Olin Helsingin Päärautatieasemalla keskiviikon aamupäivällä 10.elokuuta 2022 kun uutinen Loirin kuolemasta rävähti kaikkiin Suomen nettiuutisiin. Iltapäivälehtiin se ehti vasta torstaiksi.  Kaikki tuntuivat kirjoitavan Loirista, joten ajattelin että siksi minä en kirjoita.

Vaikka Loiri ehti tehdä uransa aikana melkoisen määrän levyjä en ole niihin pahemmin perehtynyt ja suoraan sanoen minua on aina häirinnyt tämä hänen voimakas kaksi- tai sanotaanko kolmijakoisuutensa taitelijana. Toisaalta hän oli loistava koomikko, mutta sitten samanaikaisesti hän keikkaili ja esiintyi hyvinkin syvällisenä muusikko-laulujana ja kaiken päälle teki vakavia teatteri- ja elokuvarooleja.

Lauantaina 20.8.22 TV1 lähetti muisto-ohjelman Loirista ja se oli sen verran vaikuttava, että jouduin pyörtämään päätökseni aiheesta kirjoittamisesta. Ohjelmassa kerrottiin että kysymykseen siitä mitä Loiri jättäisi jos saisi valita vain yhden taiteenlajin hän oli vastannut, että musiikki on viimeinen josta hän luopuisi. Ja ohjelmassa tuli myös vastaus siihen miksi hän näin sanoi. Kuultiin erittäin vaikuttavia, vakavahenkisiä esityksiä vuosien varrelta. Kappaleen tulkitsijana Loiri on ihan omassa kategoriassaan!  Vertaisin häntä tulkitsijana jopa Bob Dylaniin. Loiri tuntuu parhaimmillaan menevän sanojen sisälle ja yli eli hän tavoittaa jotain ainutlaatuista parhaissa tulkinnoissaan. Muistan kun Loiri julkaisi 1970-luvun loppupuolella albumin Eino Leinon runoista. Nuoren miehen oli sitä siihen aikaan vaikea arvostaa koska se oli silloin täysin trendien vastainen. Punkrock oli juuri sillä hetkellä vallannut suomalaisnuorten tajunnan ja Suomirock teki sen vanavedessä suurta tuloaan. Saimme muutamassa vuodessa Tuomari Nurmion, Pelle Miljoonan, Eppu Normaaliin ja Hassisen Koneen!

Trendit ovat kuitenkin ohimeneviä ja aito taide kestää. Vuonna 2014 uusi sukupolvi löysi menneisyyden hahmon eli terveytensä kanssa kamppailevan vanhan herran Vesa- Matti Loirin, joka pääsi esiintymään Ruisrockin päälavalle vuonna 2014!  Vesku oli paikan päällä selvästi liikuttunut siitä, että myös uusi sukupolvi hyväksyi ja arvosti sitä mitä hän teki ja ja oli tehnyt jo 1960-luvulta alkaen. Veskusta oli lopulta tullut kulttuuri-instituutio, joka tulisi kestämään aikojen saatossa. Häntä ei unohdettaisi niin kauan kuin Suomi ja Suomen kansa olisivat olemassa.  

Harri Huhtanen 2022