Dylanin vuoden 1966 Bristolin keikka järjestettiin kaupungin hienoimmassa konserttitalossa eli jo 1867 rakennetussa Colston Hallissa, jonka komeat sisätilat ovat nähtävissä alla olevassa valokuvassa.   

10.5.1966 Bristol   CD#9  46:40 ja CD#10 41:52,  molemmat Mono -äänitteitä

Setti. Akustisessa setissä on 7 kappaletta, mutta CD:llä järjestys on väärä. CD:llä laulu 01 on todellisuudessa laulu 2 ja 02 on setin päättävä Mr. Tambourine Man. Ilmeisesti tähän poikkeavaan järjestykseen CD:llä on syynä se, että vain mainitut kaksi kappaletta ovat soundboard -äänitteitä, loput esitykset on CD:lle otettu yleisöäänitteistä. Sähköinen setti sen sijaan on kokonaan soundboard -äänitteeltä peräisin ja kappaleiden järjestys on tällä CD:llä oikea.

Äänite 4- /5.  Teknisesti akustisen setin äänite ei ole kovin hääppöinen, koska 5 kappaleista on yleisöäänitteitä.  Sähköisen setin soundboard -äänite sen sijaan on tasapainoinen kautta linjan ja laulu sekä instrumentit toistuvat luonnollisina. Sähköisessä setissä myös soittimien separaatio ja laulun preesens -vaikutelma ovat hyviä. Akustisen osuuden puutteiden vuoksi joudun kuitenkin laskemaan pistelukua, en kuitenkaan paljon, koska sähköinen setti on niin hienosti taltioitu. Lisäksi täytyy todeta, että vaikka Bristolin yleisöäänitteillä Dylanin ääni on etäinen ja nauhakohina on selvästi kuultavissa, tulevat esitykset kuitenkin yllättävän hyvin läpi.  Pikanttina yksityiskohtana mainittakoon että akustiseen settiin on kappaleiden 2 ja 3 väliin otettu mukaan konsertinjärjestäjän kuulutus siitä että väärin pysäköitu auto pitäisi käydä siirtämässä.

Esitys 4 +/5. Bristolissa Dylan suoriutuu jälleen erittäin hyvin sekä akustisesta että sähköisestä setistä.  Sähköinen setti saattaa jopa olla eräs kiertueen parhaita! Soundi on tasapainoinen, Dylan fraseeraa hienosti. Kaikki bändin soittajat suoriutuvat Bristolin illasta ensi luokkaisesti.  Koko setin ajan meno on rentoa ja fiilis on hyvä! Erityisesti Balladissa sekä basso että kosketinsoittimet kuulostavat upeilta!  Rolling Stone on myös yhtä juhlaa, komea intensiivinen lopetus hienolle konsertille! Akustisen setin kaksi soundboard -esitystä kuulostavat myös tyylikkäiltä. Vaikka loput 5 esitystä ovat yleisöäänitteitä ovat ne kuitenkin sen verran hyviä, että niistä saa käsityksen siitä miltä koko setti olisi voinut kuulostaa soundboard-äänitteenä. Myös akustisen setin esityksissä on sellainen vaivaton, rento fiilis joka ei suinkaan ole kuultavissa kaikilla tämän kiertueen keikoilla. Dylanin vuoden 1966 Bristolin keikka ei aikaisemmin ole ollut mitenkään erityisen tunnettu eli siksi on hienoa että tämä historiallinen äänite on nyt lopultakin julkaistu. Tästä bristolilaiset voivat olla ylpeitä! Dylanilla oli hyvä ilta. CD:llä akustisen setin päättää Just Like A Woman ja  sekin on äänitteen puutteista huolimatta hieno esitys, sellainen selvästi standardin yläpuolelle nouseva.

Harri Huhtanen 2018

6.5.1966 Belfast   CD#7  39:09 ja CD#8 41:27,  molemmat Mono -äänitteitä

Setti. Akustisessa setissä on 6 kappaletta, vain It’s All Over puuttuu. Sähköinen setti sen sijaan on ilmeisesti complete, koska äänitteellä on kaikki 8 kappaletta.

Äänite 4½ /5.  Tämäkin on Soundboard-äänite. Akustinen setti kuulostaa hienolta. Äänite on tasapainoinen kautta linjan ja laulu sekä instrumentit toistuvat luonnollisina. Samoin sähköisessä setissä separaatio ja preesens ovat hyviä.

Esitys 4+ /5. Belfastissa Dylan suoriutuu erittäin hyvin sekä akustisesta että sähköisestä setistä.  Konsertin kohokohtia ovat yli 10 minuuttinen Desolation,  8min. Tambourine sekä 8 min. Rolling.  Followssa on hyvä rumpusoundi. Suhteellisen virheetön esitys sekä akustisessa että sähköisessä osuudessa, mutta sellainen elämää suurempi uho ja into tästä ehkä Rollingia lukuunottamatta puuttuu eli siksi en voi antaa ihan täysiä pisteitä. Kokonaisuutena kuitenkin oikein hyvä keikka!

Harri Huhtanen 2018

5.5.1966 Dublin   CD#5  45:12 ja CD#6 44:23 ,  molemmat Soundboard mono -äänitteitä

Setti. Sydneyn (13.4.) jälkeen tämä on vasta toinen äänite, jolla on 90 minuutin keikka  kokonaisuudessaan. Akustisessa osuudessa on perussetin 7 kappaletta ja sähköisessä 8 kappaletta (kts. Take 8).

Äänite 4/5.  Akustisen setin alussa Dylanin ääni on etäinen ja kaikua on turhan paljon. Lisäksi taustalla kuuluu yleisön puhetta. Ensimmäisessä kappaleessa äänityksen taso myös vaihtuu kesken kappaleen. Huuliharpussa on turhaa digitaalista kireyttä. Kitara toistuu turhan vaimeana. Visions of Johannasta   eteenpäin laulu ja kitara ovat paremmin balanssissa.  Myös sähköisen setin alussa äänitteessä on teknisiä ongelmia, sillä yleisöäänet vuotavat liikaa Dylanin esityksen päälle. Rumpusoundi on yllättävän metallinen vai pitäisikö sanoa digitaalinen. Huuliharppu vihloo monessa kohtaa eli digitaalinen siirto on tehty yliampuvasti. 5. ja 6. kappaleen välissä äänitteellä kuuluu merkillistä huminaa. Kritiikistä huolimatta tämä on tyypillistä Soundboard -tasoa eli päihittää kirkkaasti kokoelmalle mukaan otetut yleisöäänitteet.

Esitys 4+/5. Akustisen setin huippuhetkiä ovat  7 minuuttinen Visions sekä 10 minuuttinen Desolation. Sähköisessä setissä Hudsonin soitossa on kivoja koukkuja Tom Thumbsissa . Konsertin huippuhetket koetaan jälleen  kerran päätöskappaleilla  Ballad Of A Thin Man sekä Like A Rolling Stone.

Kuvassa aikaisemmin julkaistun bootleg-CD:n takakansi.

Harri Huhtanen 2018

1.5.1966 Kööpenhamina   CD#4  36:25, Mono

Setti. Akustisesta osuudesta julkaistulla CD:llä on mukana vain ensimmäinen kappale sekä fragmentti toisesta. Loput 5 kappaletta puuttuvat kokonaan! Sähköisestä setistä mukana on 5 kappaletta, joista Leopard on vajaa.  Sähköisen setin 1., 2. ja 6. kappale puuttuvat kokonaan.  Kaikkiaan noin 90 minuutin setistä puuttuu siis reilusti yli 50 minuuttia musiikkia.

Äänite 4½/5.  Kyseessä on Soundboard -äänite eli tasoltaan tämä on aivan eri luokkaa kuin Tukholman (29.4.) yleisöäänite.  Äänitteessä on hyvä preesens. Akustista osuutta olisi kovin mielellään kuunnellut pidempäänkin! Sähköisessä osuudessa kitara, basso, kosketinsoittimet ja rummut toistuvat hyvin.  Soittimien välillä on hyvä erottelu. Kokonaissoundi on kauttaaltaan nautittava! Äänitteellä on muutamia hienoja yksityiskohtia.  Konsertin huipentavat lopussa Ballad ja Rolling, jotka molemmat ovat kestoltaan yli 7 minuuttia.

Esitys 4½* / 5.  Joku voisi sanoa että on rohkeaa lähteä arvioimaan esitystä, josta vain kolmasosa on taltioituna. Äänite on kuitenkin niin hyvä ja sähköinen osuus toistuu niin vaivattomasti ja tyylikkäästi, että arvio on pakko suorittaa vaikka suurin osa akustisesta setistä puuttuu. Myöhemmillä äänitteillä todettavaa digitaalista kireyttä, ajoittaista yliohjautumista tai puuroutumista ei tällä äänitteellä ole lainkaan kuultavissa.  Tällä keikalla Dylan on selvästi hyvässä vedossa! Tom Thumbsin alussa hän selostaa pitkään laulun taustoja, jotka ovat siis täyttä puppua eli Dylanin oudon huumorintajun tuotetta. Dylanin kertomuksen  mukaan laulu kertoo Meksikossa asuvasta yli 100 vuotiaasta taiteilijasta, jolla on menossa “sininen kausi”. Lieneekö Dylan ajatellut Picassoa omituista kehyskertomusta kyhätessään? Konsertin kliimaksi ovat Ballad ja Rolling Stone. Erityisesti jälkimmäisessä Dylan ja bändi ovat erittäin vakuuttavia. Kaikkien aikojen ensimmäinen Tanskan keikka on saanut täyttymyksensä!  Dylan purkaa Like A Rolling Stonen esitykseen vihaa, raivoa ja turhautumista nuoruuden kiihkolla ja innolla!

* = pisteet annettu sähköisen setin perusteella

Harri Huhtanen 2018

29.4.1966 Tukholma   CD#36  44:42, Mono

Setti. Akustisesta osuudesta äänitteelle on saatu vain 5 ensimmäistä kappaletta, lisäksi näistä viimeinen eli Desolation on vajaa.  Sähköisestä osuudesta puuttuvat ensimmäinen ja viimeinen kappale. Tom Thumb on mukana vain fragmenttina. Leopard, One Too ja  Ballad ovat vajaita.  Täysi setti oli vuoden 1966 keikoilla  yleensä n. 90 minuuttia eli tällä äänitteellä on vain noin puolet koko keikasta.

Äänite 2/5.  Vuoden 1966 Euroopan keikoista tämä on ainoa yleisöäänite. Nauhoituksen alussa mikrofoni kahisee laukussa?  Nauhakohinaa ja äänenvolyymin tasonvaihtelua on pitkin matkaa. Laulu on häiritsevän kaikuva. Kitara on tunkkainen, mutta huuliharppu on tällä kertaa ok eli sitä ei ole digitaalisesti pilattu. Peräti viisi kappaleista on vajaita. Akustinen setti on puutteistaan huolimatta jotenkin kuuntelukelvollinen, sähköinen setti sen sijaan on jo melkoisen tunkkainen. Muutamista hyvistä hetkistä huolimatta ei tästä voi antaa enempää kuin kaksi tähteä. Äänitteen huonolaatuisuuden ja erityisesti sen vuoksi että peräti 5 kappaletta on vajaita ja 4 kappaletta puuttuu kokonaan esityksen tasoa ei voi arvioida ja se on sääli, sillä kyseessä on ollut kuitenkin historiallinen Euroopan avauskeikka sekä Dylanin kaikkien aikojen ensimmäinen Ruotsin konsertti. Kun kuuntelen keikkaa siten, että yritän unohtaa nauhoituksen tekniset puutteet sekä sen miten paljon äänimateriaalia puuttuu, joudun toteamaan että jos tämä olisi ollut Soundboard-äänite olisi esitys todennäköisesti saanut minulta erittäin hyvän arvosanan.

Harri Huhtanen 2018

Kuvassa oikealla Dylan vierailee Tukholman Gamla Stanissa vuonna 1966

Viikon tauon jälkeen Dylanin kiertue jatkui Euroopassa 29.4.66 Tukholman konsertilla. Tällä kiertueella Dylan konsertoi ensimmäistä kertaa Ruotsissa ja Tanskassa. Näiden yksittäiskonserttien jälkeen hän suuntasi Irlantiin ja sen jälkeen seurasikin nopeassa tahdissa 13 Iso Britannian konserttia.  Kiertueen loppupuolelle Dylanin 25-vuotissyntymäpäiväksi oli sovittu yksi konsertti Pariisiin. Euroopan kiertueesta sanan nykyisessä merkityksessä ei siis vielä voi puhua, koska Dylan konsertoi keväällä 1966 vain viidessä maassa. Kesti peräti 12 vuotta ennen kuin Dylan tuli Eurooppaan ensimmäiselle useampia maita kattavalle kiertueelle. Esimerkiksi Saksassa Dylan konsertoi ensimmäistä kertaa vasta vuonna 1978.  Ylipäätään rockmusiikki ei ollut vielä vuonna 1966 lyönyt itseään niin hyvin läpi, että nykyisen kaltaiset, jopa kymmeniä eri maita käsittävät, kiertueet olisivat olleet mahdollisia.  Vielä harvinaisempaa oli konserttien ammattimainen äänittäminen. Levy-yhtiö saattoi äänittää kuuluisimpien artistien jonkun yksittäisen keikan, mutta ei ollut puhettakaan siitä että kokonainen kiertue olisi äänitetty. Tietääkseni edes Beatles ja Rolling Stones eivät sitä tehneet. Siksi tämä 2016 julkaistu Dylanin 1966 live -kokoelma on aivan ainutlaatuinen ja uraauurtava. Boksilla on todellakin Dylanin 17:stä Euroopan keikasta peräti 16 ammattimaisina äänitteinä, ainoastaan Tukholman keikka on yleisöäänite. Tosin Soundboard -äänityksissä on ilmeisesti ollut jotain teknisiä ongelmia matkan varrella, koska osa näistä SB-äänitteistä on vajaita. Tästä huolimatta voidaan puhua uraauurtavasta kulttuuriteosta kun Sony ja Dylan ovat päättäneet julkaista nämä äänitteet kokonaisuudessaan!

Harri Huhtanen 2018 

Melbournen jälkimmäinen konsertti on tunnetumpi, sillä ainakin Dylan -harrastajien keskuudessa se on ollut  linjaäänityksenä kierrossa jo 20 vuoden ajan. Konsertista on myös julkaistu oheisen kuvan mukainen bootleg-CD (huomatkaa sanaleikki levyfirmassa, jonka ilmoitetaan olevan GBS, siis melkein kuin CBS!).

20.4.1966 Melbourne   CD#3  54:11, Mono

Setti. Akustisesta osuudesta äänitteellä on 6 ensimmäistä kappaletta. Vain Tambourine Man puuttuu. Lisäksi avauskappale She Belongs on vajaa. Sähköisestä osuudesta mukana on vain 3 kappaletta ja niistä avauskappale Tell Me on vajaa.  Jostain syystä sähköisen osuuden äänite on myös eri lähteestä peräisin.

Äänite 4/5.  Teknisesti 20.4.66 Melbournen keikan akustisen osuuden äänite hipoo täydellisyyttä! Siinä on erinomainen preesens. Huuliharppu ja kitara kuulostavat miellyttävän luonnollisilta. Kokonaisuus on hyvin balanssissa.  Ongelmat alkavat kuitenkin äänitteen vaihtuessa eli sähköiseen settiin päästäessä. Siinä Dylanin ääni on ajoittain ”verhottu”, soittimien balanssi on huono ja kokonaissoundi pahimmillaan sotkuinen. Tom Thumbissa on lisäksi melkoisesti nauhakohinaa.  Akustinen äänite on 5/5 ja sähköinen korkeintaan 3/5 eli siitä saan kokonaisarvosanaksi tälle “kombo”-äänitteelle 4/5.

Esitys 4/5.  Akustisessa setissä Dylan on ajoittain yllättävän epävarma. Hän virittelee kitaraansa ja yskii välillä. Äänikin vähän sortuu muutamassa kohdassa. Tästä huolimatta kuullaan muutamia kerrassaan unohtamattomia esityksiä. Esimerkiksi Desolation Row’sta kuullaan peräti 12 minuuttinen versio! Myös Just Like A Woman’ista kuullaan hieno versio.  Sähköisen osuuden arviointi sen sijaan on aika vaikeaa, koska mukana on vain kaksi kokonaista kappaletta ja fragmentti yhdestä ja äänite on korkeintaan keskinkertainen. Lisäksi sähköisen setin huipennuskappaleet Thin Man ja Rolling  puuttuvat kokonaan äänitteeltä. Silti tässä on jotain merkillistä tenhovoimaa!  Harmi vaan, ettei jälkipolville ole säilynyt koko keikkaa.

Harri Huhtanen 2018

Viereisessä kuvassa nähdään Dylan esittämässä soolona akustista settiään Melbournen Festival Hall’issa huhtikuussa 1966.

1966 kokoelmalla on molemmat Melbournen konsertit ja näiden äänitteiden kontrasti on melkoinen. Ensimmäinen keikka on huonotasoinen yleisöäänite ja toinen keikka taas on koottu ammattiäänitteistä. Alla ensimmäisen keikan arvio.

19.4.1966 Melbourne   CD#35  64:18, Mono

Setti. Akustinen osuus on nauhoituksella kokonaisuudessaan (7 kappaletta). Myös sähköisen osuuden 4 ensimmäistä kappaletta on ilmeisesti saatu nauhalle kokonaisuudessaan. Viides kappale on taltioitunut vain fragmenttina ja kolme viimeistä kappaletta puuttuvat.  Finaalikappaleiden Thin Manin ja Rolling Stonen puuttumisen sekä äänitteen huonolaatuisuuden vuoksi ei ole mielekästä arvioida Dylanin esitystä tällä keikalla.

Äänite 1½/5.  Äänitteellä on paljon puutteita. Akustisessa setissä nauhoitus kohisee kautta linjan.  Ajoittain kuullaan pahojakin volyymin tasonvaihteluja. Dylanin ääni on kaikuva ja etäinen.  Se myös ”puuroutuu” ajoittain.  Huuliharpun ja kitaran soundi on kuitenkin hieman yllättäen kohtalaisessa balanssissa.  Sähköisessä setissä Dylanin laulu on verhoutunut (ns. “mikrofoni suljetun laukun sisällä” – efekti). Kohinaa on tässäkin äänitteessä enemmän kuin kotitarpeiksi. Kokonaissoundi on epämiellyttävä. Akustisessa setissä äänitteessä on kuitenkin “suvantokohtia”, jolloin Dylanin laulu  ja instrumenttien toisto ovat lähes miellyttävän kuuloisia. Siksi annoin ykkösen päälle ylimääräisen puolikkaan jota tämä äänite ei olisi ansainnut sähköisen osuuden perusteella .

Harri Huhtanen 2018        

Dylan ja The Hawks konsertoivat siis seitsemänä iltana Australiassa keväällä 1966. Kyseessä oli Dylanin ensimmäinen Australian kiertue. Hänellä oli tukku tuliteriä klassikkobiisejä setissään eli siinä mielessä kiertueen olisi pitänyt olla suuri menestys. Australiassa kävi kuitenkin samoin kuin vähän myöhemmin Eurooppassakin eli yleisö ja erityisesti lehdistö vierasti sähköistä settiä ja siksi konsertit saivat lehdistössä ristiriitaisia arvioita. 1966 live -boksilla (2016) on ensimmäinen Sydneyn ja molemmat Melbournen (19.-20.4.66) konsertit.  Brisbanen (15.4.66),  toisen Sydneyn konsertin (16.4.66) sekä Adelaiden (22.4.66) ja Perthin (23.4.66) konserteista äänitteitä ei ole toistaiseksi löytynyt. Alla arvio Sydneyn ensimmäisestä konsertista.

13.4.1966 Sydney   CD#1  45:30  ja CD#2 41:26, Mono
Setti
Lähes kaikki on saatu nauhalla, ainoastaan avauskappale She Belongs To Me on hieman vajaa. Muutoin nauhoite on kokonainen eli sisältää perussetin 7 akustista ja 8 sähköistä kappaletta (kts. Take 9).  CD#2:lla sähköisen setin viimeinen kappale on poikkeuksellisesti Positively 4^th Street. Yhteensä musiikkia näillä kahdella CD:llä on lähes 90 minuuttia, joka ilmeisesti on ollut täyden perussetin kesto vuoden 1966 kiertueella.
Äänite 4/5
USA:n masentavan huonojen yleisöäänitteiden jälkeen Sydneyn ensimmäisen keikan äänite on lähes mannaa korville!  Kyseessä on TCN 9 televisiokanavan ammattiäänite, tosin tämäkin on monofoninen.  Akustinen osuus on taltioitu lähes täydellisesti: laulussa on hyvä preesens, kitara toistuu luontevana ja balanssi on hyvä. Ainoastaan huuliharpussa on jonkin verran ylimääräistä digitaalista kireyttä, joka saattaa olla syntynyt kun nauhaa on muutettu digitaaliseksi. Sähköisessä setissä äänite on edelleen hyvä, mutta muutamassa kohdassa Dylanin mikrofonista tulee häiriöääniä ja saattaa olla että nämä eivät ole äänittäjän vastuulla, vaan mikrofonit on vain lavalla sijoitettu  tai säädetty huonosti. Sähköisessä setissä Dylanin laulu on etualalla ja bändi jää ajoittain vähän taustalle. Täydellisen akustisen setin jälkeen nämä pienet puutteet häiritsevät jonkin verran. Kokonaisuutena äänite on kuitenkin varsin hyvä ja tätä uskaltaa kuunnella suuremmallakin volyymillä.
Esitys 4/5
Akustinen setti on upea! Myös sähköinen setti svengaa kohtalaisen hyvin, mutta sellainen viimeinen “rutistus” tästä jää puuttumaan eli siksi tämä ehkä kuitenkin jää esityksenä luokkaan “oikein hyvä”.

Harri Huhtanen 2018

Dylan oli esiintynyt yksinään ja akustisesti haltioituneelle yleisölle Lontoon Royal Albert Hallissa kahtena peräkkäisenä iltana (9.-10.5.65). Tuskin kukaan tuolloin tiesi miten rajusti Dylan muuttaisi tyyliään jo pari kuukautta myöhemmin. Lähtölaukaus Dylanin uudelle, raaemmalle, sähköiselle tyylille oli 25. heinäkuun 1965 legendaarinen keikka Newportin folk-festivaaleilla.  Dylan oli päättänyt lähteä myös kiertueelle sähköisen bändin kanssa. 28.elokuuta 1965 hän esiintyi New Yorkissa Forest Hills Music Festivaaleilla ja 3.syyskuuta Los Angelesin kuuluisalla Hollywood Bowl -areenalla.  Näillä kahdella ”lämmittelykeikalla” Dylania säestivät Robbie Robertson (kitara), Levon Helm (rummut), Al Kooper (kosketinsoittimet) ja Harvey Brooks (basso). Jostain syystä varsinaiselta, 24.syyskuuta alkaneelta kiertueelta Kooper ja Brooks pudotettiin pois ja heidän tilalleen tulivat Richard Manuel (piano), Garth Hudson (kosketinsoittimet) ja Rick Danko (basso). Robertson ja Helm sen sijaan jatkoivat kokoonpanossa.  Näin jo syksyllä 1965 Dylanin säestysbändiksi tuli kokonaisuudessaan viisimiehinen, kanadalainen The Hawks -yhtye.

Tällä kokoonpanolla Dylan jatkoi tiukkatahtista keikkailua 19. joulukuuta 1965 saakka. Jos Newportin keikka, jossa Dylan esitteli uuden sähköisen, kovavolyymisen rocktyylinsä, lasketaan mukaan, ehti Dylan konsertoida syksyllä ja loppuvuodesta 1965 peräti 40 kertaa Amerikassa.

Joulukuun loppu ja tammikuu 1966 pidettiin taukoa, mutta sitten taas 4.helmikuuta Dylan jatkoi Amerikan kiertuetta, tosin tässä vaiheessa Levon Helm jäi pois kokoonpanosta ja hänen tilalleen tuli Sandy Konikoff. Alkuvuoden 1966 kiertue Amerikan mantereella päättyi 23 konsertin jälkeen 26.maaliskuuta Kanadan Vancouveriin.

Sitten seurasi lyhyt tauko ja kiertue jatkui Hawaiilla 9.huhtikuuta 1966 ja jälleen rumpali oli vaihtunut. Edessä olivat Australian ja Euroopan konsertit ja niissä rumpuja soitti Mickey Jones. Hawaiin konsertista ei ole toistaiseksi ilmaantunut minkäänlaista äänitettä, mutta ilmiselvästi se oli Australian kiertueen lämmittelykonsertti, koska se oli selkeästi erillään muista Amerikan konserteista.

Dylan ei ollut koskaan aikaisemmin konsertoinut Australiassa, joten tämä intensiivinen 11 päivän kiertue (13.-23.4.1966) oli täysin uudenlainen kokemus hänelle. Australiassa suurimpien kaupunkien etäisyydet ovat valtavia, mutta silti tässä lyhyessä ajassa Dylan ehti konsertoida Sydneyssä (2 konserttia), Brisbanessa, Melbournessa ( 2 konserttia), Adelaidessa ja Perthissä.  Toistaiseksi vain Sydneyn ja  Melbournen konserteista on löytynyt äänitteet. Muiden konserttien osalta dylanologit ovat joutuneet turvautumaan paikallisten lehtien konserttiarvioihin, joissa aika harvoin on kirjattu koko setti. Melbournen, Sydneyn ja myöhemmin Euroopan keikkojen perusteella voidaan kuitenkin päätellä ettei perussetti juurikaan vaihdellut, vaan koostui (aikaisemmin esittämäni mukaan) 15 kappaleesta, joista 7 kuultiin akustisessa osuudessa ja loput 8 sähköisessä osuudessa.

Harri Huhtanen 2018