Luxembourgin kaupunginmuseo sijaitsee 40 metriä korkean äkkijyrkän kallioseinän reunalla.

Mitä on luxembourgilaisuus  (osa 2) ?

Kysymystä luxembourgilaisuuden perimmäisestä olemuksesta voi pohtia myös maan historian valossa. Luxembourg on ollut itsenäinen vasta suhteellisen lyhyen aikaa ja sinäkin aikana he ovat olleet hyvin kansainvälisiä ja pyrkineetkin kansainvälisyyteen, kuten matkakertomukseni edellisessä osassa kerroin.

Vuonna 1996 Luxembourgin kaupunginmuseo uusittiin ja siitä tuli todella hieno!  Museo sijaitsee yläkaupungin laidalla aivan jyrkänteen vieressä ja siinä on peräti viisi tilavaa kerrosta. Museon näköalahissi on varmaan Euroopan suurimpia. Itse en ainakaan koskaan aikaisemmin ole ollut niin isossa hississä, sinne mahtuisi helposti yli 60 henkilöä samanaikaisesti ja hissin kantavuus on monta tonnia.

Museo on rakennettu vanhojen talojen tiloihin, alimmissa kerroksissa on ollut asuinrakennuksia jo keskiajalla. Ilmanvaihto on hienosti toteutettu, sillä edes kellarikerroksessa ei ollut kosteaa, vaikka kivet peittivät seiniä. Museossa kerrotaan koko Luxembourgin kaupungin tarina 1000-luvulta nykyaikaan. Museon nettisivulla on  museorakennuksen 3D -mallinnos, jonka avulla voi kotoakin käsin ”vaeltaa” museossa, jos vaan viitsii käyttää aikaa ja nähdä vaivaa asian eteen.

http://citymuseum.lu/en/the-museum/le-musee-en-3-d/?parent_id=7917

Harri Huhtanen 2018  

Mitä on luxembourgilaisuus?

Koska minulla ei ollut aikaa tututustua koko maahan, pätee se mitä tässä kirjoitan ensi sijaisesti  maan pääkaupunkiin eli Luxembourg Cityyn josta jatkossa käytän tässä nimitystä Luxembourg.

Luxembourgilaisuus on vaikeasti määritettävissä, koska se sisältää kaksi tavallaan toisilleen vastakkaista, mutta samanaikaisesti kuitenkin yhdistettävissä olevaa elementtiä. Toisaalta luxembourgilaiset haluavat olla itsenäisiä ja haluavat ettei heidän asioihinsa puututa, koska vuosisatojen ajan he olivat alistetussa asemassa. Toisaalta kuitenkin juuri Luxembourgissa syntyi toisen maailmansodan jälkeen ajatus Euroopan yhteisöstä ja juuri luxembourgilaiset ovat aina olleet voimakkaasti yhtenäisen Euroopan kannalla. Luxembourgin kaupunki on malliesimerkki tai ehkä EU:n vastustajien mielestä kauhuesimerkki siitä mitä tarkoittaa todellinen kansainvälistyminen ja todellinen monikultturellisuus. Kaupungissa asuu nykyään 167 eri kansallisuuden edustajia ja 110 000 asukkaasta 80 000 on ulkomaalaisia! Luxembourgin kansalaisia pääkaupungissa on vain 30 000! 17% asukkaista puhuu ranskaa, 11% portugalia ja 7% italiaa. Lisäksi Luxembourgissa käy päivttäin valtava määrä ranskalaisia, belgialaisia ja saksalaisia töissä! Luxembourgilaiset ovat siis tavallaan ”vähemmistönä” omassa pääkaupungissaan. Harva tietää ,että Luxembourgissa on oma kieli, nimeltään Luksemburgi. Se on ikivanha saksan murre ja aika harva puhuu sitä, koko maassa vain 30 000 ihmistä. Luksenburgi on ollut virallinen kieli maassa vasta vuodesta 1984 lähtien. Hotellin TV:n kanavien perusteella Luksenburgi lienee kuitenkin edelleen vähän samassa asemassa kuin Saamen kieli Suomessa eli TV:ssä sitä erittäin harvoin kuulee. Vaikutelmaksi jäi että valtaosa ohjelmista lähetetään saksaksi tai ranskaksi ja Luxembourgissa, kuten muissakin Keski-Euroopan maissa, ohjelmat yleensä dubataan eli tekstitystä käytetään harvoin.

Mitä siis nykyään on luxembourgilaisuus?  Ensimmäisenä – ja varsinkin kun vertaan siihen miltä kaupunki näytti vuonna 1989 – sanoisin että se on yhä suurempaa bisneshenkisyyttä. Keskustan ilme on 30 vuodessa muuttunut valtavasti kun joka puolelle vanhan kaupungin kylkeen rakennetaan toinen toistaan korkeampia pankkikonttoreita. Erityisen paljon pankkitoimintaa Luxembourgiin on siirtynyt ja on edelleen siirtymässä Lontoosta, jossa pankkimaailma pelkää brexitin tuhoisia seurauksia liiketoiminnalleen. Lisäksi yhä suuremmat joukot EU virkamiehistä työskentelee ja asuu Luxembourgissa. Kaikki tämä on johtanut siihen että hotellihuoneiden hinnat ovat nousseet valtavasti ja muutoinkin Luxembourgissa kaikki on paljon kallimpaa kuin lähellä sijaitsevassa Trierissä. Mutta luxembourgilaiset tuntuvat olevan ylpeitä tästä kaikesta. Heidän maansa menestyy ja pienestä koostaan huolimatta on kirjaimellisesti Euroopan “sydämessä”, koska niin monet EU:n virastot ja niin monet isot pankit ovat päättäneet asettua Luxembourgiin. Kaiken tämän nopean muutoksen ja bisnes -hurlumhein keskellä luxembourgilaisten ikivanha motto on edelleen: “Mir wëlle bleiwe wat mir sinn”.  Vapaasti suomennettuna tämä tarkoittaa: “haluamme pysyä sellaisina kuin olemme”.                    

Harri Huhtanen 2018