05 NEIL YOUNG (s.1945)

Kaikki eivät pidä Neil Youngia merkittävänä kitaristina. Kuten sarjan alussa totesin painotan valinnoissani myös yksilöllisyyttä ja soiton sielukkuutta. Paras kitaristi ei välttämättä ole se joka hallitsee suurimman mahdollisen määrän sointuja ja osaa soittaa nopeammin kuin kukaan muu (tälle nopeasti soittamiselle on myös keksitty suomalainen termi ja se on ”tilutus”, jo sana itsessään henkii sellaista arvostuksen puutetta, mutta ehkä tässä yhteydessä on hyvä kuitenkin mainita että sorminäppäryys ei ole se kitaristin ultimaatti mitta). 

Olen kuunnellut Neil Youngin kitarointia lapsesta saakka eli kymmeniä vuosia ja täytyy sanoa että hänellä on hyvin tunnistettava tapa soittaa ja jos siitä pitää niin kiintymys siihen vain syvenee vuosien saatossa. Neil Young on tehnyt vuosina 1970-2020 kymmeniä levyjä ja kaikissa kitara ei ole pääosassa vaan tarinat ja laulut, sillä Neil Young on kaiken kukkaraksi erinomainen lauluntekijä. Mutta tässä arvioin häntä siis kitaristina. Olen ollut useissa Neil Youngin konserteissa ja parhaimmillaan hän on yleensä  Crazy Horse -yhtyeen kanssa. He jotenkin aina kirittävät toisiaan huimiin suorituksiin. Neil Youngin 1970-luvun mestariteoksista olen kirjoittanut paljon ja niitä kirjoituksia voi lukea täällä:

https://winterlude.fi/category/07-neil-young-albums/

Tässä yhteydessä haluan kuitenkin kiinnittää huomioni muutamaan Youngin uudempaan mestariteokseen. Kuunnelkaapa vaikka vuoden 1994 Sleep With Angels levyltä 15 minuuttinen kappale Change Your Mind tai vuoden 2012 Phychedelic Pill levyltä 27 minuuttinen kappale Driftin’ Back niin ymmärrätte mitä tarkoitan. Neil Youngin laajasta tuonnosta löytyy kymmeniä hienoja kappaleita, joissa kuulemme hänelle tunnusmerkillistä ”Young -kitarointia”, johon ei voi olla ihastumatta, paitsi jos ei pidä Neil Youngin musiikista ylipäätään, mutta se onkin sitten toinen juttu se!

Harri Huhtanen 2020