Päivitys 4.3.2022. Tällä hetkellä vuonna 2016 edesmenneen Leonard Cohenin The Future kuulostaa ajankohtaisemmalta kuin ehkä koskaan aikaisemmin…

Levyn kappaleet:   The Future  /  Waiting for the Miracle (Cohen, Sharon Robinson) / Be for Real (Frederick Knight)  / Closing Time /  Anthem  / Democracy   / Light as the Breeze / Always (Irving Berlin) / Tacoma Trailer

Muusikot:  Leonard Cohen – laulu, ohjelmointi, skasofoni ja viulu / Bob Metzger, Paul Jackson Jr., Dean Parks, Dennis Herring – kitarat  /  Freddie Washington, Bob Glaub, Lee Sklar – bassot / Steve Lindsey, Greg Phillinganes, Jeff Fisher, Randy Kerber, John Barnes, James Cox, Mike Finnigan, Stephen Croes –kosketinsoittimet / Steve Meador, James Gadson, Vinnie Colaiuta, Ed Greene, Lenny Castro – rummut ja muut lyömäsoittimet / Brandon Fields, Lon Price – tenori saksofoni / Greg Smith – baritoni saksofoni / Lee Thornburg – trumpetti / Bob Furgo – viulu / Anjani Thomas, Jacquelyn Gouche-Farris, Tony Warren, Valerie Pinkston-Mayo, Julie Christensen, Perla Batalla, David Morgan, Jennifer Warnes, Edna Wright, Jean Johnson, Peggi Blu – taustalaulu / The L.A. Mass Choir – kuoro-osuudet,  ohjaajana Donald Taylor

Pitkään luultiin ,että Leonard Cohenin 9.studioalbumi jäisi hänen viimeisekseen, sen verran rankkoja tämän vuonna 1992 ilmestyneen The Future -albumin tekstit olivat.   Jo albumin avauskappale on mykistävä! Cohen suorastaan sylkee tulta ja tappuraa kritisoidessaan nykyistä maailmanmenoa:

Give me crack and anal sex
Take the only tree that’s left
And stuff it up the hole
In your culture
Give me back the Berlin wall
Give me Stalin and St. Paul
I’ve seen the future, brother:
it is murder.

Avauskappale kuuluu Leonard Cohenin laulukatalogin eliittiin. Sanoituksessa on pyhää vihaa ja tekstistä paistaa katkeruus, joka on lähes yliampuvaa, en voi muuta kuin nostaa hattua avauskappaleelle. Se toimii upeasti sekä sanoituksen että musiikin osalta! Epätoivosta ja äärimmäisen synkästä tulevaisuudenkuvasta siirrytään yllättäen kiihkeätunnelmaiseen rakkauslauluun Waiting For the Miracle:

I haven’t been this happy
Since the end of World War II

Tällainen täyskäännös on kuulijasta hämmentävä. Ensin räjäytetään kuulijan kasvoille se, miten kamalassa tilassa maailma on ja jotta mitään ei jäisi epäselväksi, ennustetaan että tulevaisuudella ei ole mitään hyvää tarjottavanaan. Sitten siirrytään yhteiskunnallisista profetioista suoraan yksityisen ihmisen elämään ja kerrotaan, ”etten ole ollutkaan näin onnellinen toisen maailmansodan jälkeen”.

Itsenäisinä molemmat kappaleet ovat upeita, mutta ajatustavan, aiheen ja näkökulman äkillinen 360 asteen muutos tuntuu kuulijasta liian jyrkältä. Sama ongelma vaivaa kaikkia muitakin levyn kappaleita: ne tuntuvat irrallisilta. En tiedä, miten kauan The Futurea äänitettiin, mutta CD:n mukana tulevassa tekstivihkosessa on myös tiedot kappaleiden tuottajista, jotka ovat: Yoav Goren, Steve Lindsey, Rebecca Mornay ja Bill Ginn.

Uskon, että The Future kokonaisuutena on hieman epäonnistunut juuri siksi, että on käytetty neljää tuottajaa, jolloin levyn soundin ja ajatusmaailman koherenssia ei ole saavutettu. Levyn yhdeksästä kappaleesta useampi on yksittäisenä hieno, mutta levyn musiikillinen ja ajatuksellinen kokonaisuus jää ajoitain vähän irralliseksi. Levyn kappaleet eivät muodosta jatkumoa ja epäsymmetria muodostuu myös siitä, että avauskappale julistaa maailman tuhoa ja sitten kaksi viimeistä kappaletta ovat Irvin Berlinin 1925 kirjoittama Always sekä Cohenin kirjoittama erikoinen intrumentaali Tacoma Trailer. Mikä on The Futuren kappaleiden yhteinen nimittäjä? En usko ,että sellaista on. Mutta kuten sanottu: avauskappale on mestarillinen ja se jo yksinään nostaa The Futuren keskivertolevyjen yläpuolelle ja lisäksi levyllä on muitakin hienoja kappaleita. Mestariteokseksi The Futurea ei voi kuitenkaan kutsua, koska se on materiaaliltaan niin hajanainen.

Parhaiden biisiensä ansiosta hyvä levy!      ♠ ♠ ♠ ♠ +

Harri Huhtanen 2007