomessa  tapahtui niin, että vaikka Dylan oli kovassa iskussa kevään ja alkukesän 1989 Euroopan kiertueella oli suomalaisilla konsertin järjestäjillä suuria vaikeuksia saada yleisöä Dylanin toiseen Jäähalli -konserttiin Helsingissä.   Helsingin Sanomat mainosti viikosta toiseen näyttävästi konserttia, mutta kalliista mainoksista huolimatta paikalla saapui lopulta vain noin 4000 kuulijaa.

Vuoden 1989 kiertueella Dylanilla oli kokonaan uusi bändi, jossa soittivat  E. Smith (kitara), Kenny Aaronson (basso) ja  Christopher Parker (rummut). Erikoista oli myös se, että valokuvaajia välttääkseen hän oli piiloutunut hupputakkiin (katso kuva yläpuolella).

Itse konsertti oli hieno!  Uusi kolmimiehinen bändi oli erittäin rokkaava ja toisaalta hitaissa folk-biiseissä sopivan melodinen. Yleisö sai herkkuja koko rahan edestä, sillä Dylanin esittämistä 15 kappaleesta ainoastaan kaksi (Stuck Inside Mobile sekä Maggie’s Farm) hän oli esittänyt edellisessä Helsingin konserttissa. Konserttiyleisöä hemmoteltiin  peräti kolmellatoista Suomi-debyytillä (Dylan oli siis vaihtanut 87% edellisen Suomen konsertin kappaleista) !  Joukossa oli kaksi superharvinaisuutta, jotka Dylan on esittänyt koko pitkän live -uransa aikana äärimmäisen harvoin    (Confidential ja Eileen Aroon).  Upeaa oli myös kuulla  Ballad Of Hollis Brown jota Dylan on myös esittänyt hyvin harvoin, vaikka kyseessä onkin hänen oma kappaleensa. Oikeastaan konsertin ainoa miinuspuoli oli se, että se loppui liian nopeasti. Dylanin setti kesti vain noin 80 minuuttia.

Harri Huhtanen 2017 

 

 

TOP10 Joulukuu 2010

Alla Joulukuun 2010 TOP10 albumilistani:

ALBUMILISTA 36

  1. ( – ) MIKE OLDFIELD: Ommadawn (LP) (1975) (UUSI)
  2. ( – ) WISHBONE ASH: Argus  (LP) (1972 ) (RE from 06/08) (3+1kk) 
  3. ( – ) MIKE OLDFIELD: Tubular Bells (remast. CD) (1973, 1998) (RE from 02/08) (2+1kk)
  4. ( – ) HOWLIN’ WOLF: The Complete Recordings 1951-69 (7CD) (1993) (UUSI)
  5. (05) TEN YEARS AFTER: The Chrysalis Years 1969-72 (3CD) (2kk)
  6. ( – ) YES: The Word Is Live (3CD) (live 1970-88, prod. 2005) (UUSI)
  7. (09) HASSISEN KONE: 1980-82 (6CD) (1980-82, 2009) (3kk)  
  8. ( – )  YES: Tales From Topographic Oceans (2LP) (1973) (RE from 06/09) (3+1kk)
  9. (10) TUOMARI NURMIO: Paratiisin Puutarha (CD) (2010) (2kk)
  10. (08) LEONARD COHEN: Field Commander Cohen, Tour of 1979 (CD)(2000) (2kk)

Bob Dylan: Modern Times (2006), osa 7

Osa  7  – Yhteenveto Modern Timesista

MT:n nerokkuus on sen monikerroksellisuudessa. Tekstien syväanalyysi antaa varsin synkän ja ahdistavan kuvan Dylanin sanomasta. Musiikillisesti MT on kuitenkin varsin “helppo” levy. Kappaleet ovat melodisia, esimerkiksi Spirit On The Wateria alkaa rallatella mielessään heti ensimmäisellä kuuntelukerralla. Rolling And Tumblin’ on myös tarttuvaa, jalka alkaa vipattamaan jo ensi tahdeilla. Nettie Moore on toki surullinen, mutta ei missään mielessä ahdistava. dylanm70657b4Workingman’s Blues #2 on täysin uudenlaista Dylania, melodia ja esitystapa ovat suorastaan maagiset ja laulu valloittaa heti ensimmäisellä kuuntelukerralla. Thunder On The Mountain on sanomaltaan uhkaava, mutta musiikillisesti kevyttä rock’n’rollia. Ehkä väitteet levyn viihteellisyydestä perustuvat juuri kappaleiden melodia- ja sointurakenteisiin, jotka ovat varsin yksinkertaisia.  Tätä levyä on helppo kuunnella.  Tästä levystä voi nauttia täysin rinnoin, vaikkei tietäisi lyriikkojen sisällöstä yhtään mitään!

Musiikillisesti ja tuotannollisesti levy on täydellinen. Dylanin laulu ja esitykset ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ensiluokkaisia. Erityisesti upea Ain’t Talkin’ on Dylanin 2000-luvulla kirjoittamista lauluista ehkä paras.  Lyriikat sisältävät paljon lainasäkeitä, mutta kokonaisuus on hienosti sommiteltu ja lähdelainojen aikajana on täysin omaa luokkaansa, koska varhaisimmat lainaukset ovat teoksista, jotka on kirjoitettu jo yli 2000 vuotta sitten!

KLASSIKKO!    * * * * *

Harri Huhtanen 2007

Pink Floyd: The Early Years 1965-1972 – Take 8

Pink Floyd 1965-72 kokoelman ensimmäisen boksin (PFREY1) DVD:llä ja Blu-Ray -levyillä on 14 videota ja lyhytfilmiä vuodelta 1967. Mielenkiintoisin niistä on ensimmäinen joka on nimeltään Chapter 24. Se on kestoltaan vain 3 minuuttia 40 sekuntia. Ensimmäinen minuutti on kuvattu vuonna 1966 ja siinä nähdään vielä lyhyttukkainen Syd Barrett kiipeilemässä Cambridgen Gog Magog Hillsin rinteillä.  Johdantojakson jälkeen siirrytään vuoteen 1967 ja tämä kuvamateriaali on keväältä 1967. Bändi nähdään Lontoossa EMI:n studioiden edustalla ja tässä Syd näyttää jo siltä mystiseltä rokkarilta jollaisena maailma hänet oppi tuntemaan.

Minua alkoi kiinnostaa Gog Magog sekä tämän huonolaatuisen ja merkillisen filmin historia sillä Pink Floyd -boksin esittelyvihkosissa ei edes kerrota kuka filmin on kuvannut. Sain selville, että Gog Magog Hills on todella olemassa ja sijaitsee Cambridgen lähistöllä. Paikan nimi viittasi Raamatun teksteihin, sillä Hesekielin kirjan luvuissa 38–39 kuvaillaan Gogin sotaa. Siinä Gog, jonka kotimaa on pohjoisen perillä, hyökkää monien muiden kansojen kanssa rauhassa asuvan Israelin kimppuun. Raamatun mukaan Goog kuitenkin tuhoutuu Jumalan yliluonnollisesta vaikutuksesta. Ilmestyskirjassa Gogin ja Magogin joukot edustavat Saatanaa, joka lyödään lopullisesti Harmageddonin taistelussa.   Cambridgen rinteiden merkillinen nimi ei ilmeiseti kuitenkaan ole Raamatun teksteistä lähtöisin, vaan englantilaisesta kansantarusta Matter of Britain.  Gogmagog  oli jättiläinen  Geoffrey of Monmouthin 1100-luvulla kirjoitaman  Historia Regum Britanniaen mukaan.

nigel and jenny

(tässä sekä alemmassa kuvassa Nigel Lesmoir-Gordon ja hänen Jenny vaimonsa vuonna 1966)

Mutta kuka siis oli vuonna 1966 kuvannut tuon 8mm videon? Varsin nopeasti ilmeni että netissä kiertää useita eri pituisia versioita videosta, pisin oli 11 minuuttia eli se lienee lähimpänä alkuperäistä lyhytfilmiä. Joissain artikkeleissa kerrottiin että filmin olisi kuvannut Nigel Lesmoir-Gordon, mutta sitten löysin artikkelin, jossa hän itse mainitsi että kuvaajana olikin hänen Jenny -vaimonsa!  Nigel kertoi kuvausten aikaisista tapahtumista artikkelissa näin (suomennos / translation  by hh):

nigel_and_jenny_in_60s_detail_002”Jaoin asunnon muutamien läheisten Cambridgen ystävien kanssa. Siellä oli myös Syd Barrett, josta oli hyvää vauhtia tulossa rocktähti Pink Floydissa.”

”(kuvauspäivänä) olimme Gog Magog rinteillä. Joukko ystäviä oli paikalla: David Gale, Andrew Rawlinson, Russell Page, Lucy Pryor ja vaimoni Jenny. Hän on se keltaisiin pukeutunut nainen, joka puhuu puulle.  Sienikuvat ovat ikonisia ja jäävät mieleen ikuisiksi ajoiksi. Se oli alitajuinen filmi, sitä ei suunniteltu (etukäteen). ”    

Kannattaa katsoa videon pitkä, 11 minuutin versio, se löytyy helposti esimerkiksi Youtubesta. Syy miksi Pink Floydin miehet eivät tätä pitkää versiota boksille kelpuuttaneet on varmaan siinä, etteivät he halunneet korostaa Sydin huumekokeiluja. Kyseisen lyhytfilmin bootleg -versiota  kun on jo aikaisemmin kaupiteltu valheellisella nimellä Syd’s First Acid Trip. Kyseessä  ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta kun Syd kokeili LSD:tä.

(jatkuu / continues …)

Harri Huhtanen 2017

 

 

Leonard Cohen tribuutti-illat Suomessa: Tampereella 9.11 ja Helsingissä 10.11.2017!

tullikamariklubi1_karituomirantaViikon päästä Leonard Cohenin komeaa tuotantoa kunnioitetaan suomalaisartistien voimin tribuuttikonserteissa, jotka järjestetään sekä Tampereella (9.11.17) että Helsingissä (10.11.17).  Helsingin konsertti järjestetään Käpsäkissä ja se on jo loppuunmyyty. Sen sijaan Tampereen Tullikamarin Klubin konserttiin on vielä lippuja saatavilla!  Ne maksavat vain  13,60e eli todella halvalla pääsee kuulemaan populaarimusiikin helmiä nimekkäiden suomalaisartistien esittämänä.  Suosittelen, vaikken itse valitettavasti Tampereelle pääsekään, koska olen Helsingissä samaan aikaan.  Alla lisätietoja Tampereen keikasta:

http://www.lippu.fi/musiikkiteatteri-kapsaekki-lippuja.html?affiliate=ADV&doc=artistPages/tickets&fun=artist&action=tickets&erid=1941645&kuid=450454

20171104hh

Bob Dylan: Trouble No More, The Bootleg Series Vol. 13, 1979-1981 (2017) – strategiset mitat!

dylan-trouble-20171101Ostin tänään The Bootleg Series Vol. 13 Deluxe-boksin levykauppa Äxstä. Boksi on yllättävän painava, se painaa peräti 1500 grammaa ! Boksin strategiset mitat ovat nämä: leveys 21cm, korkeus 22cm ja syvyys 5cm. Tukevan päällikotelon sisällä on levykirja, jonka alussa on 54-sivuinen esittelyosio ja sen jälkeen kirjassa on yhdeksän erittäin paksua pahvisivua, joissa on kätevät kotelot levyille. Myös esitelyosion sivut on painettu erikoispaperille, joka on tavallista paksumpaa ja erittäin kiiltävää. Painatusjälki on kautta linjan elitistisen oloista ja kirjan valmistaminen on varmaan tullut maksamaan maltaita. Ainoa miinus tulee liimasidonnasta, jonka vuoksi kannet ja sivusto voivat ajan saatossa tai liian kovassa kuumudessa irrota toisistaan eli varovaisesti tätä pitää käsitellä enkä suosittele jättämään boksia auringonpaisteeseen, lopputulos voi olla uusi ikävä ”irtopainos”!   Toisena mukana on 122 sivuinen valokuvakirja, jossa tavallisten valokuvien lisäksi on 10-sivuinen Penn Jilletten johdantoteksti.  Kirjan fyysiset ominaisuudet ovat samankaltaiset kuin levykirjassa lukuunottamatta pahvisivuja, joita tässä kirjassa ei tietenkään ole ja siksi se on myös ohuempi. Suuri osa kuvista on käsittääkseni aikaisemmin julkaisemattomia (tai minä en ainakaan muista nähneeni juuri näitä kuvia aikaisemmin julkaistuissa Dylan-kirjoissa). Mukana on myös ilahduttavan paljon kuvia harvinaisista single- ja vaihtoehtopainatuksista eri puolilta maailmaa.

Entä musiikki sitten?  Siihen palaan myöhemmin. Tässä boksissa on aika pitkäksi aikaa sulateltavaa, vaikka erilaisina huonotasoisina äänitteinä olenkin nämä jutut osaltaan jo aikaisemmin kuullut. Viralliset julkaisut ovat kuitenkin suositeltavia juuri siksi että yleensä niissä äänentoisto on parempi kuin epävirallisissa julkaisuissa.

(jatkuu / continues…)

Harri Huhtanen 2017   

TOP10 Marraskuu 2010

cohen 1967Ensi viikolla (7.11.17) tulee vuosi siitä kun Leonard Cohen kuoli. Siksi ajankohta on varsin sopiva marraskuun 2010 albumilistani uudelleen julkaisuun. Lisätietoja Leonard Cohenista: 

https://winterlude.fi/category/leonard-cohen/

Kuvassa Leonard on keikalla uransa alkuaikoina Torontossa vuonna 1967. 

Alla Marraskuun 2010 albumilistani:

ALBUMILISTA 35

01. ( – ) LEONARD COHEN: Songs Of Leonard Cohen (LP) (1967) (RE from 09/08) (4+1kk)
02. (02) JIMI HENDRIX: Are You Experienced (CD) (1967, 2010) (3kk)
03. (03) VAN MORRISON: No Guru, No Method, No Teacher (CD / LP) (1986) (5kk)
04. (04) VAN MORRISON: Poetic Champions Compose (LP) (1987) (5kk)
05. ( – ) TEN YEARS AFTER: The Chrysalis Years 1969-72 (3CD)(p. 2010) (UUSI)
06. (06 ) LOUIS ARMSTRONG: Recordings 1925-1953 (15CD) (1925-53, 2000) (2kk)
07. (09) TUOMARI NURMIO: Punainen Planeetta (LP) (1982) (2kk)
08. (- ) LEONARD COHEN: Field Commander Cohen, Tour of 1979 (CD)(2000) (UUSI)
09. (10) HASSISEN KONE: 1980-82 (6CD) (1980-82, 2009) (2kk)
10. ( – ) TUOMARI NURMIO: Paratiisin Puutarha (CD) (2010) (UUSI)

 

Harri Huhtanen 2010 ja 2017

Bob Dylan: Modern Times (2006), osa 6d

Osa 6d – Modern Timesin koodi

Dylan sanoo kirjoittaneensa merkittävän osan Modern Times albumin kappaleista ”transsin kaltaisessa tilassa”. Ja se kyllä ilmenee hyvin näiden laulujen lyriikoissa, jotka parhaimmillaan ovat kuin jonkinlaisia maagisia loitsuja!

Airplane landing in the stormModern Timesilla ”ajan alku” on vain haave, sillä loppu lähestyy. Katastrofit seuraavat toisiaan. Kaikki on ennustettu ja etukäteen tiedossa, jos vain osaa tulkita merkit oikein:

The writing is on the wall, come read it, come see what it says
Thunder on the mountain, rolling like a drum
…
Looks like something bad is gonna happen, better roll your airplane down

         (Thunder On The Mountain)

 Monet ovat yhdistäneet nämä säkeet vuoden 2001 terrori-iskuun New Yorkissa, jolloin ensimmäistä kertaa USA:n historiassa koko maan lentoliikenne keskeytettiin eli kaikki siviilikoneet määrättiin välittömästi laskeutumaan lähimmälle lentokentälle. Uskon kuitenkin, että Dylan Thunder On The Mountainilla uumoilee jotain vielä paljon suurempaa katastrofia.    

Well, the night is filled with shadows, the years are filled with early doom
I’ve been conjuring up all these long dead souls from their crumblin’ tombs

(Rolling And Tumblin’)   

nostradamus9212-1468299162-9Nämä säkeet ovat erittäin mielenkiintoisia ja merkittäviä, sillä  Conjuring tarkoittaa loihtimista, manaamista ja taikomista.  Rollingilla Dylan siis paljastaa etsineensä koodia, lopullista totuutta “kauan sitten kuolleilta sieluilta”. Useiden MT:n säkeiden tyyli muistuttaa yllättävän paljon 1500-luvulla eläneen ranskalaisen ennustajan, Nostradamuksen säkeitä:

All across the peaceful sacred fields
They will lay you low
They’ll break your horns and slash you with steel

(Workingman’s Blues #2)    

The Levee’s Gonna Break kertoo hirveistä tulvista joita on jo ollut ja joita tulee olemaan yhä enemmän, kunnes loppu koittaa:

Some people on the road carryin’ everything they own
Some people got barely enough skin to cover their bones               

Albumin majesteettisen päätöskappaleen  Ain’t Talkin’in päätössäkeissä kerrotaan, miten matkamies lopulta saapuu mystiseen puutarhaan, joka näyttää Paratiisilta, muttei ole sitä.  “Puutarhuri on lähtenyt”. Ihminen jää yksin toiveidensa, odotustensa ja kuvitelmiensa kanssa:

aint talkin765726-bigthumbnailAs I walked out in the mystic garden
On a hot summer day, a hot summer lawn.
Excuse me ma, I beg your pardon
There’s no one here, the gardener is gone
Ain’t talkin’, just walkin’
Up the road, around the bend
Heart burnin’, still yearnin’
In the last outback at the world’s end.

(jatkuu/continues…)

Harri Huhtanen 2007 (tekstilisäykset 2017)

Pink Floyd: The Early Years 1965-1972 – Take 7

pink-floyd1967Pink Floyd 1965-72 kokoelman ensimmäisen boksin (PFREY1) ensimmäisellä CD:llä on Deccan studioilla vuonna 1965 tehdyn demonauhoituksen lisäksi 10 muuta kappaletta:

Arnold Layne / See Emily Play / Apples And Oranges / Candy And The Currant Bun / Paintbox / Mathilda Mother / Jugband Blues / In The Beechwoods / Vegetable Man / Scream Thy Last Scream

ARNOLD LAYNE on bändin ensimmäinen single, joka äänitettiin Lontoossa tammikuun lopussa 1967 ja julkaistiin UK:ssa maaliskuussa 1967 ja USA:ssa seuraavassa kuussa. Singlen B-puolella oli CANDY CURRENT BUN.  Molemmat olivat Syd Barrettin hengentuotteita. Singlesta tehtiin peräti kaksi promo-filmiä, joista ensimmäinen levisi pink1967 Arnold Layne Pink Floyd Posterlaajalle ja sitä näytettiin useiden maiden TV-kanavilla.  Tämä yleisemmässä levityksessä oleva promo-filmi parodioi The Beatlesien HELP-elokuvaa. Myöhemmin tehtyä promo -filmiä on ilmeisesti näytetty vain Ranskan Tv:ssä. Englannissa singlen paras sijoitus oli no. 21.

SEE EMILY PLAY on bändin toinen single, jonka B-puoli Scarecrow äänitettiin Lontoossa maaliskuussa 1967 ja A-puoli saman vuoden toukokuussa. Single julkaistiin UK:ssa kesäkuussa 1967 ja USA:ssa seuraavassa kuussa. Nämäkin laulut olivat Syd Barrettin säveltämiä.  Englannissa Emily menestyi erinomaisesti eli nousi singlelistan sijaluvulle no.5, USA:ssa ei vielä tunnettu bändiä ja siksi toisen singlen sijoitus oli vielä kovin vaatimaton eli no. 134 Billboardin listalla.

APPLES AND ORANGES  on bändin kolmas UK single, jonka B-puolella oli kappale PAINTBOX.  Koska USA:ssa julkaistiin tätä ennen Flaming -single, jonka kappaleet oli poimittu debyyttialbumilta, oli Apples bändin maailmanlaajuisessa katalogissa neljäs single.  Apples -singlen molemmat kappaleet äänitettiin lokakuussa 1967 ja uudelleenmiksattiin seuraavassa kuussa. Apples-singleä ei julkaistu USA:ssa. Englannissa se ilmestyi heti valmistumisensa jälkeen eli marraskuussa 1967. Singlestä ei tehty varsinaista promo-filmiä, mutta bändin ensimmäisen USA:n kiertueen aikana bändi esitti sen kahdessa amerikkalaisessa Tv-ohjelmassa (American Bandstand ja Boss City). Apples -kappale oli Barrettin luomus, mutta Paintboxin tekijäksi oli merkitty Richard Wright.      

MATHILDA MOTHER on myös Barrettin käsialaa, se äänitettiin jo helmikuussa 1967 Lontoossa, mutta julkaistiin vasta elokuussa samana vuonna Pink Floydin legendaarisella debyyttialbumilla The Piper at the Gates of Dawn. Mathilda Motherista on nykyään olemassa useampi versio ja PF 1965-72 -kokoelmalla julkaistu versio on miksattu vuonna 2010.

JUGBAND BLUES  on viimeinen Barrettin kappale, jonka Pink Floyd julkaisi. Kappale  äänitettiin jo vuonna 1967, mutta se ei päässyt bändin debyyttialbumille, vaan julkaistiin vasta kakkosalbumilla A Saucerful of Secrets kesäkuussa 1968. PF 1965-72 -kokoelmalle on otettu uudempi, vuoden 2010 miksaus kappaleesta.

IN THE BEECHWOODS on Barrettin vuonna 1967 äänittämä instrumentaalikappale, joka julkaistaan virallisena versiona vasta tällä vuoden 2016 Pink Floyd -kokoelmalla. Kappaleesta on huhuttu vuosikymmeniä ja siitä on ilmestynyt huonolaatuisia versioita Youtubessa sekä bootlegeilla.  Tässä julkaistu versio on peräisin vuoden 2010 miksauksesta.

Pink Floyd - Vegetable Man + Scream Thy Last Scream - CoverMyös VEGETABLE MAN äänitettiin  A Saucerful of Secrets -sessioissa vuonna 1967, mutta bändi ei halunnut ottaa sitä levylle ja siksi kappale jäi 50 vuoden ajaksi arkistoihin pölyttymään, tosin bootleg-piireissä se tunnettiin kyllä jo paljon ennen vuoden 2016 kokoelman julkaisua.  Kappaleen rakenne on hyvin erikoinen ja sanoitus jokseenkin synkkä. Barrett tajuaa että peli on menetetty ja että hänet, joka aikaisemmin johti bändiä, ollaan syrjäyttämässä.

I’ve been looking all over the place for a place for me
But it ain’t anywhere, it just ain’t anywhere
Vegetable man, vegetable man    

SCREAM THY LAST SCREAM äänitettiin sekin vuonna 1967 A Saucerful of Secrets -sessioissa, mutta tämänkin kappaleen bändi hyllytti ja nyt, vasta 50 vuotta myöhemmin tämä Barrettin erikoinen laulu julkaistaan.

Scream thy last scream old woman with a casket
Blam blam your pointers point your pointers
Waddle with apples to crunchy Mrs. Stores
She’ll be scrumping for apples on all fours
Scream thy last scream old woman with a casket

Sanoitus on Barrettia pahimmillaan tai parhaimmillaan siitä riippuen keneltä asiaa kysytään. Sanoituksessa on sanaleikkejä, erikoista huumoria, surumielisyyttä ja vaikeaselkoisuutta.  Siis Barrett-lyriikkaa niin kuin vain Barrett osaa kirjoittaa!

(jatkuu/continues…)

Harri Huhtanen 2017