Vuonna 1981 Cure keikkaili triona. Kuvan bootlegissa vasemmalla Simon Gallup, keskellä Robert Smith ja oikealla Laurence Tolhurst.

Sanottakoon heti alkuun selvyyden vuoksi, ettei Cure julkaissut mitään “uutta” studioalbumia vuonna 2005, vaan 2CD:n julkaisu josta tässä kirjoitan on heidän 1981 ilmestyneen albuminsa laajennettu painos, jonka joitain päiviä sitten ostin Levykauppa Äxstä. Hyvä että ostin, sillä tämä on hieno levy! Jo alkuperäinen albumi on hieno ja parasta tässä laajennetussa painoksessa on se, että  lisäbiisit syventävät ajankuvaa ja Cure-kokemusta vuodelta 1981.

Tähän saakka minulle on ollut jonkin verran epäselvää milloin bändi kehitti nykyisen tunnusomaisen ja ainutlaatuisen Cure-soundinsa. Ilmeisesti se tapahtui tällä vuoden 1981 Faith -levyllä.  Curen kolmannen studioalbumin harjoitukset alkoivat jo  9.syyskuuta 1980. Noihin aikoihin bändi menetti kosketinsoittajansa ja niinpä uutta albumia valmisteltiin triona: Smith vastasi laulusta, kitarasta ja nyt myös kosketinsoittimista, Simon Gallup soitti bassoa  ja rummuissa oli Laurence Tolhurst.

Tällä levyllä Curen musiikki on hyvin melankolista ja surumielistä, sillä bändin jäsenet olivat juuri niihin aikoihin menettäneet paljon läheisiään ja Smith kertoo levyn tekovaiheessa käyneensä säännöllisesti paikallisessa kirkossa ja pohtineensa uskonnon merkitystä ihmisille. Siitä tuli myös levyn nimi.  Smith ei löytänyt rauhaa uskonnosta, mutta sen sijaan hän löysi nämä hienot kappaleet.  Umpikujankin voi kääntää taiteelliseksi voitoksi. Nirvanan Kurt Kobainin tie oli väärä, ei ahdistuksen pidä johtaa itsemurhaan. Smith sai lohtua kirjoittamistaan Faithin biiseistä vaikka aiheet olivat surumielisiä ja tavallaan myös ahdistavia. Niinpä bändin ura jatkuu edelleen – 41 vuotta myöhemmin –  ja vieläpä entistä voitokkaampana. Suru voikin siis olla säveltäjälle myös voiman lähde ja se voi antaa samaa voimaa ja innostusta teoksen kuulijoille.

Harri Huhtanen 2022                  

Curen hienolla 40 Live-boksilla on kokonaisuudessaan kaksi bändin 2018 kesäkonserttia. Smith kertoo boksin johdantotekstissä, että 2018 piti olla bändille välivuosi, mutta sitten hän saikin idean että olisi hienoa esitellä suurelle yleisölle koko bändin historia muutamassa konsertissa.  

Ensimmäinen kosenrteissa järjestettiin 24.kesäkuuta 2018 Royal Festivall Hallissa Lontoossa . Bändin kokoonpano oli tämä: Robert Smith (laulu, V1 basso ja kitara), Simon Gallup (basso), Jason Cooper (rummut) , Roger O’Donnell (kosketinsoittimet) ja Reeves Gabrels (V1 basso). Boksilla tämä keikka on kuultavissa kahdella CD:llä sekä katsottavissa ja kuunneltavissa yhdellä Blu-Ray -levyllä. Bändi soitti 28 kappaletta ja vasta muutaman kuuntelun jälkeen tajusin mistä CD-levyjen merkilliset nimet juontuivat. CD1 on nimeltään From There To Here ja CD2 From Here to There.  Konsertin alkuosassa (CD1) bändi soitti läpileikkauksen tuotannostaan alusta nykyisyyteen ja konsertin jälkipuoliskolla edettiin päinvastaisessa järjestyksessä eli soitettiin kappaleita nykyisyydestä alkuun. Hieno idea ja toteutus. Tällä ensimmäisellä keikalla kuultiin myös joitain vähän harvinaisempiakin kappaleita. Ykkös CD:llä kuullaan kappaleita 13 Cure albumilta, aikajänne on vuodesta 1979 vuoteen 2008 (jolloin Cure on julkaissut viimeksi studioalbumin). Kakkos CD:llä käydään läpi sama katalogi, mutta nyt siis aloitetaan vuodesta 2008 ja päädytään vuoteen 1979. Nokkela keikan rakenne. En muista enkä tiedä että kukaan muu olisi käyttänyt samanlaista ideaa.

Toinen keikka olikin sitten jo todella iso eli 7. heinäkuuta 2018 Lontoon Hyde Parkiin  kerääntyi peräti 65 000 ihmistä kuuntelemaan Curea.  Tässä konsertissa kuultiin 29 kappaletta ja konsertin päätti pitkään kiistelty ja moneen kertaan muunneltu Killing An Arab , joka nyt kuultiin pitkästä aikaa alkuperäisellä sanoituksella. Tämä Smithin varhainen laulu joutui lähes pannaan Irakin sodan aikana. Todellisuudessa kyseessä ei (nimestään huolimatta) ole rasistinen laulu, vaan Smith sai idean kappaleeseen ranskalaisen Nobel-kirjailija Camusin romaanista ja kappaleen sanoitus viittaa tuohon romaaniin eikä ole mikään rodullinen kannanotto. Myös Hyde Parkin keikka löytyy kahdelta CD:ltä sekä yhdeltä Blu-Ray -levyltä. Hyde Parkissa ilmeisesti yleisön suuresta määrästä johtuen Cure soitti enimmäkseen suuren yleisön hyvin tuntemia kappaleita eli setti oli olennaisesti eri kuin se minkä he soittivat Royal Festivall Hallissa kaksi viikkoa aikaisemmin.

Harri Huhtanen 2022     

Ostin jotain vuosia sitten Tampereella käydessäni Levykauppa Äxstä  mielenkiintoisen 4CD:n Cure boksin nimeltään Join The Dots (2007) . Boksilla on peräti 70 Cure-kappaletta, enimmäkseen singlejen B-puolia, mutta myös aika monta julkaisematonta äänitettä sekä kappaleita, joita Cure on vuosien varella äänittänyt erilaisille teema- tai tribuuttilevyille. Robert Smith on itse koonnut tämän setin ja boksissa on peräti 70-sivuinen esittelyteksti, jossa Smith kommentoi näiden julkaisujen taustoja hyvinkin seikkaperäisesti. Näitä äänitteitä yhdistää se, että ne kaikki on tehty bändin Fiction Records-sopimuksen aikana (1978-2004). Niinpä tämä ei ole mikään definitiivinen kokoelma, koska Fiction vuosien jälkeen julkaistuja kappaleita ei siis tällä kokoelmalla ole. Minusta äänitteiden taustojen valottaminen on tällä boksilla tehty esimerkillisesti. Curen alkuvaiheet ovat sen verran kiinnostavat, että suomennan ( suluissa omia lisäkommenttejani) tähän otteen Boksin esittelyteksistä.

”Easy Cure  auditoi Hansa Recordsille (1977) Morgan studioilla Lontoossa toukokuussa. He olivat asettaneet esiintymistilaan videokameran  ja pyysivät meitä esittämään muutaman lauluistamme. Teimme työtä käskettyä ja he sainasivat meidät heti sen perään! Hansa lupasi vaikuttavan 1000 punnan sopimuksen, mutta koska he halusivat bändin levyttävän kaupallisesti koukuttavia cover-biisejä niin Smith kieltäytyi, koska hän halusi että bändi äänittää hänen laulujaan. Niinpä Easy Cure ja Hansa purkivat sopimuksen jo maaliskuussa 1978. Useimmille uusille bändeille ylipäätään levytyssopimuksen saaminen on lähes mahdotonta ja toisen sopimuksen hankkiminen on vielä vaikeampaa. Easy Cure ei kuitenkaan aikonut antaa periksi. He erottivat Thompsonin, lyhensivät nimensä Cureksi  ja äänittivät lisää demoja. Heinäkuun 14.päivään (1978) saakka kaikki Lontoon levy-yhtiöt torjuivat bändin, mutta sitten (kansainvälisen) Polydor -yhtiön A&R -edustaja Chris Parry vei Watfordin kotiinsa kuunteluun kasan demoja (joukossa oli myös Cure -demoja)… Sunnuntaina Parry kuunteli erästä demoa…laulu oli 10:15 Saturday Night …21. heinäkuuta Parry kirjoitti bändille että hän haluaa tavata heidät… Smith kertoi soittaneensa Parrylle ja tapaaminen sovittiin pubiin lähellä Polydorin toimistoa.  Tapaamisessa bändi koki kuitenkin aluksi kylmän suihkun kun Parry kertoi ettei hän kiinnittäisikään heitä Polydorille. Hän kertoi pitävänsä Curen musiikista niin paljon ,että hän uskoi sen tarjoavan hänelle pakotien ison levybisneksen puristuksesta. Smith kertoi bändin olleen aluksi pettynyt, mutta kun Parry selosti hartaasti ja pitkään ideoitaan uudesta levymerkistä alkoivat he vähitellen innostua ja päättivät antaa hänelle mahdollisuuden. Niinpä Parry erosi turvatusta työpaikastaan Polydorilla ja perusti Fiction -levymerkin ja kiinnitti yhtiönsä ensimmäiseksi artistiksi Curen!”    

Ja kuten sanonta kuuluu: loppu onkin sitten historiaa. Curesta tuli yksi maailman suosituimmista bändeistä, jonka levyjä on myyty miljoonittain ja joka on esiintynyt lukuisilla kiertueillaan miljoonille ihmisille ympäri maailmaa.  

Harri Huhtanen 2022      

Keikan 27 kappaleesta suurimman vaikutuksen minuun teki upouusi Endsong. siinä oli jotain taianomaista. Se on ilmiselvä uusi Cure klassikko jota bändi tulee soittamaan varmaan niin kauan kuin ylipäätään esiintyy yleisölle. Smith oli biisissä hyvin vakuuttava ja bändi säesti tuota melankolista kappaletta hienosti. Onneksi joku permannolla kuvasi esirtyksen ja laittoi sen Youtubeen vieläpä 4K kuvanlaadulla. Sitä kuunnellessa ja katsellessa on hyvä jatkofiilistellä sitä minkä näki ja koki hesassa.

Alla pieni ote kappaleen sanoituksesta:

And it’s all gone, it’s all gone

Looking at everyone I’ve loved and it all feels wrong

It’s all gone, it’s all gone, it’s all gone

No hopes, no dreams, no love

And I don’t belong

I don’t belong here anymore

Harri Huhtanen 2022 

Esiintyjänä Robert Smith on jossain määrin samanlainen kuin Dylan. Myös Smith luottaa musiikin ja kappaleiden voimaan eli hän ei esitellyt bändiä edes konsertin lopussa. Hän ei myöskään kehunut miten hieno yleisö on ja miten hienoa on olla taas Suomessa. Välispiikit olivat Smithillä aivan minimissä. Loppupuolella tosin kuultiin jälleen kerran pahoittelut siitä, ettei hän vieläkään ole ehtinyt opetella Suomea (sama kommentti kuultiin vuosien 2016 ja 2019 konserteissa). Ainakin permannolla hardcore fanit tunnistivat kappaleet hyvin ja lauloivat monissa mukana, mutta tässäkään kohtaa Smith ei antanut aloitetta yleisölle, vaikka monilla artisteilla nykyään on tapana antaa yleisönkin laulaa välillä jos siihen pystyvät. Sellaista hengen nostatusta Smith ei yleisölle suonut, vaan 27 kappaleen setti ajettiin läpi nonstoppina yli 40 vuoden kiertueiden tuomalla varmuudella. Yhdessä asiassa Smith eroaa kuitenkin Dylanista. Hän ei ole kieltänyt kuvaamista ja konsertin loppupuolella kun kymmenet kännykkäkamerat sojottivat Smithiä kohti, tuli hän aivan lavan eteen ja poseerasi estottomasti ja tuntui nauttivan siitä että häntä kuvattiin. Minusta tämä on reilua. Yleisö on maksanut maltaita nähdäkseen bändin ja Smithin ja he haluavat matkamuistoksi kuvia idolistaan. Miksi se pitäisi kieltää? Smithin sanaton vastaus näytti olen: kuvatkaa niin paljon kuin sielu sietää, minä en siitä välitä, se ei ole minulta pois, vaan minusta se on mukavaa. Tähän totean vain: respect!       

Text and Photo: Harri Huhtanen 2022 

Alun perin konsertti-infossa luki, että ovet avataan klo 18, mutta siinä ei ollut mitään mainintaa lämppäristä. Niinpä lähdimme hotellilta hyvissä ajoin ennen kuutta. Matkalla sain kuitenkin sähköpostiini ilmoituksen siitä, että Cure aloittaakin settinsä vasta 20.30 ja 19.15 esiintyy lämppäri, skottibändi  Twilight Sad. Vanhana miehenä en tosiaankaan halunnut seisoskella permannolla viittä tuntia! Yleensä Curen keikat kestävät yli 2 tuntia eli todennäköisesti keikka loppusi  vasta joskus klo 23. Samalla tajusin että eturivin paikat oli tämän ilmoituksen jälkeen  menetetty, koska jos halusi eturiviin olisi sinne pitänyt rynnätä klo 18 kun ovet aukesivat. Suuntasimme Jäähallin läheiseen pubiin, joka ilmeisesti konsertista johtuen oli aivan täynnä. Sisään Jäähalliin menimme vasta kello 19 ja tarkistin heti permannon. Curen hardcore -fanit olivat jo miehittäneet permannolta noin kuusi ensimmäistä riviä eli sen vuoksi ei ollut kiirettä. Jäähallissa on myyntipisteitä paljon paremmin kuin Hartwall Areenalla ja siksi odotusaika sujui rattoisasti, tosin varoitan Jäähallissa myytävistä nakeista: ne ovat huonoimpia mitä olen saanut varmaan 30 vuoteen! Täysin mauttomia! Tämäkin on siis tärkeä tieto tuleville Jäähallin käyttäjille.

Noin kello 19.30 siirryimme permannolle. Viimeisen vuoden aikana olin ollut hesassa pelkästään Kulttuuritalon konserteissa ja siellä äänenvoimakkuus oli ollut kohtuullinen, mutta Jäähallissa huomasin heti että jo lämppäribändi meni arvioni mukaan yli 90 desibelin. Lisäksi siinä edessä bassot tulivat niin muhkeina että rintakehä alkoi ikävästi resonoida.

Twilight lopetti jo noin klo 20 eli sitten alkoi pitkä odotus. Cure on iso bändi, sen huomasi jo siitä että seuraavan puolen tunnin aikana lavalla oli ainakin kuusi äänitarkkailijaa ja roudaria, jotka testasivat kaikki soittimet huolellisesti moneen kertaan.

Cure aloitti sovitusti vain muutaman minuutin myöhässä. Odotusaikana huomasin että ympärilläni oli vain hardcore-faneja eli kuulin heidän puhuvan englannin lisäksi espanjaa ja italiaa eli nämä nuoret olivat matkustaneet kotimaastaan vain nähdäkseen Curen Helsingissä!                       

Harri Huhtanen 2022 

Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut Cure ei ole julkaissut uutta studioalbumia vuoden 2008 jälkeen. 14 vuotta on pitkä aika. Bändin johtaja Robert Smith on useissa haastatteluissa luvannut että kohta uusi levy ilmestyy, mutta eipä vaan ole ilmestynyt. Helsingin keikka lauantaina 8.lokakuuta 2022 antoi kuitenkin selvän vinkin siitä ,että uusi levy olisi lopultakin tulossa, sillä keikan avausbiisi, peräti 8 minuutin kestoinen, Alone on julkaisematon biisi ja ilmeisesti tulossa uudelle levylle. Se oli upea avaus hienolle kaksi ja puoli tuntia kestäneelle keikalle! Alonen instrumentaali-intro kesti monta minuuttia ja sen ajan Smith vain hitaasti vaelteli lavan laidasta toiseen bändin pannessa parastaan. Hypnoottinen biisi josta sekä Smith että yleisö tuntuivat nauttivan täysin rinnoin! Smithin yli 40 vuotta kestänyt ura on kasvanut korkoa vuosi vuodelta.  Vaikka hän Helsingissä 2022 tosiaan alussa vain patsasteli ja fiilisteli lavalla oli ainakin permannon eturiveissä helppo havaita se valtava ihailu joka häneen kohdistui. Smith on todellinen rocktähti. Sellaisen statuksen vain harva saavuttaa, mutta selvästikin Smith on sen saavuttanut. Varsinainen setti kesti puolitoista tuntia ja sen viimeisenä kappaleena kuultiin ehkäpä Aloneakin hienompi uusi julkaisematon, peräti 10 minuutin kestoinen, kappale nimeltään Endsong. Jo nämä kaksi kappaletta nostavat uuden albumin odotuskäyrän kattoon. Jos albumin muut kappaleet ovat vähänkin samaa tasoa on tulossa todella hieno albumi!  Aika näyttää. Odotan uutta levyä innolla ja mielenkiinnolla.            

Harri Huhtanen 2022 

Mitä jäi jäljelle 1980-luvun rockmusiikista? Ilmeisesti paljonkin, ainakin ne henkilöt jotka perustivat Suomeen ”Kasari” -radiokanavan uskovat näin. Ja kyllähän tuolla kanavalla kuulee toinen toistaan enemmän korvamadoiksi muuttuneita hittejä, mutta kuinka moni niitä esittävistä artisteista on enää 2020 -luvulla aktiivisesti keikkailevia?  Eipä kovin moni. Aika moni 1980-luvun TOP10 artisti on jo hiipunut pois. Viimeisiä 80-luvun ”dinosauruksia” ovat Depeche Mode ja The Cure, jotka edelleen keikkailevat ahkerasti ja joiden suosio on säilynyt yllättävän vahvana.

Tänään yritin muistella milloin The Cure tuli minun musiikkitajuntaani ensimmäisen kerran? Se taisi olla vuonna 1989 tai 1990 jolloin näin silloin suositusta European MTV:stä heidän loistavan Lullaby-videonsa! Se teki heti suuren vaikutuksen. Video oli loistava, samoin kappaleen melodia, musiikkillinen toteus ja sanoitus!  Aihe oli perin eriskummallinen: laulaja Smith makaa sängyssä, ilmeisesti sairaana ja vähitellen jättihämähäkki syö hänet! Video palkittiin Englannissa vuoden videona ja Youtubessa sitä on katsottu jo yli 61 miljoonaa kertaa! Lullaby julkaistiin singlenä ja se nousi ympäri Eurooppaa TOP40 ja TOP10 listoille, myös Suomessa.  Seuraavaksi muistaakseni kuulin Lovesongin, joka myös julkaistiin singlenä ja menestyi hienosti USA:ssakin.  Lovesongista on tehty lukuisia cover-versioita, tunnetuin niistä taitaa olla Adelen vuonna 2011 esittämä. Lovesongin suosion jälkeen The Cure alkoi olla jo globaalisti suosittu ja tunnettu bändi, jonka kiertueet muuttuivat yhä pidemmiksi ja lippuja keikoille myytiin yhä enemmän. Vaikka The Cure teki monia hienoja albumeja niin ehkäpä kuitenkin kovimman maineen he saavuttivat live-bändinä. Sekä Lullaby että Lovesong ovat mukana vuoden 1989 Disintergration -albumilla, jonka hankin vasta 2000-luvulla. Se on todella hieno levy!  Koska en tunne riittävän hyvin The Curen koko tuotantoa, niin en uskalla julistaa Disintegrationia bändin parhaaksi saavutukseksi, mutta olen varma että myös hardcore Cure -fanit rankkaavat sen ihan yhtyeen laajan tuotannon kärkipäähän.           

Harri Huhtanen 2022  

Tällä kertaa Yliherra Korona näyttäisi lopultakin antavan bändin soittaa ja yleisön tulla paikalle! Legendaarinen The Cure tulee Suomen Helsinkiin jo kuukauden päästä eli lauantaina 8.lokakuuta 2022 . Permannolla on onneksi vain seisomapaikkoja ja niitä oli vielä jäljellä eli ostin liput vasta nyt. Olen nähnyt TV:stä useamman Curen konsertin, mutta onhan se aina eri juttu olla itse paikan päällä, varsinkin jos pääsee lähelle bändiä ja nyt kun Jäähallissa ei ole laitettu permannolle penkkirivejä  on mahdollista päästä hyvinkin eteen kunhan tulee ajoissa paikalle.

Jos joku nyt tämän kirjoituksen perusteella innostui jälkijättöisesti tulevasta keikasta niin lippuja saa täältä:

https://www.ticketmaster.fi/artist/the-cure-lippuja/62?gclid=EAIaIQobChMI0PaW7Yn8-QIVoAWiAx3YeQJgEAAYASAAEgIgZPD_BwE&gclsrc=aw.ds&language=fi-fi&utm_source=TM-google

Harri Huhtanen 2022