Debyyttialbumi -osa 3

Kukaan ei koskaan aikaisemmin ollut tehnyt mitään The End’in kaltaista! Alunperin bändi oli improvisaatiopohjalta soittanut kappaletta Whisky A Go Go’ssa. Kappaleen ensimmäiset versiot kertoivat yksinkertaisesti rakkaussuhteen päättymisestä: ”This is the end, my beautiful friend”. Vähitellen Morrison ryhtyi kuitenkin Whiskyn keikoilla lisäämään mukaan vahvasti symbolisia tai surrealistisia säkeitä, jotka hän oli ottanut jo Venicen aikana kirjoittamistaan runoista. Bändi vastasi improvisaatioon pidentämällä kappaleen instrumentaalijaksoja. Erityisesti kitaristi Krieger, joka oli flamenco-kitaran lisäksi UCLA:n aikoina opiskellut sitarin soittoa Ravi Shankarin Kinnara Schoolissa, vaikutti The End’in itämaisiin sävyihin.

Legendan mukaan kappaleen lopullinen live-versio kehittyi hieman eıikoisissa olosuhteissa. Jim Morrison oli jo UCLA:n aikoina kiinnostunut antiikin Oidipus-myytistä, jossa Oidipus tappaa isänsä ja nai äitinsä. Whiskyn keikoilla Jim ilmeisesti alkoi suunnitella Oidipus-jakson liittämistä The End’iin. Pari päivää Elektran sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Doorsilla oli jälleen keikka Whiskyssä, mutta Morrisonia ei vain kuulunut paikalle. Bändin miehet löysivät Jimin hotellihuoneestaan melkoisessa LSD-pilvessä. Jim sanoi nauttineensa ”l‹ymmenentuhatta mikkíä”. Se oli slangi-ilmaus, joka tarkoitti, että hän oli nauttinut 40 kertaa keskimääräisen annoksen verran LSD:tä. Keikka näytti aluksi menevän täysin pieleen, sillä ensimmäisten kappaleiden aikana Jim ei pystynyt keskittymään, mutta kun ’The End’ alkoi kaikki muuttui! Jim lauloi: ”Can you picture what will be / So limitless and free / Desperately in need of some / Stranger’s hand / In a desperate land”. Tunnelma tiivistyi, sekä bändi että yleisö olivat nyt Morrisonin hypnootisessa otteessa ja sitten hän yllätti kaikki liittämällä kappeleeseen uuden Oidipus-jakson: ”The killer awoke before dawn / He put his boots on / He took a face from the ancient gallery…”. Morrison tunnelmoi silmät kiinni ja vei kuulijansa mukanaan keskelle antiikin maailman arkaaisia kauhuja; keskelle ikiaikaista, myyttistä tragediaa. Yleisö ei ollut uskoa korviaan. Myös bändin jäsenet olivat kauhuissaan. Klubin omistaja Elmer Valentine sen sijaan ei lamaantunut muiden tavoin, vaan yksinkertaisesti heitti bändin ulos! Rothchíld kuitenkin tajusi The End’in arvon ja halusi, että Whiskyn versio saataisiin myös vinyylille. Oli selvää, että eräässä säkeessä esiintyvä ”fuck you” täytyi jättää pois levyltä. Se korvattiin Jimin kirkaisulla. Rothchild muisteli The End’in äänityksiä eräässä haastattelussa:

”Yritimme kovasti (ensimmäisenä päivänä), mutta emme saaneet sitä menemään oikein. Jim ei pystynyt siihen. Hän halusi palavasti onnistua siinä.”

Seuraavana äänityspäivänä asiat sujuivat kuitenkin paremmin:

”Käytimme koko päivän studion järjestelyyn, koska kyseessä oli hyvin monimutkainen ja vaikeasti äänitettävä kappale. Kun nauha sitten lopulta pyöri, se oli pelottavin ja kunnioitusta herättävín kokemus jota olen koskaan ollut studiossa todistamassa. Tavallisesti tuottaja vain istuu ja kuuntelee, että kaikki on teknisesti kohdallaan, mutta tämän esityksen aikana minä tempauduin täysin mukaan, olin täydellisesti kuuntelijana. Studio oli pimennetty, ainoastaan kynttilä Jimin kopissa ja miksauspöydän äänitysmittarit valaisivat pimeyttä. Se oli MAAGINEN hetki ja järkytys kun laulu loppui. Se oli juuri niin, LOPPU, se oli julistus – pidemmälle ei voinut päästä! Kontrollihuoneessa oli lisäkseni neljä henkilöä… olimme kaikki vain yleisöä. Toivoin, että koneet tiesivät mitä tehdä…”

Ensimmäisen maagisen version jälkeen Rothehild kysyi bändiltä pystyisivätkö he tekemään saman uudestaan. Myös toinen otto onnistui ja lopullinen vinyylille otettu versio saatiin yhdistämällä ensimmäisen otoksen alkuosa ja toisen otoksen loppuosa.

Harri Huhtanen 1998