Neil Young: Peace Trail 2016

peacetrail1960-luvulla monet artistit tekivät kaksi UUTTA albumia vuodessa. Se oli silloin yleinen käytäntö. Nykyään levy-yhtiöt suosivat harvennettua julkaisutahtia ja vaikuttaa, että kuuluisat artistit ovat samoilla linjoilla levy-yhtiöiden kanssa. Intohimosta ja kiireellä ei enää pusketa jatkuvasti uusia levyjä markkinoille, koska sitä pidetään huonona bisnes -strategiana. Mutta Neil Young selvästikin kulkee tässä asiassa vastavirtaan, koska erityisesti viime vuosina hän on julkaissut uusia levyjä tahtia kaksi levyä vuodessa. Ja aivan viime metreillä niin kävi nytkin, sillä joulukuun alussa 2016 Young mi0004162646julkaisi toisen uuden levynsä tänä vuonna!

PEACE TRAIL -niminen uutuusalbumi  on jo 37. studiolevy, jonka Young on julkaissut pitkällä ja vaiherikkaalla urallaan. Levyn tuotannosta vastaa Youngin kanssa  John Hanlon.  Äänitykset on tehty Rick Rubin’s Shangri-La Studioilla.  Peace Trail on akustinen albumi, jonka Young on äänittänyt aikoinaan Dylanin kanssa soittaneen veteraanirumpali Jim Keltnerin  ja basisti Paul Bushnellin kanssa.

Levyn sisältö:  Peace Trail / Can’t Stop Workin /  Indian Givers /  Show Me /  Texas Rangers  /  Terrorist Suicide Hang Gliders /  John Oaks /  My Pledge /  Glass Accident /  My New Robot  

20161230hh

Chuck Berry, 90 vuotta – julkaisee uuden albumin 2017!

4368560Neil Young aikanaan lauloi: ”rock’n’roll will never die!” Chuck Berry on tietääkseni vanhin kuuluisista, edelleen elossa olevista, alkuperäisistä  rockartisteista. Hän nousi suosioon jo 1950-luvulla, mutta keikkailee edelleen harvakseltaan. Viimeksi Chuck on tietääkseni esiintynyt vuonna 2014. Siksi monille tulikin suurena yllätyksenä kun Berry paljasti lokakuussa 2016, täyttäessään kunnioitettavat 90 vuotta, että häneltä ilmestyy uutta materiaalia sisältävä albumi vuonna 2017!  Jos tästä tulee totta, on kyseessä Chuckin ensimmäinen uusi  studioalbumi 38 vuoteen!  Alla linkki uutiseen:

Chuck Berry Announces First Album In 38 Years On 90th Birthday

20161229hh

TOP 10 Joulukuu 2016

ALBUMILISTA 108

eno-another-green-world-1975-cover-art

  1. (03)  ENO: Another Green World (LP) (1975) (RE from 09/09) (2+ 2kk)
  2. (05)  PINK FLOYD: The Early Years 1965-1972 (10CD, 9 DVD, 8 BD) (2016) (2kk)
  3. (06) BOB DYLAN: The 1966 Live Recordings (36 CD) (2016) (2kk)
  4. ( – )  KATE BUSH: Before The Dawn (3CD) (2016) (UUSI)
  5. (08)  KENT: Isola (CD) (1997) (2kk)
  6. (07)  DAVID BOWIE: The Man Who Sold The World (CD) (1970, 2015) (3kk)
  7. ( –  )  TEN YEARS AFTER: Ten Years After (LP) (1967) (UUSI)
  8. ( – )   IRON MAIDEN: Somewhere In Time (LP) (1986) (UUSI)
  9. (09)   EPPU NORMAALI: Kahdeksas Ihme (LP) (1985) (2kk)
  10. ( – )   HAIKARA: Haikara (LP, reissue) (1972,2015) (UUSI)

Neil Young: On The Beach 1974

on-the-beach1686_4e4ed382a4649

Päivitys 11.3.2021. Neil Youngin ARCHIVES VOL II -boksin (2020) myötä tämä hieno levy on tullut taas ajankohtaiseksi. Vaikka valtaosa boksilla julkaistuista kappaleista on joko vaihtoehtoisia versioita aikaisemmin julkaistuista kappaleita tai kokonaan julkaisemattomia kappaleita, niin jostain syystä Neil on päättänyt ottaa mukaan tälle boksille monta jo julkaistua On The Beach -albumin kappaletta. Miten tämä tulisi tulkita?  Itse ajattelen että Neil on tällä vedolla halunnut uudestaan nostaa esille On The Beachia joka kieltämättä on monella tapaa hieno levy. 

ON  THE BEACH (1974) on minimalistista, meditatiivista ja intiimiä musiikkia. Pahimmillaan ja parhaimmillaan kappaleet kuulostavat siltä kuin ne olisi äänitetty kotona, takan ääressä. Tällä en viittaa äänentoistoon, joka on sinänsä moitteetonta, vaan tunnelmaan, joka on useimmissa levyn kappaleista harras ja intiimi. Youngin teemat tällä levyllä edustavat sopivasti raskasta sarjaa: maineen kirous ja ihanuus, kuolema, ajan armottomuus. Tällä levyllä ei ole ainuttakaan Like A Hurrican kaltaista timanttia. Lisäksi tälle alle 40 minuutin ja kahdeksan kappaleen levylle on päässyt mukaan yksi kappale, josta en millään opi pitämään. Vampire Blues särkee jotenkin tämän levyn tunnelman, enkä oikein ymmärrä miksi Young on ottanut sen mukaan. Revolution Blues on sen sijaan Neil Young -rokkia parhaimmillaan, siinä on se HOOK.  Ambulance Blues ja On The Beach ovat myös hienoja kappaleita.

neilyoung_onthebeach-1st-111582bLevyn soittajakaarti on varsin vaikuttava. Bassossa vuorottelevat Billy Talbot, Tim Drummond, edesmennyt Rick Danko ja Ben Keith. Rumpuja soittavat Ralp Molina, edesmennyt Levon Helm  ja Ben Keith. Kitaraa soittavat Neilin kanssa Ben Keith, David Crosby, George Whitsell ja Rusty Kershaw. Perussoittimien lisäksi levyllä kuullaan mm. Wurlitzer–pianoa (Neil Young, Ben Keith), huuliharppua (Neil ja Joe Yenkee), banjoa (Neil), dobroa (Ben), urkuja (Ben), viulua (Rusty Kershaw), tamburiinia (Joe Yankee). Tuotannosta vastaa Neilin kanssa David Briggs, Mark Harman ja Al Schmitt. Analogi-äänitteen muuttamisen digitaaliseksi on tehnyt John Nowland, masteroinnista vastaa Tim Mulligan. Alkuperäiset äänityssessiot on järjestetty Sunset Soundilla Los Angelesissa ja Broken Arrow studioilla San Franciscossa.

Alkuperäinen analoginen äänite on muutettu neil-young-on-the-beach-lp-nm-original-1a-pressing-1974-no-bar-code-guitar-rock-311422729842-6pieteetillä digitaaliseksi. Soittimien separaatio on erinomainen, digitaalista diskanttikireyttä tai nykyisin suosittua ylikompressointia ei juurikaan esiinny. Kitarat, basso ja rummut soivat ilmavasti ja luonnollisen oloisesti. Tilantuntu ja musiikin läsnäolo ovat CD:llä hyvät. Teemoista kirjoitin jo aikaisemmin. Laulujen sanoitukset muodostavat selkeän teemallisen kokonaisuuden. Heikkoja lenkkejä tällä levyllä ei juurikaan ole.

Vuoden 2016 lisäys: LP-muodossa On The Beach ei menestynyt kovin hyvin ja siksi sen painatus ja myynti lopetettiin 1980-luvun alkupuolella. Jostain syystä siitä ei julkaistu yhtään CD-versiota 1980- tai 1990- luvuilla, vaikka suurin osa 1960- ja 1970-lukujen suosituista artisteista julkaisi jo 1980-luvulla suurimman osan vanhasta katalogistaan uudelleen CD-versioina. Vuonna 2000 yli 5000 Neil Young fania julkaisi vettomuksen siitä että myös On The Beach julkaistaisiin lopultakin CD:nä ja vetoomus tehosi, sillä lopulta, lähes 30 vuotta alkuperäisen levyn ilmestymisen jälkeen, On The Beach ilmestyi myös CD:nä.

Erittäin hyvä levy  * * * * ½ 

Harri Huhtanen 2005, 2012, 2016 ja 2021

YES

yes-1969Progressiivinen rock syntyi psykedeelisen rockin vanavedessä 1960-luvun lopulla. Kansankielessä käytetään tyylisuunnasta lempinimeä ”proge”. Proge-musiikilla on omat suuret nimensä ja päinvastoin kuin monessa muussa rockin tyylisuuntauksessa, nämä klassiset proge-bändit eivät olekaan kaikki lähtöisin Saarivaltiosta. Keski-eurooppalaisten ja amerikkalaisten proge-bändien menestys jäi kuitenkin usein lyhytikäisemmäksi tai vaatimattomammaksi kuin alkuaikojen brittiläisten proge-bändien.  Yksi pitkäikäisemmistä ja kuuluisimmista proge-bändeistä on englantilainen YES.  Sen kokoonpano on vaihdellut paljon vuosien varrella, kuten alla olevasta listauksesta voitte lukea, mutta aina vaan bändi kuitenkin jatkaa. Yesin huippukausi ajoittuu vuosiin 1970-1974, vaikka sen jälkeenkin he tekivät vielä monta levyä.

yes-1972-01-21-backAlla lyhyt listaus bändin eri kokoonpanoista kuluneen 48 vuoden aikana (1968-2016) :

I (1968-1970)
* Chris Squire – basso
* Jon Anderson – laulu
* Bill Bruford – rummut
* Peter Banks – kitara
* Tony Kaye – kosketinsoittimet
Levytykset:  Yes  (1969) / Time and a Word  (1970)

II (1970-1971)
* samat kuin yllä, mutta Banksin tilalla Steve Howe – kitara

III (1971-1972)
* samat kuin yllä, mutta Kayen tilalla Rick Wakeman – kosketinsoittimet
Levytykset: Fragile  (1971) / Close to the Edge  (1972)

IV (1972-1974)
* samat kuin yllä, mutta Brufordin tilalla Alan White – rummut
Levytykset:  Tales from Topographic Oceans  (1973)

V (1974-1976)
*samat kuin yllä, mutta Wakemanin korvaa Patrick Moraz – kosketinsoittimet
Levytykset: Relayer  (1974) / Going for the One  (1977)

VI (1976-1979)
* samat kuin yllä, mutta Morazin korvaa Rick Wakeman – kosketinsoittimet
Levytykset: Tormato  (1978)

VII (1980)
* Squire -basso (alkuperäisjäsen),  White -rummut ja Steve Howe – kitara
* Trevor Horn – laulu   /   Geoff Downes – kosketinsoittimet
Levytykset: Drama  (1980)

(1981-1983) HAJAANNUS

VIII (1983-1989)
*   Jon Anderson – laulu  /  Tony Kaye – kosketinsoittimet / Chris Squire – basso /  (kaikki kolme alkuperäisjäseniä)
* Alan White – rummut /  Trevor Rabin – kitara, laulu
Levytykset: 90125  (1983) / Big Generator  (1987)

IX (1990-1992)
* samat kuin yllä ja lisäksi mukana:
* Bill Bruford – rummut (alkuperäisjäsen)
* Rick Wakeman – kosketinsoittimet /   Steve Howe – kitara
Levytys: Union  (1991) (Yhteislevy ABWH:n kanssa)

X (1992-1994)
* sama kokoonpano kuin 1983-89.
Levytys:  Talk   (1994)   https://en.wikipedia.org/wiki/Talk_(Yes_album)

XI (1994-1995)
* sama kokoonpano kuin 1983-89 + Billy Sherwood – kitara

XII (1996)
* Squire (alkuperäisjäsen) , Anderson (alkuperäisjäsen),  White sekä
* Steve Howe – kitara  /  Rick Wakeman – kosketinsoittimet

XIII (1997-1998)
* sama kokoonpano kuin XII ilman Wakemania, jonka korvasi  Billy Sherwood – kitara, kosketinsoittimet
Levytys: Open Your Eyes  (1997)

XIV (1998-1999)
* sama kokoonpano kuin XIII  ilman Billy Sherwoodia, jonka korvasi   Igor Khoroshev – kosketinsoittimet
Levytys: The Ladder  (1999)

XV (2000)
* sama kokoonpano kuin XII  ilman Wakemania
* Igor Khoroshev – kosketinsoittimet

XVI (2001)
* sama kokoonpano kuin XII  ilman Wakemania
Levytys: Magnification  (2001)

yescamden2002v3XVII (2002-2004)
* Chris Squire – basso (alkuperäisjäsen)
* Jon Anderson – laulu (alkuperäisjäsen)
* Alan White – rummut (tuli mukaan 1972)
* Steve Howe – kitara (tuli mukaan 1970)
* Rick Wakeman – kosketinsoittimet (tuli mukaan 1971)

XVIII(2008-2011)
*sama kokoonpano kuin XVII +
*Benoît David – laulu /  Oliver Wakeman – kosketinsoittimet
Levytys: Fly from Here  (2011)

XIX (2011-2012)
*sama kokoonpano kuin XVIII +
*Geoff Downes – kosketinsoittimet

XX (2012 -)
* Howe, Squire ja White
* Jon Davison – laulu /  Geoff Downes – kosketinsoittimet
Levytys: Heaven & Earth  (2014)

20161221hh

THE BASEMENT TAPES (1967) REVISITED – Take 5

bob-dylan-and-the-band-1967Levyn sisältö:   Tears of Rage (Take 1)   (Dylan, Richard Manuel)  / Tears of Rage (Take 2) /  Tears of Rage (Take 3 – Originally released with overdubs in 1975 on The Basement Tapes) / Quinn the Eskimo (Take 1) /  Quinn the Eskimo (Take 2 – Originally released in 1985 on Biograph)  /  Open the Door Homer (Take 1 – Originally released in 1975 on The Basement Tapes)  /  Open the Door Homer (Take 2)  /  Open the Door Homer (Take 3)  /  Nothing Was Delivered  (Take 1 – Originally released in 1975 on The Basement Tapes) /  Nothing Was Delivered  (Take 2) / Nothing Was Delivered (Take 3)  /  All American Boy (Bobby Bare)  / Sign on the Cross /  Odds and Ends (Take 1)  /  Odds and Ends (Take 2 – Originally released in 1975 on The Basement Tapes)  / Get Your Rocks Off /  Clothes Line Saga (Answer to Ode) (Originally released in 1975 on The Basement Tapes) /  Apple Suckling Tree (Take 1) / Apple Suckling Tree” (Take 2 – Originally released in 1975 on The Basement Tapes) /  Don’t Ya Tell Henry / Bourbon Street

CD4: 21 kappaletta (65:44)

Neljännellä CD:llä on 1 cover kappale, 1 Dylanin yhteissävellys Manuelin kanssa,  10 Dylanin omaa sävellystä, 9 saman kappaleen vaihtoehtoista esitystä (alternate take) sekä 6 jo aikaisemmin virallisesti julkaistua äänitettä.

Vaikka neljännen levyn esityksistä valtaosa on aikaisemmin julkaisemattomia (15 kpl) on Entuudestaan suurelle yleisölle tuntemattomia Dylan-sävellyksiä tällä levyllä vain neljä:  Hank Williams vaikutteinen Sign on the Cross sekä Dylan -originaalit Get Your Rocks Off, Don’t Ya Tell Henry sekä Bourbon Street.

bobby-bareBobby Bare -cover All American Boy muistuttaa kovasti  Dylanin Greenwich Villagen aikaisia nauhoituksia vuodelta 1961.   Sign on the Cross -tulkinta jää aika raakileeksi, useammat otot olisivat voineet ehkä korjata tilanteen.  Get Your Rocks Off on hidas blueskappale.   Don’t Ya Tell Henryssä ja Bourbon Streetissä eniten säväyttää tuntematon trumpetisti, joka tekee näistä hulvattomista esityksistä vielä kertalukua hulvattomampia. Nämä ovat selvästi Rainy Day Women #35 -osastoa, ottoja joilla musisoivat nuoret miehet aamuyöstä aina silloin tällöin juhlien päätteeksi ilahduttavat naapureitaan.

Vaikka oli kiva kuulla vaihtoehtoisia ottoja vuoden 1975 Basement Tapes kappaleista Tears of Rage, Open the Door Homer, Nothing Was Delivered, Odds and Ends ja  Apple Suckling Tree, niin kokonaisuutena tämä neljäs CD ei ole yhtä kiinnostava ja kiehtova kuin boksin kolme aikaisempaa levyä.

Harri Huhtanen 2014

John Lee Hooker (1917-2001)

r-1148313-1196012156-jpegJohn Lee Hooker on yksi kaikkien aikojen suurimpia blues-muusikoita.  Hänen alkuvuosien tuotantonsa on koottu yhteen Membran Musicin julkaisemalle 10 CD:n boksille.  Alla boksin yksityiskohtaiset tiedot:

JOHN LEE HOOKER: BLUES IS THE HEALER
Membran Music ltd 2005, Hamburg.

CD1
Tracks 1-3, September 1948, Detroit.
All the other tracks: November 1948, Detroit.

CD2
Tracks 1-2, November 1948, Detroit.
Track 8, Early 1949.
Track 9, January 1949.
Tracks 3-5 & 10-13, February 1949, Detroit.
Tracks 14-16, Feb/March 1949.
Tracks 6 & 7, no detailed information available.

CD3
Tracks 4-5 & 7-8, Early 1949.
Tracks 1-2 & 6 & 11-12, Feb/March 1949.
Tracks 3 & 9 & 13-15, Early Mid 1949.
Track 10, September 1949.

CD4
Tracks 3-4, August 1949.
Track 6, September 1949.
Tracks 1-2, Mid-late 1949.
All the other tracks: no detailed information available.

100-john-lee-hooker-03-c-j-davy-watermarkedCD5
Tracks 1-11, 1950-51, Detroit.
Tracks 12-15, Detroit.

CD6
Tracks 1-4, Detroit.
Tracks 5-6, Late 1950, Detroit.
Tracks 7-14, April 26, 1951, Chicago.
Tracks 15-16, April 24, 1952, Chicago.

CD7
Tracks 1-11, April 24, 1952, Chicago.
Tracks 12-15, 1952, Detroit.

CD8
Tracks 1-4, 1953, Detroit.
Tracks 5-16, 1953, Cincinnati.

CD9
All tracks: no detailed information available.

CD10
All tracks: no detailed information available.

 

20161218hh

 

GREG LAKE (1947-2016)

Päivitys 6.7.2026. Kohta on kulunut jo 10 vuotta Greg Laken kuolemasta. Ostin jokin aika sitten Levykauppa Äxstä vuonna 2020 julkaistun Greg Laken 2CD: n Anthologyn, jossa on Gregin kappaleita vuosilta 1967-2012. Minun arvoasteikossani Greg sijoittuu 10 kaikkien aikojen parhaimman rock- laulusolistin joukkoon. Greg on täysin omintakeinen ja sanoisinko hypnoottinen laulaja, jonka parhaat esitykset ovat todella ainutlaatuisia! Vahinko vain että hänen soolouransa jäi niin lyhyeksi (vain kaksi julkaistua studioalbumia). Päätin nyt avata Gregille oman kategorian, sen verran merkittävästä artistista on kysymys.

a5e270609f2d432b11d45dfbbd334e9f

Greg Lake, yksi kaikkien aikojen hienoimmista laulajista, jonka 1970-luvun proge-muusiikki tuotti,  kuoli 7.joulukuuta 2016 syöpään. Tämä tarkoittaa valitettavasti sitä, ettei koskaan enää kuulla ainutlaatuista King Crimsonia (KC) tai Emerson, Lake & Palmeria (ELP)  sellaisena kuin niitä kuultiin 1970-luvun alussa.

lake-1968

Lake vietti lapsuutensa Bournemouthin köyhällä alueella. Hän sai 12-vuotislahjaksi äidiltään kitaran ja alkoi ottaa soittotunteja. Hän tutustui saman kitaranopettajan toiseen oppilaaseen Robert Frippiin. Jo näihin aikoihin Lake sävelsi sittemmin isoksi hitiksi muodostuneen kappaleensa Lucky Man. Nuoruudessaan, 1960-luvulla, Lake oli mukana kitaristina ja laulajana useammassakin yhtyeessä (mm. Unit Four, The Time Checks ja The Shame, Shy Limbs  ja The Gods). Godsin kanssa Laken piti jo levyttääkin, mutta sitten hän yllättäen lähti basistiksi ja laulusolistiksi ystävänsä Robert Frippin uuteen yhtyeeseen King Crimson josta hän bändin kahden kuuluisan albumin (In the Court of the Crimson King  sekä In the Wake of Poseidon) levyttämisen jälkeen siirtyi uuden ELP-yhteyeen jäseneksi. ELP:ssä Lake oli mukana aina bändin hajoamiseen eli vuoteen 2011 saakka. Sen jälkeen hän jatkoi sooloartisina, mutta menestyksen ja maailmanmaineen vuodet olivat kuitenkin  Lakelta väistämättä ohi, sillä hänen kaksi soololevyään ( Greg Lake 1981 ja Manoeuvres 1983) eivät pärjänneet uudenlaisilla markkinoilla.

Harri Huhtanen 2016

Mikä on Beatlesien merkitys kevyen musiikin historiassa?

beatles-1966c

Huom. tämä artikkeli ilmestyi alunperin eli 14 vuotta sitten vanhassa Winterludessa.

Mikä on Beatlesien merkitys kevyen musiikin historiassa? Tätä kysymystä aloin pohtia joitain kuukausia sitten ja ajattelin etsiä ratkaisua kuuntelemalla vuosien /vuosikymmenien tauon jälkeen uudestaan KAIKKI Beatlesien studiolevyt.

Beatles oli kiistatta yksi 1960-luvun suurimmista ILMIÖISTÄ. Nykypäivänä on vaikea tajuta, miten oli mahdollista että yksi bändi sai niin lyhyessä ajassa niin massiivisen maailmanlaajuisen huomion osakseen. Minäkin kuuntelin hartaana 1960-luvulla Beatlesia radiosta, luin heistä kertovia juttuja lehdistä ja katselin TV:stä uutisdokumentteja. 1960-luvulla media seurasi tunnollisesti ja suurennuslasilla jokaista bändin uran vaihetta.

Entä levyt? Vaikka on aivan selvää, että ilmiönä Beatlesit olivat huippuvuosinaan maailman johtava bändi, niin nyt, 40 vuotta myöhemmin, on aiheellista kysyä minkä arvoista oli se musiikki jota he tekivät?  Miten paljon heidän musiikkiaan listojen kärkeen siivittivät trendihype ja puhdas teinihysteria?

beatleslastHankin koko Beatlesien tuotannon vinyyleinä vasta aivan viime tingassa eli 1980-luvulla, jolloin noita vinyylejä sai vielä järjelliseen hintaan. Beatles-kuunteluni intensiivisin jakso ajoittuu juuri noihin vuosiin. Sen jälkeen nuo vinyylit ovat lähinnä keränneet pölyä levyhyllyssäni ja vanhenneet arvokkaasti. Auditiiviset muistikuvani noista albumeista olivat ennen tätä vuoden 2007 kuuntelumaratonia sellaisia, että levyillä oli kyllä monia maagisia hetkiä, mutta kokonaisuutena Beatlesien albumit olivat monessa tapauksessa varsin epätasaisia ja hajanaisia. Kuunneltuani nyt uudestaan parin kuukauden ajan Beatlesien studiolevyjä jakaisin bändin tuotannon kahteen jaksoon.

Ensimmäinen jakso (1962-64) on sovinnaisten rakkauslaulujen, nopeasti kasaan kyhättyjen laulukokoelmien ja itsesensuurin aikaa. 1960-luvun alussa Hampurissa viikkokausia ryypänneelle ja rellestäneelle rähjäistä rock’n’rollia soittavalle nahkatakkeihin pukeutuvalle bändille muutos siloitelluksi, prässättyihin pukuihin sonnustautuneeksi teinipop-bändiksi oli kyllä aika raju. En tiedä, miten he sopeutuivat siihen. Tosin kun levyt menivät kerta toisensa jälkeen listojen kärkeen ja riihikuivaa tunki sisään kaikista ovista ja ikkunoista enemmän kuin taloon mahtui, niin ehkä se hieman lievitti taiteilijoiden tukahdetun luomistuskan aiheuttamaa ahdistusta – mikäli nuo nuoret miehet sellaista edes kokivatkaan. Mainitsin sanan itsesensuuri siksi, etten tänä päivänäkään tiedä pakotettiinko,ohjattiinko vai ohjautuiko alkuaikojen Beatles siihen ahtaaseen pop -rakkauslaulujen formaattiin, josta he vapautuivat vasta kun lopettivat keikkailun ja keskittyivät ihan tosissaan siihen mitä ja milloin levyttivät. Alkuaikoinahan Beatles-levyjä julkaistiin esim. Amerikassa tahtia kolme levyä per vuosi! Levyjen teemoilla, rakenteilla tai sisällöllä ei tuntunut olevan paljon väliä kunhan saatiin uusi tuote markkinoille heti kun vanha vähänkin notkahti listalla alaspäin.

Toisella jaksolla (1965-70) Beatles sananmukaisesti puhkesi kukkaan. Ehkä muutokseen vaikutti ajan yleinen henki (hipit ja psykedeelinen musiikki) tai ehkä John Lennon ohjasi bändin vapaammille vesille. Muutos bändin musiikissa oli raju. Itse musiikkiin ammennettiin vaikutteita jopa intialaisesta kulttuurista, teemat monipuolistuivat, laulut monimutkaistuivat ja kolmen minuutin pop-kaava hylättiin . Kokeiluista tuli päivän sana. Jokainen uusi Beatles levy oli erilainen. Beatlesien musiikkiin tuli uudenlaista jännitettä, syvällisyyttä ja rohkeutta. Joissain tapauksissa kokeilut menivät metsään, mutta toisinaan taas syntyi maagisia lauluja, sellaisia joita ei ole vieläkään ylitetty.

On valitettavaa, ettei kolmatta jaksoa koskaan tullut. John Lennonin ja Paul McCartneyn 1970-luvun levyt osoittavat, että Beatleseilla olisi musiikillisesti ollut vielä paljon annettavana maailmalle. John Lennonin murha 1980 ja  George Harrisonin kuolema 2000-luvun alussa romuttivat lopullisesti miljoonien musiikinharrastajien haaveet siitä, että bändi vielä joskus palaisi yhteen.

Harri Huhtanen 2007