Vuonna 1997 Lontoossa Dylan antoi kuuluisalle englantilaiselle Times-sanomalehdelle haastattelun, jossa häneltä kyseltiin muun muassa juuri silloin ilmestyneen Time Out Of Mind -albumin synkästä sisällöstä. Dylan totesi, että albumit ovat luovan prosessin tulosta eivätkä niiden sanoitukset tarkoita sitä että taiteilija olisi koko ajan itse synkkä vaikka albumi olisi synkkä.  Samalla hän totesi että vain arkielämä on se joka häntä oikeasti masentaa ja ainoa paikka, jossa hän todella nauttii elämästä on esiintymislava, sillä silloin hän tuntee TODELLA elävänsä.

Dylan haaveili jo 1970-luvulla Allen Ginsbergin kanssa Päättymättömästä Kiertueesta , sellaisesta joka jatkuisi vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.  Lopulta hän toteutti haaveensa aloittamalla kesällä 1988, 47-vuotiaana, kiertueen jonka oli määrä jatkua loputtomiin.  Aika pitkälle Dylan pääsikin projektissaan, sillä soittaessaan toistaiseksi viimeisen keikkansa vuoden 2019 joulukuussa USA:ssa hän oli ollut käytännöllisesti katsoen yli 31 vuotta lähes yhtäjaksoisesti tien päällä ympäri maailmaa (USA:ssa, Kanadassa, Etelä-Amerikassa, Euroopassa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa, Japanissa ja muissakin Aasian valtioissa).  Tällä The Never Ending Touriksi  (NET) nimetyllä kiertuella hän ehti soittaa yli 3000 keikkaa, joista valtaosa on äänitetty, mutta virallisesti tältä mammuttikiertueelta on julkaistu vain murusia eli yksittäisiä kappaleita.

Kaikkihan aina päättyy ajallaan. Moni ajatteli että NET päättyisi vasta kun Dylanin terveys pettäisi. Mutta sitten vuonna 2020 tulikin puun takaa yllätys, joka kukaan ei ollut tullut ajatelleeksi, nimittäin “king of the world” eli Korona-virus, joka teki lopun myös Dylanin NET:istä.  Dylan on nyt kohta puolentoista vuoden ajan joutunut opettelemaan uudenlaista elämää. Elämää ilman matkustelua ja keikkoja. Luulisi että se tuntuu yli 30 vuoden puurtamisen jälkeen hyvin erikoiselta, varsinkin kun hän ei ole päässyt sinne missä hän vuoden 1997 lausuntonsa mukaan on “onnellisin” eli esiintymislavalle.

Korona-aikana monet artistit ovat pyrkineet varmistamaan koronan jälkeisen elämänsä buukkaamalla kiertueita ikään kuin mitään Koronaa ei olisi olemassa. Näitä kiertueita he ovat sitten aina siirtäneet aina kun H-hetki on lähestynyt ja heille on tullut seinä vastaan. Pahimmillaan joitain kiertueita on siirretty jo kolme kertaa! Aika monet huippuartistit laittavat nyt toivonsa vuoteen 2022 ja ovat buukanneet sinne laajoja kiertueita. Dylan ei ole lähtenyt mukaan tähän “varmisteluun” eli siihen että yleisö ostaa lippuja ja sitten keikkoja siirrellään moneen kertaan.  Tiedän että jotkut ajattelevat, että ensi kuussa 80-vuotta täyttävä Dylan, joka juuri hiljattain kuittasi 300 miljoonaa dollaria laulujensa julkaisuoikeuksien myynnistä, ei jatkaisi enää keikkailua. Tämä menee samaan kategoriaan kuin ennustukset Dylanin viimeistä levystä. Monet ennustivat että vuonna 2012 julkaistu Tempest jäisi Dylanin viimeiseksi uudeksi studiolevyksi. No, se ei tietenkään pitänyt paikkaansa, sillä Korona-vuonna 2020 Dylan julkaisi erinomaisen Rough And Rowdy Ways -albumin.

En mielellään lausuisi mitään tulevaisuudesta, koska tulevaisuuden arvioiminen on aina enemmän tai vähemmän puhdasta spekulointia. Asiat eivät aina mene niin kuin niiden kuvittelee menevän.  Veikkaan kuitenkin, että samoin kuin Dylanin sadattuhannet fanit odottavat kiivaasti pääsyä hänen keikalleen, odottaa Dylan pääsyä takaisin esiintymislavalle, jossa hän voi kokea jotain sellaista mitä hän ei omien sanojensa mukaan voi kokea arkipäivän elämässä.   Dylanologien ongelmaksi jää miten näitä tulevia keikkoja kutsutaan, koska rehellisesti sanoen ei voida enää puhua Päättymättömästä Kiertueesta. Parasta tietenkin olisi jos Dylan itse kertoisi miten hänen Koronan jälkeisiä keikkojaan tulisi kutsua. Ehkä ne Dylanille ovat vain keikkoja. Dylanhan on aina vastustanut leimaamista. Kuten hän sanoi 1970-luvun haastattelussa: “hän tekee vain sitä mitä miehen pitää tehdä”.

Harri Huhtanen 2021