Vaikka Eppu Normaali on ollut toiminnassa 1970-luvulta lähtien olen ollut vain muutaman kerran heidän konsertissaan ja noista kerroista on jo ikuisuus aikaa. Siksi oli mielenkiintoista vihdoinkin päästä lähietäisyydelle analysoimaan miten Eppujen konsertti rakentuu ja kuka vastaa mistäkin.  

Itsestään selvä ”tähti” ja keskushahmo on luonnollisesti laulaja Martti Syrjä.  Uskoisin että aika monet luulevat että hän myös vastaa Eppujen musiikista, mutta todellisuudessa Martti ei vastaa Eppujen kappaleiden säveltämisestä, vaan hänen veljensä Mikko eli ”Pantse” Syrjä. Pantse säveltää kappaleen ja sen jälkeen Martti tekee siihen sopivan sanoituksen. Bändin toinen kitaristi, Juha Torvinen on lavalla paljon enemmän esillä kuin Pantse joka mielellään vetäytyy taka-alalle. Olen nähnyt useita bändin TV-haastatteluja, joissa äänessä ovat lähinnä Martti ja Juha. Juha kuuluu kuitenkin Eppujen perustajajäseniin eli siinä mielessä hänenkin roolinsa on bändissä aika keskeinen. Kolmas perustajajäsen on rumpali Aku Syrjä, joka hänkin on edelleen mukana bändissä. Eppujen ”keskiössä” on siis kaksi Syrjän veljestä ja Torvinen. Bändin basisti sen sijaan on vaihtunut jo kahdesti.  Aluksi Eppujen basistina toimi Mikko Saarela (1976-79), sitten Mikko Nevalainen (1979-1989).  Nevalaisen jälkeen basistina Epuissa on soittanut Sami Ruusukallio eli hän on bändin pitkäaikaisin basisti, ”Eppu” -työvuosia kun hänelle on kertynyt jo 33!

Logomon konsertissa  mukana oli pianovirtuoosi Iiro Rantala ja vaikka hänen roolinsa jäi monissa kappaleissa aika vähäiseksi niin sitten taas joissain kappaleissa Iiro pääsi iroittelemaan oikein kunnolla ja osoittamaan miten valtavan lahjakas pianisti hän on.  Aikaisemmin Iiro on esittänyt enimmäkseen jazzia, mutta kun tunnetusti sillä saralla keikat ja tulot ovat aika vähissä on mies viime vuosina siirtynyt populaarimman musiikin saralle ja on nyt siis mukana Eppujen kiertueella ulkojäsenenä. Iiro on erittäin hauska mies ja hallitsee myös show -elkeet suvereenisti. Siksi on hienoa että hän on nyt lähtenyt Eppujen matkaan koska se antaa uudenlaista potkua Eppujen konserteille.

Eppujen biisit ovat hyvin kitaravoittoisia ja Logomossakin miksaus oli tehty niin että selkeimmin Martin laulun lisäksi kuuluivat kitarat, Iiron piano ja rummut. En ymmärrä miksi, mutta sen lisäksi että basisti Ruusukallio oli siirretty aivan lavan taakse ja syrjään niin hänen soittonsa oli myös miksattu niin alas etten oikein missään vaiheessa erottanut kokonaissoundista bassoa. Akun ruummut kyllä kuuluivat, mutta aika peruskuvioita hän tuntui soittavan. Ovelin ja vaikeimmin tulkittava oli Dire Straits -tyylinen kahden kitaran yhteissoundi. Jouduin aika pitkään pohtimaan kumpi soitti mitäkin, mutta vähitellen ilmeni että kyllä Pantse oli se, joka enimmäkseen vastasi leadistä ja Torvisen rooliksi jäi enemmän komppaaminen. Pantse on yllättävän hyvä kitaristi, ei maailman omaperäisin, mutta soittaa kokonaisuutena hienosti ja onhan hänen sävelkynästään vuosikymmenien kuluessa syntynyt lisäksi useita kuolemattomia Eppu-hittejä.  Yllätys oli myös se, että hän on kohtalaisen hyvä laulaja ja tavallaan olisin mielellään kuullut hänen esittämänään useampiakin kappaleita. Mutta ehkä Pantse ei mielellään laula tai sitten Martti vain haluaa pitää laulajan  ja keulakuvan tontin itsellään.  Rockhistoriassa on lukuisia esimerkkejä siitä että veljekset eivät pidemmän päälle pärjää samassa bändissä eli riitoja syntyy varsinkin jos bändi alkaa menestyä kovin hyvin. Onneksi Eppujen veljessarja on tällaiselta destruktiiviselta valtataistelulta säästynyt ja yhteistyö jatkuu edelleen, 46 vuotta bändin perustamisen jälkeen, hyvissä merkeissä.                    

(jatkuu…)

Text and photo: Harri Huhtanen 2022