Milwaukeen konsertista on kirjoitettu jo monta nettiarvostelua ja koska en ollut itse paikalla tukeudun tässä raportissani niihin:

Tom Wilmeth: ”Bob oli jälleen tien päällä. Tuskin kukaan oli onnellisempi siitä kuin Bob itse.  Ilo kuvastui useita kertoja hänen kasvonilmeistään. Milwaukeen yleisö oli erittäin innoissaan keikasta, mutta oli silti kunnioitettavan hiljaa esitysten aikana. Dylanin ääni oli hyvässä kunnossa ja mikseri teki hyvää työtä, sillä sekä Dylanin laulu että piano erottuivat erinomaisesti. Vaikka kyseessä oli kiertueen avauskeikka pystyi uusi kvintetti seuraamaan Bobin jokaista liikettä… pääosa setistä oli omistettu RARW -albumin kappaleille, jotka yleisö otti innolla vastaan. Laulut olivat enimmäkseen pitkiä ja hitaita balladeja. Osassa esityksistä Dylan turvautui lyriikkalehtiin… Bob Britt ja Doug Lancio soittivat sähkökitaroita koko keikan ajan kun taas Donnie Herron soitti sekä viulua että steel -kitaroita. Tony Garnier soitti sekä tavallista että pystybassoa. Garnier antoi käsimerkkejä uudelle rumpalille (Charlie Drayton) ja muutkin bändin soittajat viestittelivät samaan tapaan kappaleiden aikana. Ja koko ajan he seurasivat silmä tarkkana mitä Bob teki pianon ääressä.  Uusi bändi teki töitä tosissaan ja soitti hienosti yhteen…”

 Don Romundson : “ Milwaukeen Riversiden keikka oli uskomaton. Tämä oli pitkälti yleisön ansiota, sillä jokaisen kappaleen jälkeen he nousivat ylös penkeistään taputtamaan raivoisasti. Bob sai siitä energiaa ja heti alusta saakka oli ilmeistä että keikasta oli tulossa aivan erityinen. Itse asiassa jokaisen laulun jälkeen Bob seisoi keskellä lavaa yleisöä tarkkaillen… Bobin fraseeraus oli upeaa ja hänen äänensä oli hienosti fokuksessa…kitaristien välillä on uutta dynamiikkaa, Dougin soitto sai kappaleisiin uutta läsnäoloa ja iskua.  Onhan Bobilla aina ollut hyvä säestysbändi, mutta nämä uudet kaverit ovat jotain aivan erityislaatuista…”  

Adam Selzer: “Aluksi Bob näytti epävarmalta aloittaessaan I Contain Multitudesin, en muista että olisi koskaan nähnyt häntä niin hermostuneena. Muutaman säkeen laulettuaan hän siirtyi lavan keskeltä pianonsa ääreen, jossa näimme hänen kääntelevän nuottilehtiä. Mutta esitys oli moitteeton. False Prophetin aikana hän irvisteli ja teki käsimerkkejä ikään kuin hurmiossa. Tuntui kuin hän olisi nauttinut tunteesta joka syntyi kun yleisö odotti mitä tulisi seuraavaksi…Erityisen huomionarvoinen on Bobin esitys I’ve Made Up My Mind To Give Myself To You…siinä Dylan todella venytti sanoja pitkään, tähän tyyliin: Lotta people gonnnnnnneeeee… “   

Jerry Spanbauer:  “Kyseessä oli 38:s Dylan konserttini, joista ensimmäinen oli 1986 ja viimeinen 2019 Milwaukeen Eagles Ballroomissa 26.10.2019. Olin matkassa kaverini Timmyn kanssa. Hän on nähnyt noin 30 Dylan keikkaa kanssani. Ensimmäistä kertaa tämän keikkaputken aikana havaitsimme joitain fyysisen heikkouden merkkejä Dylanissa. Keikan aikana hän useamman kerran tukeutui mikrofonitelineeseen ja pianoon säilyttääkseen tasapainonsa. Lisäksi hänen kävelynsä oli jotenkin epävarmaa, mutta pitää muistaa että hän on jo 80-vuotias. Dylanin ääni oli kuitenkin huippukunnossa, se oli parempi kuin mitä olin kuullut koskaan  näiden 38 keikan aikana!… “

Translation by Harri Huhtanen 2021