Pink Floydin 1973 julkaisema The Dark Side Of The Moon (1973) on yksi kaikkien aikojen hienoimpia rocklevyjä. Vaikka koko bändi vaikutti siihen että levystä tuli täydellinen, ajaton klassikko, ei sovi unohtaa että albumin teema ja valtaosa sanoituksista on Watersin kynästä lähtöisin. Siinä mielessä on täysin sopivaa ja jopa toivottavaa että Waters esittää myös TDSOTM:n kappaleita keikoillaan. Ja Helsingissä niitä kuultiinkin paljon!  Albumin kymmenestä kappaleesta Waters ja bändi esittivät peräti kahdeksan eli melkein koko albumi esitettiin konsertissa! Ja upealta nämä klassikot totisesti kuulostivat!  Erityinen kiitos pitää nyt antaa uusille taustalaulajille Jess Wolfelle ja Holly Laessigille, joiden laulu oli aivan taivaallista! Siitä jäi sellainen tunne, että tätä pitäisi kuulla lisää. Konsertin jälkeenkin päässäni soivat majesteettiset ja ajattomat Speak To Me, Breathe,  Time, The Great Gig In The Sky, Money, Us And Them, Brain Damage ja Eclipse! Uskomattoman hienoa musiikkia, jonka kruunasivat erittäin hienot taustafilmit!

Lisäinfoa TDSOTM:stä täällä:

https://winterlude.fi/category/pink-floydin-levyt/page/1/

text and photo by      Harri Huhtanen 2018

Vaikka viime vuosina on syntynyt vaikutelma siitä ,että Waters on jatkuvasti tien päällä, on vaikutelma väärä, sillä ahkera keikkailija Waters on ollut vasta vuodesta 2006 lähtien. Waters lähti Pink Floydista soolouralle vuonna 1985, teki vuosina 1984-2005 vain neljä sooloalbumia, joista mikään ei menestynyt yhtä hyvin kuin Pink Floydin levyt. Eniten Watersia sapetti hänen edelleen parhaan soololevynsä Amused To Death (1992) oletettua huonompi menestys. Mikäli levyn etiketissä olisi lukenut PINK FLOYD olisi levyä varmaankin myyty miljoonia kappaleita, sillä se veti vertoja Pink Floydin parhaille töille. Ennen AMTD:n julkaisua Waters oli sooloartistina ollut vain kahdesti kiertueella (1985 ja 1987) ja nämä molemmat kiertueet olivat hänen nykyisiin mega-kiertueisiinsa verrattuina varsin pienimuotoisia. Koska AMTD ei myynyt niin hyvin kuin Waters oletti ja odotti, päätti hän lopettaa keikkailun. Kun häntä 1990-luvulla haastateltiin ja kyseltiin syytä tähän, antoi hän yleensä sarkastisia vastauksia tyyliin: “on kivempi rämpyttää kitaraa kotona” tai “lähden kiertueelle vain yhdestä syystä: jos rahat loppuvat”. Kiertuetauko kesti peräti 12 vuotta! Lopulta 1999 Waters päätti kokeilla siipiensä kantavuutta pitkän kiertuetauon jälkeen. Lyhyt Amerikan kesäkiertue 1999 oli menestyksellinen ja niinpä hän uusi sen 2000 ja kun tämäkin kiertue onnistui, päätti Waters lopulta 2002 lähteä laajemmalle maailmankiertueelle. Tähän kolmivuotisen (1999-2002) kiertuejatkumon nimeksi tuli In The Flesh ja tällä kiertueella Waters nähtiin myös ensimmäistä kertaa Suomessa (Hartwall areena , Helsinki 31.5.2002). Watersin “nälkä” kasvoi syödessä ja vuosina 2006-2008 hän oli uudestaan maailmankiertueella, jonka nimeksi tuli The Dark Side of the Moon Live. Valitettavasti tämä hieno kiertue ei rantautunut koskaan Suomeen. Ja sitten seurasi Watersin live-uran huippu: vuosien 2010-2013 The Wall Live -kiertue, joka teki monia ennätyksiä: keikkoja oli yli 200 ja maksaneita katsojia yli 4 miljoonaa ja konserttien kokonaistuotto oli lähes 500 miljoonaa dollaria! Tämä show nähtiin Suomessakin kahdesti (Helsinki 27.-28.4.2011). Tällä hetkellä Waters on siis soolouransa neljännellä maailmankiertueella Us + Them Tour, joka alkoi keväällä 2017 ja jonka on tarkoitus jatkua ainakin 2018 vuoden loppuun. Mikäli kiertue ei sen jälkeen jatku, jää se luvuiltaan pienemmäksi kuin ennätyksellinen The Wall Live -kiertue. Tosin samaan hengenvetoon on todettava, ettei Pink Floydin ja Watersin vetovoima yleisön suhteen ole yhtään vähentynyt, sillä nykyisenkin kiertueen keikkalipuista on maailmanlaajuisesti myyty yli 95% ja edelleen esiintymisareenat ovat 10 000 – 50 000 halleja tai stadioneja.  Helsingin konsertin perusteella Waters ei ole jäämässä “eläkkeelle” ja se on hyvä, sillä erityisesti uuden Is This The Life We Really Want (2017) -albumin parhaat kappaleet toimivat hienosti livenä ja todistivat sen puolesta ettei Waters ole vielä viimeistä sanaansa sanonut.

Text and photo by

Harri Huhtanen 2018                          

Palasin Helsingistä! Konsertti oli upea, toistaiseksi Watersin paras Suomen konsertti. Myös edelliset konsertit vuosina 2002 ja 20011 (kaksi konserttia) olivat hyviä, mutta kyllä tiistainen ”tykitys” päihitti ne. Uusi bändi on hieno, uudet taustalaulajat ovat fantastisia!  Visuaalisesti ja musiikillisesti konsertti oli täyden kympin suoritus! Myös setti oli hieno läpileikkaus Watersin tunnetuimmasta tuotannosta.  Waters oli fokuksessa ja tunteella mukana koko ajan. Kontakti yleisöön oli parempi kuin aikaisemmilla keikoilla. Hartwall Areena oli ihan täynnä. Vaikeuksien jälkeen olin lopulta saanut kaverini avulla ykkösrivin paikan. Niinpä käytin tilaisuutta hyväkseni ja otin noin 150 valokuvaa, joista karsinnan jälkeen minulla on nyt 120 kuvaa, jotka ehkä ovat julkaisukelpoisia. Tämä keikka oli minulle kyllä vuoden musiikillinen kohokohta: musiikin ja visuaalisuuden täydellinen liitto ja kaiken kruunasi sydämellinen ja aikaisempaa avoimempi Waters, joka konsertin lopussa siirsi kätensä rinnalleen, sydämen kohdalle, oli hetken hiljaa ja sanoi sitten jotain tähän tapaan: ”This means a lot to me, really” . Hän oli otettu siitä, miten voimakkaasti yleisö oli mukana.

text and photo            Harri Huhtanen 2018