Dylanin vuoden 1966 Bristolin keikka järjestettiin kaupungin hienoimmassa konserttitalossa eli jo 1867 rakennetussa Colston Hallissa, jonka komeat sisätilat ovat nähtävissä alla olevassa valokuvassa.

10.5.1966 Bristol CD#9 46:40 ja CD#10 41:52, molemmat Mono -äänitteitä
Setti. Akustisessa setissä on 7 kappaletta, mutta CD:llä järjestys on väärä. CD:llä laulu 01 on todellisuudessa laulu 2 ja 02 on setin päättävä Mr. Tambourine Man. Ilmeisesti tähän poikkeavaan järjestykseen CD:llä on syynä se, että vain mainitut kaksi kappaletta ovat soundboard -äänitteitä, loput esitykset on CD:lle otettu yleisöäänitteistä. Sähköinen setti sen sijaan on kokonaan soundboard -äänitteeltä peräisin ja kappaleiden järjestys on tällä CD:llä oikea.
Äänite 4- /5. Teknisesti akustisen setin äänite ei ole kovin hääppöinen, koska 5 kappaleista on yleisöäänitteitä. Sähköisen setin soundboard -äänite sen sijaan on tasapainoinen kautta linjan ja laulu sekä instrumentit toistuvat luonnollisina. Sähköisessä setissä myös soittimien separaatio ja laulun preesens -vaikutelma ovat hyviä. Akustisen osuuden puutteiden vuoksi joudun kuitenkin laskemaan pistelukua, en kuitenkaan paljon, koska sähköinen setti on niin hienosti taltioitu. Lisäksi täytyy todeta, että vaikka Bristolin yleisöäänitteillä Dylanin ääni on etäinen ja nauhakohina on selvästi kuultavissa, tulevat esitykset kuitenkin yllättävän hyvin läpi. Pikanttina yksityiskohtana mainittakoon että akustiseen settiin on kappaleiden 2 ja 3 väliin otettu mukaan konsertinjärjestäjän kuulutus siitä että väärin pysäköitu auto pitäisi käydä siirtämässä.
Esitys 4 +/5. Bristolissa Dylan suoriutuu jälleen erittäin hyvin sekä akustisesta että sähköisestä setistä. Sähköinen setti saattaa jopa olla eräs kiertueen parhaita! Soundi on tasapainoinen, Dylan fraseeraa hienosti. Kaikki bändin soittajat suoriutuvat Bristolin illasta ensi luokkaisesti. Koko setin ajan meno on rentoa ja fiilis on hyvä! Erityisesti Balladissa sekä basso että kosketinsoittimet kuulostavat upeilta! Rolling Stone on myös yhtä juhlaa, komea intensiivinen lopetus hienolle konsertille! Akustisen setin kaksi soundboard -esitystä kuulostavat myös tyylikkäiltä. Vaikka loput 5 esitystä ovat yleisöäänitteitä ovat ne kuitenkin sen verran hyviä, että niistä saa käsityksen siitä miltä koko setti olisi voinut kuulostaa soundboard-äänitteenä. Myös akustisen setin esityksissä on sellainen vaivaton, rento fiilis joka ei suinkaan ole kuultavissa kaikilla tämän kiertueen keikoilla. Dylanin vuoden 1966 Bristolin keikka ei aikaisemmin ole ollut mitenkään erityisen tunnettu eli siksi on hienoa että tämä historiallinen äänite on nyt lopultakin julkaistu. Tästä bristolilaiset voivat olla ylpeitä! Dylanilla oli hyvä ilta. CD:llä akustisen setin päättää Just Like A Woman ja sekin on äänitteen puutteista huolimatta hieno esitys, sellainen selvästi standardin yläpuolelle nouseva.
Harri Huhtanen 2018








Olen nyt kuunnellut Doorsien Isle Of Wight CD:n viidesti ja nyt voin sen sanoa: tämä on mitä parhain Doors-testi henkilölle, joka ei ole aikaisemmin kuunnellut Doorsia. Doorsiin tutustuminen kannattaa aloittaa tästä levystä. Jos tämä levy ei innosta, niin voi unohtaa Doorsit kokonaan, sillä tällä levyllä on kuultavissa melkein KAIKKI se minkä perusteella bändi on ainutlaatuinen! Tietenkin nykyisenä digi-aikana miettii että onko Isle Of Wight -äänitettä ”tohtoroitu”. Doorsien ensimmäinen live-levy Absolutely Live (1970) kun oli koostettu useasta eri konsertista, jopa niin että saman kappaleen sisällä oli käytetty eri konserttien ääniteitä leikkaa-liimaa -tekniikalla! Kun tarkkaan kuuntelee Absolutely Livea, kuulee että näin on tehty, mutta Isle Of Wight taltiointi vaikuttaa ”aidolta” eli ettei sitä olisi räätälöity muiden konserttiäänitteiden avulla.