Mimara-museon kokoelmat on sijoitettu tähän valtavan isoon 1800-luvun palatsiin.
Myös epätavallisten museoiden ystäville löytyy Zagrebista monta kohdetta: on ”päättyneiden suhteiden” (broken relationships) museo, ”krapula” (hangover) -museo, 80-luvun museo, illuusio -museo jne. Koska aikaa oli rajallisesti jäivät nämä kaikki tällä matkalla välistä. Alla omat suositukseni:
1. Museum of the City of Zagreb (Muzej grada Zagreba). Tämä hieno kaupunginmuseo sijaitsee yläkaupungissa eli Gradecissa. Kun aloittaa täältä saa hyvän käsityksen Zagrebin kehitysvaiheista 1200-luvulta aina nykypäivään saakka.
2. Archaeological Museum (Arheološki muzej u Zagrebu). Zagrebin monipuolinen arkeologinen museo sijaitsee alakaupungissa. Siellä esitellään Kroatian arkeologian lisäksi myös yleisarkeologiaa.
3. Strossmayer Gallery of Old Masters (Strossmayerova galerija starih majstora). Yksi Zagrebin vanhimmista museoista, aloittanut toimintansa jo 1880-luvulla. Kokoelmien perustana on Strossmayer -nimisen piispan oma taidekokoelma. Museossa on eurooppalaisen kuvataiteen mestariteoksia 1300-luvulta 1800-luvulle. Museo kaipaisi kuitenkin “päivitystä” ja ehkä vanhakantaisuutensa vuoksi onkin jäänyt turisteilta vähän pimentoon.
4. Mimara Museum (Muzej Mimara). Zagrebin suurista taidemuseoista uusin on 1987 toimintansa aloittanut Mimara, jonka kokoelmat on sijoitettu useampaan kerrokseen komeaan ja valtavan isoon 1800-luvun palatsiin. Museon kokoelmat ovat peräisin taidekeräilijä Ante Topić Mimaran (1898– 1987) tekemästä lahjoituksesta. Museo on sikäli kiistanalainen, että jotkut ovat väittäneet Mimaran varastaneen teoksia II maailmansodan loppuvaiheessa ja on myös esitetty väitteitä että osa teoksista olisi väärennöksiä.
5. Nikola Tesla Technical Museum (Tehnički muzej Nikola Tesla). Teslalle omistettu tekniikan museo sijaitsee vähän kauempana ydinkeskustasta, pääaukiolta on sinne matkaa vajaa 2km. Todellisuudessa Tesla oli serbi, mutta koska hänestä tuli maailmankuulu tiedemies ja koska hän asui lapsuutensa nykyisen Kroatian alueella, ovat kroaatit hänestä niin ylpeitä että ovat 1950-luvulla rakentaneet museon hänen kunniakseen. Museossa esitellään 1800- ja 1900-luvun teknisiä keksintöjä yleisesti, mutta museon varsinainen vetonaula on tietenkin laaja Nikola Teslan elämää ja keksintöjä esittelevä osasto.
Zagrebin tekniikan museossa on oma osastonsa jossa esitellään maailmankuulun serbokroaatin, Nikola Teslan keksintöjä.
Miten monta museota Zagrebissa on? Jos asiaa kysytään kaupungin turistikeskuksesta niin vastaus on: eniten maailmassa asukaslukuun suhteutettuna. Mutta se ei nyt tietenkään ole totta. Sen sijaan totta on se, että Zagrebissa on enemmän museoita kuin Helsingissä. Tripadviser listaa niitä yli 50, mutta sekään ei pidä paikkaansa, koska osa Tripadviserin listaukseen mukaan päässeistä kohteista ei ole varsinaisia museoita. Sen sijaan eräällä toisella nettisivustolla esitetty arvio siitä, että Zagrebissa on yli 30 museota pitää todennäköisesti paikkansa. Näistäkin varmaan puolet on aika pieniä museoja eli merkittäviä, isoja museoita Zagrebissa on arvioni mukaan noin 15 kpl.
Viikon matkalla, josta 2 päivää on omistettu etäkohteille eli muille Kroatian kaupungeille, ei tietenkään ole mitään mahdollisuutta tutustua kaikkiin Zagrebin museoihin. Nyt kun matkastamme on kulunut kohta kaksi vuotta huomaan nettisivuja selaillessani että netissä listojen kärkeen nousevat aivan eri museot kuin ne, joissa kävimme. Netissä uudet ja lähimenneisyyttä dokumentoivat museot nousevat suosituslistojen kärkeen. Niissä emme käyneet, koska itse ajattelen että museon tärkein tarkoitus on dokumentoida kaukaisia asioita. Ymmärrän hyvin, että nykyajan hektisessä tapahtuma- ja uutisvirrassa ihmiset eivät välttämättä ole kiinnostuneita asioista, jotka ovat tapahtuneet yli 50 vuotta sitten, puhumaattakaan asioista jotka ovat tapahtuneet yli 5000 vuotta sitten! Siksi listaan omat kohteeni vasta myöhemmin ja tähän linkitän nyt vain ne kohteet jotka ovat modernin turistin kärkisijoilla:
Huom. alla olevan artikkelin hintatiedot ovat Suomen osalta vuoden 2021 tietoja, mutta Zagrebin osalta vuoden 2019 tietoja, joten on mahdollista että hinnat Zagrebissa ovat jonkin verran nousseet alla kuvatusta, mutta käsittääkseni mitään suurta muutosta paikallisissa hinnoissa ei ole tapahtunut.
Zagrebin Kuuluisan Tkalciceva -kadun varrella on kymmenittäin kahviloita, baareja ja ruokaravintoloita.
Zagrebin ravintolat, baarit ja kahvilat
Kroatia on Suomen kokoinen maa, mutta silti maan pääkaupunki, Zagreb on huomattavasti edullisempi kuin Helsinki. Kroatia ei ole vielä päässyt siirtymään euroon, vaan maan rahayksikkönä on edelleen Kuna, jonka muuttaminen euroiksi vaatii matkaajalta vähän väliä taskulaskinta, koska summia on hieman vaikea pyöristää. Kunan arvo ei ole tasaluku, vaan hankala 0,135 euroa. Kunan kurssi on tosin seurannut yllättävän hyvin euron liikkeitä viimeisen viiden vuoden aikana. Kaupungissa on kymmenittäin ruokaravintoloita ja pääsääntöisesti niissä tarjoiltava ruoka on hyvää ja joskus jopa erinomaista. Tosin varsinaisia Fine Dining -paikkoja emme viikon aikana kaupungilla huomanneet. Lisäksi perinteinen zagrebilainen ruoka on aika tuhtia ja monen mielestä epäterveellistä. Liha dominoi annoksia, mutta jos haluaa syödä kevyemmin niin löytyy kaupungista iso määrä italialaistyylisiä ravintoloita, joista saa hyviä salaatteja ja pasta-annoksia. Aasialaisia ravintoloita ei juurikaan näkynyt Zagrebissa, ainakin niitä vaikutti olevan paljon vähemmän kuin Helsingissä. Tavallisessa ruokaravintolassa ja erityisesti drinkkibaareissa olut on suomalaisittain lähes käsittämättömän halpaa. Kun iso tuoppi nykyään Helsingissä maksaa paikasta riippuen 9-10 euroa, niin Zagrebissa saa ravintoloissa ja kahviloissa parempia ja vahvempia oluita 1-2 eurolla! Myös paikalliset viinit ovat ravintoloissa edullisia, mutta parin kokeilukerran jälkeen siirryimme takaisin turvallisiin ja tuttuihin ranskalaisviineihin, sillä kroatilainen viini ei maistunut kovin hyvältä. Koska ranskalaiset viinit ovat tuontitavaraa joutuu niistä pulittamaan jopa keskitason ravintolassa paljon enemmän kuin oluesta, tosin edelleen hinta on reilusti alle sen mitä viinistä joutuu maksamaan Suomessa. Kun suomalaisessa ravintolassa lasi (12cl) viiniä maksaa helposti 8-10 euroa (ainakin Helsingissä näin on), niin Zagrebissa vastaavantasoinen viini maksaa paikasta riippuen vain 3-5 euroa. Myös ruoka on ravintoloissa halvempaa kuin Suomessa. Tosin siinä hintaero ei ole yhtä iso. Härän sisäfilepihvi maksaa keskitason ravintolassa 15-20 euroa, kana-annokset 7-13 euroa, pizza 5-8 euroa ja niin edespäin. Kun kaksi henkilöä tilaa tyypillisessä, keskitason zagrebilaisravintolassa alkuruuat, pääruuat ja jälkiruuat kahveineen ja juomaksi pullon ranskalaista viiniä, niin laskun loppusumma on tyypillisesti 300-500 kunaa eli 40-70 euroa.
Olen viime aikoina katsellut paljon vuoden 2019 suurkonserttien tallenteita eli festivaaleja, joissa yleisöä on enemmän kuin 20 000 per ilta! Kesällä 2019 kukaan ei vielä tiennyt mitään siitä “kurjuudesta” jota 2020-luku toisi tullessaan. Mutta niin siinä vain kävi että mikroskooppinen virus blokkasi ihmisjoukkojen kokoontumiset epämääräiseksi ajaksi (vieläkään ei tiedetä milloin tämä “kurjuus” loppuu).
Vuoden 2019 suurfestivaalien intensiivinen tunnelma on selkeästi aistittavissa jopa TV-tallenteissa! Yleisö on äärimmäisen innostunutta, vaikka kukaan heistä ei siinä vaiheessa voi tietää että kesän 2019 jälkeen suurkonserttien järjestäminen on ”kortilla”. Voin vain kuvitella minkälaiset suurfestivaalikansan fiilikset ovat kesällä 2022 jos ja kun festivaaleja voi taas järjestää normaalisti. Siis voiko? Koronalla tuntuu olevan edelleen ”ässiä” hiassaan. Nähtäväksi jää milloin TV-uutisissa ei enää puhuta koronasta ja milloin elämä palaa ”normaaliksi”.
Led Zeppelin viimeisellä (?) keikallaan Lontoossa vuonna 2007.
Päivitys 10.1.2023.Ymmärrän hyvin että kansainvälisessä mediassa uutisoidaan näyttävästi tulevista elokuvahankkeista, jotka joskus eivät sitten syystä tai toisesta realisoidu. Vaikeampi sen sijaan on ymmärtää kun uutisoidaan että elokuva on valmis ja että se on jopa esitetty Venetsian filmifestivaaleilla, mutta virallisista DVD / Blu-Ray -julkaisua ei sitten tulekaan. Alla olevassa, elokuussa 2021 näyttävästi maailman rocklehdissä uutisoidussa, uutisessa kerrottiin että kohta ollaan julkaisemassa kaikkien aikojen Led Zeppelin elokuvadokumentti! Mitä siis tapahtui ?! On kulunut jo puolitoista vuotta ja uusi elokuva EI ole tullut myyntiin. Oheisen linkin avulla voitte tutkiskella tämän uuden elokuvan toistaiseksi vähän kivikkoista tietä kohti julkisuutta:
Led Zeppelinin tuotannon nykyinen “portinvartija”, legendaarinen kitaristi Jimmy Page ei ole aikaisemmin suostunut tuottamaan virallista dokumenttia jo yli 40 vuotta sitten hajonneen bändin uskomattomasta tarinasta. Niinpä Zeppelinistä on vuosien varrella julkaistu varmaan yli kymmenkunta epävirallista dokumenttielokuvaa, joissa on hyödynnetty olemassa olevia äänitteitä ja kuvamateriaalia. Bändi ei kuitenkaan ole ollut mukana näissä projekteissa eikä ole antanut lupaansa niiden tekemiseen. Mutta joitain vuosia sitten Page ja muutkin bändin jäsenet löysivät yhteistyökumppanin, jonka kykyihin ja näkemykseen he luottavat. Kyseessä on uuden sukupolven jo tässä vaiheessa ansioitunut elokuvantekijä Bernard MacMahon josta tarkemmin täällä:
Eniten Page tiettävästi ihastui MacMahonin vuonna 2017 julkaisemaan American Epic -sarjaan jota tämä valmisteli peräti 10 vuotta. Sarja kertoo 1920- ja 1930-luvun amerikkalaisista musiikintekijöistä. Aiheesta tarkemmin täällä:
Uudesta Becoming Led Zeppelin -elokuvasta tiedotettiin näin:
Becoming Led Zeppelin on elokuva, jota kukaan ei uskonut olevan mahdollista tehdä. Yhtyeen rakettimainen nousu tähteyteen oli nopea ja käytännössä (virallisesti) dokumentoimaton. Tämä tarina voidaan nyt viimein kertoa intensiivisen, maailman ympäri johtaneen etsinnän ja sen aikana löydetyn visuaalisen ja auditiivisen materiaalin restauroinnin myötä.
Jo vuonna 2019 Page antoi aiheeseen liittyen tällaisen lausunnon:
Kun näin kaiken mitä Bernard oli tehnyt American Epic -nimisellä merkkiteoksella, tiesin hänen olevan pätevä kertomaan tarinamme.
Uusi elokuva on jo valmis. Se on tarkoitus esittää syyskuussa 2021 Venetsian filmifestivaaleilla:
Vuosi 1967 merkitsi Doorseille todellista läpimurtoa Amerikassa. Bändi julkaisi vuoden aikana -kaksi TOP 5 -albumia ja neljä melko hyvin menestynyttä singleã. He esiintyivät peräti yhdeksässä TV-ohjelmassa ja soittivat yli 200 keikkaa! Monina iltoina bändi soitti kaksi tai jopa kolme settiä. Alkuvuodesta he esiintyivät vielä länsirannikon (mm. Gazzani’s, The Hullabaloo, Matrix, Whisky A Go Go jne.) ja itärannikon (Ondine’s, Steve Paul’s Scene jne.) klubeissa, mutta maineen kasvaessa esiintymispaikat vaihtuivat 2.000 – 10.000 hengen halleiksi. Vuoden aikana Doorsin miehet olivat koko ajan liikkeellä ja konsertteja jäıjestettiin yli kahdessakymmenessä osavaltiossa ja lisäksi bändi esiintyi muutaman kerran myös Kanadan puolella.
Jim Morrison muuttui yhä arvaamattomammaksi. Hän jatkoi huumeiden käyttöä, mutta vielä suuremmaksi ongelmaksi muodostui Jimin alkoholinkäyttö, joka myös saavutti legendaariset mittasuhteet. Tarinan mukaan Jim oli ennen erästä konserttia pyytänyt klubin baarimikkoa latomaan yhdellä kertaa pöydälle 15 whiskypaukkua, jotka hän oli juonut muutamassa minuutissa ja tilannut heti perään ”samanlaiset”!
Myös maan valtalehdet alkoivat kirjoittaa Morrisonista Lehtimiehet kuvasivat Morrisonin seksisymbolina, joka piti erityisesti naispuolista yleisöä hypnoottisessa otteessaan. Jim ei pitänyt tällaisesta kehityksestä, sillä hän ei suinkaan halunnut kuuluisuutta teinityttöjen päiväunelmien kohteena, vaan täysiverisenä taiteilijana ja RUNOILIJANA. Tiukka kiertueaikataulu ei sopinut Jimin boheemiluonteeseen ja niinpä hän tuli usein keikoille myöhässä ja joskus hän ei saapunut ollenkaan paikalle. Silloin kun Morrison pääsi esiintymislavalle saakka, oli hän täysin arvaamaton. Jim improvisoi usein konserteissa uusia säkeitä standardikappaleisiin. Huonolla tuulella ollessaan hän saattoi tahallaan ärsyttää yleisöä haukkumalla sitä. Parhaimpina iltoina Jim lauloi ja esiintyi kuin todellinen shamaaní. Jim käytti hyvin teatraalisia tehokeinoja: hän saattoi heittäytyä lattialle ja olla siinä liikkumattomana useita minuutteja. Hän kehitti myös merkillisen tavan kävellä lavan reunaa pitkin esityksen aikana. Kerran tämän ”trapetsinumeron” aikana hän putosi katsomoon ja loukkasi itsensä. Myös settien pituus ja sisältö riippui Morrisonista. Joskus koko ohjelmisto supistui 30 minuuttiin, mutta hyvinä iltoina bändi saattoi soittaa lähes kaksi tuntia. Vuoden aikana bändi esitti useita kappaleita, joita he eivät olleet vielä julkaisseet.
Kiihkeä kiertuevuosi huipentui 9. joulukuuta1967 järjestettyyn New Havenin konserttiin. Ennen konserttia Morrison oli vetäytynyt erään naispuolisen fanin kanssa sivuhuoneeseen, josta tarkkaavainen poliisi yllätti heidät. Poliisi ei tajunnut kuka Jim oli, vaan vaati poistumaan konserttitiloista. Kun Jim ei totellut, ruiskutti poliisi kyynelkaasua hänen silmilleen ja aikoi pidättää hänet. Onneksi manageriväki tuli paikalle ja Jim pääsi vapaaksi. ltse konsertissa Jim kertoi tapahtumista yleisölle ja ryhtyi haistattelemaan virkavallalle sillä seurauksella, että poliisit ryntäsivät lavalle ja keskeyttivät konsertin. Silloin myös yleisö villiintyi ja seurasi useita pidätyksiä. New Havenin välikohtaus ei suinkaan jäänyt viimeiseksi yhteenotoksi virkavallan kanssa.
No niin nyt on saatu tämäkin asia päätökseen. Jaques Levyn perikunta EI saa mitään korvauksia, koska New Yorkin tuomari katsoi, ettei Dylanin ja Levyn välinen sopimus voi mitenkään koskea tuloja, jotka Dylan saa hänelle kuuluvien tekijänoikeuksien myymisestä. Osapuolien välinen sopimus koskee vain lisenssimaksuja ja se on eri asia. Levyn asianajaja kääri varmaan tästä oikeudenkäynnistä mukavat rahat, vaikka hänen olisi pitänyt tietää ettei juttua voi voittaa. Sinänsä ehkä hyvä, että tällaisia ”kalasteluoikeudenkäyntejä” käydään, koska kansainvälisessä musiikkibisneksessä monet sopimusasiat ovat edelleen hämärän peitossa siksi ettei niitä suuremmassa määrin ole testattu oikeudessa. Viime vuosina erityisesti 1960- ja 1970-lukujen starojen oikeuksia on myyty niin paljon eteenpäin ja niin kovilla rahasummilla että oli odotettavissa että tämäntyyppisiä oikeudenkäyntejä tulee. Aiheesta tarkemmin täällä:
Göstan laulut ja hänen bändinsä musiikki elävät vuodesta toiseen vahvana, vaikka laulujen tekijä on kuollut jo 17 vuotta sitten. Olen jo pudonnut kärryiltä sen suhteen miten monta teatterimusikaalia Göstan lauluista on tehty. Talvella 2019 kävin Turun Sigyn -salissa katsomassa Vasara ja Nauloja -musikaalin ja sehän on ollut suuri menestys ympäri Suomea, joten ryhmä jatkaa edelleen. Alla heidän tuorein keikkalistauksensa:
Rauman teatteri suunnitteli esittävänsä uudenlaisen Gösta-musikaalin jo kesällä 2020, mutta Korona sotki nämä suunnitelmat ja esitykset siirtyivät vuodella:
Aikaisemmat kokemukseni Suomen kesäteattereista ovat olleet aivan hirveitä, joten siksi en vuosikausiin ole enää käynyt kesäteatterissa. Toki olen joitain hienojakin esityksiä nähnyt mm. muutamista Suomenlinnan kesäteatteriesityksistä on jäänyt hyviä muistoja, mutta voimakkaimmat muistikuvat on kuitenkin niistä järkyttävän hirveistä “kansanhauskutus” pläjäyksistä, joiden nimiä en tähän kehtaa edes kirjoittaa! Niinpä aluksi ajattelin etten osallistu tähän Rauman produktioon, koska peloni siitä että taas kokisin karvaan pettymyksen oli niin suuri. Esityskauden edetessä luin kuitenkin muutamista lehdistä niin ylistäviä arvosteluja esityksestä, että muutin mieleni ja matkustin eilen (31.7.21) Raumalle.
Ilokseni voin todeta, että esitys oli paljon parempi kuin uskalsin odottaa! Kun vuoden 2019 Vasara ja Nauloja perustui Göstan elämäntarinan kerrontaan oli tämä esitys tehty enemmänkin laulujen ehdoilla eli varsinainen “näytelmä” toimi vain kappaleiden välijuontona eli tapana siirtyä kappaleesta toiseen. Esityksen varsinainen suola olivat mielestäni juuri nämä musiikkiesitykset, joita kuultiin varmaan parikymmentä, valtaosa Göstan suurimmista hiteistä ja muutama vähän harvinaisempikin kappale. Live-bändi ja viisi laulavaa näyttelijää ja yllättävän hyvä äänentoisto saivat muutamiin Göstan klassikoihin aivan uudenlaista tuoreutta ja sävyjä. Erityisesti pidin esityksistä joihin oli lisätty se viulu. Ilahduttavaa oli myös taustanauhojen vähäinen käyttö. Suurin osa lauluosuuksista ja bändin soitosta kuultiin livenä ja se kuulosti pääsääntöisesti hyvältä tai ajoittain jopa erittäin hyvältä. Bändi oli myös ottanut tiettyjä vapauksia kappaleiden sovituksissa ja osa ratkaisuista hieman särähti korvaani, mutta osa uudenlaisista tulkinnoista kuulosti yllättävän hyviltä.
Voin siis suositella tätä esitystä ja koska kausi lähenee loppuun ei lippuja enää ole kovin paljon tarjolla. Viimeinen esityskerta on lauantaina 14.8.21 klo 18.
Upea konsertti ja hieno levytys! Suomessa tämä huippukonsertti vain on jäänyt turhan vähälle huomiolle. Albumi ilmestyi kolme kuukautta sitten ja kun tänään katselin Wikipediasta albumin sijoituksia niin Suomi sieltä nyt valitettavasti puuttui. Alla maat, joissa tämä Peter Greenin tribuuttikonsertti on parhaiten noteeraattu:
UK 3 / Saksa 12 / Sveitsi 13 / Itävalta 13 / Belgia 21 / Hollanti 23 / Australia 35 / Ruotsi 41 / Espanja 48 / Italia 80 / Ranska 135
Eli kuten alunperin oletinkin, lukuisista tähtiesiintyjistä huolimatta tämä konsertti jää ainakin tässä vaiheessa “pimentoon”. Tätä konserttia voi kuitenkin lämpimästi suositella, koska uskon että Peter Green olisi ollut erittäin tyytyväinen siihen miten nämä tähtiartistit toivat 2020 keikalla esille hänen viime aikoina liian vähälle huomiolle jääneitä varhaisvaiheen mestariteoksiaan.
Wipediassa tämä levytys on merkitty Mick Fleetwoodin sooloalbumiksi ja se tietenkin on aika hassua, koska Mick soittaa tässä konsertissa vain rumpuja ja suurin osa musiikista on Peter Greenin kynästä lähtöisin. Toisaalta tämä ei myöskään voi olla Peter Greenin albumi, koska hän ei millään tavalla osallistunut konserttin järjestelyihin. Mick sen sijaan organisoi tämän konsertin ja hänen suhteidensa ansiosta konserttiin saatiin kertakaikkiaan uskomaton määrä superstaroja. Eli ehkä voimme siksi hyväksyä tämän Mick Fleetwoodin “soololevyksi”. Taitaa olla Mickin kaikkien aikojen paras soololevy!
