Bob Dylan: Modern Times (2006), osa 4b

Osa 4b -Modern Timesin teemat

Modern Times on eräs Dylanin taiteellisesti ehyempiä levyjä.  Teemat ovat suuria: uskonto, elämä, kuolema, rakkaus, historia ja tulevaisuus.  Modern Times on kuin palapeli, jonka kokonaiskuva hahmottuu vasta kun kaikki palat ovat paikoillaan.  Ja mikä parasta: Modern Times on samanaikaisesti monta palapeliä. Eri teemoja tarkastelemalla “palat” eli säkeet voi yhdistellä monella tavalla ja saada aina uudenlaisia kokonaisuuksia.

dylan aint talkinKoko levyn ajan Dylan vaihtaa nerokkaasti näkökulmaa yksilöstä yleiseen. Elämä on epävarmaa ja maailma on ahdistava  paikka, jossa terroristit räjäyttelevät lentokoneita (Thunder On Mountain) ja kaupunkit jäävät tulvien alle(The Levee’s Gonna Break).  Ainoan suojan tarjoaa oma koti ja rakkaus. Tosin unikin on vain “väliaikainen kuolema”(Workingman’s Blues).  Rakkaus yhdistää melankolian ja toivon ja synnyttää  katkeran kauniin kudelman, eikä enää ole niin väliä, vaikka paras aika ehkä onkin jo  ohi (Spirit On The Water).  Mitään ei tarvitse enää salailla eikä katua (Rollin’ And Tumblin’), sillä ilmasto on muuttumassa ja loppu on hirveä (“you shall burn”).  Elämä on suuri mysteeri, joka pitää vain ottaa sellaisena kuin se on: “elämme ja kuolemme, tietämättä miksi” (When The Deal Goes Down).  Ilmassa on uhmaa ja kapinaa, rakastettu on hylännyt miehen, joka pelkää, että  “jonain päivänä et ole enää minusta raukasta huolissasi” (Someday Baby).  Kaikesta kurjuudesta huolimatta elämässä on myös valon ja kauneuden hetkiä. On ilta. Työläinen odottaa “rakkaassa paikassa…. uutta vaimoaan…hilpeään tanssiin”. Arkipäivän pienissä asioissa on avain elämän mysteeriin: uudet saappaat, vähän musiikia ja leppoisa tunnelma, aurinko on laskemassa.  Pohjalla ollaan, mutta mitä sillä on väliä, jos vain muistat “laulaa Workingman bluesia”.  “Sateenkaaren päässä elämä on vasta alkanut”, joten toivoa on, ehkä elämä sittenkin voittaa kuoleman: “tunsin enkelin suudelman” (Beyond the Horizon).  On matkattu maailman ympäri ja rakkaan kaipuu on kova.  Maailma pimenee: “kaikki minkä olen uskonut todeksi onkin ollut valetta” (Nettie Moore).  Uusiutumisen kautta elämä pääsee kuitenkin eteenpäin: “olen maksanut aikani ja nyt olen yhtä hyvä kuin uusi” (The Levee’s Gonna Break).  Uskonto tarjoaa pelastuksen vai tarjoaako, sillä “puutarhuri on lähtenyt”.  Epätietoisuus kalvaa mieltä ja olisi parempi olla puhumatta “mystisestä puuharhasta”, joka ei paljasta salaisuuttaan. Sanotaan, että rukous auttaa, mutta auttaako se, “sillä armoa ei anneta kun olet hävinnyt”.  Viholliset on paras murhata heidän nukkuessaan.  Sydän palaa ja kaipaus kalvaa, mutta mitä se auttaa kun sinut kuitenkin “murskataan”?  Sitä voi harjoittaa “hylättyä uskontoa”, mutta “tie on silti yksinäinen”.  Onneksi valo vielä pilkottaa ja taivaallista apuakin on ehkä luvassa (Ain’t Talkin’).

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2007

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s