Perjantai 19.10.2018
Olin jo pitkään halunnut tutustua Helsingin vanhimpaan puutaloon, joka on tiettävästi rakennettu 1818. Kyseessä on Kristiinankatu 12 osoitteessa sijaitseva Ruiskumestarin talo, joka siirtyi Helsingin kaupungin omistukseen 1974 ja on vuodesta 1980 lähtien ollut auki yleisölle. Kuuluisaksi talo on tullut siitä, että siellä asui 1800 -luvulla ruiskumestari Alexander Wickholm perheineen. Onneksi opas oli talossa vieraillessani  paikalla, sillä infopisteestä jaettu opaslehtinen herätti paljon kysymyksiä, joihin lehtinen ei tarjonnut vastausta.  Selvisi, että ruiskumestarilla ei ollut mitään kontaktipintaa varsinaisen palomiestyön kanssa, vaan hän oli hallinnollinen virkamies, joka vastasi kaupungin palolaitoksen kaluston inventaarioista ja uuden kaluston tilauksista. Myöhemmin Wickholm korotettiin kaupunginvoudiksi, virkaan jossa hänellä oli laajat valtuudet kaupungin rahaliikenteen ja oikeudellisten asioiden valvonnassa. Wickholmin kuoltua 1896 peri hänen Augusta tyttärensä talon. Augusta kuoli 1912 ja talon viimeiseksi omistajaksi tuli hänen Martta tyttärensä, joka kuoli 1979. Satoja vuosia vanhoissa taloissa on oma erityinen atmosfäärinsä jota on vaikea kuvailla, mutta jonka voi aistia paikan päällä.  Tosin Ruismestarin talon sisustuksesta vain murto-osa on alkuperäistä eli museoviraston tutkijat ovat hankkineet sinne 1800-luvun alun kalusteita monesta eri paikasta.

Kristiinankadulta matka jatkui takaisin Mannerheimintielle. Uuteen Amos Rex -museoon joutui jonottamaan tunnin ajan ennen sisäänpääsyä. Viiden vuoden rakennustöiden jälkeen Lasipalatsiin avatun Amos Rexin ensimmäinen näyttely Teamlab, Massless (30.8.18 – 6.1.19) oli osoittautunut supermenestykseksi  sillä vajaassa kahdessa kuukaudessa sitä oli käynyt katsomassa jo 100 000 ihmistä!

Illallista nautin isomman seurueen kanssa Hoku-ravintolassa (Korkeavuorenkatu 4). Oli hyvää ruokaa!  Ravintoloitsija itse kuvaa keittiötään havaijilaiseksi fuusiokeittiöksi. Paikan ruoka-annoksissa on vaikutteita korealaisesta, japanilaisesta, flippiiniläisestä ja kiinalaisesta ruokakulttuurista. Jos nyt kiinnostuit niin aiheesta löytyy tarkempia tietoja täällä:

https://www.city.fi/opas/hoku+palaa+juurilleen+ullanlinnan+ravintola+aukeaa+syyskuussa/11989

Illallisen jälkeen katsastimme vielä kaksi ydinkeskustan suosittua yöravintolaa: Liberty or Deathin (Erottajankatu 5) sekä ravintola Groteskin (Ludviginkatu 10). Molemmissa paikoissa oli hyvä fiilis ja erityisesti Groteskin sisustus oli vaikuttava, mutta jälleen joutui kohtaamaan sen tosiasian että juomien hinnat Helsingissä eivät enää mitenkään noudata yleisen hinta- ja palkkatason kehitystä, sillä 13-15 euroa yhdestä drinkistä lähentelee mielestäni ryöstöä. Varmaan ydinkeskustan korkeat vuokrat pakottavat paikat tällaiseen hinnoitteluun. Luulisi että noilla hinnoilla paikoissa istuisi vain liituraitamiehiä, mutta ei, ihan tavallisen näköistä nuorisoa siellä oli. Melkein kaikki maksoivat luottokorteilla – siis velaksi.       

Lauantai 20.10.2018
Pakollisten aamutoimien jälkeen matkustin ratikalla Mannerheimintien toiseen päähän (no.66), jossa sijaitsi levydivari Fresh Garbage Records.Siitä käynnistä tarkempi kuvaus löytyy kategoriasta  Vinyl record shops in Finland .

Päivällisen nautin Liberty or Death -tiimin uudessa, suositussa pizzeria Via Tribunalessa (Sofiankatu 4). Sinnekin piti jonottaa. Alkoi tuntua siltä että nykyään jonottaminen alkaa olla tapana Helsingissä, vaikka kaupungissa on varmaan lukumääräisesti eniten ravintoloita ja museoita Suomessa.  Via Tribunali mainosti itseään pizzeriana, jossa käytössä on aito Napolista hankittu avotuliuuni, lisäksi pizzojen raaka-aineksia ravintola tilaa suoraan Italiasta. Tribunalin pizza oli kieltämättä maukas, mutta ei mikään tajunnanräjäyttävä kokemus eli esimerkiksi Roomassa olen saanut monesti paljon parempia pizzoja. Toistaiseksi ravintolalla menee kuitenkin hyvin, koska sinne jonotetaan. Ravintoloitsija on laskenut, että pärjätäkseen hänen pitäisi pystyä myymään 200 pizzaa joka päivä. Sitten kun alkuvaiheen hypetys menee ohi, voi tämä olla kova luku saavuttaa ellei siten kotimyynti ala kunnolla vetää.

Harri Huhtanen 2018