Psykoterapeutti Eugene Landy (1934-2006) tuli huumeriippuvaisen Brian Wilsonin ”avuksi” lokakuussa 1975. Aluksi Landy saikin hyviä tuloksia Brianin terapiassa, sillä hetkellisesti Brian palasi keikkailemaan Beach Boysien kanssa ja alkoi taas kirjoittaa musiikkia. Vähitellen Landystä tuli kuitenkin yhä ahneempi ja vallanhimoisempi. Hän laskutti Brianilta palveluistaan yli 400 000 dollaria vuodessa ja kontrolloi Brianin elämää 24 tuntia vuorokaudessa. 1970- ja 1980-luku olivatkin Brianille menetettyjen mahdollisuuksien aikaa. Omat levyprojektit eivät onnistuneet, yhteistyö Beach Boysien kanssa ei sujunut ja jatkuvat oikeudenkäynnit mitä erilaisempien rahariitojen vuoksi värittivät hänen elämäänsä. Lopulta vuonna 1992 Brianin läheiset ja muut Beach Boys miehet onnistuivat hankkimaan oikeuden päätöksen siitä, ettei Landy saanut enää hoitaa Brianin asioita. 
Brian oli jo vuonna 1988 saanut julkaistua ensimmäisen soololevynsä ja 1990-luvulta lähtien levyjä alkoi ilmestyi melko tasaiseen tahtiin. Yleisö ei ollut unohtanut Briania ja niinpä hän teki myös onnistuneen paluun konserttilavoille, vaikka hänen äänensä oli enää varjo siitä mitä se oli ollut hänen nuoruuden päivinään. Vuonna 1999 Brian lähti ensimmäiselle Pet Sounds -kiertueelle. Hän alkoi uudelleen työstää 1960-luvulla kesken jäänyttä Smile– teosta ja esitti sen ensimmäistä kertaa konsertissa helmikuussa 2004. Brian Wilson Presents Smile (2004) ilmestyi samana vuonna ja siitä tuli hänen parhaiten menestynyt sooloalbuminsa. Tällä hetkellä Brian kiertää maailmaa Pet Sounds 50th Anniversary World Tour nimisellä kiertueella, joka alkoi jo keväällä 2016 ja jota on jatkettu yleisön pyynnöstä vielä vuonna 2017. Suomessa Brian Wilson esiintyi ensimmäisen kerran 13.7.2017 Pori Jazzeilla.
(jatkuu…)
Harri Huhtanen 2017


Pet Sounds -albumin julkaisun (1966) jälkeen Brian Wilsonin ja Beach Boysien suhde muuttui ongelmalliseksi Brianin jatkuvasti lisääntyvän huumeiden käytön sekä erikoisen käyttäytymisen vuoksi. Osittain Brian turhautui siitä, ettei hänen päätyökseen kaavailemaa Smile -albumia (1967) julkaistu. Brian halusi tehdä omia projektejaan mutta levy-yhtiöt eivät olleet niistä kiinnostuneita, vaan halusivat häneltä uusia Beach Boys -hittejä. Kun niitä ei tullut oli selvää, että levy-yhtiön lisäksi myös bändin muut jäsenet turhautuivat. 1970-luvulla tilanne vain paheni. Brian linnottautui Los Angelesin Bel Airiin, jossa hän enimmäkseen vain juhli muiden rocktähtien kanssa saamatta mitään merkittävää aikaan. Noihin juhliin osallistuivat ainakin sellaiset 1970-luvun supertähdet kuin John Lennon, Ringo Starr, Alice Cooper, Iggy Pop, Keith Moon ja Harry Nilsson. Jatkuva tupakointi ja huumeiden käyttö pilasivat myös Brianin, aikaisemmin niin puhtaan ja kauniin lauluäänen. Vuonna 1975 Brian alkoi olla todella pohjalla ja kärsi ilmeisesti myös masennuksesta. Tarinan mukaan hän oli jopa jo kaivanut haudan itselleen kotinsa takapihalle ja pyytänyt että hänet heitetään sinne. Vuonna 1975 Brian todella tarvitsi apua ja saikin sitä, mutta minkälaista?…
Viime kesäkuussa uutisoin David Gilmourin Euroopankiertueesta. Heinäkuussa 2016 Gilmour palasi 45 vuoden tauon jälkeen Pompeiihin, jossa kuvattiin 1970-luvun alussa, tyhjässä amfiteatterissa legendaarinen Pink Floyd Live At Pompeii konserttielokuva. Legendaariseksi elokuvan teki kuvauspaikan lisäksi se erikoinen tosiseikka, että bändi soitti silloin tyhjällä Areenalla eli kuulijoina olivat vain Pompeiin muinaisten roomalaisten ”haamut” 2000 vuoden takaa! Legendaarinen on myös tämä toinen konsertti, koska se on tiettävästi ensimmäinen kerta kun Italian viranomaiset ovat sallineet rockkonsertin tässä mystisessä rauniokaupungissa. Myös heinäkuun 2016 konsertti kuvattiin ja se ilmestyy syyskuussa 2017 ajalle tyypilliseen tapaan useassa eri formaatissa (4LP, 2CD, 2DVD, 1BD jne.). Laajin julkaisu käsittää Pompeiin konsertin lisäksi materiaalia myös Puolan Wroclawn konsertista sekä vuoden 2015 Etelä-Amerikan kiertueelta. Lisäksi on uutisoitu, että elokuva tulisi syksyllä myös maailmanlaajuisesti kertaluontoiseen teatteriesitykseen. Finnkino on luvannut esittää elokuvan 13.9.2017 peräti kymmenessä Suomen kaupungissa! Tässä tarkempia tietoja alla olevan linkin avulla:
Tuleva Beach Boys esiintyi ensimmäisen kerran kesällä 1961 nimellä the Pendletones. Bändissä oli Brian Wilsonin lisäksi hänen veljensä Carl ja Dennis sekä Mike Love and Al Jardine. Ensimmäisen singlen julkaisi pieni Candix Records, jonka pomot muuttivat bändin nimeksi omavaltaisesti Beach Boys! Bändi ei protestoinut nimenvaihdosta, mutta vaihtoi levy-yhtiötä ja päätyi suuren Capitolin syliin. Brianilla oli kuitenkin voimakas visio siitä, miten Beach Boysia kehitettäisiin. Toistuvat surffaus-singlet eivät olleet se mihin hän pyrki, vaan Brian neuvotteli itselleen oikeuden tuottaa Beach Boysien levyt ja hän halusi Capitolin tarjoaman kellaristudion sijaan ISON äänitysstudion, jossa hän voisi kokeilla äänittämistä suuremmilla kokoonpanoilla. Ensimmäinen Brianin kokeilu oli kiistaton menestys, sillä Double tracking -tekniikalla äänitetty ja kesällä 1963 ilmestynyt Surfin’ USA -albumi nousi Billboardin listalla kakkoseksi!




1990-luvulta tulee heti mieleen B.B King (1995), Stevie Windwood (1997) ja Ray Charles (1999). 2000-luvulta Peter Green (2001), Stevie Wonder ja Van Morrison (2004) sekä tietenkin Sting (2006). 2010-luvulta pitää mainita ainakin nämä pääesintyjät: Jeff Beck (2010), Eric Burdon (2013) ja Brian Wilson (2017). Varmaan ison joukon huippunimiä tässä unohdin kokonaan, mutta kirjaan tähän nyt vain niiden artistien konsertit, jotka aivan välittömästi tulevat mieleeni.
helposti ajavat yksittäisten albumien ohi. Erityisesti tämä koskee muutamia 1960-luvun huippubändejä, sillä 1960-luvulla singlet olivat vielä albumeja tärkeämpiä bändin uran siivittäjinä ja siksi edes huippubändit eivät välttämättä osanneet ajatella jälkipolvia albumeita kasatessaan. Niinpä esimerkiksi sellainen huippubändi kuin The Yardbirds on jäänyt pahasti paitsioon, koska heidän todellinen voimansa on ollut bluesissa, muutamaissa loistavissa sessioissa sekä upeissa live-esiintymisissä ja bändin maine on kuitenkin perustunut muutamaan pop-singleen, jotka eivät tyylillisesti edusta lainkaan sitä mitä bändi oli livenä ja sessioissa. Minulla on muutamia Yardsbirds-kokoelmia vinyyleinä ja täytyy sanoa, että tämä Charly-yhtiön 2000-luvulla julkaisema 4CD:n boksi hakkaa mennen tullen kaikki 1970- ja 1980-luvulla julkaistut Yardbirds-kokoelmat. Jo äänentoisto tällä boksilla on aivan omaa luokkaansa. Samaten musiikki! Olen kuunnellut tätä boksia intensiivisesti nyt jo pari viikkoa ja koko ajan tämä kuulostaa paremmalta! Käsitykseni alkuperäisestä Yardbirds-yhtyeestä on muuttunut olennaisesti. Musiikillisesti kyseessä on epäilemättä ollut yksi 1960-luvun parhaista bändeistä!