Genesis & Steve Hackett, osa 4

hackett2019

Steve Hackett konsertoi ensi vuonna Helsingissä ja mikä parasta: hän on luvannut soittaa legendaarisen Genesis albumin Selling England By The Pound kokonaisuudessaan!

Alla Hackettin ensi vuoden Euroopan kiertueen (osittainen) keikkalistaus:

05.05.19 – Haus Auensee Leipzig, GERMANY
06.05.19 – Earth Hall Poznan, POLAND
07.05.19 – Klub Studio Krakow, POLAND
09.05.19 – Compensa Hall Vilnius, LITHUANIA
10.05.19 – Nordea Hall Tallinn, ESTONIA
11.05.19 – Circus Helsinki, FINLAND
13.05.19 – Nalen Stockholm, SWEDEN
14.05.19 – Rockefeller Oslo, NORWAY
15.05.19 – Pustervik Gothenburg, SWEDEN
16.05.19 – Amager Bio Copenhagen, DENMARK
18.05.19 – Posten Odense, DENMARK
19.05.19 – Train Aarhus, DENMARK
21.05.19 – Lichtburg Essen, GERMANY
23.05.19 – Cultuurpodium Boerderij Zoetermeer, NETHERLANDS
24.05.19 – Cultuurpodium Boerderij Zoetermeer, NETHERLANDS
26.05.19 – Rockhal Club Esch-sur-Alzette, LUXEMBOURG
27.05.19 – Trianon Paris, FRANCE
28.05.19 – Volkshaus Zurich, SWITZERLAND
29.05.19 – Zitadelle (outdoor venue) Mainz, GERMANY
31.05.19 – Hall 1, National Palace of Culture Sofia, BULGARIA

Helsingin konsertin lippuja voi ostaa täältä:

https://www.ticketmaster.fi/artist/steve-hackett-lippuja/910331

Lisätietoja Hackettin muista keikoista löytyy täältä:

http://www.hackettsongs.com/news/newsGeneral62.html

Harri Huhtanen 2018

WIGWAM täyttää 50 vuotta! -osa 8

DSC_1004

Vuoden 2018 menestyskiertueen viimeisen keikan loppukumarrukset Logomossa 6.10. Esiintyjät vasemmalta oikealle: Jukka Gustavson (kosketinsoittimet ja laulu)  jää valitettavasti kiireisen Noposen taakse, Jan Noponen (rummut) kuvassa poistumassa jo lavalta, Mikko Rintanen (kosketinsoittimet ja laulu), Pave Maijanen (basso ja laulu), Rekku Rechard (kitara), Esa Kotilainen (syntikka ja muut kosketinsoittimet), Pedro Hietanen (harmonikka), Jim Pembroke (kosketinsoittimet ja laulu).

Suomen kaikkien aikojen paras bändi? Suomen paras proge-bändi?  Niin tai näin, vuoden 2018 Wigwamin eilinen yli 3 tunnin musisointi Turun Logomossa osoitti kyllä 50-vuotiaan bändin toimivan kuin Concorde, lujaa mentiin ja taidolla. Olen ollut aika monta kertaa Logomossa keikalla, mutta niin ylvästä ja taidokasta musisointia kuin eilen olen erittäin harvoin, jos koskaan, siellä kuullut.

Keikka loppui vasta 22.30 eli väliajan kanssa konsertti kesti kolme ja puoli tuntia! Kotiin päästyäni ryhdyin listaamaan niitä Wigwam -keikkoja, joilla olen ollut ja voi olla että niitä on enemmänkin kuin alla mainitut, mutta alla mainitut ovat ainakin varmoja, joten siksi listaan vain ne. Pitkä on ollut matkani Wigwamin kanssa sillä ensimmäisen ja viimeisen konsertin väliä on jo peräti 43 vuotta!

Wigwam -keikkakalenterini    
15.03.1975  Karhulinna, Pori
05.03.1992  Typhoon halli, Turku
31.05.1992  Puolalan puistokonsertti, Turku
05.07.1992  Kitarafestivaali, Tammisaari
11.04.2001  Säätämö, Turku
12.04.2001  Tullikamari, Tampere
21.04.2006  Domino, Turku
06.10.2018  Logomo, Turku

Oliko eilinen sitten ”oikean” Wigwamin viimeinen keikka?  En usko. Pembroke itsekin on vähän vihjaillut, että voisi palata ensi kesänä Suomeen esiintymään.  Eli teille, jotka ette vielä ole kokeneet Wigwamia livenä, saattaa siihen vielä tulla tilaisuus. Aika näyttää…

Text and Photo by Harri Huhtanen 2018     

Waiting For The Sun 50th Anniversary Reissue -osa 2

Doors_WaitingForTheSun_DeluxeAmerikkalainen, rockalbumien uusintajulkaisuihin erikoistunut Rhino -yhtiö on taas tehnyt hyvää työtä. Kävin tällä viikolla  (4.10.18) ostamassa Waiting For The Sunin (1968, 2018) erikoisjulkaisun, johon on koottu isoihin, LP -kokoisiin kirjankansiin 1LP, 2CD:tä, 14-sivuinen esittelykirjanen ja suurimpana yllätyksenä mukana oli vieläpä erillinen selostuslehtinen uudesta MQA -tekniikasta, jolla mainoksen mukaan alkuperäisistä masternauhoista saa enemmän tallennettua tavalliselle CD -levylle.

Kieltämättä vuoden 1990 jälkeen CD-tallennustekniikka on ottanut melkoisia edistysaskelia, sillä jo vuoden 2007 Doors albumien uudelleenjulkaisu -sarjan CD:t kuulostivat yllättävän hyviltä, jopa niin hyviltä että on vaikea uskoa tavallisella CD:llä päästävän enää parempaan äänentoistoon. No, nyt pääsen kohta testaamaan tämän uuden MQA-tekniikan, sillä aion kuunnella vuoden 2007 uusintajulkaisua ja tätä uutta 2018 julkaisua rinnakkain.

Rhinon -sivuilla ei kerrottu minkä kokoinen painos tästä Deluxe-boksista on otettu, mutta ilmeisesti olin hyvissä ajoin liikkeellä tilausta tehdessäni, sillä minun boksini numero on 00426.

Onneksi tämän boksin arvo ei  ole pelkästään siitä kiinni onko tuo MQA-tekniikka edistysaskel vai ei, vaan mukana on toinenkin CD, jolla on 14 aikaisemmin virallisesti julkaisematonta esitystä. Näistä kappaleet 1-9 ovat ns. raakamiksauksia (Rough Mixes) studioalbumista ja kappaleet 10-14 on äänitetty Kööpenhaminassa 17.9.1968.

Mielenkiintoisia kuunteluhetkiä on siis luvassa!

Harri Huhtanen 2018 

WIGWAM täyttää 50 vuotta! -osa 7

Jim Pembroken johtaman Wigwamin paluukiertue 2018 on ollut suuri menestys.Alla jo toteutuneet sekä tulevat keikat:

26.09.  Kulttuuritalo, Helsinki
28.09.  Kulttuuritalo, Helsinki (loppuunmyyty)
29.09.  Tampere-talo, Tampere (loppuunmyyty)
30.09. Tavastia, Helsinki  (loppuunmyyty)
03.10. Madetojan Sali, Oulu (loppuunmyyty)
04.10.  Lutakko, Jyväskylä   https://www.jelmu.net/en
06.10.  Logomo, Turku (loppuunmyyty)

Myös levyrintamalla ”kuhisee”, sillä Svart Records on jälleen julkaissut uuden setin Wigwamin albumeja. Nyt lokakuun alussa ovat ilmestyneet uusintajulkaisuna seuraavat Wigwamin 1990- ja 2000 -luvun albumit:

Light Ages  (1993)

Titans Wheel  (2002)

Some Several Moons  (2005)

Eivätkä herkut tähänkään lopu mikäli on uskominen Svartin promotekstiä. Luvassa on vielä jotain ennen julkaisematonta materiaalia, jota jään siis odottamaan suurella mielenkiinnolla!

https://www.svartrecords.com/2018/06/20/svart-records-julkaisee-mittavan-maaran-wigwamia-50-vuotisjuhlan-kunniaksi/

Harri Huhtanen 2018

TOP10 Lokakuu 2018

Alla Lokakuun 2018 TOP 10 albumilistani

kingcrimsonepitaph1ja2

         ALBUMILISTA 130

    1. (04) KING CRIMSON: Epitaph Vol. 1 & 2 (2CD) (r. 1969, p.2006) (2kk)
    2. (03) RED HOT CHILI PEPPERS: By The Way (CD) (2002) (2kk)
    3. ( – ) PETER HOOK & LIGHT: Power, Corruption & Lies tour 2013, live in Dublin (CD) (2017) (UUSI)
    4. (07) ELO: E.L.O 2 (LP) (1973) (2kk)
    5. (05) KING CRIMSON: Epitaph Vol. 3 & 4 (2CD) (r. 1969, p.2006) (2kk)
    6. (06) CURE: Staring At The Sea, The Singles (CD) (1986) (3kk)
    7. ( – ) AC/DC: Let There Be Rock (CD) (1977) (UUSI)
    8. (09) A GIRL CALLED EDDY: A Girl Called Eddy (CD) (2014) (2kk)
    9. (08) PRETTY THINGS: S.F. Sorrow (LP) (r.1968, reissue 2008) (2kk)
    10. ( – )  KEVIN COYNE: Matching Head And Feet (LP) (1975) (UUSI)

kingcrimsonepitaph1ja2back

 

Bob Dylan: More Blood, More Tracks, The Bootleg Series Vol. 14 – osa 1

dylanmoreblood

Pitkään on huhuttu ja odotettu sitä että legendaarinen Blood On The Tracks (1975) -albumi saisi oman paikkansa Bootleg Series –julkaisuohjelmassa. Ja nyt tämä monien Dylan -fanien haave on toteutumassa, sillä 2.marraskuuta 2018 julkaistaan BS Vol. 14, jossa on ainoastaan BOTT- materiaalia.

Jos oikeasti harrastaa Dylania niin kannatta hankkia 6 CD:n deluxe-boksi, koska siinä on eniten julkaisematonta materiaalia. Hinta tosin on kieltämättä aika suolainen eli 145 euroa.  Mutta hinta on aina suhteellinen käsite, sillä yksi yö helsinkiläisessä hotellissa maksaa nykyään saman verran.  Eli asiaa näin tarkastellen 145 euroa ei olekaan paljon.

Alla Deluxe -boksin 6 CD:n sisältö:

BOB DYLAN: MORE BLOOD, MORE TRACKS,  THE BOOTLEG SERIES VOL. 14
6 CD Deluxe Edition

CD 1
A & R Studios, New York. September 16, 1974
If You See Her, Say Hello (Take 1) – solo
If You See Her, Say Hello (Take 2) – solo – previously released on The Bootleg Series, Vols. 1-3: Rare and Unreleased, 1961-1991
You’re a Big Girl Now (Take 1) – solo
You’re a Big Girl Now (Take 2) – solo
Simple Twist of Fate (Take 1) – solo
Simple Twist of Fate (Take 2) – solo
You’re a Big Girl Now (Take 3) – solo
Up to Me (Rehearsal) – solo
Up to Me (Take 1) – solo
Lily, Rosemary and the Jack of Hearts (Take 1) – solo
Lily, Rosemary and the Jack of Hearts (Take 2) – solo – included on Blood on the Tracks test pressing

Bob Dylan – vocals, guitar, harmonica

CD 2
A & R Studios, New York. September 16, 1974
Simple Twist of Fate (Take 1A) – with band
Simple Twist of Fate (Take 2A) – with band
Simple Twist of Fate (Take 3A) – with band
Call Letter Blues (Take 1) – with band
Meet Me in the Morning (Take 1) – with band – edited version included on Blood on the Tracks test pressing and previously released on Blood on the Tracks
Call Letter Blues (Take 2) – with band – previously released on The Bootleg Series, Vols. 1-3: Rare and Unreleased, 1961-1991
Idiot Wind (Take 1) – with bass
Idiot Wind (Take 1, Remake) – with bass
Idiot Wind (Take 3 with insert) – with bass
Idiot Wind (Take 5) – with bass
Idiot Wind (Take 6) – with bass
You’re Gonna Make Me Lonesome When You Go (Rehearsal and Take 1) – with band
You’re Gonna Make Me Lonesome When You Go (Take 2) – with band
You’re Gonna Make Me Lonesome When You Go (Take 3) – with band
You’re Gonna Make Me Lonesome When You Go (Take 4) – with bass
You’re Gonna Make Me Lonesome When You Go (Take 5) – with band
You’re Gonna Make Me Lonesome When You Go (Take 6) – with band
You’re Gonna Make Me Lonesome When You Go (Take 6, Remake) – with band
You’re Gonna Make Me Lonesome When You Go (Take 7) – with band
You’re Gonna Make Me Lonesome When You Go (Take 8) – with band

Bob Dylan: vocals, guitar, harmonica /  Eric Weissberg, Charles Brown III, Barry Kornfeld: guitars / Thomas McFaul: keyboards / Tony Brown: bass
Richard Crooks: drums / Buddy Cage: steel guitar (5-6)

CD 3
A & R Studios, New York. September 16, 1974
Tangled Up in Blue (Take 1) – with bass

A & R Studios. New York, September 17, 1974
You’re a Big Girl Now (Take 1, Remake) – with bass and organ
You’re a Big Girl Now (Take 2, Remake) – with bass, organ, and steel guitar –included on Blood on the Tracks test pressing and previously released on Biograph
Tangled Up in Blue (Rehearsal) – with bass and organ
Tangled Up in Blue (Take 2, Remake) – with bass and organ
Spanish is the Loving Tongue (Take 1) – with bass and piano
Call Letter Blues (Rehearsal) – with bass and piano
You’re Gonna Make Me Lonesome When You Go (Take 1, Remake) – with bass and piano
Shelter From The Storm (Take 1) – with bass and piano – previously released on the Jerry McGuire original soundtrack
Buckets of Rain (Take 1) – with bass
Tangled Up in Blue (Take 3, Remake) – with bass
Buckets of Rain (Take 2) – with bass
Shelter From The Storm (Take 2) – with bass
Shelter From The Storm (Take 3) – with bass
Shelter From The Storm (Take 4) – with bass – previously released on Blood on the Tracks

Bob Dylan: vocals, guitar, harmonica / Tony Brown: bass  / Paul Griffin: keyboards (2-9)
Buddy Cage: steel guitar (3)

CD 4
A & R Studios, New York. September 17, 1974
You’re Gonna Make Me Lonesome When You Go (Take 1, Remake 2) – with bass
You’re Gonna Make Me Lonesome When You Go (Take 2, Remake 2) – with bass – previously released on Blood on the Tracks

A & R Studios,New York,September 18, 1974
Buckets of Rain (Take 1, Remake) – solo
Buckets of Rain (Take 2, Remake) – solo
Buckets of Rain (Take 3, Remake) – solo
Buckets of Rain (Take 4, Remake) – solo

A & R Studios, New York,September 19, 1974
Up to Me (Take 1, Remake) – with bass
Up to Me (Take 2, Remake) – with bass
Buckets of Rain (Take 1, Remake 2) – with bass
Buckets of Rain (Take 2, Remake 2) – with bass
Buckets of Rain (Take 3, Remake 2) – with bass
Buckets of Rain (Take 4, Remake 2) – with bass

– previously released on Blood on the Tracks
If You See Her, Say Hello (Take 1, Remake) – with bass – previously included on Blood on the Tracks test pressing
Up to Me (Take 1, Remake 2) – with bass
Up to Me (Take 2, Remake 2) – with bass
Up to Me (Take 3, Remake 2) – with bass
Buckets of Rain (Rehearsal) – with bass
Meet Me in the Morning (Take 1, Remake) – with bass – previously released on the “Duquesne Whistle” 7” single
Meet Me in the Morning (Take 2, Remake) – with bass
Buckets of Rain (Take 5, Remake 2) – with bass

Bob Dylan: vocals, guitar, harmonica / Tony Brown: bass (1-2, 7-20)

CD 5
A & R Studios,New York. September 19, 1974
Tangled Up in Blue (Rehearsal and Take 1, Remake 2) – with bass
Tangled Up in Blue (Take 2, Remake 2) – with bass
Tangled Up in Blue (Take 3, Remake 2) – with bass – included on Blood on the Tracks test pressing and previously released on The Bootleg Series, Vols. 1-3: Rare and Unreleased, 1961-1991
Simple Twist of Fate (Take 2, Remake) – with bass
Simple Twist of Fate (Take 3, Remake) – with bass – previously released on Blood on the Tracks
Up to Me (Rehearsal and Take 1, Remake 3) – with bass
Up to Me (Take 2, Remake 3) – with bass – previously released on Biograph
Idiot Wind (Rehearsal and Takes 1-3, Remake) – with bass
Idiot Wind (Take 4, Remake) – with bass
Idiot Wind (Take 4, Remake) – with organ overdub – included on Blood on the Tracks test pressing and previously released on The Bootleg Series, Vols. 1-3: Rare and Unreleased, 1961-1991
You’re a Big Girl Now (Take 1, Remake 2) – with bass
Meet Me in the Morning (Take 1, Remake 2) – with bass
Meet Me in the Morning (Takes 2-3, Remake 2) – with bass

Bob Dylan: vocals, guitar, harmonica /  Tony Brown: bass

CD 6
A & R Studios,New York, September 19, 1974
You’re a Big Girl Now (Takes 3-6, Remake 2) – with bass
Tangled Up in Blue (Rehearsal and Takes 1-2, Remake 3) – with bass
Tangled Up in Blue (Take 3, Remake 3) – with bass

Sound 80 Studio,Minneapolis, MN, December 27, 1974
Idiot Wind – with band – previously released on Blood on the Tracks
You’re a Big Girl Now – with band – previously released on Blood on the Tracks

Sound 80 Studio, Minneapolis, MN, December 30, 1974
Tangled Up in Blue – with band – previously released on Blood on the Tracks
Lily, Rosemary and the Jack of Hearts – with band – previously released on Blood on the Tracks
If You See Her, Say Hello – with band – previously released on Blood on the Tracks

Bob Dylan: vocals, guitar, harmonica, organ (4-5), mandolin (8) /  Tony Brown: bass (1-3)
Chris Weber: guitar (4-6, 8) / Kevin Odegard: guitar (6 ) / Peter Ostroushko: mandolin (8)
Gregg Inhofer: keyboards (4-8) / Billy Peterson: bass (4, 6-7) / Bill Berg: drums (4-8)

All songs written by Bob Dylan except Spanish is the Loving Tongue (traditional, arranged by Bob Dylan). New York sessions originally engineered by Phil Ramone.  Minneapolis sessions originally engineered by Paul Martinson

Harri Huhtanen 2018

WIGWAM täyttää 50 vuotta! -osa 6

wigwampembroke2018

Nyt se on sitten tapahtunut: Wigwam valtakunnallisissa uutisissa! MTV3 lähetti eilen (28.9.) klo 19 ja klo 22 lähetyksissään 2 minuutin uutisklipin, jossa kerrottiin siitä että Wigwamin keikat ovat loppuunmyytyjä sekä siitä että bändi on jo 50 vuotta vanha. Se on hyvä ilmoittaa, sillä 2000-luvulla syntyneille Wigwam voi olla aivan uusi tuttavuus.  Klipissä haastateltiin jälki- Wigwamin (1974-1977) kahta johtohahmoa eli laulaja -säveltäjä Jim Pembrokea ja kitaristi-säveltäjä Rekku Reckhardia, joiden kynästä käytännössä kaikki vuosien 1974-77 Wigwam -biisit ovat peräisin.  Vuodet kuluvat nopeasti ja ihminen vanhenee. En ollut nähnyt Pembrokea tai Reckhardia ”livenä” yli kymmeneen vuoteen ja kylläpä TV-klipissä olivat  molemmat vanhentuneet melkoisesti!  Soittotaito molemmilla on ilmeisesti edelleen hyvällä mallilla, sillä tuoreessa Hesarin arvostelussa Kulttuuritalon avauskeikkaa (26.9.) kehutaan kovasti:

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005843548.html

Harri Huhtanen 2018

 

Bob Dylan: The 1966 Live Recordings – Take 29

dylanedinburgh196620.5.1966 Edinburgh  CD#22  50:12 ja CD#23 44:54, molemmat Mono-äänitteitä

Setti. Tässä vaiheessa kiertuetta keikat ovat jonkin verran pidentyneet eli Edinburghissa keikan kokonaiskesto on jo 95 minuuttia. Kappaleet ovat samat kuin muissakin konserteissa (katso Take 8) eli 7 akustista kappaletta ja 8 sähkösitä.

Äänite 4½/5.  Edinburghin keikan äänite on (lähes) complete eli kaikki kappaleet ovat mukana näillä kahdella CD:llä. Äänite on tarkka ja erotteleva, mutta jälleen joudun huomauttamaan digitaalisesta kireydestä, joka olisi digitalisointiprosessissa ollut kyllä mahdollista poistaa tai vähentää ilman että äänite olisi siitä kärsinyt.  Yleensä tämä digitaalinen kireys ilmenee huuliharppusooloissa, jotka ainakin kovalla äänentasolla alkavat ”vihloa”.

Esitys 4½ / 5. Akustinen setti on jälleen upea. Dylanin fraseeraus ja laulun sanojen rytmitys on ensiluokkaista. Yli 9 minuuttisen Visionsin alussa Dylan kyselee voisiko joku yleisöstä lainata hänelle  D-huuliharppua!  Näin voi tapahtua vain 1960-luvulla: huippuartisti pyytää yleisöltä instrumentteja!  En tiedä onko tämä Dylanin oudon huumorintajun kukkanen vai mistä tässä on ollut kysymys. Myös Desolation  on komea, mutta loppuu valitettavasti 9 minuutin kohdalla kesken lauseen! Hienoja ovat myös Just Like (6min.) ja Tambourine (9min.). Sähköisessä setissä huomio kiinnittyy soittimien hyvän separaation lisäksi siihen, että kerrankin yleisö on hiljaa ja antaa Dylanin esiintyä. Niinpä Dylan komean 9 minuuttisen Rolling Stonen jälkeen kiittää yleisöä tarkkaavaisuudesta: ”Thank you…you have been very nice…best audience…”.

Harri Huhtanen 2018

Pink Floyd: The Early Years 1965-1972 – Take 19

pinkfloydummagumma

Toinen levy, jonka bändi julkaisi vuonna 1969 oli tupla-albumi Ummagumma. Tämä marraskuussa 1969 ilmestynyt albumi jatkoi Floydin kokeilujen sarjaa, sillä toinen levyistä oli koottu live-nauhoituksista ja toinen studioäänitteistä, jotka yhdistettiin  poikkeavalla tavalla siten, että kukin bändin jäsenistä oli säveltänyt ja sovittanut yksinään oman sooloteoksensa. Idea oli sinänsä ihan ok, mutta toteutus enemmän tai vähemmän epäonnistunut. Silti albumi menestyi kohtalaisen hyvin sekä Englannissa että Amerikassa.

Live-albumi piti alun perin julkaista Birminghamin keikan (27.4.69) äänitteestä, mutta koska nauhoituksessa oli teknisiä puutteita, äänitettiin myös Manchesterin keikka (2.5.69) ja levy koottiin näistä kahdesta äänitteestä *. Lisäksi ilmeisesti osa vokaaliosuuksista jouduttiin dubbaamaan (eli jälkiäänittämään) studiossa. Ajalle tyypillisesti tämä live-albumi oli siis ”live” lainausmerkeissä eli tohtorointia käytettiin, jotta julkaisu saatiin valmiiksi.

Studioalbumi koostettiin ilmeisesti Gilmourin  idean perusteella siten, että kukin bändin jäsenistä teki kotonaan oman sävellyksen, jonka sitten toi studioon suoraan miksattavaksi. Lopputulos oli epätasainen, koska bändi ei siis tällä kertaa hionut ollenkaan albumia yhteistyössä.

Lisätietoja Ummagummasta täällä:

https://winterlude.fi/category/pink-floydin-levyt/page/2/ 

*HUOM. albumin takana lukee virheellisesti että live-äänitteet olisivat peräisin kesäkuun konserteista.  

Harri Huhtanen 2018   

Trier – Luxembourg 20.-28.6.2018 (osa 10)

villehaute

Mitä on luxembourgilaisuus  (osa 3) ?
Luxembourgin ”sydän” on historiallinen yläkaupunki, joka on luksenburgin kielellä nimeltään Uewerstad, englanniksi Ville Haute ja saksaksi Oberstadt. Suurin osa kaupungin nähtävyyksistä sijaitsee tällä pienellä alueella, jossa nykyisin asuu enää 3500 ihmistä. Alue on nykyään täynnä erilaisia liikkeitä, ravintoloita, baareja, toimistoja ja historiallisia rakennuksia ja siksi asuntoja yläkaupungissa on enää hyvin vähän. Päivittäin suuri osa luxembourgilaisesta liikkuu kuitenkin tällä alueella työn, ostosten ja huvitusten vuoksi.  Yläkaupunkia suojaamaan on 1000 vuoden aikana rakennettu monimutkainen ja laaja puolustusjärjestelmä, joka koostuu Bock– harjanteen sisään kaivetusta kilometrejä pitkästä luolastosta sekä suojavallituksista.   Osa tästä luolastosta on nykyään avoinna yleisölle ja tätä opastuskierrosta voi lämpimästi suositella.

Euroopan johtavat valtiot ovat aina olleet kiinnostuneita Luxembourgista. Hapsburgit
hallitsivat tätä erikoista kaupunkia 1400 -luvulla, Espanjalaiset 1500 -luvulla ja lopuksi Ranskalaiset 1600-  ja 1700 -luvulla. 1800-luvulla Napoleonin kukistumisen jälkeinen Euroopan valtioiden uusjako mahdollisti Luxembourgille autonomian ja Suurherttuakunnan tittelin.  Vuonna 1835 maa itsenäistyi, mutta menetti samalla suuren osan ranskankielisistä alueistaan Belgialle.  Luxembourg on siis aina ollut erittäin kansainvälinen, monikulttuurinen alue.  Erikoisinta on ehkä se ,että myös epanjalaiset ovat hallinneet Luxembourgia pitkään. Toistaiseksi tästä espanjalaisesta kaudesta suuri yleisö ei ole saanut kovinkaan paljon tietoja, mutta alakaupungin eli Grundin perukoilta löytyi laaja, espanjalaisen kuvernöörin  palatsialue jota paraikaa kunnostetaan. Historiallisten kuvien perusteella  tämä Mansfeld -nimisen kuvernöörin palatsirakennus ja siihen kuulunut puutarha on ollut valtavan suuri ja sen hoidosta ovat vastanneet sadat työntekijät.

Kuvassa Luxembourgia hallinneen espanjalaisen Peter Ernst I von Mansfeld-Vorderortin (1517 –1604) komea palatsi ja sen puutarha. Ranskalaiset tuhosivat sekä palatsin että sen puutarhan 1600-luvun loppupuolella, mutta viime vuosina aluetta on taas alettu kunnostaa, vaikka alkuperäisistä rakennuksista vain murto-osa on säilynyt.     

luxembourgmansfeld

Harri Huhtanen 2018