Kesällä 2016 legendaarinen Black Sabbath esiintyi lähes alkuperäisessä kokoonpanossa Helsingin Kaisaniemessä. Ainoa joka puuttui oli bändin alkuperäinen rumpali Bill Ward. Hänen tilallaan soitti amerikkalainen rumpali Tommy Clufetos. Kaisaniemen konserttialue on tarkkaan rajattu eli sinne mahtuu vain 15 000 ihmistä. Olin vasta ensimmäisessä Black Sabbath -konsertissani vaikka olin diggaillut bändiä jo vuonna 1970!  No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, niinhän sanotaan. Kaisaniemi oli kuitenkin liian täynnä. Konserttialueella liikkuminen oli vaikeaa, koska sinne oli päästetty aivan liikaa ihmisiä, luulisin että siellä oli tuo 15000 plus jotain. En tiedä kuka vastasi turvajärjestelyistä, mutta jos olisi tapahtunut jotain joka olisi saanut ihmiset paniikkiin, olisi siellä tullut rumaa jälkeä, kuten Roskildessä taannoin.  Tungos ja huonot palvelut unohtuivat kuitenkin melko hyvin kun lavalle astui lämmittelybändien jälkeen BLACK SABBATH!  Kyllä kuulosti hyvältä, vaikka soittajat lavalla muistuttivat katseluetäisyydeltäni lähinnä muurahaisia!  Onneksi lavamonitorit olivat isoja ja toivat bändin ja sen soittajat aivan iholle. Taannoin supersuositussa MTV:n Reality -sarjassa, joka kertoi Ozzy Osbornen perheen elämästä, Ozzy käveli töpöttäen ja puhe sammalsi ja kädet tärisivät. Tuossa sarjassa Ozzy vaikutti rockstaralta joka ei enää koskaan voisi nousta lavalle yleisön eteen. Toisin kuitenkin kävi, sillä kun joitain vuosia sitten näin hänestä dokumentin jossa oli pätkiä hänen tuoreista soolokonserteistaan niin olin todella yllättynyt. Lavalla Ozzy oli kuin eri ihminen:  skarppi, energinen ja hänen ainutlaatuinen äänensä oli säilynyt yllättävän nuorekkaana.  Syykin ristiriitaan selvisi samassa dokumentissa kun Ozzyn poika paljasti että hänen isällään oli ollut MTV:n Reality -sarjan kuvausten aikaan paha ryyppyputki päällä eli aina kun häntä kuvattiin oli hän tanakassa humalassa ja vaikutti siksi ikäistään vanhemmalta. MTV:lle tämä sopi hyvin, koska siitä syntyi erinomaista viihdettä. Ilmiöllä on nimikin, sitä nimitetään sosiaalipornoksi. Ihmiset haluavat nähdä miten miljönäärit elävät ja jos siinä elämässä on lisäksi mukana ripaus skandaalia, niin sitä parempi!

Eilen kuuntelin ensimmäisen kerran Sabbathin Birminghamin helmikuisen päätöskeikan ja täytyy sanoa että kotioloissa se kaikki kuulosti vielä paremmalta!  Tämä kuulostaa ehkä oudolta, koska yleensä aito live-kokemus on voimakkaampi kuin live-äänitekokemus.  Mutta Kaisaniemen älytön tungos verotti jonkin verran live-kokemusta, vaikka Helsingin konserttikin oli hieno, eikä Sabbath Helsingissä himmaillut, vaan kyllä he laittoivat ”pötköä pesään” siinä määrin että alueelta poistuessa kuulemani kommentit olivat pääsääntöisesti ylistäviä.

Harri Huhtanen 2017