Samobor 21.10.2019

Zagrebista on hyvät bussi- ja junayhteydet lähialueen kaupunkeihin. Tällä matkalla ehdimme tutustua niistä kahteen. Viidentenä matkapäivänä suuntasimme heti aamulla Zagrebin bussiasemalle, josta pääsee vajaassa tunnissa n. 30 km etäisyydellä sijaitsevaan alun perin jo 1200-luvulla perustettuun Samoboriin. Tosin tuosta Tepec-kukkulan laella sijainneesta pienestä linnoituskapungista on enää rauniot jäljellä, sillä 1700-luvulla kaupunki muutti alas laaksoon. Nykyinen Samobor on n. 20 000 asukkaan hiljainen pikkukaupunki, jossa on kaunis toriaukio lukuisine kahviloineen ja pikkuputiikkeineen. Samoborin pienen keskustan kadut ovat kapeita ja mutkittelevia ja niiden varsilla on edelleen useita sympaattisia 1700-luvun pikkutaloja, sillä Samobor säästyi melko hyvin II maailmansodan pommituksilta. Kaupunginmuseo olisi ollut kiinnostava, mutta koska olimme matkassa maanantaina oli museo kiinni.

Keskustaan tutustumisen jälkeen lähdimme kävelemään laaksossa kaupungin ulkopuolelle, noin 2km päässä sijaitsevaan Samoborin kuuluisaan, kohta jo sata vuotta toimineeseen Gabreku 1929 -ravintolaan (numero viittaa ravintolan perustamisvuoteen) . Ravintolan seinillä on kymmenittäin siellä vuosien varrella illastaneiden  kuuluisien kroatilaisten valokuvia (jotkut kuvista olivat varmaankin useita kymmeniä vuosia vanhoja). En tunnistanut ainuttakaan heistä!  Niin heikot ovat Suomen ja Kroatian yhteydet. Sama juttu varmaan toisinpäin. Eli jos kroaatti tulisi helsinkiläiseen ravintolaan jonka seinillä olisi Matti Nykäsen, Sanna Marinin, Sauli Niinistön jne. kuvia niin tuskinpa hän heitä tunnistaisi. Gabreku ei ole mikään fine dining -ravintola, vaan pikemminkin siellä tarjoillaan aitokroatilaista, vatsan kunnolla täyttävää ”kotiruokaa”, joka perustuu yksinkertaisiin kylmäsalaatteihin sekä tukeviin possu- ja kana-annoksiin. Eli jos haluaa ”dieettiruokaa” niin ei kannata illastaa Gabrekussa!               

Harri Huhtanen 2021