Mainosten mukaan Ruotsin merkittävin ja pitkäikäisin rockyhtye on lopettanut toimintansa. Lopetus tehtiin näyttävästi ja pitkäkestoisesti, sillä melkein koko vuoden 2016 he olivat jäähyväiskiertueella ja lisäksi  Per Sinding-Larsen kuvasi vuoden tapahtumat yli kahden tunnin dokumenttielokuvaan nimeltään Vi är inte längre där (2017), joka näytettiin aivan hiljattain myös Suomen TV:ssä.  Olen nyt katsonut elokuvan kolmeen kertaan ja aluksi se oli pettymys, toisella kerralla kiinnostava ja nyt kolmannella kerralla jo erittäin hyvä.  Ylipäätään tilanne, jossa taideteos koukuttaa kuuntelijansa / katsojansa hitaasti elää yleensä pidempään kuin sellainen teos, johon ihastuu heti. Kolmannella katselukerralla tosin aivan uusi ulottuvuus avautui siitä, että katselin elokuvan kuulokkeet päässä ja laitoin volyymin huomattavasti suuremmalle, sillä läpi elokuvan soi Kent -musiikki, mutta suurimman osan ajasta aika hiljaisella ja niin taustalla, ettei sitä normaalissa, suorassa TV-katselussa edes noteeraa . Huomasin tämän elokuvan musiikillisen ”käsikirjoituksen” vasta  kuulokekuuntelussa, jolloin äänentoisto oli säädetty voimakkaalle.

Hieno bändi!  Bändin huippuhetket jäivät kuitenkin 1990-luvun jälkipuoliskolle ja 2000-luvun alkuun. Saattaa olla että Hagnesta Hill (1999) jää bändin parhaaksi levyksi. En uskalla vielä sanoa viimestä sanaani aiheesta, koska en omista kaikkia Kent-levyjä, mutta sen voin kertoa että jos ei ole koskaan kuunnellut Kenttiä, kannattaa aloittaa Hagnesta Hillistä. Jos se ei iske tajuntaan millään tavalla, niin sitten kannattaa unohtaa koko bändi ja päinvastoin eli Hagensta Hill voi joillekin olla ”portti” laajempaan Kent- kiinnostukseen.

Elokuva osoittaa, että kaikki bändin jäsenet ovat vetreässä kunnossa. Ainoa joka valittelee tilannetta on bändin keulahahmo, kappaleiden sanoittaja ja säveltäjä Joakim Berg, joka sanoo kyllästyneensä julkisuuteen ja yksityisyyden suojan puuttumiseen. Elokuvasta jää vähän sellainen vaikutelma, että lopettamispäätös on lähtöisin Bergin tuntemuksista ja muu bändi on joutunut vain alistumaan siihen, koska ilman Joakimia Kent ei voi olla Kent.   Aivan sama tilanne kuin Led Zeppelinillä, joka ei voi olla Led Zeppelin ilman Robert Plantia.

Bändi ei lopeta siksi, etä suosio olisi hiipumassa, päinvastoin: päätöskiertueelle Ruotsissa ja Suomessa myytiin peräti 260 000 lippua. Käsittääkseni myös Kentin levyt myyvät Ruotsissa edelleen hyvin. Lisäksi bändi on koko uransa ajan saanut erilaisia musiikkialan palkintoja Ruotsissa vuosittain, niistä löytyy pitkä listaus Wikipediassa.

Minä en jaksa uskoa että Kent olisi oikeasti lopettanut. Minä uskon että he vain ottavat pitkän miettimistauon ja katsovat kestääkö suosio tauon aikana. Comeback on tulossa ihan varmaan. Kuulostaa kovin bisneshenkiseltä, mutta valitettava totuus on se, ettei kukaan bändin jäsenistä tällä pitkällä dokumentilla esitä mitään jatkosuunnitelmia tulevaisuuden suhteen. Bändin miehet ovat syntyneet 1970-1973 eli ovat kaikki alle 50-vuotiaita. En tosiaankaan usko, että he ovat jäämässä eläkkeelle siinä iässä!

Tulevaisuutta ei koskaan kannattaisi ennustaa, koska siinä harvoin onnistuu. Minä heitän tähän kuitenkin villin ennustuksen: jos Joakim ei kuole ennen manitsemaani vuosilukua, palaa Kent lavoille ja levyttämään. Veikkaan että bändi tekee comebackin viimeistään vuonna 2025!

Harri Huhtanen 2017