Päivitys 25.7.2021. Tänään on kulunut vuosi Peter Greenin kuolemasta.

PÄIVITYS 25.7.2020. Valitettavasti Peter Green on nyt kuollut. Muusikkoystäväni välitti suru-uutisen minulle tänään.

Peter Green (s.1946) on eräs Englannin kaikkien aikojen parhaita ellei peräti paras kitaristi. Monet pitävät Eric Claptonia suurimpana anglokitaristina, mutta minä kallistun enemmän Peter Greenin suuntaan. Teknisesti varmaankin moni C-luokan hevikitaristikin päihittää Greenin, mutta usein todellinen musiikillinen suuruus ei synnykään tekniikasta, koska tekninen taituruus ilman musiikin sielua on täysin tyhjää liluttelua. Peter Greeniin todella pätee sanonta: ” less is more”. Peter Greenillä on täysin oma, jäljittelemätön kitarasoundinsa. Peter menee parhaissa kappaleissaan todella syvälle, ne ovat sellaisia harvinaisia hetkiä, jolloin kylmät väreet menevät pitkin selkää. Oh Well, Albatross, Black Magic Woman, Man Of The World sekä erityisesti The Green Manalishi ovat kappaleita, joita ei voi KOSKAAN unohtaa! Ne ovat todisteita harvinaisesta neroudesta!

Valitettavasti Greenin 1960-luvun loppupuolella herännyt rock-nerous päätyi hermoromahdukseen vuonna 1970. Myöhemmin Peter on kertonut, että hänellä meni kaksi vuotta toipua Green Manalishin synnytystuskista. Green purki ahdistustaan vuonna 1970 myös varsin vähälle huomiolle jääneellä harvinaisella kokeellisella soololevyllään The End Of The Game.

Peter Green sairastui skitsofreniaan ja pystyi palaamaan levystudioon vasta 1978. Vuosina 1979-83 hän julkaisi viisi soololevyä, mutta ne eivät menestyneet ja vaikka näillä levyillä on muutamia kappaleita, jotka edelleen todistavat Greenin musiikillisesta neroudesta oli Green näitä levyjä tehdessään selvästi edelleen toipilas.

Greenin sairaus uusi vuonna 1984 entistä pahempana ja tässä vaiheessa monet uskoivat, että Greenin taru oli lopussa. Toipuminen oli hidasta ja siksi Green palasi levystudioon vasta 13 vuotta myöhemmin eli 1997. Tässä vaiheessa Green oli päättänyt palata juurilleen eli pysytellä perusbluesissa. Kausi 1997-2003 olikin hänen uransa tuotteliain levytetyn materiaalin suhteen, sillä noiden seitsemän vuoden aikana Green julkaisi Nigel Watsonin kanssa peräti kahdeksan levyä.

Sitten seurasi jälleen yllättävän pitkä tauko. Green jätti pitkäaikaisen luottobändinsä Splinter Groupin ja muutti Ruotsiin! Siitä mitä Green teki Ruotsissa vuosina 2004-2008 ei tiedetä paljonkaan.

Vuonna 2009 Green palasi neljännen kerran julkisuuteen lähtemällä kiertueelle uuden bändinsä Peter Green And Friends kanssa. Tällä hetkellä bändi on kiertueella Australiassa.

4 CD:n Anthology on julkaistu vuonna 2008 ja melko suurella todennäköisyydellä se sisältää Greenin kaikkien aikojen parhaat luomukset, mutta silti olen iloinen että Green esiintyy edelleen eli hänen tarunsa ei loppunutkaan vuoteen 2004. Tämä osoittaa, että Greenin rakkaus blues-musiikkiin on hänen luissaan ja siksi hän ei voi lopettaa, vaikka ehkä haluaisikin. Olen seurannut jännityksellä Peter Greenin vaiheita 1960-luvun lopulta lähtien ja jälleen kerran odotan mielenkiinnolla mitä Peter Green tekee seuraavaksi…