Perjantai 10.11.17.
Pendolinolla Helsinkiin. Juna on yllättävän täynnä. Majoittuminen uusitun Scandic Park -hotellin (aikaisemmin tunnettiin nimellä Intercontinental) 9.kerrokseen. Ulkona pimeää, sateista ja tuulista – aika erilaista kuin Sisiliassa!  Ryhmäillallinen Copas Y Tapas -ravintolassa Fabianinkadulla. Paikka on saanut hyviä arvioita netissä, mutta ei innostanut minua. Miksi? Ruoka on liian kallista ja erityisesti viinit ovat ylihinnoiteltuja. Pahimmillaan 12cl maksaa 13 euroa eli ei hyvä! Rahastukseen viittaa myös se, ettei paikassa ole ollenkaan ruokalistaa, vaan yleensä valitaan tai kuuluu valita se mitä tarjoilija suosittelee ja yllätys yllätys: tarjoilija suosittelee kallista menua ja kalliita viinejä.  Testasin asian eli pyysin vaihtoehtoista halvempaa viiniä, sitä heillä ei valitettavasti ollut (yllätyskö?).   Kyseessä on kuitenkiin laadukas fine dining -paikka, sitä en kiistä. Alkuruoka ja jälkiruoka ovat laadukkaita ja maistuvat erinomaisilta, mutta tärkein eli pääruoka jättää sananmukaisesti ”kylmäksi”, koska se on kylmää tai sanoisinko haaleaa. Kun valitan tarjoilijalle siitä että peuranfilee on liian haaleaa, toteaa hän että jos sitä lämmittää lisää ei se sitten enää ole medium, vaan well done ja varmaankin kuiva. Päädyn siis syömään haaleaa peuraa. Luulenpa että tämä jäi elämäni ainoaksi Copas Y Tapas vierailuksi, valitettavasti joudun siis toteamaan näin. Hinta ja laatu eivät kohtaa tässä paikassa. Kallis ei aina ole parasta. Eikä alkoholin ylihinnoittelu tee paikasta yhtään parempaa. Eikä se ettei asiakas saa ruoka- ja juomalistaa nähtäväkseen. Pettymystä ja kukkaron kevenemistä 300 eurolla lievitettiin olutravintola Kaislassa ja lopuksi vielä Storyvillessä. Ei se sitten enää niin pahalta tuntunut, ainakin hetkelliseksi unohti sen miten paljon rahaa tuli annettua Copas Y Tapasin liiketoimintaan.

Lauantai 11.11.17.
Uusitun Scandic Parkin aamiaspöytä on runsas ja erinomainen. Ainoa ongelma on istumapaikan löytyminen sillä monen sadan hengen aamiashuone oli aivan täynnä, ihan oikeasti. Tuntuu uskomattomalta että jopa synkkänä, kylmänä ja sateisena marraskuun päivänä Scandic Park on täyteen buukattu.
Iltapäivän lounas nautitaan Eerikinkadulla vietnamilais -ravintola Lie Mi’ssä. Hauska sanaleikki. Se ei siis ole Liemi, vaan Lie Mi välilyönnillä. Oletan että se vietnamiksi tarkoittaa jotain. Hieno, kodikas, sympaattinen, kivasti sisustettu – näin luonnehtisin tätä paikkaa. Dumplingsit, Pho -keitto, Ankka-annos ovat herkullisia ja lasku on vain murto-osa siitä mitä jouduin maksamaan Copas Y Tapasissa.  Tätä paikkaa voi lämpimästi suositella!  Hintalaatu -suhde on täällä enemmän kuin kohdallaan. Lie Mi’ssä (heh, ei ”lie missä” vaan Eerikinkadulla!) tulen varmaan vierailemaan uudestaan. Toivottavasti paikka pysyy hengissä, sillä ravintola on kovin pieni, paikkoja on alle 20 ja kate ruuista ja juomista on selvästikin aika pieni.
Illalla vuorossa on legendaarisen Deep Purplen konsertti Jäähallissa. Tästä tarkempi raportti Winterluden kategoriassa Deep Purple.

Sunnuntai 12.11.17. 
Turun junaa odotellessa ehdin kuvata uutta konserttitaloa vastapäätä pikavauhtia noussutta uutta, hulppeaa ja linjoiltaan tyylikästä Helsingin pääkirjastoa (alla suunnittelutoimiston havainnekuva, ei suinkaan nykyinen rakennus, joka on edelleen  keskeneräinen). Surullista vaan on ,että vaikka Helsingin kaupunki käyttää satoja miljoonia komeaan musiikkitaloon ja kirjastorakennukseen ei Helsinkiin ole vieläkään saatu kunnollista Helsingin kaupungin ja miksei myös Suomen historiaa esittelevää museorakennusta, vaan Helsingin museotoiminta on edelleen hajautettu pieniin yksikköihin ympäri laajaa kaupunkia.

Harri Huhtanen 2017