Joku on voinut ihmetellä miksi artikkelien julkaisuun tuli viikon tauko. Se ei johtunut materiaalin ja ”innon” puutteesta, vaan siitä yksinkertaisesta ”hidasteesta” että olin koko viikon Puolassa. Tämä oli jo kuudes Puolan matkani. Uutena kohteena tällä kertaa oli n. 200km päässä Gdanskista itään sijasitseva OLSTZYN, joka on Turun kokoinen varsin idyllinen kaupunki. Olstzyniin on Gdanskista hyvät junayhteydet, matka kestää noin 2,5 tuntia eikä junalippu sinne maksa kuin 10e.
Harri Huhtanen 2016
Päivitys 13.7.2023. Nyt näyttää pahasti siltä että tämä divari on lopettanut toimintansa. Virallista ilmoitusta en netistä löytänyt, mutta Google ilmoittaa että ”liike on tilapäisesti suljettu” ja lisäksi jollain sivustolla ihmeteltiin jo kolme vuotta sitten miksi liike ei ole auki niinä aikoina, jolloin sen ilmoituksen mukaan pitäisi olla auki. Siirrän siis KALEVAN nyt toimintansa lopettaneiden liikkeiden joukkoon ja jos tilanne muuttuu eli jos toiminta sitten jatkuukin niin palautan liikkeen taas tänne aktiivilistalleni.
01 DIVARI KALEVA, HELSINKI
Alla olevalla videolla näette Princen taidonnäytteen vuoden 2004 Hall Of Fame konsertissa. http://rockhall.com/
Tänään menehtynyt Prince oli sairastanut flunssaa pari päivää sitten. Prince kuoli ilmeisesti kotonaan Paisley Parkissa. Tarkempia tietoja tapauksesta täällä:
Alkuaikojen Genesis on aina ollut sydäntäni lähellä. Peter Gabrielin johtama Genesis oli kunnianhimoinen proge-bändi, jonka musiikki nojasi aina kuitenkin tarkkaan räätälöityihin melodioihin ja oli jopa laulettavaa! Valitettavasti Gabriel lähti bändistä juuri kun se oli nousemassa maailmanmaineeseen. Monet ennustivat tuolloin (vuonna 1975) Genesiksen loppua, mutta aivan toisin kävi, sillä rumpali Phil Collinsin johdolla bändi teki vielä monta hienoa albumia ja todellisuudessa suurimman kaupallisen suosionsa Genesis koki 1980-luvulla Invisible Touch albumin julkaisun jälkeen. Tässä vaiheessa Genesiksen musiikki oli kuitenkin muuttunut popahtavampaan suuntaan ja alkuaikojen pioneerihengestä ja taiteellisesta kunnianhimosta ja ajoitaisesta yltiöpäisyydestä oli enää muisto jäljellä. Lopullinen kuolinisku bändille oli Phil Collinsin lähtö vuonna 1996. Bändi teki vielä Collinsin lähdettyäkin yhden albumin uuden tuntemattoman laulusolistin kanssa, mutta konserttiliput eivät enää myyneet ja viimeinen albumikin sijoittui listoilla varsin vaatimattomille sijaluvuille. Genesistä ei virallisesti koskaan lopetettu, mutta se jäi epämääräisen pitkäksi aikaa tauolle. Vuonna 2007 Collins palasi kiertueelle bändin kanssa, mutta sen jälkeen bändi on ollut lähes 10 vuotta telakalla.
Ilmaisessa videopalvelu youtubessa on kiitettävän paljon otoksia myös 1960- ja 1970-lukujen bändien keikoilta ja sessioista. Yleensä niiden katsojaluvut ovat aika vaatimattomia, mutta näköjään tätä melko uutta audion ja kuvan osalta upgradeedattua vuoden 1973 Genesis -keikkaa on käynyt katsomassa peräti yli 2 000 000 katsojaa! Jos kiinnostuitte tai jos bändi on entuudestaan teille tuttu, mutta ette ole vielä tätä nähneet, kannattaa ehdottomasti katsoa oheinen tunnin pituinen konsertti:
20160421hh
Tämän blogin ensimmäisessä viestissä (2.4.16) pohdin sitä mitä rock on. Doorsien kohdalla ei asiaa tarvitse pohtia, sillä heidän musiikkinsa oli rockia 100%:sti ja välillä vähän sen ylikin! Vaikka koko bändi oli erinomainen, on selvää että JIM MORRISON oli bändin keulakuva. Jim Morrison alkoholisoitui jo nuorena, mutta tämä ei estänyt häntä tekemästä kymmeniä loistavia keikkoja josta todisteena on 2000-luvulla julkaistu BRIGHT MIDNIGHT RECORDS -sarja johon on koottu parhaita virallisesti äänitettyjä keikkoja, joista bändin toiminta-aikana julkaistiin vain jälkieditoituja koosteita. BMR-sarjassa keikat on julkaistu kokonaisina, mikä tavallaan mahdollistaa sen että kuulija pääsee aikakoneella suoraan aidolle Doors -keikalle jota virallisesti julkaistu ABSOLUTELY LIVE ei missään tapauksessa ollut, koska se oli koottu useasta eri keikasta ja lisäksi kappaleita oli editoitu rankalla kädellä. Sama koskee 1980- luvun ja jopa 1990-luvun Doors live-albumeita, ne ovat kaikki enemmän tai vähemmän editoituja. Onneksi Manzarek ja kumppanit päättivät kunnioittaa aitoa Doors perinnettä ja julkaisivat 2000-luvulla joukon alkuperäisiä Elektran live-äänitteitä kokonaisuudessaan. Doorsit tekivät joukon uskomattoman hienoja levyjä, mutta bändin uusimmat, kokonaisiin konsertteihin keskittyvät julkaisut ovat myös ainutlaatuisia.
Jim veti yleisöä puoleensa magneetin tavoin, koska hän oli niin arvaamaton. Keikalle tullessa yleisö ei koskaan tiennyt mitä tulisi tapahtumaan, sillä Jim improvisoi paljon lyriikkoja ja keikoilla tunnetuimmista Doors biiseistä kuultiin yleensä reilusti pidennetyt versiot. Juuri tämä Doors -keikkojen ainutlaatuisuus tekee tärkeäksi sen ,että niitä on julkaistu myös virallisina versioina.
Tarina kertoo ,että kun Doors aloitteli uraansa Los Angelesin klubeissa vuonna 1966, esiintyi Jim eräänsä iltana tyhjässä klubissa muutamalle humalaiselle kuulijalle raivoisasti shamaanin lailla. Toimittaja kysyi miksi hän haaskasi niin paljon energiaansa muutaman satunnaisen kuulijan vuoksi. Jim vastasi että hän ajattelee aina että jokainen keikka pitää esittää kuin se olisi viimeinen keikka. Tämä lausunto kuvastaa hyvin sitä miten Jim suhtautui rock-musiikkiin. Se ei ollut hänelle elannon hankkimista, vaan se oli hänelle elämä ja kuolema samassa paketissa.
Harri Huhtanen 2016
Teksti julkaistu alunperin WINTERLUDESSA 2007.
Olen pitänyt Leonard Cohenia suurena artistina siitä lähtien kun ensimmäistä kertaa kuulin Suzannen. Viime vuosina tosin LC:n kuuntelu on jostain syystä jäänyt kovin vähälle. Niinpä joitain viikkoja sitten aloin oikein urakalla kuunnella hänen vanhoja levyjään. Hieman yllättävää oli huomata, että ne olivat paljon epätasaisempia kokonaisuuksia kuin olin muistanutkaan. Huomasin, että LC muistikuvani olivat liiaksi niiden muutaman hienon TV-dokumentin ja yhden live-konsertin hallitsemat, jotka äänitin Suomen ja Ruotsin televisioista 1980-luvun loppupuolella VHS-kaseteille. Nehän olivat enemmän sellaisia greatest hits -koosteita eli hittejä hittien perään. Varsinainen LC:n levytuotanto on paljon rosoisempi. Itse asiassa ajattelin jo yhdessä vaiheessa luopua kokonaan tämän sarjan avaamisesta. Olin kuitenkin ehtinyt tehdä jo niin laajan taustatyön, etten viitsinyt enää perääntyä ja ajattelin että ehkä näistä lyhyistä arvosteluista on kuitenkin jollekin apua.
LC on artisti jota edelleen suuresti kunnioitan ja jonka parhaat kappaleet kuuluivat ehdottomasti rock-pantheonille, mutta albumikokonaisuuksien tekijänä LC ei aina ole ollut terävimmillään ja varsinkin kun miehen yli 40 vuoden levytuotanto on varsin suppea, on hieman yllättävää, että joukkoon mahtuu myös keskinkertaista materiaalia.
Harri Huhtanen 2007
Kuva Zombiesien Helsingin keikalta vuonna 2012. Alla samana vuonna WINTERLUDESSA julkaistu kirjoitukseni aiheesta.
1960-luku oli muutakin kuin THE BEATLES ja ROLLING STONES. Itse asiassa 1960-luvulla tehtiin niin paljon erinomaista pop/rock-musiikkia että monet sellaiset bändit ja säveltäjä / sanoittajat, jotka olisivat nykypäivän musiikillisessa ”pula-ajassa” kovia nimiä, jäivät varsin vähälle huomiolle 1960-luvulla.
Yksi suurista ”väärinymmärretyistä” on THE ZOMBIES -yhtye, joka levytti vuosina 1965-67 ja hajosi sitten. Levymyynti Englannissa takkuili ja siksi bändi päätti panna pillit pussiin jo vuonna 1967, vaikka bändin paras levy julkaistiin vasta seuraavana vuonna ja sitä seuraavanakin vuonna heiltä julkaistiin postuumisti erinomaisia singlejä.
Nyt 2010-luvulla yhtyeen laulusolisti Colin Blunstone on todennut ,että jos he olisivat tajunneet, miten suosittuja he olivat Iso Britannian ulkopuolella olisi bändi varmaan jatkanut. Totuus lienee kuitenkin toinen. Kaikki bändin jäsent olivat nuoria vuonna 1967, varmaankin bändin todellisen hajoamisen syyt ovat muut. Uskoisin ,että jo vuonna 1967 tiedot siitä, miten paljon levyjä missäkin maassa oli myyty välittyivät bändin jäsenille.
Bändin tuotannon kirkkain kruununjalokivi on ODESSEY AND ORACLE, joka julkaistiin 1968. Äänitykset tehtiin legendaarisilla Abbey Roadin studioilla vuonna 1967. Bändi pääsi äänittämään Pink Floydin Piper- ja The Beatlesien St. Pepper -äänityssessioiden jälkeen. Studio oli siis maailman paras ja ääniteknikot myös. Tämä auttoi osaltaan siinä ,että Odesseuksesta tuli niin legendaarinen levy. Silti bändi päätti hajota ENNEN kuin levy oli edes julkaistu. Aika harvinainen päätös. Taloudellisesti päätös oli varmaan kuitenkin oikea, sillä vaikka nyttemmin Odessey -levy on saavuttanut pysyvän kulttistatuksen, oli sen myynti vuonna 1968 varsin vaatimatonta.
1970-luvulla Zombiesien kosketinsoittaja Rod Argent ja laulusolisti Blunstone loivat soolouria ja julkaisivat useita levyjä. Muut bändin jäsenet putosivat julkisuudesta, poikkeuksena ehkä basisti White, joka tuotti Blunstonen ensimmäiset soololevyt.
1980-luku oli aika hiljaista aikaa Zombies- miehille. Blunstone taisi saada yhden hitin vuosikymmenen alussa, mutta muutoin vuosikymmen ei jättänyt paljon jälkiä Zombies saagaan.
1990-luvulla Blunstone ja kumppanit julkaisivat uuden Zombies-levyn, New Worlds (1991), joka hävisi kuitenkin markkinoilta varsin nopeasti. Argent oli mukana vain vierailevana artistina. Olen käsittänyt, että suurimpana pontimena levyn julkaisemiseen oli omien oikeuksien takaaminen, sillä 1980-luvulla markkinoille oli alkanut ilmestyä bändejä, jotka käyttivät Zombies -nimeä, vaikka alkuperäisiä soittajia ei ollut edes mukana kyseisissä bändeissä.
2000-luvulla Argent ja Blunstone päättivät lopulta lyödä hynttyyt yhteen ja jatkaa Zombiesina. Ei ole tiedossa miksi alkuperäisen bändin muut jäsenet eivät liittyneet kiertuebändiin. 2004 alkuperäinen kitaristi Paul Atkinson kuoli. Zombiesin historian kannalta merkittävä on myös vuosi 2008, jolloin Blunstone, Argent, basisti Chris White ja rumpali Hugh Grundy esittivät Lontoon Shephard’s Bush’issa kokonaisuudessaan Odessey-albumin. Konsertista julkaistiin CD ja DVD.
2010-luvulla bändi on vahvassa nousussa. Keikkoja riittää ympäri maailmaa ja uusi levy Breathe Out, Breathe In (2011) on saanut hyvät arvostelut.
Alkuperäinen artikkeli ilmestyi Winterludessa 2005.
Kuuntelin saunassa rollarien uuden. Mitä tästä levystä sanoisi? Jos olisi kaukoviisas, ei ensimmäisen kuuntelun jälkeen pitäisi sanoa vielä yhtään mitään, vaan viisaampaa olisi sulatella asioita ja ilmoittaa kantansa vasta muutaman kuukauden kuuntelun jälkeen (niin yleensä teen uusien Dylan levyjen kohdalla). Koska en ole rollarilogi, niin uskallan hahmotella kantaani jo ensimmäisen kuuntelun jälkeen.
Normaali asteikkoni on 1-5. Se toimii niin, että jos levy on erinomainen, annan sille 5 pistettä. Mikäli levy on ylimaallinen, asteikko ylittyy ja tulee 6 pistettä. Kovin moni levy ei minulta saa kuutta pistettä. Minulla on 2000 vinyylirock-levyä ja ehkä tuollaiset 500 CD-levyä. 6 pisteen levyt ovat kahden käden sormilla laskettavissa.
Entä sitten Bigger Bang? Ei, se ei ole 6 pisteen levy, eikä varmaan edes 5 pisteen levy KOKONAISUUTENA. Se minua tässä levyssä eniten juuri hämmentääkin. Osa kappaleista on aivan USKOMATTOMAN hienoja, sellaisia ”myyn vaikka isoäitini saadakseni tämän”-kappaleita. Mutta sitten niiden välissä on monta aika tavanomaista rallatusta, jotka pudottavat levyn kokonaisarvosanaa. Parhaimmissa kappaleissa, on uskomattoman paljon lämpöä, tunnelmaa ja syvyyttä. Ne ovat sellaista karismaattista rock-musiikkia, johon pystyy ainostaan maailman paras (edelleen toimiva) rockbändi yli 40 vuoden kokemuksella. Levyn paras kappale? Suurimman vaikutuksen minuun teki Keith Richardsin aivan uskomattoman lämminhenkinen ja kaunis balladi THIS PLACE IS EMPTY. Siinä on sitä jotain! Yksinkertainen on kaunista! Sanoituksen ei tarvitse olla monimutkainen tai edes intellektuelli, yksinkertaiset sanat ja perussoinnut riittävät, jos ne valitaan nerokkaasti. Kun Keith laulaa:
”This place is empty, so empty, so empty without you…”
niin se RIITTÄÄ. Tuossa säkeessä on enemmän totuutta ja voimaa ja viisautta kuin kokonaisessa romaanissa!
Itse asiassa modifioimalla rollarien uutuus on 5 pisteen levy. Kun ohjelmoi CD-soittimen soittamaan vain seuraavat kappaleet:
5. Streets Of Love
6. Back Of My Hand (really slow BLUES)
8. Biggest Mistake
9. THIS PLACE IS EMPTY
12. Laugh I Nearly Died
…niin silloin nautinto on täydellinen!
(arvostelun toinen osa)
Kuuntelin taas saunassa rollarien uutuutta. Toinen kuuntelukerta nosti levyn yleisarvosanan 4,5:een. Hyvien levyjen tunnusmerkki on juuri se,että ne eivät ensimmäisellä kuuntelulla välttämättä paljasta kaikkia salaisuuksiaan. Se mitä kirjoitin viime yönä pitää edelleen paikkansa eli suosikki-kappaleeni eivät muuttuneet, mutta joukkoon tuli mukaan uusia, joita en ensimmäisellä kuuntelukerralla noteerannut riittävästi.
Edelleen kuulostaa siltä, että levyllä on joitain niin keskinkertaisia kappaleita, että viitosta, kuutosesta puhumattakaan, en voi tälle levylle antaa, Mutta toisaalta pitää muistaa, että olen kuunnellut levyn vasta kaksi kertaa eli arvioni saattaa vielä muuttua, mutta tuskin sentään yli viitosen mennään.
Tämän iltaisen kuuntelun uusia löytöjä olivat:
2. LET ME DOWN SLOW
Hieno melodia, erittäin lämminhenkinen kappale.
Tätä kuunnellessa tulee hyvä olo!
4. RAIN FALL DOWN
Outoa, etten eilen vielä noteerannut tätä.
Kappale edustaa ehdottomasti albumin terävintä kärkeä
ja tämäniltaisen kuuntelun jälkeen ohjelmoisin
sen ehdottomasti settiin, jonka sanoin olevan
5 pisteen arvoinen! Tässä on niin hieno RYTMITYS.
Klassinen rollaribiitti. Uskomattoman svengaava kappale!
Tätä voisi kuunnella koko automatkan Turusta Poriin 😉
5. STREETS OF LOVE
Tämän laitoin jo eilen unelmasettiini, mutta tänään
”varmistui”, että kyseessä TODELLAKIN on
täysiverinen rollari-klassikko. En uskalla vielä sanoa lopullista
mielipidettäni, mutta tämä saattaa olla albumin paras kappale.
Ainakin tästä saisi aivan loistavan singlen!
13. SWEET NEOCON
Tästä lehdet kohisivat hirveästi ennen levyn julkaisua.
Eilisen kuuntelun jälkeen olin pettynyt, sillä vaikka
sanoituksessa on särmää ja potkua, niin musiikillisesti
neocon ei vakuuttanut. Eikä tänäänkään, mutta sanotaan
näin ,että nyt se alkoi kuulostaa paremmalta ja tosiaankin
sanoitus on harvinaisen rohkea. Rollarien keikkatuloista
yli puolet tulee Amerikasta ja tuossa maassa yli puolet äänestäjistä
on edelleen sitä mieltä, että Bush on paras presidentiksi.
Jagger uskaltaa kuitenkin laulaa Bushista seuraavasti:
”You call yourself a Christian
I think that you’re a hypocrite
You say you are a patriot
I think that you’re a crock of shit”
Harri Huhtanen 2005
Artikkeli julkaistu alunperin vanhassa Winterludessa vuonna 2011.
Moni nykynuori saattaa ihan aiheellisesti kysyä: Kuka on Nico? Jotta päästään aiheessa eteen päin, on varmaan syytä kerrata ensin perusfaktat:
Nico, oikealta nimeltään Christa Päffgen (1938-88) oli saksalainen malli, jonka laulajaura käynnistyi jo 1960-luvun puolivälissä. Nico julkaisi ensimmäisen soololevynsä vuonna 1967 ja samoihin aikoihin alkoi yhteistyö legendaarisen Velvet Undergroundin kanssa. Nico julkaisi 20 vuotta kestäneen uransa aikana yhden levyn Velvet Undergroundin kanssa sekä kuusi soololevyä.
Nico ei ole koskaan ollut mikään myyntitykki,vaan enemmänkin underground-piirien suosikki. 1970- ja 1980-luvuilla rocklehdet vielä jonkin verran kirjoittivat hänestä, mutta 1990-luvulta lähtien Nico on vaipunut autuaasti unholaan. Nicolla jäi poika, joka asuu Ranskassa. Ilmeisesti hän on ollut sen verran hunningolla, ettei hän ole pystynyt säilyttämään ja uudelleen julkaisemaan äitinsä musiikillista perintöä. En edes tiedä kuka tällä hetkellä omistaa oikeudet Nicon musiikkiin.
Nicon elinaikanaan julkaisemat kuusi vinyylilevyä ovat nykyään melkoisia harvinaisuuuksia, ainakin Suomessa. Joskus 10 vuotta sitten olin yhteydessä erääseen kaveriin, joka suostui lainaamaan minulle Nico LP-levynsä äänitystä varten. Yritin kovasti ostaa häneltä nuo vinyylit (kuvittelin tehneeni niin kovan tarjouksen, ettei siitä voisi kieltäytyä), mutta kaveri totesi kylmän rauhallisesti: ”kaikki ei ole tässä maailmassa kaupan, jos myisin nämä, todennäköisesti myöhemmin katuisin sitä…”.
Minulla on siis CDR-levyillä nuo alkuperäiset vinyylit (kiitos tuon keräilijän, joka antoi minun äänittää ne, vaikka levyjen myynnistä hän jyrkästi kieltäytyikin) naksunoineen ja rahinoineen ja valtaosa post-julkaisuista (konsertteja, kokoelmia, julkaisemattomia biisejä jne.) minulla on kaupallisina CD-levyinä. 1980-luvulla Nicoa vielä julkaistiin ahkerasti, mutta nyttemmin uudet live- tai muut julkaisut ovat käyneet harvinaisiksi.
Harri Huhtanen 2011
Aloitan tänään eli 8.8.2014 uuden, kunnianhimoisen kirjoitussarjan nimeltään ”Kaikki Suomen Vinyylidivarit”. Koska tilanne muuttuu koko ajan, merkitsen jokaiseen arvosteluun päivämäärän, jolloin olen liikkeessä käynyt.
Sarjaan kelpuutan sellaiset divarit, jotka täyttävät KAIKKI alla mainitut ehdot:
a) divarissa myydään käytettyjä vinyyli -rocklevyjä
b) levyjä on myynnissä vähintään 500 kpl
c) kyseessä on ns. ”kivijalkaliike” eli EI ole pelkästään nettimyyntiä harjoittava yritys
Muutamissa harvoissa tapauksissa olen kelpuuttanut liikkeen arvostelusarjaani, erityismeriittien vuoksi, vaikka kaikki kolme yllä manittua ehtoa eivät täyttyisikään.
Jokaisen näitä arvosteluja lukevan on syytä muistaa, että lähtökohtaisesti arvostan paljon KAIKKIA pieniä, itsenäisiä divareja, jotka nykyisessä hankalassa markkinatilanteessa ikään kuin taistelevat tuulimyllyjä vastaan. Niinpä näissä arvosteluissa esiintyvää kritiikkiä ei pidä ymmärtää väärin, tarkoitukseni ei ole karkoittaa asiakkaita liikkeestä, vaan antaa ASIAKKAANA yrittäjälle rakentavaa kritiikkiä siitä, miten hän voisi parantaa palvelujaan ja muuttaa siten liikkeensä vetovoimaisemmaksi.
Arvosteluissani keskityn seuraaviin aspekteihin (suluissa kunkin osa-alueen minimi-maksipisteet):
1. Tuotevalikoima (0-2p.)
2. Tuotteiden hinta-laatusuhde (0-2p.)
3. Tuotteiden asettelu ja liiketilan yleinen viihtyisyys / toimivuus (0-1p.)
4. Henkilökunnan palveluasenne (0-1p.)
Absoluuttiset maksipisteet liikkeelle ovat siis 6 pistettä, käytännössä ERINOMAINEN liike saa kuitenkin vain 5 pistettä, sillä näppituntumalla kaikissa vinyylidivareissa löytyy aina jokin osa-alue, jossa on parantamisen varaa. Varaan itselleni oikeuden lisätä mihin tahansa osa-alueeseen yhden plussan eli 0.25 pistettä, mikäli tuo osa-alue on poikkeuksellisen erinomaisesti toteutettu.
Sanallisesti loppuarvosanat on esitetty alla:
5-6p ERINOMAINEN (tai jopa vinyyliharrastajan ”mekka”)
4-4,75 HYVÄ (tai erittäin hyvä)
3-3,75 TYYDYTTÄVÄ (tai melko hyvä)
2-2,75 PARANNETTAVAA LÖYTYY
1-1,75 PALJON PARANNETTAVAA LÖYTYY
0-0.75 HUONO (kannattaako jatkaa toimintaa?)
20140808hh
WINTERLUDE FINLAND 