Lauantai 8.3.2019 (jälkimmäinen osa)

Tämän lyhyen viikonloppumatkan pääkohde oli vuosien 2015-2018 suurremontin jälkeen hiljattain avattu Tukholman Nationalmuseum. Sielläkään en ollut käynyt kuin muutaman kerran elämässäni ja edellisestä käynnistä oli ainakin yli 20 vuotta aikaa. Itse rakennus on vuodelta 1866, mutta kokoelmat ovat paljon vanhempaa perua, sillä alun perin monet näistä taideaarteista olivat Ruotsin kuninkaiden omistuksessa jo 1500-luvulla. Kokelmaa laajennettiin jatkuvasti hankkimalla taideaarteita Euroopasta. Julkiseen omistukseen kuninkaalliset kokoelmat siirtyivät 1792, Ranskan suuren vallankumouksen vanavedessä. Nationalmuseumin maalaustaiteen kokoelma käsittää yli 10 000 taulua ja on mittaamattoman arvokas. Koriste-esineitä museon kokoelmissa on 30 000, veistoksia useita tuhansia, piirustuksia ja grafiikkaa peräti 500 000 kappaletta ja niin edespäin.  Kokoelmat ovat niin valtavat että vaikka itse museorakennuksessa on kolme näyttelykerrosta ja tuhansia neliöitä tilaa, mahtuu sinne vain murto-osa kaikista museon omistamista taide-esineistä. Erityisen vaikuttava oli museon taulukokoelma, jonka arvo lienee satoja miljoonia euroja. Kokoelmien ensimmäiset taulut on hankittu Euroopasta jo Kustaa Vaasan hoviin 1500-lvulla  ja kun Ruotsi sitten 1600-luvulla oli suurvalta ja soti Saksassa, tuotiin merkittäviä määriä lisää arvokkaita taide-esineitä Ruotsiin  ryöstösaalina jossa ne edelleen ovat, koska rikos on jo ”vanhentunut”.

Ilta alkoi jo hämärtyä museosta poistuessamme. Satoi hentoa vihmasadetta ja oli suhteellisen kylmä. Oli aika etsiä illallispaikka. Lopulta päädyimme hotellin lähellä sijaitsevaan Vassa Eggen ravintolaan, joka vaikutti olevan nuorison suosiossa sisäänkäynnin lähellä olevan baarin perusteella. Ravintola oli aivan tupaten täynnä 25-35 vuotiaita nuoria ja tämäkin viittasi siihen että ruoka siellä oli varmaan hyvää. Paikkatilannetta kysyttäessä tarjoilija oli ensin epäileväinen oliko yhtään paikkaa vapaana, mutta lopulta hän sitten ohjasi meidät aivan sisäänkäynnin lähellä olevaan pieneen pöytään. Ruokalistalla oli lähinnä erilaisia pihvejä, hinnat vaihtelivat 25-50 euron välillä eli olivat kohtuullisia. Tarkoitukseni oli lisäksi tilata pullo viiniä, mutta kun avasin viinilistan kyllä siinä suu loksahti auki. Viinivalikoima oli laaja, mutta hinnat tuntuivat ihan käsittämättömiltä. Vain muutamia viinejä sai alle 100 eurolla. Suurin osa maksoi 100- 1000 euroa pullo ja yksi ”tee napurisi kateelliseksi” -viini maksoi jopa 2500 euroa pullo!  Katsoin ympärilleni. Viereisissä pöydissä istui muodikkaasti pukeutuneita 25-vuotiaita nuoria miehiä ja naisia ilman että heidän seurassaan olisi ollut varakkaan näköisiä isähahmoja. Joka toiseen pöytään oli tilattu viinipullo, joissain niitä oli jopa kolme. Tuli sellainen tunne että tukholmalaisnuoret ovat nykyään varoissaan tai vaihtoehtoisesti suuri osa heistä on kovaa vauhtia hankkimassa itselleen luottohäiriömerkintää. No, kun tarjoilija tuli olin jostain merkillisestä syystä muuttanut mieleni ja tilasinkin viinin asemasta Brooklynin lageria, se maksoi ”vain” 10 euroa pikkutuoppi.

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2019