Wroclaw 9. -15.8.2017 – osa 2

Wroclaw

Historia on nykyään OUT, vaikka sen pitäisi olla IN, koska elämää kokonaisuutena on vaikea ymmärtää jos ei ymmärrä tai tiedä historiasta mitään.  Ihmisen erottaa muista eläimistä ensi sijaisesti se, että ihmisellä on historiantaju. Kirjat eivät myöskään ole nykyään IN, vaan paremminkin OUT. Kaikki tieto haetaan netistä. Ja kyllähän siellä sitä tietoa on tarjolla. Itse olen sen verran ”vanhanaikainen” että aina ennen ulkomaanmatkaa hankin aiheeseen ja paikkaan liittyvää kirjallisuutta mahdollisimman paljon, vaikka kokemus on opettanut että todellisuudessa asiat avautuvat vasta paikan päällä.  Jos ei jaksa lukea kirjoja, mutta matkustaa kaikesta huolimatta Wroclawiin, niin siinä tapauksessa suosittelen ehdottomasti kaupungin järjestämiä ilmaisia FREE WALKING TOUR’ja. Käytännössä ja hyvän tavan mukaisesti oppaalle kiertueen ilmaisuudesta huolimatta annetaan tippiä kiertueen lopussa. Free Walking Tour tarkoittaa kuitenkin nimensä mukaisesti sitä että kiertueelle voi tulla myös kesken esittelyn ja samaten sieltä voi poistua kesken esittelyn maksamatta mitään!  Osa kiertokävelyistä kestää peräti 2,5 tuntia, joten ainakin tuollaisen kiertokävelyn lopuksi on syytä antaa oppaalle tippiä.  En löytänyt mistään suositusta siitä mikä olisi sopiva tippi, mutta päädyin siihen että ainakin 20 zlotyä (5 euroa)  kannattaa oppaalle antaa, vaikka huomasin että osa kierroksella mukana olleista jätti opaalle pienemmän tipin. Oppaat ovat yleensä Wroclawn yliopistossa koulutettuja historian maistereita tai ainakin kandidaatteja eli he hallitsevat aiheensa hyvin.  Itse osallistuin Worclawn historiasta kertovalle 2,5 tunnin kiertokävelylle. Mukana oli parikymmentä pääasiassa alle 30-vuotiasta nuorta ympäri maailmaa. Osallistujia oli Australiasta, Brasiliasta, Ukrainasta, USA:sta, Kandasta jne. Vaikutelmaksi jäi että Free Walking Tour on nimenomaa nuorten juttu, koska oppaan tarina oli täynnä andekdootteja, joten Wroclawn koko historia ei tällä kiertueella kunnolla selvinnyt, mutta se täytyy sanoa että kiertue oli monipuolinen ja hauska eli suosittelen!  Ja jos ei muuta, niin se innostaa lukemaan niitä kirjoja, joista saa tiedot, jotka jäivät kiertueella saamatta…

Harri Huhtanen 2017       

APHRODITE’S CHILD 1967-1972, osa 1

vangelis

Päivitys 27.11.2020. Suomen kolme Afrodite’s Child (AC) -fania ovat ihmetelleet miksi tämä artikkelisarja ei ole jatkunut vaikka alla lukee (jatkuu…).  AC:n Tarina on mielenkiintoinen, joten älkää olko huolissanne, kyllä tarina jatkuu…sitten joskus…

Jos sadalta satunnaiselta kadunkulkijalta kysytään kuka on Evangelos Odysseas Papathanassiou, niin veikkaan ettei yksikään tunnista nimeä. Jos taas samalta porukalta kysytäänkin kuka on Vangelis, uskoisin että saataisiinkin jo muutama oikea vastaus. Mikäli vielä kolmanneksi kysyttäisiin heiltä mikä tai kuka on APHRODITE’S CHILD niin luulenpa että taas kaikki tai lähes kaikki vain pyörittelisivät päätään. Mikä näitä kolmea siis yhdistää ja mistä tässä nyt oikein kirjoitan?

Kuten nimestäkin voi päätellä Evangelos on kreikkalainen vuonna 1943 syntynyt muusikko, joka korkeasta iästään huolimatta työskentelee edelleen. Hän on maailmankuulu, mutta ei omalla nimellään vaan taiteilijanimellään Vangelis. Hän on soololurallaan ehtinyt julkaista jo yli 30 albumia, joista aika monet ovat soundtrack -levyjä. Suurimman maineensa Vangelis onkin saanut nimenomaa elokuvamusiikillaan. Vangeliksen musiikkia kuullaan mm. 1980-luvun legendaarisessa Blade Runner -elokuvassa.

Koska kansainvälinen pop/rock -musiikki on juuriltaan ja liiketaloudellisesti lähtökohtaisesti angloamerikkalaista on selvä, että Iso Britannian ja  Amerikan ulkopuolelta muusikkojen oli ennen Internetin yleistymistä vaikea nosuta kansainväliseen tietoisuuteen. 1960-luvulla ei riittänyt että artisti teki yhden hittilevyn, vaan menestyäkseen piti yleensä muuttaa tapahtumien keskipisteeseen eli Lontooseen. Keski- , Itä – ja Etelä-Euroopassa oli paljon aktiivista bänditoimintaa jo 1960-luvulla, mutta noista maista hyvin harvojen bändien levyt pääsivät kansainväliseeen jakeluun. Kreikasta ylikansalliseen maineeseen nousseet rockartistit ovat yhden käden sormilla laskettavissa.

vangelisforminxpEvangelos Papathanassiou oli tunnettu muusikko Kreikassa jo 1960-luvun alkuvuosina. Hän perusti tuolloin rockbändin nimeltään The Forminx josta tuli suosittu Kreikassa. Bändi lauloi englanniksi ja ehti julkaista yhdeksän singleä ja yhden EP:n ennen hajoamistaan 1966.

Vuosi 1967 oli poliittisesti myrskyisä Kreikassa ja johti oikeistolaisten kenraalien vallankaappaukseen huhtikuussa 1967. Papathanassiou oli juuri silloin aloittelemassa uuden bändinsä APHRODITE’S CHILD toimintaa ja hänestä vaikutti,  että jos aikoi menestyä musiikin saralla oli sekasortoisesta Kreikasta päästävä siinä vaiheessa pois. Papathanassiou tähtäsi siis alusta lähtien kansainväliseen uraan.

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2017

 

TOP10 Elokuu 2017

       Alla Elokuun 2017 TOP 10 albumilistani

         ALBUMILISTA 116

  1. (01) PINK FLOYD: The Early Years 1965-1972 (10CD, 9 DVD, 8 BD) (2016) (10kk)
  2. (02) STING: The Dream Of The Blue Turtles (LP) (1985) (3kk)
  3. ( – )   CAMEL: Moonmadness (LP) (1976) (UUSI)
  4. (03) NICK CAVE AND THE BAD SEEDS: No More Shall We Part (CD) (2001)  (3kk)
  5. ( – )   ADELE: 25 (LP) (2016) (UUSI)     
  6. (07) KENT: Då Som Nu För Alltid (CD) (2016) (3kk)
  7. ( – )   WILLIE NELSON: Across The Borderline (1993) (UUSI)
  8. ( – )   PROCOL HARUM: Novum (CD) (2017) (UUSI)
  9. (10) BLONDIE: Pollinator (CD) (2017) (3kk)
  10. ( – )   JOE COCKER: Joe Cocker! (LP) (1969) (UUSI)

cocker1

1960-luvun loppupuolella maailmanmaineeseen noussut Joe Cocker (1944-2014) ei jostain syystä ole aikaisemmin päässyt listalleni, vaikka olen jo vuosikymmenet diggaillut häntä ja minulla on suurin osa hänen levyistään.  Hiljattain hankin hänen kakkoslevynsä ja se on niin hyvä, että oli pakko nostaa Cocker listalleni, jonne hän toki olisi kuulunut jo vuosia sitten. Cocker on lähinnä tullut tunnetuksi erittäin persoonallisesta äänestään sekä esiintymistyylistään. Omia sävellyksiä hänellä ei juurikaan ole eli esityksissään hän on omintakeisella tavallaan tulkinnut muiden artistien tunnetuimpia teoksia.

Pori Jazz, osa 9: Brian Wilson livenä 2017

Brian-Wilson-Pet-Sounds-Studio

Nykyään on ollut jo jonkin aikaa trendinä että vanhat 1960- ja 1970-luvun starat lähtevät tien päälle ja esittävät jonkin klassisen albuminsa kokonaisuudessaan. Brian Wilson ei suinkaan ole tätä trendiä aloittanut, mutta hyvin hän on Pet Soundiensa kanssa maailmalla pärjännyt koska on jo toista vuotta kiertueella esittämässä albuminsa lauluja. Pet Soundsia on hehkutettu mediassa maailman ensimmäiseksi teema-albumiksi, mutta en tiedä onko se todellisuudessa ensimmäinen. Teema-albumi se toki on ja hieno sellainen. Vaikka kappaleiden sanoitukset ovat simppelejä, ajoittain jopa naivistisia, on levyn orkestraatio selvästi aikaansa edellä.  Pet Soundseilla kuullaan tyypillisten rock-instrumenttettien (basso, kitara ja rummut) lisäksi mm.  huilua, ranskalaisia torvia, saksofonia, urkuja, viuluja, timpania ja trumpettia.

Porissa Pet Soundsien kappaleet soitettiin käsittääkseni samassa järjestyksessä kuin ne ovat levylläkin (samaa väittää Setlists FM -sivusto).

Avauskappaleen WOULDN’T IT BE NICE falsettiosuuden laulaa Matt Jardine erittäin hienosti. Brian hoitaa kappaleen keskiosan ja tämä erinomainen kappale avaa mukavasti konsertin kakkossetin.  Valitettavasti sen jälkeen meno vähän hyytyy, koska tietyssä mielessä Pet Sounds on albumi joka toimii paremmin kotikuuntelussa. Isolla festivaaliareenalla nyanssit kärsivät ja yleisökin on yleensä orientoitunut rajumpaan menoon. Hartaasti sekä nuorempi että 50v+ yleisö kuitenkin Brianin bändiä kuuntelee.

SLOOP JOHN B kuullaan seitsemäntenä ja sehän poikkeaa Pet Sounds -teemasta jonkin verran ja on alunperin 1920-luvulla julkaistu folk-klassikko jonka Brian muokkasi omakseen.

GOD ONLY KNOWS tulee kahdeksantena ja on ehdottomasti setin kohokohta, vaikka ei olekaan livenä niin maailmaajärisyttävä kokemus kun kotona kuunneltuna. Positiivista tässä on se, että Brian laulaa nyt paremmin kuin muilla kappaleilla. Ilmeisesti kappale edelleen, satojen esityskertojen jälkeenkin, koskettaa häntä sillä olin huomaavani että kappaleen loppupuolella Brian pyyhi kyyneleen silmäkulmastaan. Paul McCartney on mennyt kehuissaan jopa niin pitkälle että hän on väittänyt tämän olevan maailman kaikkien aikojen paras kappale.

Brian Wilson performing at the Bord Gais Energy Theatre, Dublin

Ja tähän loppuun vielä Setlists FM:n mukainen biisilistaus, joka on siis sama kuin julkaistulla albumilla:

Set 2 (Pet Sounds)
Wouldn’t It Be Nice /   You Still Believe in Me  /   That’s Not Me  /   Don’t Talk (Put Your Head on My Shoulder)  /  I’m Waiting for the Day /   Let’s Go Away for Awhile  /   Sloop John B /   God Only Knows /   I Know There’s an Answer  /  Here Today /  I Just Wasn’t Made for These Times /  Pet Sounds  /  Caroline, No

Harri Huhtanen 2017

Pori Jazz, osa 8: Brian Wilson livenä 2017

brian_wilson2017Konsertti alkoi sillä kun lavalle asteli Brianin tueksi peräti neljä kitaristia, kolme kosketinsoittajaa, kaksi percussionistia, yksi puhallinsoittaja ja yksi basisti ja lopuksi vielä Brian itse saatettiin  Yamaha -sähköpianonsa ääreen. Siitä hän ei sitten poistunutkaan koko konsertin aikana ja välispiikitkin jäivät kovin lyhyiksi.

Menobiisi CALIFORNIA GIRLS avasi keikan 22.30. Olin ennen keikkaa katsonut Youtubesta mm. useita 1960-luvun videoita, joissa Brian laulaa kauniisti tenori-osuuksia ja vaikka tiesin, ettei hän enää  pysty samaan oli yllätykseni silti suuri kun kuulin miten alas hänen äänensä oli laskenut ja miten epävireisesti hän lauloi päävokaalia jo avausbiisissä. Brian oli nyt kuitenkin ensimmästä kertaa Suomessa. Hän oli ja on varhaisen pop/rock-musiikin legenda ja häntä Poriin kuuntelemaan oli hakeutunut paljon vartuneempaa, 50v+ väkeä, joka vaikutti antavan laulun epävireisyyden auliisti anteeksi. Pääasia että Brian oli vihdoinkin saatu Suomeen esiintymään! Toinen seikka mikä kiinnitti huomioni oli Brianin ilme, joka oli perusvakava, voisi luonehtia jopa huolestunut, koko biisin ajan. Siinä oli aikamoinen ristiriita kappaleen sanojen ja tunnelman kanssa: kyseessähän on ns. rantapoika -biisi, jonka sanomassa on nuoruuden iloa ja huolettomuutta.  Brianin epävireinen aloitus unohtui kuitenkin nopeasti ison bändin päästessä vauhtiin!  Ainakin seitsemän bändin jäsenistä osallistui lauluun. Kuultiin hienoa stemmalaulua ja hienoa soitantaa.  Kun sulki silmänsä sateisessa Kirjurinluodossa ja vain kuunteli, pääsi kuin pääsikin mielikuvissaan Kalifornian hiekkarannikolle, jossa aurinko paistoi pilvettömällä taivaalla ja nuoret salskeat miehet juoksivat surfilautoineen mereen, päin vaahtopäisiä, korkeita aaltoja!

DANCE DANCE DANCE kuultiin toisena lämmittelybiisinä ja lämmittelyä sadetakkinen, Suomen heinäkuisessa illassa kylmissään värjöttelevä yleisö tosiaan tarvitsikin!

brian_wilson2HELP ME, RHONDA tuli seitsemäntenä. Päävokaalin hoiti tälle kertaa Brianin luottomies ja ainoa hänen lisäkseen alkuperäisestä Beach Boyseista mukana ollut Al Jardine, joka oli vanhentunut tyylikkäästi: hiuksia miehellä oli edelleen päässä niin runsaasti, että hän  näytti aidolta pop/rock-tähdeltä.  Miehen ääni oli myös säilynyt paremmin kuin Brianin. Kokonaiskuva Jardinesta Pori Jazzissa soittamassa kermanväristä sähkökitaraansa sinisessä pikkutakissaan ja siniraidallisessa paidassaan oli kieltämättä tyyliikäs.  Hän laului säkeen ”Help me Rhonda!” käsillään elehtien niin monta kertaa ja niin vakuttavasti, ettei kuulija voinut olla häntä uskomatta!

Konsertin ensmmäinen osuus oli lämmittelyä toiselle setille, jossa tuo kuuluisa, vuoden 1966  Pet Sounds -albumi soitettaisiin kokonaisuudessaan. Ensimmäinen setti koostui kymmenestä, noin 2-3 minuutin kestoisesta kappaleesta, jotka Setlists FM:n sivuston mukaan olivat alla mainitut:

Set 1
California Girls  /   Dance, Dance, Dance /   I Get Around /   Little Honda /   Surfer Girl /   Don’t Worry Baby /   Help Me, Rhonda /   Darlin’  /   Wild Honey /   Sail On, Sailor

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2017   

Robert Plantin seuraava siirto? – take 2

No niin, nyt se siis selvisi mistä on kysymys. Robert Plant julkaisee uuden soololevyn nimeltään CARRY FIRE 13.lokakuuta 2017. Lisätietoja aiheesta alla olevien linkkien avulla:

http://www.contactmusic.net/robert-plant/news/robert-plant-unveils-solo-album-carry-fire_5791300

http://www.nme.com/news/music/robert-plant-announces-new-album-carry-fire-and-uk-tour-2126046

Alla uuden albumin biisilistaus:

  1. The May Queen
  2. New World…
  3. Season’s Song
  4. Dance With You Tonight
  5. Carving Up The World Again… a wall and not a fence
  6. A Way With Words
  7. Carry Fire
  8. Bones Of Saints
  9. Keep It Hid
  10. Bluebirds Over The Mountain
  11. Heaven Sent

 

20170818hh

Pori Jazz, osa 7: Brian Wilson livenä 2017

Brian_Wilson_Liverpool_2017

Brian Wilson lähti ryhmineen Pet Soundsin  50.vuoden juhlakiertueelle ajanmukaisesti 2016 (albumi ilmestyi 1966). Kiertueesta tuli suositumpi kuin hän oli uskonut ja siksi kiertuetta päätettiin jatkaa vuonna 2017. Vuonna 2016 Wilson ryhmineen esiintyi eri puolilla maailmaa peräti 99 konsertissa ja tänä vuonna tahti on ollut samaa luokkaa. Tätä kirjoitettaessa Wilson ryhmineen on juuri aloittamassa uutta Amerikan osakiertuetta, jolle keikkoja on buukattu lokakuuhun saakka. Wilsonin lausunnot viittaavat kuitenkin siihen, että hän on halukas jatkamaan kiertuetta niin pitkään kuin yleisö haluaa. Onko siis käymässä niin, että Wilson on Dylanin tapaan siirtymässä The Never Ending Tour -konseptiin?

Pori Jazzissa 13.heinäkuuta 2017 puitteet eivät olleet parhaat mahdolliset, sillä yleisöä valtavalla Areena -alueella oli vain noin 10 000, jolloin alue näytti kovin tyhjältä (täydeltä näyttääkseen alueella pitäisi olla yli 20 000 kuulijaa). Lisäksi konsertin käynnistyessä alkoi sataa ja taivas oli koko ajan pilvessä. Niinpä sää soti kovasti surf-musiikkiin liitettyjä mielikuvia vastaan. No, pitää muistaa että kyseessä oli kuukauden 13. eli ”epäonnen” päivä.

Brian asteli lavalle avustajan saattama eli heti kättelyssä ilmeni että hänen fysiikkansa ei enää ollut paras mahdollinen ja tanssiesityksiä konsertin aikana häneltä oli turha odottaa. Nettilausuntojen perusteella Brian on suunnattoman innostunut ja kiitollinen siitä, että yleisöä hänen musiikilleen edelleen riittää. Lavaolemus on kuitenkin toisenlainen. Brianin kasvot ovat vakavat ja ilmeettömät, varmaan tähän osaltaan vaikuttaa voimakas psyykenlääkitys jota hän käytti lääkärinsä kehotuksesta vuosikausia 1970- ja 1980-luvuilla. Tämä lääkitys halvaannuttaa kasvolihaksia ja vaikuttaa myös raajojen lihasten toimintaa heikentävästi. Valitettavasti  pitkäkestoisen lääkityksen jälkeen nämä haitalliset lihasvaikutukset voivat jäädä pysyviksi.

Brianin bändi on iso, siinä on nykyään peräti 11 muusikkoa. Bändin kokoonpanoa ei ole kerrottu Brianin kotisivuilla eikä tietenkään suomalaisissa lehtiuutisissa. Niinpä bändin soittajien selvittäminen vaati jonkin verran ”salapoliisityötä”, mutta lopulta löysin amerikkalaisesta lehdestä artikkelin kesältä 2016, jonka perusteella Pet Sounds -bändin kokoonpano oli vuosi sitten seuraava:

Brian Wilson – kosketinsoittimet ja laulu
Al Jardine – laulu ja kitara
Blondie Chaplin – laulu ja kitara
Matt Jardin – laulu,  kitara ja lyömäsoittimet
Nick Walusko –  kitara
Darian Sahanaja, Gary Griffin ja Billy Hinsche –  kosketinsoittimet
Bob Lizik – basso
Mike D’Amico ja Nelson Bragg – rummut
Probyn Gregory – multi-instrumentalisti

Todettakoon vielä, että monissa konsertin kappaleissa myös muutkin bändin jäsenet kuin yllä manitut neljä osallistuivat lauluosuuksiin.

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2017

Wroclaw 9. -15.8.2017 – osa 1

Breslau-5

Olin viikon Wroclawssa (9.-15.8.2017), joka on yksi Puolan suurimpia (yli 600 000 asukasta) ja kultuurillisesti hienoimpia kaupunkeja. Wroclaw sijaitsee Etelä-Länsi Puolassa ja sinne pääsee junalla Berliinistä ja Varsovasta noin kolmessa tunnissa. Suomesta yhteydet Wroclawiin ovat melko huonot, varsinkin Turusta. Parhaaksi ja edullisimmaksi reittivalinnaksi osoittautui matkustaa laivalla Tukholmaan ja sieltä Arlandan kautta lentäen Varsovaan, josta taas pääsee alle tunnissa lentäen Wroclawiin.

Kaupungissa on kymmenittäin kiinnostavia nähtävyyksiä, mutta ykköskohde on epäilemättä valtavan suuri, lähes neljän hehtaarin laajuinen toriaukio (Rynek), joka on rakennettu jo keskiajalla. Toriaukion keskellä, komean Raatihuoneen  vieressä on keskiajalla sijainnut kymmenittäin käsityöläisten ja kauppiaiden pieniä työpajoja ja myyntikojuja ja vähitellen, aikojen saatossa niiden tilalle on rakennettu komeita tiilitaloja sekä lopuksi 1800-luvulla, uusi kaupungintalo. Onneksi silloiset kaupungin päättäjät tajusivat myös vanhan Raatihuoneen arvon eivätkä purkaneet sitä, vaan pikemminkin kaunistivat sitä asettamalla julkisivujen seinille lukuisia, keskiajan ihmisiä kuvaavia patsaita, jotka edelleen ovat paikallaan, tosin sodan tuhojen vuoksi restauroituina tai jopa uudelleen tehtyinä. Kaikki korjaukset on kuitenkin tehty alkuperäisten piirrustusten ja valokuvien mukaan ja niinpä jos 1800-luvulla elänyt wroclawilainen aikakoneella siirrettäisiin toriaukiolle, olisivat lähes kaikki rakennukset hänelle entuudestaan tuttuja, todennäköisesti hän ihmettelisi ainoastaan kymmenien ulkoilmaravintoloiden riviä, joka vuonna 2017 levittäytyy Rynekin talojen edustalle.

Harri Huhtanen 2017 

Robert Plantin seuraava siirto? – take 1

Robert Plant & the Sensational Space ShiftersKuten yleisesti tiedetään vuonna 1980 hajonnut Led Zeppelin on pysynyt hajonneena peräti 37 vuotta, koska bändin legendaarinen laulusolisti Robert Plant ei ole lämmennyt reunion -suunnitelmille. Viimeksi Zeppelin on nähty konsertissa 10 vuotta sitten kun Zeppelin miehet järjestivät Lontoon O2 areenalla yksittäisen muistokonsertin.  Siitä julkaistiin 5 vuotta myöhemmin eli vasta vuonna 2012 konsertti -DVD sekä audio CD’t. Totuus on se, että Robert Plant on ainoa bändin miehistä, jolla on ollut menestyksellinen sooloura bändin hajoamisen jälkeen. Plant on julkaissut yli kymmenen soololevyä ja niistä viimeisin ilmestyi 2014.  Legendaarinen Led Zeppelin kitaristi Jimmy Page on jo pitkään halunnut että bändi palaisi keikkalavoille, mutta Robertin vastustus on joka kerta estänyt tämän. Aina voi toivoa ,että Plant muuttaa mielensä, onhan hän viime vuosina esittänyt yhä enemmän Led Zeppelin biisejä omissa konserteissaan ja hänen äänensä on edelleen erittäin hyvässä iskussa eli Led Zeppelinin paluu ei olisi floppi, vaan suuri triumfi, koska myös Jimmy Page on edelleen iskussa, kuten vuoden 2007 Led Zeppelin konserttiäänite hyvin todistaa. Miksi kirjoitan tästä juuri nyt?  Siksi, että tänään mennessäni Robert Plantin viralliselle nettisivulle oli siellä ainoastaan mystinen lause: ”Away With Words”. Mitään muuta sivustolla ei ollut eli otsikosta ei päässyt tutkimaan normaaleja sivuja, joita siellä on ollut jo vuosikaudet. Hyvin outoa!  Mihin outo otsikko viittaa?  Uuteen soololevyyn vai Zeppelin reunioniin vai mihin?  Kannattaa seurata tilannetta. Jotain sieltä on tulossa, sillä Plantilla menee taloudellisesti hyvin eli viesti ei suinkaan tarkoita sitä että hän olisi alasajamassa nettisivunsa!

Täällä voitte seurata tilanteen kehittymistä:

http://www.robertplant.com/

Harri Huhtanen 2017