Keikkapäivä -osa 2

Kerubin esiintymistila vetää noin 400 henkeä ja keikka oli ollut loppuunmyyty jo yli kaksi vuotta. Suurin osa oli sinnikkäästi pitänyt lippunsa ja jos jollekin tuli este tai odottaminen alkoi liikaa puuduttaa menivät liput nopeasti kaupaksi Facebookissa ja muillakin sosiaalisen median alustoilla. Dylanin hardcore -fanit ostavat yleensä tällaisiin sarjakonsertteihin liput kaikille illoille. Kysyin Suonnalta oliko Joensuussa mahdollisesti henkilöitä, joilla oli liput kaikkiin viiteen Kerubi-konserttiin. Suonna ei tiennyt kuin jonkun yksittäisen henkilön jolla oli lippu kahteen iltaan.  Settihän oli melko sama illasta toiseen eli bändi keskittyi soittamaan ykkös- ja kakkoslevyn kappaleita. Kolmosalbumin laulut on aikanaan äänitetty isolla kokoonpanolla ja siksi niitä kuultaisiin vasta minikiertueen päätöskonsertissa Tampereen Ratinassa heinäkuun lopussa, jonne tulisi myös sen päätöslevyn muusikoita. Kerubissahan esiintyi vain alkuperäinen nelimiehinen bändi.   

Esiintymistilaan pääsi tuntia ennen keikan alkua eli klo 21. Menimme heti sisällä, koska halusin päästä eturiviin, jotta saisin hyviä kuvia bändistä toiminnassa. Tämä olisi ensimmäinen Hassisen Koneen keikkani ikinä ja enpä olisi vielä 5 vuotta sitten uskonut koskaan pääseväni / päätyväni Hassisen Koneen keikalle toiselle puolen Suomea. Tila oli sen verran pieni, että jos sinne tulisi 400 henkeä olisi paikka todella täynnä. Vielä puoli tuntia ennen konserttiakin salissa oli vain muutamia kymmeniä ihmisiä. Outoa. Eikö keikka ollutkaan loppuunmyyty?  No, kyllä oli, mutta vasta 15-10 minuuttia ennen keikan alkua yleisöä alkoi virrata toden teolla saliin. Yllättävän paljon myös nuoria, heitä jotka eivät olleet edes syntyneet silloin kun Hassisen Kone oli toiminnassa. Muutamaa minuuttia ennen keikan alkua paikka oli aivan tupaten täynnä ja tiesin että jos eturivistä poistui niin sinne oli turha kuvitella palaavansa, sen verran tiheä ihmismuuri takanani oli jo siinä vaiheessa.

Melko tarkkaan klo 22 bändi asteli lavalle valtavien aplodien ja kannustushuutojen saattelemana. Tässä vaiheessa tajusin että olin todella bändin ”kotikentällä” sen verran raivoisia olivat kannustushuudot ja kohotetut kädet yleisömeressä.  Ja heti soitto räjähti käyntiin! Ismo ja bändi kuulostivat erittäin hyviltä. Kappaleet oli selvästi treenattu kunnolla ja Ismon laulu istui hyvin bändin kokonaissoundiin. Ensimmäiset neljä kappaletta soitettiin hengästyttävään tahtiin ilman minkäänlaisia taukoja: Muoviruusuja omenapuissa, Hassisen kone, Iloisesti Hammondilla ja  Reippaina käymme rekkain alle.  Vasta sitten Ismo kyseli yleisön tunnelmia ja sai vastaukseksi uuden kannustushuutojen ryöpyn.              

Text and Photo: Harri Huhtanen 2022