
Myös vuosi 1969 oli hyvä vuosi Pink Floydille. Bändi sävelsi useita uusia hienoja kappaleita ja jatkoi live-kokeilujaan. Huhtikuussa he esittivät Lontoon Royal Festival Hallissa uudenlaisen konsertin joka koostui kahdesta erillisestä musiikillisesta sarjateoksesta (Suites). Teosten nimet olivat The Man sekä The Journey. Lisäksi bändi esitteli tässä konsertissa uuden äänentoistojärjestelmänsä (Azimuth Co-Ordinator), jonka ansiosta yleisö oli konkreettisesti bändin soittaman musiikin ja erikoisten tehosteäänien ympäröimä konserttisalissa. Laitteen bändille oli kehittänyt EMI:n Abbey Road studioiden ääni-insinööri Bernard Speight. Nykyään laite on nähtävillä Lontoon Victoria & Albert museossa.
1960-luvulla, aikana jolloin tietokoneet ja tietokonepelit suuren yleisön tai edes rockmuusikkojen käytössä olivat utopiaa, oli Pink Floydin kosketinsoittaja Richard Wright todellinen ”Hi-Tec” -mies ohjaillessaan huhtikuussa 1969 Festival Hallissa Azimuth Co-Ordinatorin kahdella joystickillä ääniä kuuteen kaiuttimeen, jotka oli sijoitettu eri puolille salia. Äänen panorointi ja quadrofoninen käsittely tuottivat melkoisen elämäyksen yleisölle, joka ei ollut koskaan aikaisemmin kokenut vastaavaa!
Harri Huhtanen 2018

Äänite 4½/5. Hieman yllättäen Manchesterin äänite ei ole kiertueen paras, vaikka onkin CBS -levy-yhtiön tekemä ja vaikka tämä on nimenomaa niitä harvoja 1966 kiertueen äänitteistä, jotka on julkaistu aikaisemmin. Manchesterin konserttihan julkaistiin jo Bootleg Series vol. 4 :lla vuonna 1998. Akustisen osuuden äänite on kieltämättä erittäin korkeatasoinen eli sille annan pisteitä 5/5. Soittimet toistuvat luonnollisesti ja ovat äänitteellä hyvin balanssissa. Valitettavasti konsertin sähköinen osuus ei ole tallentunut yhtä korkeatasoisena. Alussa kokonaissoundi puuroutuu jonkin verran ja salikaikua on hieman liian paljon. Joissain sähköisen osuuden kappaleissa on myös selvää digitaalista kireyttä.
kosketinsoittimet toistuvat hienosti. Leopardissa on yleisön möykästä huolimatta tiukka soundi. Ballardin loppupuolella (ajassa 07:19) yleisöstä kuullaan myöhemmin legendaariseksi muodostunut ”Judas!” -huuto, joka saa Dylanin polttamaan päreensä, sillä hän tiuskaisee takaisin (ajassa 07:36) ”I don’t believe you!… you’re a liar!”, jonka jälkeen Dylan ja bändi aloittavat agressiivisen version Rolling Stonesta, jolla arvostelivat ja buuaajat jälleen hiljennetään. Hieno konsertti ja erinomainen äänite, mutta nyt kun kuunneltavissa ovat kaikki kiertueen nauhoitukset, pitää todeta ettei Manchester ehkä sittenkään ole kiertueen paras konsertti, vaikka on kieltämättä kiertueen kuuluisin juuri tuon Juudas-episodin vuoksi.



TNET:in lähtölaukaus koettiin siis 7.kesäkuuta 1988 Concordissa, Kaliforniassa. Alla konsertin settilista:

Vuonna 1988 Dylan päätti palata pienimuotoisempiin esityksiin. Hän kokosi ympärilleen pienen, mutta rokkaavan säestysryhmän, johon kuuluivat Georg Edward Smith (kitara), Kenny Aaronson (basso)