24 Goofin’ Records
Hämeentie 46, 00500 Helsinki Puh. 09-7733113
info@goofinrecords.com http://www.goofinrecords.fi
https://www.facebook.com/pg/goofinrecords/about/?ref=page_internal
Avoinna: Ma – Pe 11-18, La 10-15
Tarkastuspäivämäärä Pe 20.4.2018
Olin kyllä nähnyt vuodesta 1984 lähtien toimineen Goofin’ Recordsin mainoksia aikaisemminkin, mutta niistä oli jotenkin syntynyt sellainen vaikutelma, että liike on spesialisoitunut lähinnä rockabilly-levyihin ja siksi en ollut aikaisempina vuosina liikkeessä vieraillut. Nyt kun kiertelin Kalliossa ja olin päättänyt tsekata Fennica Recordsin sen uudessa lokaatiossa niin kadun toisella puolella sijaitseva Goofin’ Records mahtui hyvin mukaan päivän kierrokseen. Onneksi oli näin, sillä en ollut ymmärtänyt miten merkittävästä liikkeestä on kysymys! Vinyylin ystävä tajuaa tulleensa johonkin hyvin erityiseen paikkaan jo liikkeeseen sisään astuessaan, sillä koko suuri liiketila (arvioni mukaan yli 60m2) on täynnä vinyylilevyhyllyjä! Nopean silmämääräisen arvion mukaan levyjä on liikkeessä yli 10 000 kpl! Ja miten hienot valikoimat siellä onkaan kaikkien genrejen ja kaikkien aikakausien levyjä! Äkkisilmäyksellä vaikutelmaksi jää että country-levyjä saattaa olla jopa enemmän kuin tuota rockabillyä. Mutta minua kiinnostaakin rock ja kun kysyn siitä myyjältä näyttää hän oitis useita hyllyjä, joissa on toinen toistaan harvinaisempia 1960-luvun rocklevyjä alkuperäispainoksina ja vielä kohtuuhintaisina! Kulutan liikkeessä reilusti yli tunnin aikaa, koska valikoimat ovat todella mielenkiintoiset ja kun sitten kysyn 1970- ja 1980-luvun vinyylejä löytyy niitäkin monta sataa liikkeen toisesta päästä ja yllätys, yllätys…niissäkin hyllyissä on hienoja, harvinaisia ensipainoksia. Ostoskassini paisuu nopeaan tahtiin. Ladon myyntitiskille (suurin osa alkuperäispainoksina) Canned Heatia, Beach Boysia, Chuck Berryä, Pretty Thingsiä, Alex Harveytä, Sinfieldiä, Kevin Coynea ja Lulun 2CD:n, jossa mainostetaan olevan kaikki hänen alkuaikojen levytyksensä! Kasa on sen verran iso että on syytä tehdä myyjälle pari testiä: ensinnäkin kuntoalennustesti sekä paljousalennustesti. Huomautan parin levyn naarmuista ja pyydän alennusta sillä perusteella. Myyjä pyytää minua kuuntelemaan levyjä ja tarkistamaan siten ovatko naarmut merkityksellisiä. Liikkeessä on vanha vinyylisoitin, jolla pääsen heti testaamaan levyt ja kyllä, pintanaarmuja ovat eli eivät rätise tai jumita neulaa. Sitten tulee paljousalennuksen vuoro. Senkin myyjä läpisee hienosti. Sanoo vielä että jos missä tahansa ostamassani levyssä on jotain vikaa niin voin tuoda sen takaisin. Tähän totean olevani Turusta ja ettei palauttaminen siksi ole ihan yksinkertaista. Myöhemmin kotikuuntelussa huomaan, ettei ole tarvetta pohtia palautuksia. Vaikka osa levyistä on reilusti yli 50 vuotta vanhoja soivat ne uskomattoman hyvin ja ovat paljon paremmassa kunnossa kuin monet muut käytetyt vinyylit joita olen muista liikkeistä viimeisen parin vuoden aikana ostanut. Goofin’ Records on hieno yllätys! En etukäteen odottanut liikkeeltä paljonkaan, mutta sain sitäkin enemmän: hyvä asiakaspalvelu, hieno atmosfääri liikkeessä, maltillinen hinnoittelu, erittäin laajat ja laadukkaat levyvalikoimat!
Pisteytys:
Tuotevalikoima 1,5 (max 2)
Tuotteiden hinta‑laatusuhde 1,5 (max 2)
Tuotteiden asettelu ja liiketilan yleinen viihtyisyys / toimivuus 1 (max 1)
Henkilökunnan palveluasenne 1 (max 1)
Mitä siis nykyään on luxembourgilaisuus? Ensimmäisenä – ja varsinkin kun vertaan siihen miltä kaupunki näytti vuonna 1989 – sanoisin että se on yhä suurempaa bisneshenkisyyttä. Keskustan ilme on 30 vuodessa muuttunut valtavasti kun joka puolelle vanhan kaupungin kylkeen rakennetaan toinen toistaan korkeampia pankkikonttoreita. Erityisen paljon pankkitoimintaa Luxembourgiin on siirtynyt ja on edelleen siirtymässä Lontoosta, jossa pankkimaailma pelkää brexitin tuhoisia seurauksia liiketoiminnalleen. Lisäksi yhä suuremmat joukot EU virkamiehistä työskentelee ja asuu Luxembourgissa. Kaikki tämä on johtanut siihen että hotellihuoneiden hinnat ovat nousseet valtavasti ja muutoinkin Luxembourgissa kaikki on paljon kallimpaa kuin lähellä sijaitsevassa Trierissä. Mutta luxembourgilaiset tuntuvat olevan ylpeitä tästä kaikesta. Heidän maansa menestyy ja pienestä koostaan huolimatta on kirjaimellisesti Euroopan “sydämessä”, koska niin monet EU:n virastot ja niin monet isot pankit ovat päättäneet asettua Luxembourgiin. Kaiken tämän nopean muutoksen ja bisnes -hurlumhein keskellä luxembourgilaisten ikivanha motto on edelleen: “Mir wëlle bleiwe wat mir sinn”. Vapaasti suomennettuna tämä tarkoittaa: “haluamme pysyä sellaisina kuin olemme”. 
