Keikkapäivä -osa 1

Kimmelin aamiaispöydässä näin jotenkin tutun hahmon. Pitkä, erittäin hoikka mies, jolla oli silmälasit ja päällään Kraftverk-paita. Se oli yllättävä kohtaaminen. Muutaman sekunnin jälkeen tajusin, että mies oli Ismo Alanko, joka oli juuri edellisenä iltana esiintynyt neljättä kertaa Kerubissa Hassisen Koneen solistina. Ismo näytti erittäin pirteältä, ei ollenkaan keikan jälkeiseltä rocktähdeltä eikä ainakaan  60-vuotiaalta, joka hän siis jo oli! Ennen vanhaan rocktähdet ryyppäsivät keikan jälkeen aamuun saakka ja hajottivat hotellihuoneita eivätkä suinkaan marssineet suihkunraikkaina hotellin aamiaspöytään kello 9 aamulla!   

Puhuttelisinko häntä?  Mitä sanoisin?  Minulla ei ollut levyjä mukana eli en voinut pyytää nimikirjoituksia enkä voinut kommentoida edellisillan keikkaa koska en ollut silloin paikalla. Olisin paikalla vasta tulevalla Juhannuspäivän keikalla, joka samalla oli Hassisen Koneen viimeinen keikka Kerubissa.  Näitä pohtiessani kului ehkä 30 sekunttia ja sitten Ismon viereen purjehti keski-ikäinen vaaletukkainen nainen. Hänen nykyinen vaimonsa, oletin. Ismo totesi hänelle: ”Onpa täällä paljon ihmisiä tänään…” ja sen jälkeen he olivatkin jo poissa. He siirtyivät ulkoterassille. Kukaan ei tullut pyytämään nimmaria eikä muutenkaan häiritsemään. Suomessa jopa rocktähdet saavat olla autuaasti omissa oloissaan.        

Keikka alkaisi vasta klo 22, joten olimme sopineet Suonnan kanssa, että käytämme päivän tutustuen vain tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan Valamon Luostariin . Se oli mielenkiintoinen reissu ja tuliaisiksi mukaan tarttui Valamon omaa viiniä. He panevat myös olutta ja sitäkin ulosmyydään siellä. Väkeviä ei saa myydä ulos, mutta Valamon lounaspaikassa niitä saattoi ostaa pöytään.  Mielenkiintoista tämä ortodoksisuus kun hoitavat talouttaan valmistamalla olutta, viinejä ja väkeviä juomia.   

Harri Huhtanen 2022