HECTOR: Tavastia, Helsinki 12.12.2023 – osa 2

Tavastia  + bändi         

Basisti Matti Maijanen ja kitaristi Jarmo Nikku säestivät Hectoria Tavastialla mallikkaasti.

Vaikka jo vuonna 1970 avattu Tavastia -klubi on yksi Euroopan pitkäikäisemmistä ja legendaarisimmista keikkapaikoista jossa kotimaisten huippunimien lisäksi ovat keikkailleet monet suuretkin maailmantähdet uransa alkuaikoina, jolloin heidän suosionsa ei vielä riittänyt stadioniluokan areenoille, niin minä olin nyt ensimmäistä kertaa Tavastian keikalla. Tosin olin paikan nähnyt jo hieman aikaisemmin Helsingissä käydessäni kun Tavastian ahtaissa tiloissa järjestettiin levymessut.

Tavastia on yllättävän pieni: alasaliin ja parvelle mahtuu yhteensä vain 700 henkeä. Hectorin kaksi joulukuun konserttia myytiin nopeasti loppuun eli Helsinigissä Hector on edelleen suosittu. Tosin hesarin kriitikko Harri Römpötti oli kirjoittanut päivän lehteen (12.12.23)  vähän ikävänsävyisen artikkelin. Jo otsikko oli ivallinen: ”tunnelma oli yhtä korkealla kuin yleisön keski-ikä” . Kritiikkiä tuli myös epävireisestä äänestä sekä siitä että Hector ei esittänyt Nostalgia (1972) ja Herra Mirandos (1973) albumeja kokonaisuudessaan. Lisäksi kriitikko olisi kaivannut enemmän tarinoita biisien synnystä.

No, olin paikalla tiistaina 12.12.23 ja voin todeta ettei Hector laulanut epävireisesti eikä yleisö myöskään koostunut pelkistä eläkeläisistä. Toki paikalla oli paljon 60v+ ikäisiä, mutta ihan kiitettävästi myös 30-50v ikäisiä sekä alle 30-vuotiaitakin joita kriitikon mukaan oli edellisenä iltana ollut vain yksi. Noista tarinoiden puuttumisesta Hector mainitsi itse välikommentissaan ettei hän oikein ymmärrä mitä lisäarvoa tarinat toisivat musiikkiin.   

Hectorin bändi oli iso ja koostui taitavista muusikoista. Kirjaan jo tässä vaihessa ketkä Hectorin taustalla soittivat: Jarmo Nikku (kitara), Jaakko Kiikeri (kitara), Pekka Kuorikoski (koskettimet), Pekka Gröhn (koskettimet), Matti Maijanen (basso), Jukka Tiirikainen (trumpetti), Panu Syrjänen (saksofoni) ja Risto Niinikoski (rummut).

Text & Photo Harri Huhtanen  2024

COITUS INT 50 REVIVAL:  Kåren Turku 25.11.2023 -osa 2

Melkein koko keikan ajan Alatalo ja Penninkilampi istuivat ”baarituoleillaan”, mutta Encore-osuudessa he intoutuivat rokkaamaan seisaaltaan. Ja hyvinhän sekin sitten sujui!

Mikko Alatalo ja Pena Penninkilampi tarvitsivat luonnollisesti tuekseen bändin joka tässä tapauksessa oli Hauli Bros joka koostuu seuraavista muusikoista: Juri Lindeman (laulu), Kalle Alatalo (kitarat ja laulu), Ari Pulkkinen (basso ja laulu) sekä Harri Vainionpää (rummut). Turun päätöskeikalla mukana olivat lisäksi Tero Kaario (kosketinsoittimet) sekä Jammi Humalamäki (urut ja haitari).  

Kårenin keikalla ei ollut tuoleja ja jos halusi eteen oli syytä tulla ajoissa. Vähitellen iso sali alkoi täyttyä ja odotetusti yleisön keski-ikä taisi olla 50 ikävuoden paremmalla puolella, tosin jonkin verran nuoriakin paikalla näkyi.

Alatalo on mainio showmies, joka nuorempana työskenteli pitkään myös TV-juontajana rockohjelmissa. Tämä Alatalon tarinankertojan taito toi konserttiin mukavaa rentoa tunnelmaa. Melkein jokaisen kappaleen välillä hän kertoi jonkin kappaleen syntyyn vaikuttaneen tarinan. Juice oli tarinoissa usein mukana.

Laulajana ja soittajana 72 -vuotias Alatalo oli  yllättävän hyvässä kunnossa. Hän pystyi edelleen laulamaan myös korkeammat sävelet. Yleensähän iän mukana laulajien ääni madaltuu ja korkeita nuotteja on vaikea enää tavoittaa yli 70-vuoden iässä.      

Penninkilampi ei laulajana ollut yhtä hyvä kuin Alatalo, mutta toki oli tärkeää että alkuperäisestä kokoonpanosta oli edes kaksi esiintyjää mukana. Siinä vaiheessa kun alkuperäisiä esiintyjiä on vain yksi ollaan jo turhan lähellä tilannetta jossa ryhmää oikeastaan pitäisi kutsua tribuuttibändiksi.

Text & Photo: Harri Huhtanen 2023

EMERSON, LAKE & PALMER -osa 2

Sittenkin edelleen livenä?

ELP esiintyi ensimmäistä kertaa vuoden 1974 jälkeen Englannissa vuonna 1992 kahtena iltana Royal Albert Hallissa. Keikat olivat erinomaisia ja niistä julkaistiin CD sekä DVD.

Tuskin oli ehtinyt ”muste” kuivua edellisestä kirjoituksestani jossa toivoin ettei kukaan ryhdy valmistelemaan ELP:in hologrammi -kiertuetta. No hologrammeja onneksi ei ole luvassa mutta tänään näin uutisen siitä että rumpali Palmer lähtisi tänä vuonna kiertueelle jossa hän avustavien muusikoiden kanssa soittaa vuoden 1992 Royal Albert Hallin keikan livenauhan tahdissa ELP:in kappaleita.  Mainoksessa sanotaan ettei kyseessä ole tribuuttibändi koska Palmer on mukana ja Emersonin sekä Laken osuudet ovat aitoja. Eli kyseessä on hybridi, jossa ilmeisesti screeniltä näytetään vuoden 1992 aitoa konserttia jonka tahdissa Palmer ja avustavat muusikot sitten soittavat ja laulavat.

No, on tämä parempi lähestymistapa kuin hologrammit mutta silti sanoisin että kyseessä on tribuuttikonsertti ilman että väheksyn Palmerin osuutta bändin musiikissa. Emerson ja Lake olivat kuitenkin niin tärkeitä ELP:in alkuperäisessä soundissa että kun heitä ei nyt enää ole ei voi olla aitoa ELP-konserttiakaan muutoin kuin videona tai CD:nä.  

Tarkempia tietoja tulevasta kiertueesta täällä: http://carlpalmer.com/tourdates.php   

Harri Huhtanen 2024                     

EMERSON, LAKE & PALMER -osa 1

Taustatietoja

Keith Emerson oli taitava kosketinsoittaja ja armoton showmies!

Englannissa syntyi ja vaikutti 1970-luvulla kymmenkunta progebändiä, joita voi kutsua progen ”kantaisiksi” sillä näiden bändien vaikutus näyttäisi olevan pysyvä eli sadat uudet 2000-luvun neoprogebändit ovat imeneet vaikutteita näiltä alkuperäisiltä klassisilta brittibändeiltä.

Yksi näistä pysyvän jäljen populaarimusiikin historiaan jättäneistä bändeistä on Emerson, Lake  Palmer (ELP). Bändin kulta-aikaa olivat vuodet 1970-74, jolloin myös bändi levytti klassiset, parhaiten menestyneet albuminsa. Vuodet 1975-1979 olivatkin jo sitten huonompia bändille ja niinpä he päättivät jättää 1980-luvun kokonaan väliin. Virallisista hajoamisilmoitusta he eivät tosin antaneet.  1990-luvulla ELP yritti paluuta, mutta se ei onnistunut. Viimeisin yritys koettiin vuonna 2010, jolloin myös uusi kiertue oli suunnitteilla, mutta siitä ei sitten lopulta tullut mitään.

Tulevaisuudessa ELP muistetaan vain levyistään, sillä reunion on mahdoton vuoden 2016 tapahtumien jälkeen. Bändin perustaja, kosketinsoittaja Keith Emerson teki itsemurhan 2016 ja aika pian sen jälkeen bändin ainutlaatuinen vokalisti Greg Lake   kuoli syöpään.   Ainoa kenellä on enää omakohtaisia kokemuksia bändin sadoista keikoista on siis rumpali Palmer, joka suhtautui vuoden 2010 reunioniin vastenhakoisesti. No nyt siis reunion -asia on loppuunkäsitelty ja toivottavasti kukaan ei ryhdy valmistelemaan ELP:in hologrammi -kiertuetta koska nykyteknologialla sekin olisi mahdollista.

Koko 1970-luvun proge-aalto on varsin yllättävä jakso rockmusiikin historiassa sillä levy-yhtiöiden ja suuren yleisön näkökulmasta oli pitkään oletettu että populaarimusiikki on nimensä mukaisesti aina populaaria eli  ”kevyttä” eikä suinkaan vaikeaa ja elitististä. ELP kuitenkin teki alusta saakka hyvin raskasta ja vaikeaselkoista musiikkia jossa hyödynnettiin klassisen musiikin teoksia ja jopa jazz-vaikutteita. Nämä ”kuorrutettiin” raskaalla rockpoljennolla ja erittäin näyttävällä lavashowlla. Harva tätä uskoisi, mutta ELP on uransa aikana myynyt jo kohta 50 miljoonaa (fyysistä) levyä. Jotta bändi saisi saman tulovirran nykytrendin mukaisista striimeistä pitäisi niitä olla monta miljardia, koska striimeistä maksetaan niin paljon huonommin.  ELP:in keikat olivat myös suureellisia, sillä esimerkiksi Isle Of Wightin vuoden 1970 ”debyyttikeikalla” kuulijoita oli noin 600 000 !   

Sen lisäksi että Emerson oli loistava kosketinsoittaja oli hän jo 1960-luvulla Nice -yhtyeen keulamiehenä hankkinut itselleen mainetta Jimi Hendrixin tasoisena räjähtävänä lavaesiintyjänä joka saattoi hajottaa kalliita soittimiaan keikan loppupuolella.

Tavallaan tragikoomista on se, että kun bändi 1980-luvun keräsi voimiaan ja palasi uudistuneena markkinoille vasta 1990-luvulla niin uusi, vähän kevyempi tyyli ei miellyttänytkään yleisöä. Uudet levyt menestyivät paljon huonommin kuin 1970-luvun alkuvuosien vaikeat levyt.

Harri Huhtanen 2024                     

Brett Morgen: Moonage Daydream (2022)

Kahdeksan vuotta sitten kuolleen David Bowien musiikki ja ura kiinnostaa edelleen suurta yleisöä ainakin julkaistujen dokumenttielokuvien määrästä päätellen.  Englantilainen TV-tuottaja ja ohjaaja Francis Whately julkaisi kolmiosaisen Bowie -dokumenttisarjan vuosina 2013, 2017 ja 2019. Whatelyn dokumentit olivat selkeän kronologisia, tosin niissä Bowien uran vaihteet esiteltiin vähän erikoisessa järjestyksessä eli 1.osassa käsiteltiin uran keskivaihe, 2.osassa loppuvaihe ja vasta 3.osassa uran alkuvaihe.

Brett Morgen menee omassa Moonage Daydream -teoksessaan (2022) vielä pidemmälle eli kyseessä on taiteellinen elokuva jossa kertojana on Bowie itse. Morgen on valmistellut tätä elokuvaa jo vuodesta 2018 lähtien ja aihetta käsittelevissä artikkeleissa kerrotaan että hän sai Bowien perikunnalta käyttöönsä paljon aikaisemmin julkaisematonta materiaalia.

Morgenin elokuva julkaistiin jo vuonna 2022 ja se on saanut useita palkintoja. Aluksi se oli nähtävillä vain Netflixissä, mutta nyt elokuva on tullut myös YLE Areenaan ja lisäksi YLE Teema esittää sen tänään ( 11.1.24) illalla sekä uusintana huomenna puolenpäivän aikaan.

Tässä taiteellisessa elokuvassa tietoisesti unohdetaan vuosiluvut ja tilastotiedot ja keskitytään Bowien sisäisen maailman tutkimiseen hän oman, taitavasti useista haastatteluista kokoonkasatun kertomuksensa avulla. Elokuvassa Bowie pohtii taiteen ja menestyksen suhdetta ja merkitystä.

Mielenkiintoinen elokuva joka mukavasti täydentää Whatelyn perinteisempiä Bowie -dokumentteja. Tuskin Morgenin elokuvakaan jää viimeiseksi Bowie -dokumentiksi, koska Bowien ura on niin erikoinen että se mahdollistaa aiheen tarkastelun useista eri näkökulmista.

Harri Huhtanen 2024                     

Van Der Graaf Generator: World Record (1976)

Meurglys III (The Songwriter’s Guild)   

Ganelonin kävi lopulta huonosti.

Käsittelen tässä vain yhtä vuonna 1976 julkaistun World Recordin kappaletta. Tämä Meurglys III on selvästi albumin hienoin kappale ja merkittävä myös koko VDGG:n pitkässä tuotannossa. Kuten aina: Hammillin tapa nimetä kappaleensa on aivan ainutlaatuista sillä nämä erikoiset nimet painuvat heti kuulijan tajunnan syvämuistiin, niissä on jotain hyvin arkaaista eli usein ne limittyvät kuulijan mielessä kaukaiseen menneisyyteen. Meurglys on musiikillisesti ja sanoitukseltaan erittäin hieno ja koska sen nimi kiehtoi minua heti alusta saakka ryhdyin selvittämään kuka kumma oli tämä Meurglys. Jotenkin ajattelin että hän olisi ollut joku keskiaikainen kuningas tai ruhtinas, mutta kun nimi ei ollut minulle tuttu jouduin käymään aika paljon nettisivuja läpi ennen kuin tuon nimen tausta selvisi. Ongelmana oli se että Google näyttää vain hakutuloksia, joissa kerrotaan Hammillin Meurglys -kitaroista eli hän oli antanut kitaransa nimeksi jossain vaiheessa Meurglys ja ilmeisesti vuonna 1976 kyseessä oli jo kolmas kitara. Niinpä kuningas -ajatukset saatoi unohtaa, koska järjestysluku viittasikin kitaran järjestysnumeroon.  Lopulta arvoitus alkoi ratketa.  Alla lyhyt selvitys asiasta.

Frankkien kuningaaksi nousi 700-luvulla Kaarle Suuri  joka sai tuon Suuri -lisänimen siitä että hän oli ensimmäinen hallitsija Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeen joka pystyi valloittamaan melkein koko Euroopan. Hänellä oli kuitenkin vaikeuksia silloisen arabien hallitseman Espanjan niemimaan valloituksessa. Hän lähetti luottoritarinsa Rolandin valloittamaan arabien hallitsemaa Espanjaa. Osa taisteluista päättyi kuitenkin huonosti, koska Kaarlen oma sukulainen petti hänet ja antoi tietoja arabeille. Tämän pettäjän nimi oli Galand  ja hänen miekkansa nimi oli Murgleys. Valitettavasti en löytänyt yhtään Hammillin haastattelua jossa hän vahvistaisi että Meurglys- nimi  on peräisin Rolandin laulusta, mutta nimet ovat niin lähellä toisiaan ettei se voi olla sattumaa. Tiedoksenne että Galand koki lopulta kovan kohtalon eli Kaarle sai hänet kiinni ja Galand tapettiin repimällä kaikki hänen neljä raajaansa irti ja niin hän koki varsin tuskallisen kuoleman. Ja jottei kenellekään jäisi nyt väärää käsitystä niin nämä eivät välttämättä ole historiallisia faktoja vaan vasta 1100-luvulla eli yli 300 vuotta tapahtumien jälkeen kirjoitetun Rolandin laulun säkeitä eli kyseessä voi olla myös fiktiivinen kertomus.

Mitä tulee itse kappaleeseen niin olin yllättynyt miten paljon intohimoja puolesta ja vastaan se on herättänyt VDGG:n fanien keskuudessa. Koska kappale on kestoltaan yli 20 minuuttia ja koska yllättäin lähes puolet siitä on reggeetä niin osa faneista on tätä paheksunut kovasti. Löysin netistä sellaisen englantilaisen keskustelupalstan jossa aiheen tiimoilta on kirjoitettu yli 100 viestiä!  Minusta tämä kuvastaa ainostaan sitä että kyseessä on merkittävä kappale, jos se kerran herättää noin paljon intohimoja ja noin paljon tarvetta kirjoittaa siitä. Minusta tuo yllättävä reggee -osuus on loistava ja koko pitkä kappale sijoittuu heittämällä VDGG:n koko tuotannon kymmenen parhaan kappaleen joukkoon.

Harri Huhtanen 2023          

PETER GABRIEL: I/O (2023) -osa 3

Peter Gabriel bändeineen livenä Tukholman Globenissa kesällä 2023.

Vanhan sanonnan mukaan hyvää kannattaa odottaa. Tämä pätee erityisesti Gabrielin uuteen I/O -albumiin! Kun lopulta yli kuukauden odotuksen jälkeen sain I/O:n alkoi odotuksen aiheuttama harmitus sitä enemmän unohtua mitä enemmän sitä ehdin kuunnella.  Nyt 10 kuuntelukerran jälkeen totean että kyseessä on harvinaislaatuinen, merkittävä levy jollaista ei kuule edes joka vuosi. En sanoisi että I/O on yhtä hyvä kuin Gabrielin megamenestyslevy So (1986), mutta silti parhaasta päästä Gabrielin tuotannossa.

Yli 20 vuoden kypsyttelytyö ei ole mennyt hukkaan. I/O:n tuotanto ja soundit ovat hienot. Gabrielin laulussa ei ole mitään merkkejä ikääntymisen yleensä mukanaan tuomasta äänen heikentymisestä, tämänhän tosin sain omin korvin todeta jo kesällä 2023 Tukholman Globenin konsertissa.  Sävellys- ja sanoituspuolella Gabriel myös loistaa jälleen, tosin Sledgehammerin kaltaista megahittiä ei tältä levyltä löydy.  Levy on ainutlaatuisella tavalla syvällinen ja seesteinen. Selvästi Gabriel on hyvin tarkkaan miettinyt mitkä kappaleet hän ottaa tälle albumille. Netistä luin että jo 2000-luvun alkupuolelta saakka hänellä on ollut iso määrä kappaleita, joita hän ei ole levyttänyt.   

Vuoden 2023 kiertue ei tullut Suomeen koska entinen Hartwall Areena on edelleen suljettuna. Niinpä Gabrielin uutuusalbumi jäi Suomessa varsin vähälle huomiolle ja paras sijoitus myyntilistalla oli vain 29. Sen tavallaan ymmärrän mutta yllätys minulle oli että Ruotsin listalla I/O:n paras sijoitus oli vaatimaton 45, vaikka siis Gabriel oli joitain kuukausia aikaisemmin esiintynyt lähes loppuumyydyssä Globenissa yli 10 000 kuulijalle esittäen lähes kokonaan silloin vielä julkaisemattoman uutuuslevynsä! Englannissa Gabrielin maine on kuitenkin edelleen raudanluja ja niinpä siellä I/O oli oikeutetusti listaykkönen. Erinomaisia sijoituksia tuli myös seuraavista maista: Belgia 2, Saksa 2, Skotlanti 2, Sveitsi 2, Itävalta 3, Italia 4, Hollanti 5, Kroatia 6, Ranska 7 ja  Puola 7. Yhdessätoista Euroopan maassa albumi pääsi siis TOP10 listalle. USA:ssa virallisella Billboard -listalla sijoitus oli yllättävän huono eli 99, mutta sen sijaan Billboardin rocklistalla sijoitus oli huomattavasti parempi eli 13.

Kirjoitan tästä albumista vielä useamman kerran, koska jokaisella kuuntelukerralla tästä on avautunut minulle uusia yksityiskohtia. Merkittävän levyn yleensä tunnistaa siitä ettei se kokonaan avaa hienouksiaan ensimmäiselle tai edes toisella kuuntelukerralla.  Lisäksi merkittävä levy säilyttää kiinnostavuutensa kuuntelukerrasta toiseen.          

Text & Photo: Harri Huhtanen 2024

PETER GABRIEL: I/O (2023) -osa 2

Enpä muista koska olisin joutunut odottamaan uutuuslevyä näin pitkään! Eilen lopulta sain yli kuukauden ajan odottamani Gabrielin uuden levyn.  Kuten kuvasta näkyy se on 2CD, jossa  on Mark ‘Spike’ Stentin Bright-Side Mix sekä Tchad Blakin Dark-Side Mix. Lisäksi mukana on tekstivihko joka oli minulle kuitenkin sikäli pettymys ettei siinä ole lainkaan laulujen sanoja. No, ne nyt saa kyllä muistakin lähteistä, mutta minusta olisi ollut asiallista liittää ne jo tähän viralliseen julkaisuun mukaan.  Toinen pettymys on se, että vaikka Youtubessa Gabriel vuolaasti avaa näiden vuosikausia hiottujen laulujen taustoja niin 2CD:n tekstivihkossa aiheesta on häneltä vain  kuusi riviä yleisluontoista esittelytekstiä!  

Oletan että kaikki artistit haluaisivat, että 1980- ja 1990 -lukujen fyysisten levyjen supermyynti palaisi. Ellen nyt ihan väärin muista niin 1990-luvun huippuvuosina CD:eitä myytiin maailmassa jopa miljardi kappaletta vuodessa!  Sitten tuli Spotify ja muut vastaavat palvelut ja fyysisten äänitteiden myynti putosi kuin kivi taivaalta: äkillisesti ja rajusti.  Viime aikoina viinyylilevyjen kysyntä on taas elpynyt, mutta CD-levyjen ei vielä. Minusta avain CD-levyjen myynnin elpymiseen olisi perusteelliset tekstivihkot tai isompien boksien kohdalla jopa kirjat. Fani haluaa musiikin lisäksi lukea artistin ajatuksista ja levytysten taustoista. Se ei tule levy-yhtiölle kalliiksi tai vaikka tulisikin niin todelliset fanit ovat valmiita maksamaan maltaita bokseista jos ne on hyvin toteutettu.

Gabrielin uutuuslevystä on tulossa maaliskuussa 2024 laajempi julkaisu, joka on paljon hintavampi kuin tämä 2CD mutta pahaa pelkään että siinäkin kirjallinen osuus jää sivujuonteeksi ja siksi en aio sitä hankkia. Mutta hienoa on että lopultakin vuosikausia jatkunut  spekulointi Gabrielin uudesta levystä  on nyt loppu ja voimme vihdoinkin, 20 vuoden jälkeen, kuunnellka uutta, erinomaista Gabrielin soololevyä!

Harri Huhtanen 2024

PJ HARVEY -osa 7

Stories From The City, Stories From The Sea 2000

Vuonna P J Harvey 1999  päätti muuttaa väliaikaisesti New Yorkiin  ja asuikin sitten siellä peräti seitsemän kuukauden ajan. Uusi kaupunki innoitti häntä laulunkirjoittajana ja seuraavana vuonna julkaistiin P J Harveyn ehkä paras albumi nimeltään Stories From The City, Stories From The Sea (SFTC,SFTS).  Myöhemmin Harvey tosin ilmoitti että kaikki albumin laulut eivät syntyneet New Yorkissa vaan osan hän kirjoitti Englannissa . Ehkäpä albumin otsikon jälkiosa “Stories From The Sea”  viittaa näihin Englannissa syntyneisiin lauluihin.

SFTC,SFTS -albumisai kriitikoilta ylistäviä arvioita. Harvey itse kommentoi albumia näin:

“Se on täysin erilainen kuin pari ensimmäistä levyäni. Se on melodinen ja täyteläisempi. Aikaisemmat albumini olivat kovin mustavalkoisia, hyvin äärimmäisiä. Melodisesti tämä uusi levy on paljon hienostuneempi kuin aikaisemmat levyni. Tämä on tavallaan kombinaatio kaikista aikaisemmin tekemistäni albumeista”

Harri Huhtanen 2023        

JETHRO TULL: Logomo Turku 12.11.2023 – osa 4

Keikan arvostelu

Mies ja huilu Logomon lavalla 12.11.23. Ian Andersson soitti antaumuksella ja yli 50 vuoden kokemuksella huiluaan niin paljon että jopa monen nuoremman soittajan keuhkoista olisi kyllä siinä menossa loppunut ilma!

Keikan arvostelun Turun Sanomiin kirjoitti heidän vakiotoimittajansa Kari Salminen. Arvostelusta ilmeni että hän oli ollut myös edellisen vuoden keikalla Turussa. Salminen kehui 2023 keikkaa paljon paremmaksi kuin 2022 keikkaa. Hän kirjoitti mm. näin: ”poissaolollaan loisti vanha rock and folk -kevytorkesteri”.  Erityisesti Salminen kehui sitä että nyt soitettiin kunnon raskasta progea. Tämä pitää paikkansa erityisesti kaksiosaisen keikan jälkipuolen setin osalta. Mutta oliko se hyvä asia onkin jo kokonaan toinen kysymys. Siinä mielessä olen ehkä vähän amatööri pohtimaan tätä asiaa, koska kuulokuvani Jethro Tullista ajoittuvat enimmäkseen 1970- ja 1980-luvuille. Anderssonin laulutyyli on kuitenkin sellainen että minusta se sopii ehkä sittenkin paremmin näihin rock and folk -kevytorkesteri –”rallatuksiin”.  

Keikalla kappaleiden taustalla näytettiin isolta screeniltä videoita jotka liittyivät laulujen aiheisiin. Toisessa setissä mentiin kyllä aika deepiin päätyyn eli videoilla näytettiin luonnonkatastrofeja, ydinräjäytyksiä, sotia, kiihkouskonnollisuutta jne. Koska aika iso osa näistä uusista kappaleista oli minulle vieraita niin en saanut sanoituksista täysin selvää mutta videot kyllä kertoivat aika suoraviivaisesti mistä niissä lauluissa oli kysymys. Andersson tuntui näkevän maailman nykytilan aika onnettomana.

Vähän jäi sellainen olo että Jethro Tullin uudempi tuotanto on aika synkkää. Toivottavasti olen väärässä sillä vaikka Andersson on aina ollut kantaaottava ja sarkastinen muusikko oli hänen tuotannossaan 1970-luvulla vielä myös huumoria ja kepeämpiä elementtejä mukana. Keikalla oli myynnissä ainoastaan muutama kappale heidän uusinta RökFlöte -levyään jolta muistaakseni kuultiin kaksi kappaletta (The Navigators ja Wolf Unchained). Nekin olivat aika raskaita.

Siinä asiassa olen kuitenkin Salmisen kanssa täysin samaa mieltä että bändi soitti hienosti. Vaikka nämä neljä muusikkoa ovat tulleet mukaan vasta 2000-luvulla niin selvästi keikkoja oli tehty yhdessä jo niin paljon että yhteissoundi oli ehtinyt hioitua saumattomaksi.

Text and photo: Harri Huhtanen 2023