Trier – Luxembourg 20.-28.6.2018 (osa 5)

Trier, Altstadt Festival 2018

Triernighnt.jpg

Luxairin koneen yli kolmen tunnin myöhästymisen vuoksi saavuin Trieriin keskiviikkona niin myöhään, että kaupunkiin tutustuminen siirtyi torstaille. Torstaina huomasin, että Päätorille (Main Square) johtavat kadut eivät olleet suoria, kuten roomalaisaikana, vaan ne johtivat viuhkamaisesti Katedraalille, muutos joka toteutettiin keskiajalla, sen jälkeen kun germaanit olivat hävittäneet roomalaiskaupungin. Ydinkeskustaan kävellessäni huomasin toisen yllätyksen: kaupungissa selvästi valmisteltiin jotain suurta juhlaa, sillä pitkin matkaa pystytettiin parhaillaan useita esiintymislavoja ja lisäksi vanhaan keskustaan ajoi lukuisia autoja, joiden perävaunuista avattiin Pop Up -ravintoloita ja baareja. Tällaisia perävaunuja en ole vielä Suomessa nähnyt eli ne aukeavat kuin kukan terälehdet ja pienestä perävaunusta saadaan näin aidon näköinen anniskeluravintola!  Valkoiset Bitburger- vaunut näyttivät olevan enemmistönä pysäköidyissä vaunuissa. Vähitellen sain tietää, että kaupungissa valmistauduttiin perjantaina alkavaan  Altstadt -festivaaliin, jota oli vietetty kesäisin Trierissä jo kymmeniä vuosia.

Festivaali alkoi perjantai -iltapäivällä ja jo alkuillasta ydinkeskustan keskiaikaisilla kaduilla oli täysi hullunmylly menossa. Ihmisiä oli tuhansittain ja kaduilla  oli perjantai-iltana jopa vaikea liikkua ihmistungoksen vuoksi. Myyntikojuissa oli tarjolla perisaksalaiseen tapaan bratwursteja, valkoviiniä, paikallista olutta ja erikoisuutena valtavan isoista kymmenien litrojen kulhoista myytäviä hedelmäjuomia, joita oli terästettu vodkalla ja muilla terävillä juomilla. Musiikkia oli tarjolla peräti kahdeksalla eri lavalla. Tosin esiintyjät olivat kaikki minulle tuntemattomia suuruuksia.

Trier2018

Pääkonsertit pidettiin lauantaina Porta Nigran eteen rakennetulla esiintymislavalla, mutta valitettavasti nämäkin esiintyjät jäivät minulle tuntemattomaksi. Nettisivustoilla ei myöskään ollut lueteltu esiintyjiä mitä pidin suurena mokana. Lauantaina Porta Nigralla esiintyi kuitenkin artisteja, jotka todistivat että saksalainen rock ei ole menetetty tapaus, vaan voimme odottaa että lähivuosina myös joku saksalainen breikkaa maailmalla.

Sunnuntaina kaduilla alkoi jo olla väljempää eli ilmeisesti maanantain työpäivä hillitsi juhlijoita tässä vaiheessa. Kokonaisuutena festivaali sujui mielestäni perjantain kaootisen alun jälkeen mainiosti ja vaikka perjantaina kaduilla oli aivan liikaa ihmisiä, ei syntynyt mitään tappeluita eikä kukaan tallaantunut kuoliaaksi, kuten valitettavasti joillain ylibuukatuilla festivaaleilla on tapahtunut.

Harri Huhtanen 2018                

 

Nick Cave & The Bad Seeds Pori Jazz 19.7.2018 !

cave2018

Alun perin minun piti mennä Nick Caven keikalle Poriin, mutta sitten ilmeni että jo seuraavana päivänä Deep Purple esiintyy toisella puolen Suomea eli Haminassa! Purplen keikalla olin ollut jo marraskuussa 2017, mutta Caven keikalla en koskaan. Edessä oli tuskallinen päätös, koska molemmille keikoille en ehtisi. Lisäksi sekä Porissa että Haminassa kaikki hotellit olivat loppuunmyytyjä. Pelin ratkaisi Kotkassa asuva ystäväni, joka lupasi hankkia liput ja järjestää majoituksen. Siksi Cave jäi tänä vuonna väliin.  Mies on kuitenkin hyvässä iskussa ja nuorempi kuin Purplen miehet, joten uskon että tulee vielä tilaisuuksia kuulla Cavea Suomessa. Sitä paitsi Caven musiikki on sen tyylistä  että se ehkä pääsee paremmin oikeuksiinsa sisätiloissa. Tosin hyvin oli mies pärjännyt Porin valtavan suurella ulkoilma-areenallakin arvosteluista päätellen:

https://www.rumba.fi/live/surutyon-toisella-puolen-nick-cave-and-the-bad-seeds-soitti-huikean-keikan-pori-jazzissa/

Alla lueteltu kappaleet, jotka Porissa kuultiin. Italicsilla olen merkinnyt ne kappaleet, jotka Cave esitti yllärinä eli painetun settilistan ulkopuolelta.

Nick Cave, Pori Jazz 19.7.2018

01 Jesus Alone
02 Magneto
03 Do You Love Me?
04 From Her to Eternity
05 Loverman
06 Red Right Hand
07 Into My Arms
08 Girl in Amber
09 Tupelo
10 Jubilee Street
11 The Weeping Song
12 Stagger Lee
13 Push the Sky Away
14 Rings of Saturn

Harri Huhtanen 2018

Deep Purple Haminassa 20.7.2018! – osa 1

Onnistuin Haminassa saamaan tähän kuvaan kaikki nykyisen Purplen jäsenet!  Eli vasemmalta oikealle: Paice (rummut), Glover (basso), Gillan (laulu), Morse (kitara) ja Airey (kosketinsoittimet)  

IMG_7930

Deep Purple Haminan Bastionissa 20.7.18

Intro – Mars, the Bringer of War (Gustav Holst)

01  Highway Star
02  Pictures of Home
03  Bloodsucker
04  Strange Kind of Woman
05  Sometimes I Feel Like Screaming
06  Uncommon Man
07  Lazy
08  Time for Bedlam
09  Birds of Prey
10  Knocking at Your Back Door
11  Keyboard Solo (Sibelius)
12  Perfect Strangers
13  Space Truckin’
14  Smoke on the Water

Encore

15  Hush (Joe South cover)
16  Bass Solo
17  Black Night

IMG_7931

Photos by Harri Huhtanen 2018

Kirppis Center Länsikeskus, Turku

kirppiscenterlänsikeskus22  Kirppis Center Länsikeskus

Viilarinkatu 4,  20320 Turku
Puh. 02-5369500
Avoinna:  Ma – Pe 10-18 ja La-Su 10-16

Tarkastuspäivämäärä  Pe 4.5.2018

Turun Manhattanin Kirppis Centerin sisarliike sijaitsee Turun Länsikeskuksessa ja myös se on auki viikon jokaisena päivänä. Myyntistrategia on sama kuin Manhattanilla eli myyjät maksavat myyntipöydästä viikkovuokraa 30e ja myydyistä tuotteista paikan omistaja vähentää lisäksi 5% provision. Kokonaisuudessaan kauppatila on yli 1000 m2 ja myyntipöytiä on yhteensä 210. Väärinkäsitysten välttämäiseksi todettakoon, että levyosaston osuus tästä kaikesta on korkeintaan tuollaiset 10-20 m2.  Tämäkin on siis levyjen ”kylmämyyntipiste”, mutta tosin aika kodikkaasti sisustettu, sillä seinillä on julisteita ja monelaista muutakin rekvisiittaa tunnelmaa luomassa. Täälläkin CD:t ovat erittäin edullisia, hintahaarukka on 2-10e. Vinyylit maksavat selvästi enemmän. Maksusysteemi on sama kuin Manhattanilla eli valitut tuotteet viedään pääkassalle, joka laskuttaa ”tuotteet” tarrakoodien mukaan. Eli henkilöpalvelua ei ole ja siksi siitä taas huonot pisteet *. CD valikoimat ovat kiitettävän laajat, myös vinyylejä löytyy sadoittain. Kaikkiaan hyllyissä on useampi tuhat levyä. Tällä kertaa pelaan riskillä ja ostan ensi sijaisesti sellaisten artistien tuotantoa, joita minulla ei vielä ole. Ostan muutaman jopa aivan tuntemattoman esittäjän levyn. Myöhemmin paljastuu, että toinen näistä levyistä, A Girl Called Eddy, on varsinainen timantti!

Pisteytys:
Tuotevalikoima 1 (max 2)
Tuotteiden hinta‑laatusuhde 1 (max 2)
Tuotteiden asettelu ja liiketilan yleinen viihtyisyys / toimivuus 0.5 (max 1)
Henkilökunnan palveluasenne 0.25* (max 1)

Kokonaispisteet: 2,75 / 6.
Sanallinen arvio: Parannettava löytyy !   

Millä volyymilla rockmusiikkia pitää esittää ja kuunnella?

creamlive

1960-luvulla tietyt artistit alkoivat kasvattaa mainettaan ja erottua joukosta sillä että he konserteissaan lisäsivät äänentoiston volyymia kipurajoille. The Who, Led Zeppelin, The Cream ja Jimi Hendrix muun muassa tulivat tunnetuiksi keikoista, joiden jälkeen kuulijoiden korvat soivat vielä seuraavallakin viikolla.  1970- ja 1980-luvun heavybändit jatkoivat samalla ”lentokonehalli -linjalla”. Oli konsertteja, joissa 100db:n vaararaja ylittyi ja niinpä konsertin järjestäjät alkoivat myydä korvatulppia konserteissaan.

Miten tarpeellista tämä oli esittettävän musiikin kannalta?  Alussa bändit käyttivät tätä volyymitemppua häikäilemättömästi hyväkseen, koska kyseessä oli uusi asia ja uudet asiat aina kiinnostavat ihmisiä. 1970-luvulla asia ei enää ollut uusi ja siksi yleisö piti houkutella paikalle jollain muulla tavoin. Siirryttiin aikaan, jolloin esitettävän musiikin äänenvolyymin merkitys oli jossain muussa. Osa bändeistä ajatteli, että kovaa soittaminen lisäsi ”katu-uskottavuutta”. He ajattelivat, että musiikki ei ole coolia, jos sen esittää liian hiljaa ja lisäksi he olettivat että yleisö odottaa ja jopa vaatii sitä.

Minusta tarpeellinen äänenvolyymi määräytyy aika paljon muusikin genren perusteella. Heavy- tai progemusiikki kuulostaa yleensä paremmalta jos siinä riittävästi dynamiikkaa (eli että hiljaiset kohdat ovat todella hiljaisia ja voimakkaat kohdat tulevat riittävän kovalla volyymilla). Folk- ja countrymusiikki ei yleensä vaadi kovaa soittamista, vaan saattaa olla jopa toimivampaa hiljaa soitettuna.

Konsertissa kuitenkin liian hiljaa soitettu musiikki heikentää elämystä eli siihen kannattaa varautua että konsertissa äänenvolyymi ylittää yleensä 60Db ja jos ei ylitä niin on vaara että keikka latistuu (varsinkin jos kyseessä on iso hallikeikka).

Miten sitten on muusikkojen ja kuulijoiden kuulon laita kun soitetaan kovaa? Juttelin kerran erään rockmuusikon kanssa ja hän totesi, että se on asiakkaan ongelma. Tällä hän viittasi siihen että kun 1960-luvulla kaiuttimet olivat yleensä soittajien takana, niin siihen aikaan he tietenkin saivat kaikista kovimman äänivyöryn päälleen (ja siksi aika monet 1960-luvun starat ovat nykyään enemmän tai vähemmän kuuroja). Nykyään kaiuttimet ovat katossa tai lavan edessä, jolloin itse lavalla äänenvolyymi on paljon pienempi kuin katsomon puolella.

Harri Huhtanen 2018

 

 

WIGWAM täyttää 50 vuotta! -osa 3

Tästä kaikki alkoi lähes 50 vuotta sitten!  Kuvassa Wigwamin alkuperäinen kokoonpano. Bändin jäsenet lueteltuna vasemmalta oikealle:  Mats Huldén (basso), Ronnie Österberg (rummut), Jim Pembroke (laulu ja kosketinsoittimet), Vladimir ”Nikke” Nikamo (kitara), Jukka Gustavson (kosketinsoittimet). Ronnie Österberg menehtyi traagisesti vuonna 1980, lisäksi Hulden ja Nikamo jäivät alkuvaiheen jälkeen bändistä pois. Ainoastaan Pembroke ja Gustavson bändin alkuperäisjäsenistä ovat mukana 2018 kiertueella. Todettakoon kuitenkin että  kaupallisesti parhaiten menestyneen eli 1970-luvun puolivälin Wigwamin eräänlainen johtohahmo, kitaristi  Pekka Rechardt (”Rekku”) on myös mukana 2018 kiertueella eli bändin kuuluisimman albumin, Nuclear Nightclubin biisejä tullaan myös (hyvin todennäköisesti) kuulemaan syksyn 2018 konserteissa.

wigwam1969

Helsingin legendaarisen Kulttuuritalon keikka myytiin loppun ja siksi sinne on nyt buukattu lisäkonsertti:

https://www.lippu.fi/wigwam-lippuja.html?affiliate=ADV&doc=artistPages/tickets&fun=artist&action=tickets&erid=2223723&kuid=450513

Kiertueen aloituskeikka on Porvoossa ja jostain minulle tuntemattomasta syystä tuota keikkaa Lippu.fi ei vieläkään listaa. Soitin kuitenkin Porvooseen ja varmistin että myös tämä keikka on aito Wigwam -keikka eli näillä näkymin Wigwamin vuoden 2018 kiertue starttaa siis Porvoosta (21.9.) ja sen jälkeen on kaksi Helsingin keikkaa (26.9. ja 28.9.), joista siis tuo jälkimmäinen on nyt loppuunmyyty. Tampereella bändi esiintyy heti kulttiksen jälkimmäisen keikan perään (29.9.) ja sitten viikkoa myöhemmin Turussa (6.10.). Jotenkin minulla on sellainen tuntuma että näiden viiden keikan lisäksi sovitaan vielä lisäkeikkoja. Tuskin kuitenkaan Turkuun, jossa lipunmyynti ei ole ollut yhtä vauhdikasta kuin Helsingissä.

Muistakaa myös erinomaisen SVART Records -firman Wigwam ja Pembroke-levyjen mainio uusintajulkaisusarja, joka käynnistyi tänä vuonna. Näistä julkaisuista tarkempia tietoja täällä:

https://mailchi.mp/svartrecords/svart-records-julkaisee-mittavan-mrn-wigwamia-50-vuotisjuhlan-kunniaksi

Harri Huhtanen 2018

GENTLE GIANT !

Vaikka Gentle Giant teki huomattavan määrän keikkoja USA:ssa 1970-luvulla, on bändin keikoista yllättävän vähän kuvia netissä…    

gentle_giant_live

Usein puhutaan 60- tai 70-luvun bändeistä ikään kuin ne eivät olisi tehneet mitään mainitun vuosikymmenen jälkeen. Yleensä näissä viitataan siihen mille vuosikymmenelle bändin  suurin suosio on osunut.  Tällainen lokeroiminen on bändin kannalta ikävää, varsinkin jos ura on jatkunut mainitun vuosikymmenen jälkeenkin.  Gentle Giantin kohdalla on kuitenkin oikeutettua kirjoittaa että kyseessä on 70-luvun bändi, koska yhtye teki ensimmäisen levynsä 1970 ja viimeisimmän 1980. Sen jälkeen bändi ei ole julkaissut ainuttakaan uutta studiolevyä eikä ole lähtenyt reunion -kiertueella, vaikka kysyntää kyllä olisi.  Yllättävää tämä on siinäkin mielessä, että kukaan alkuperäisen bändin jäsenistä ei ole kuollut eli Gentle Giant voisi esiintyä alkuperäisessä kokoonpanossaan.  Yhtyeen johtohahmo Derek Shulman (s. 1947) on kerta toisensa jälkeen torpannut reunionin ja samoilla linjoilla ovat ilmeisesti olleet muutkin yhtyeen jäsenet.  Tämä on harvinaista, sillä aikanaan bändi kiersi paljon USA:ssa ja siellä on edelleen bändin faneja ja rahakas kiertue olisi enemmän kuin mahdollinen. Maine ei ole hiipunut vaikka bändin studiolevyjen tuotanto on loppunut. Netistä löytyy yli 30 erilaista livelevyä ja saman verran kokoelmia! En tiedä miten monet näistä ovat “laillisia” julkaisuja, mutta netissä ne ovat nähtväillä ja ostettavissa. Vuosi vuodelta Gentle Giant katalogi siis paisuu, vaikka bändi ei tee mitään!  Tämä on eräänlainen todiste siitä että ne 11 virallista studiolevyä ja 1 livelevy, jotka he ehtivät tehdä 10 vuoden aikana kestävät hyvin aikaa. Perustajajäsenet ovat jo eläkeiässä ja aikaisempien haastattelujen perusteella eivät aio koskaan tehdä reunionia.  Siitä huolimatta Gentle Giantin musiikkillinen perintö on mittava sillä he ehtivät studiolevyjen lisäksi tehdä suuren määrän keikkoja, joista vuosittain julkaistaan uusia live-levyjä.  Gentle Giant ei siis  ole unohdettu eikä heidän tarunsa ole lopussa, vaan heidän musiikkinsa elää vahvana edelleen vuonna 2018 ja varmaan vuosikymmeniä sen jälkeenkin kun tämän olen kirjoittanut. Gentle Giant on lajissaan ainutlaatuinen bändi ja siksi mielenkiinto heihin säilyy, vaikka bändi on lopettanut toimintansa jo 38 vuotta sitten!

Harri Huhtanen 2018               

Rogers Watersin Suomen konsertti 21.elokuuta 2018

waters2018

Watersin neljäs Suomen konsertti (21.8.18) on jo kuukausia ollut loppuunmyyty. Ylihintaisia lippuja tosin saa edelleen erilaisten välityspalveluiden kautta, mutta noita alle 100 euron lippuja ei käytännössä enää saa mistään.  Itsekin jouduin maksamaan ylihintaa lipusta päästäkseni himoitulle ykkösriville. Hienoa Watersille että hän on niin suosittu, mutta ikävä piirre tässä on se, että nykyisin tavallisella fanilla ei ole käytännössä mitään mahdollisuutta saada hyviä normaalihintaisia lippuja, koska ne ”kiintiöidään” jo ennen yleisen lipunmyynnin alkua. Laitan tähän nyt kuitenkin virallisen lipunmyynnin linkin, mutta samalla joudun toteamaan että kun tänään katsoin oli siellä myös ylihintaiset VIP-paketit myyty loppuun eli niille Matti Myöhäisille, jotka vielä aikovat hankkia lipun Watersin keikalle suosittelen käyttämään Huutonettiä, koska sinne silloin tällöin tippuu ”peruutuslippuja”.

https://www.livenation.fi/show/1026748/roger-waters-us-them/helsinki/2018-08-21/fi

Harri Huhtanen 2018

Trier – Luxembourg 20.-28.6.2018 (osa 4)

Trierin kaupunginmuseon viereen pystytetty yli 2 tonnia painava pronssipatsas hankittiin kiinalaisten rahoilla ja kiinalaiset olivat myös puhujina patsaan paljastustilaisuudessa toukokuussa 2018. 

Marxstatue

Trier & Karl Marx
Kuka muistaa vielä sellaista kaveria kuin Karl Marx? TV:n tietokilpailuissa on usein historia-aiheisia kysymyksiä urheilu- ja viihdekysymysten joukossa ja niistä olen huomannut, etteivät nämä historian suurmiehet enää ole kovin tuttuja suurelle yleisölle. Siksi sanottakoon nyt perusasian selventämiseksi, että Karl Marx on se filosofi, jonka nimeen vielä 50 vuotta sitten yli miljardi ihmistä vannoi ”uskollisuutta”. Monet pitävät edelleen Marxia kommunismin isänä ja vaikea väittää etteikö hän sitä olisi koska meni parhaan ryyppykaverinsa Engelsin kanssa julkaisemaan 1860-luvulla Kommunistisen Manifestin, jonka pohjalta sitten Neuvostoliitto, Kiina ja monet pienemmät maat alkoivat kehittää järjestelmiään 1900-luvulla. Miten tämä asia liittyy Trieriin, Saksan vanhimpaan kaupunkiin?  No siten että Marx syntyi ja vietti lapsuutensa ja osan nuoruuttaan Trierissä. Rehellisesti voin sanoa, etten tiennyt tätä Trierin matkaa valmistellessani. Matkustin kaupunkiin roomalaisajan nähtävyyksien vuoksi ja sitten hotellin ovella törmäsinkin Marxiin!  Kaupungissa vietettiin parhaillaan filosofin 200-vuotissyntymäpäiviä!  Marx -julisteita oli kaikkialla, onhan Marx todellisuudessa Trierin ”oma” poika, tunnetumpi kuin Konstantinus Suuri! Hotellin aulassa oli jopa Marx-lehti, jossa oli yli 20 sivun luettelo kaikista niistä Marx -tapahtumista, jotka siellä järjestetään huhtikuusta joulukuuhun 2018!  Kymmeniä luentotilaisuuksia, lähes päivittäisiä opastettuja kierroksia, erikoisnäyttelyitä kaupungin museoissa jne.  Hotellilta kun lähti oli korttelin päässä kauppa, joka myi pelkästään erikokoisia Marx -patsaita!  Kaupungin suurimmassa kirjakaupassa puolestaan oli kokonainen osasto Marx-aiheisia kirjoja, varmaan yli 30 eri nimikettä.

Todellisuudessa Marx ei Trierin aikanaan tehnyt mitään mistä hän myöhemmin tuli kuuluisaksi, sillä hän lähti Trieristä maailmalle jo 17-vuotiaana eikä koskaan palannut. Suurimman osan elinajastaan Marx asui Lontoossa, koska Englanti oli ainoa maa joka lopulta enää otti hänet vastaan. Kommunistiset aatteet 1800-luvun aristokraattisessa Euroopassa olivat rikollisia ja jopa suvaitsevaisesta Ranskasta Marx sai karkoitusmääräyksen. Niinpä Lonoto ei ollut hänen oma valintansa, vaan pakon sanelema. Marxin teot ja oppi olivat hyvin ristiriitaiset. Samalla kun hän ajoi ihmisten tasa-arvoa ja tuomitsi kapitalismin, pelasi hän itse pörssissä ja meni naimisiin varakkaan aatelissuvun tyttären kanssa. Koska Marx kirjoitti teoksia, joita oli vaikea myydä ja koska hänellä ei ollut muita tuloja, vietti perhe suurimman osan elämästään köyhyydessä. Ilman parasta ystäväänsä, tehtailijasuvun rikasta poikaa, Engelsiä, Marx olisi kuollut jo paljon aikaisemmin ja paljon köyhempänä.

Marxin Trierin lapsuudenkodit ovat onneksi säästyneet. Molemmat taloista on alun perin rakennettu 1700-luvulla. Marx syntymäkoti, osoitteessa Bruckenstrasse 10, on nykyään museona. Talo on hienosti kunnostettu, mutta näyttely kokonaisuudessaan on varsin vaatimaton ja huoneet tyhjiä eli sinne ei ole hankittu aikakauden huonekaluja ja siten koko näyttelystä jäi aika kylmänkalsea fiilis. Marxin vanhemmat olivat talossa vain vuokralla ja muuttivatkin sieltä pois jo runsaan vuoden kuluttua eli syntymäkoti lienee jäänyt Marxille varsin vieraaksi. Sen sijaan Porta Nigra  lienee tullut Marxille varsin tutuksi, koska joka kerta kun hän on lähtenyt kouluun heidän Simeonstrassen kodistaan on hän nähnyt tuon mahtavan roomalaisajan monumentin, joka on sijainnut vain kivenheiton matkan päässä nuoren Marxin kotitalosta.

Marxin nuoruudenkoti on tässä Porta Nigran tasanteelta otetussa kuvassa  kolmas talo vasemmalta.

marxsimeonstrasse

Nykyään Marxin lapsuudenkodin ensimmäisessä kerroksessa on Euroshop, jossa kaikki tavarat maksavat vain 1e kappaleelta!  Kommunismi on siis toteutunut lopultakin kapitalistisessa Saksassa! Historian ironiaako?  Marxista muistuttaa vain huomaamaton, tummunut laatta talon seinässä. Laatassa lukee: ”In diesem hause wohnte von 1819 bis 1835 Karl Marx Geb. am 5.Mai 1818 in Trier”.

 Harri Huhtanen 2018                

TOP 10 Touko-Heinäkuu 2012

Alla Touko-kesä- heinäkuun 2012 TOP10 albumilistani:

ALBUMILISTA 53-55
01. ( – ) WISHBONE ASH: Argus (LP) (1972) (RE from 04/11) (8kk+3kk)

02. (02) ELO: A New World Record (CD) (1976, 2011) (4kk)
03. ( – ) PETER GABRIEL: So (LP) (1986) (RE from 07/09) (2+3kk)
04. ( – ) ROLLING STONES: Beggars Banquet (LP) (1968) (UUSI)
05. ( – ) ROLLING STONES: It’s Only Rock’n’ Roll (LP) (1974) (UUSI)
06. (05) ZOMBIES: Odessey & Oracle, The 40th Anniversary concert (2CD) (2008) (4kk)
07. (07) ZOMBIES: The Decca Stereo Anthology (2CD) (1964-66, 2002) (4kk)
08. (09) LEONARD COHEN: Old Ideas (CD) (2012) (5kk)
09. (10) ZOMBIES: Breathe Out, Breathe In (CD) (2011) (4kk)
10. ( – ) DONNA SUMMER: Four Seasons Of Love (LP) (1976) (UUSI)

wishboneargusback

Wishbone Ashin ARGUS on levy jota kuuntelen joka ikinen vuosi. Se näköjään nousee uudestaan ja uudestaan listoilleni, koska aina kun kuuntelen sitä kuulostaa se yhtä hyvältä ellei jopa paremmalta kuin edellisenä vuonna. Siitä tunnistaa todellisen klassikon. Argus kestää aikaa hyvin. Kuka muistaa enää 1970-luvun bändiä nimeltä Wishbone Ash? Entä levyä nimeltä Argus? Minä muistan ja muistutan samalla muita. Tässäpä levy, joka kannattaa ehdottomasti tsekata, jos on vähäisimmässäkään määrin kiinnostunut 1970-luvun melodisesta progesta / rockista.

Harri Huhtanen 2012