Keikkapäivä -osa 3

Olen vuosien varrella nähnyt TV:ssä monia Ismo Alangon keikkoja erilaisten kokoonpanojen kanssa sekä tietysti myös hänen soolokeikkojaan.  Ne sisältävät kieltämättä joitain hienoja hetkiä, mutta Kerubin kokemuksen perusteella täytyy sanoa että kyllä Ismo on parhaimmillaan Hassisen Koneen kanssa! Valitettavasti kaikki merkit viittaavat siihen, että tämä Hassisen Koneen vuoden 2022 comeback jää näihin seitsemään keikkaan, sillä eräässä haastattelussa Ismo kertoi että hänellä on jo syksyksi uusia projekteja tulossa. Ismo ei halua ratsastaa vanhoilla hiteillään, vaikka suuri yleisö sitä selvästi haluaisi.   

Kerubissa Ismo hikoili, joi paljon kivennäisvettä ja silminnähden nautti suuresti esiintymisestä nuoruuden bändikaveriensa kanssa. Kinnusen veljekset bassossa ja rummuissa soittivat hienosti yhteen. Kiva oli myös vuosikymmenien tauon jälkeen kuulla Reijo Heiskasen tyylikästä kitarointia. Heiskanen on siitä erikoinen kitaristi, että hänen soolonsa ovat lähes minimalistisia, mutta istuvat hienosti Hassisen Koneen kokonaissoundiin. Jos Hassisen pääkitaristi olisi armoton tiluttelija, niin enpä usko että kappaleet enää kuulostaisivat yhtä hyviltä kuin miltä ne kuulostavat Heiskasen soittamana.  Hämmästyttävää oli myös havaita ettei Ismo ollut juurikaan muuttunut 40 vuodessa. Hän oli kuin Michael Monroe  eli näytti edelleen, 60-vuotiaana, nuorelta rokkarilta.  

Text and Photo: Harri Huhtanen 2022

Keikkapäivä -osa 2

Kerubin esiintymistila vetää noin 400 henkeä ja keikka oli ollut loppuunmyyty jo yli kaksi vuotta. Suurin osa oli sinnikkäästi pitänyt lippunsa ja jos jollekin tuli este tai odottaminen alkoi liikaa puuduttaa menivät liput nopeasti kaupaksi Facebookissa ja muillakin sosiaalisen median alustoilla. Dylanin hardcore -fanit ostavat yleensä tällaisiin sarjakonsertteihin liput kaikille illoille. Kysyin Suonnalta oliko Joensuussa mahdollisesti henkilöitä, joilla oli liput kaikkiin viiteen Kerubi-konserttiin. Suonna ei tiennyt kuin jonkun yksittäisen henkilön jolla oli lippu kahteen iltaan.  Settihän oli melko sama illasta toiseen eli bändi keskittyi soittamaan ykkös- ja kakkoslevyn kappaleita. Kolmosalbumin laulut on aikanaan äänitetty isolla kokoonpanolla ja siksi niitä kuultaisiin vasta minikiertueen päätöskonsertissa Tampereen Ratinassa heinäkuun lopussa, jonne tulisi myös sen päätöslevyn muusikoita. Kerubissahan esiintyi vain alkuperäinen nelimiehinen bändi.   

Esiintymistilaan pääsi tuntia ennen keikan alkua eli klo 21. Menimme heti sisällä, koska halusin päästä eturiviin, jotta saisin hyviä kuvia bändistä toiminnassa. Tämä olisi ensimmäinen Hassisen Koneen keikkani ikinä ja enpä olisi vielä 5 vuotta sitten uskonut koskaan pääseväni / päätyväni Hassisen Koneen keikalle toiselle puolen Suomea. Tila oli sen verran pieni, että jos sinne tulisi 400 henkeä olisi paikka todella täynnä. Vielä puoli tuntia ennen konserttiakin salissa oli vain muutamia kymmeniä ihmisiä. Outoa. Eikö keikka ollutkaan loppuunmyyty?  No, kyllä oli, mutta vasta 15-10 minuuttia ennen keikan alkua yleisöä alkoi virrata toden teolla saliin. Yllättävän paljon myös nuoria, heitä jotka eivät olleet edes syntyneet silloin kun Hassisen Kone oli toiminnassa. Muutamaa minuuttia ennen keikan alkua paikka oli aivan tupaten täynnä ja tiesin että jos eturivistä poistui niin sinne oli turha kuvitella palaavansa, sen verran tiheä ihmismuuri takanani oli jo siinä vaiheessa.

Melko tarkkaan klo 22 bändi asteli lavalle valtavien aplodien ja kannustushuutojen saattelemana. Tässä vaiheessa tajusin että olin todella bändin ”kotikentällä” sen verran raivoisia olivat kannustushuudot ja kohotetut kädet yleisömeressä.  Ja heti soitto räjähti käyntiin! Ismo ja bändi kuulostivat erittäin hyviltä. Kappaleet oli selvästi treenattu kunnolla ja Ismon laulu istui hyvin bändin kokonaissoundiin. Ensimmäiset neljä kappaletta soitettiin hengästyttävään tahtiin ilman minkäänlaisia taukoja: Muoviruusuja omenapuissa, Hassisen kone, Iloisesti Hammondilla ja  Reippaina käymme rekkain alle.  Vasta sitten Ismo kyseli yleisön tunnelmia ja sai vastaukseksi uuden kannustushuutojen ryöpyn.              

Text and Photo: Harri Huhtanen 2022

Keikkapäivä -osa 1

Kimmelin aamiaispöydässä näin jotenkin tutun hahmon. Pitkä, erittäin hoikka mies, jolla oli silmälasit ja päällään Kraftverk-paita. Se oli yllättävä kohtaaminen. Muutaman sekunnin jälkeen tajusin, että mies oli Ismo Alanko, joka oli juuri edellisenä iltana esiintynyt neljättä kertaa Kerubissa Hassisen Koneen solistina. Ismo näytti erittäin pirteältä, ei ollenkaan keikan jälkeiseltä rocktähdeltä eikä ainakaan  60-vuotiaalta, joka hän siis jo oli! Ennen vanhaan rocktähdet ryyppäsivät keikan jälkeen aamuun saakka ja hajottivat hotellihuoneita eivätkä suinkaan marssineet suihkunraikkaina hotellin aamiaspöytään kello 9 aamulla!   

Puhuttelisinko häntä?  Mitä sanoisin?  Minulla ei ollut levyjä mukana eli en voinut pyytää nimikirjoituksia enkä voinut kommentoida edellisillan keikkaa koska en ollut silloin paikalla. Olisin paikalla vasta tulevalla Juhannuspäivän keikalla, joka samalla oli Hassisen Koneen viimeinen keikka Kerubissa.  Näitä pohtiessani kului ehkä 30 sekunttia ja sitten Ismon viereen purjehti keski-ikäinen vaaletukkainen nainen. Hänen nykyinen vaimonsa, oletin. Ismo totesi hänelle: ”Onpa täällä paljon ihmisiä tänään…” ja sen jälkeen he olivatkin jo poissa. He siirtyivät ulkoterassille. Kukaan ei tullut pyytämään nimmaria eikä muutenkaan häiritsemään. Suomessa jopa rocktähdet saavat olla autuaasti omissa oloissaan.        

Keikka alkaisi vasta klo 22, joten olimme sopineet Suonnan kanssa, että käytämme päivän tutustuen vain tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan Valamon Luostariin . Se oli mielenkiintoinen reissu ja tuliaisiksi mukaan tarttui Valamon omaa viiniä. He panevat myös olutta ja sitäkin ulosmyydään siellä. Väkeviä ei saa myydä ulos, mutta Valamon lounaspaikassa niitä saattoi ostaa pöytään.  Mielenkiintoista tämä ortodoksisuus kun hoitavat talouttaan valmistamalla olutta, viinejä ja väkeviä juomia.   

Harri Huhtanen 2022

Keikkaa edeltävä päivä -osa 3

Kerubista oli vain lyhyt kävelymatka Joensuun kauppatorin lähellä Kirkkokadulla sijaitsevaan Sointulaan. Suonna kertoi että ennen Sointulaa Joensuussa oli legendaarinen taitelijakapakka Wanha Jokela, joka joutui joitain vuosia sitten lopettamaan. Jokelan omistaja jatkaa kuitenkin työtään Sointulassa ja niinpä osa Jokelan asiakaskunnastakin siirtyi sinne.  Yllätyin paikan pienuudesta. Ulkoterassilla oli vain muutama pöytä ja sisälläkin istamapaikkoja oli ehkä vain parikymmentä. Juhannus oli täälläkin tehnyt tehtävänsä eli sisällä oli korkeintaan kymmenkunta asiakasta. Sisustus poikkesi selkeästi perinteisen suomalaisen pubin sisustuksesta, sillä pääsalin  takaseinälle oli ripustettu useita moderneja tauluja ja sitten siellä oli myös aito piano, joka oli näin pienessä paikassa aika yllättävä näky. Tämä piano on ilmeisesti innoittanut Suonnaa, sillä hänen uudessa romaanissaan Tie päättyy meren rannalle (Karisto 2022)  pianolla on merkittävä rooli. Tosielämässä Sointulassa tätä pianoa soittaa edelleen joka keskiviikko azerbaidžanilainen Kemal Achourbekov josta on kirjoitettu kirjakin: https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/pianolla-yli-rajojen/  . Tällä vierailulla emme valitettavasti kuulleet Kemalin soittoa, mutta sen sijaan hyödynsimme paikan upeaa CD-jukeboxia, joka nykyisin on harvinainen näky pubeissa. Yleensähän pubeissa näytetään urheilua rasittavan isoilta screeneiltä ympäri salia ja se kyllä ruineeraa aidon kapakkatunnelman ellei sitten satu olemaan urheiluhullu, silloinhan asia on täysin päinvastoin.

Syötin ison määrän 2 euron kolikoita laitteeseen ja sitten aloimme Suonnan kanssa viihdyttää Sointulan harvalukuista Juhannusyleisöä. Oli hienoa todella pitkästä aikaa kuulla kapakassa Bob Dylania, Neil Youngia, Stevie Nicksiä, Hassisen Konetta ja monia muita hienoja artisteja!  Kymmenen pistettä ravintolan pitäjälle siitä että on onnistunut pitämään jukeboxinsa levyvalikoiman laadukkaana! Turussa on muistaakseni vain Whisky Barissa jukebox ja sen levyvalikoimat ovat vuosien saatossa muuttuneet entistä huonommiksi ellei sitten ole metallin ystävä, jolloin asia on jälleen täysin päinvastoin.

Yhden tuopin jälkeen oli aika jatkaa matkaa. Ulkoterassilla Suonna tapasi tuttuja ja ilmeni että pääpuheenaihe siellä oli kohta Kerubissa alkava Hassisen Koneen keikka. Yksi “terassiparlamentin” jäsenistä jopa kehui olleensa roudarina Hassisen Koneen Oulun keikalla 1980!             

Harri Huhtanen 2022

Keikkaa edeltävä päivä -osa 2

Länsikadulta matka jatkui Joensuun kauppatorille. Juhannus oli tehnyt tehtävänsä eli kadut ja tori näyttivät todella autioilta. Jatkoimme Länsisillan yli kuuluisaan Ilosaareen, joka sijaitsee Pielisjoen keskellä. Ilosaari on ollut Joensuun kulttuurielämän keskus jo yli 100 vuoden ajan. Vuonna 1954 sinne valmistui Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön (KKES) omistama Karjalantalo, jossa oli alusta saakka museotoimintaa, ravintola ja erilaisia juhlatilaisuuksia.  Karjalantalon huippuaikaa olikin 1950-, 1960- ja 1970-luvut. 1980-luvulla toiminta alkoi hiipua ja niinpä lopulta 2011 Joensuun Popmuusikot Ry. (JPRY) vuokrasi tilat itselleen. Tuolloin talo sai myös nykyisen Kerubi-nimensä. Toinen tärkeä juonne Ilosaaren historiassa on Ilosaarirock jota samainen JPRY oli järjestänyt ilosaaren pienellä esiintymislavalla vuodesta 1971 alkaen. Vuonna 1991 tosin Ilosaarirock oli jo kasvanut niin isoksi ettei se enää mahtunut Ilosaareen, vaan siirtyi kaupungin toiselle laidalla Laulurinteeseen, jossa oli merkittävästi enemmän tilaa.  

Nykyään Kerubissa on esiintymistila, yökerho ja ravintola. Päätimme ruokailla Kerubissa. Helle oli edelleen varsin painostava, joten valitsimme ulkoterassilta varjoisan pöydän. Aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta ja Pielisjoki virtasi vuolaana pienen saaren molemmin puolin. Ulkolava oli sillä hetkellä tyhjä, mutta Suonna totesi että siellä on edelleen kesäisin esiintyjiä. Ruoka oli hyvää baaritasoa. Ravintolasta poistuessa Suonna tapasi tuttuja ravintolan sisätiloissa ja esitteli meidät. Matka jatkui Ilosaaresta takaisin keskustaan, sillä kuuluisa Sointula oli vielä näkemättä ja kokematta…  

Harri Huhtanen 2022

Keikkaa edeltävä päivä -osa 1

Olin ensimmäistä kertaa elämässäni Joensuussa. Oppaaksi olimme saaneet  pitkään Joensuussa asuneen ja vaikuttaneen muusikko, lauluntekijä, tietokirjailija, toimittaja ja nyttemmin myös romaanikirjailija Suonna Konosen. Tapasimme hänet hotelli Kimmelin aulabaarissa Juhannusaattona  24.kesäkuuta 2022. Päivä oli tukahduttavan kuuma. Suonna lupasi näyttää Hassisen Koneen historiaan liittyviä paikkoja.  Kävelimme aluksi teollisuusalueella ja tulimme rautatiesillalla, joka ylittää Pielisjoen . Vasemmalla oli suuri tehdasrakennus. Suonna kertoi, että tehdas valmisti mm. vaneria ja oli nykyään UPM:n omistuksessa. Se miten tämä liittyi Hassisen Koneeseen ilmeni kun pääsimme joen toiselle puolelle.  Vaikka oli kirkas päivänpaiste aloin joen toisella puolella tunnistaa tehdasnäkymää samaksi kuin mikä oli kuvattu iltavalaistuksessa Hassisen Koneen kakkosalbumin, Rumien Sävelien kanteen. Alangon  veljekset ovat kotoisin Joensuusta eli Suonnan “turistikierroksella” ilmeni että bändin kahden ensimmäisen albumin kuvissa on käytetty paikkoja, jotka ovat edelleen olemassa Joensuussa.  

Kävelykierros eteni Alankojen kotitalolle jota ei enää ole. Se on valitettavasti purettu ja paikalla on moderni omakotitalo. Mutta debyyttialbumin takakannen patsas jota olen aina pitänyt “hymypoikapatsaana” ja jonka ympärillä kaikki bändin jäsenet poseeraavat on edelleen olemassa. Nykyisin se sijaitsee Länsikadulla koulun edessä ja sen on tehnyt kuvanveistäjä Armas Hutri (1922–2015)  vuonna 1965. Naispuolisen veistoshahmon on sanottu esittävän seminaarin oppilasta, ja miespuolisen hahmon seminaarin opettajaa. Sortavalan seminaari aloitti toimintansa jo vuonna 1880 Kymölässä, jossa kansakoulunopettajia koulutettiin talvisotaan asti. Seminaarin rakennukset kärsivät sodan aikana pahoin ja lopulta koulu hajautettiin ympäri Suomea, koska mikään oppilaitos ei pystynyt ottamaan sitä kokonaisuudessaan suojiinsa. Joensuuhun Sortavalan seminaari siirrettiin jossain määrin supistettuna vuonna 1953. Olin aina ajatellut että bändin poseeraus patsaan kanssa oli jonkinlainen tsoukki, mutta kun patsaan tausta selvisi nyt minulle ymmärsin että bändin patsasposeeraus -kuvalla olikin syvällisempi merkitys.

Harri Huhtanen 2022

Hassisen Kone Billnäsissä, Karjaalla 28.5.2022.

Nyt vähän sisäpiiritietoa: Hassisen Kone esiintyi jo 20.toukokuuta 2022 Tavastialla, mutta se oli salainen keikka eli liput eivät tulleet julkiseen myyntiin vaan paikalle kutsuttiin ainoastaan bändin lähipiiriläisiä sekä musiikkimaailman vaikuttajia ja lehdistön edustajia. Setlist FM:n mukaan  nämä biisit (ainakin) Tavastialla kuultiin:  Hassisen kone /  Rappiolla /  Tällä tiellä /  Kulkurin iltakalja /  Levottomat jalat /  Syöksylaskijoita kaikki tyynni

Samaisen Setlist FM -sivuston mukaan toinen lämmittelykeikka oli Karjaalla, Billnäsin Ruukilla 28.toukokuuta  ja siellä ilmeisesti soitettiin koko tuleva setti ainakin yhden paikalla olleen raportoijan mukaan:

https://www.setlist.fm/setlist/hassisen-kone/2022/kelmu-verstas-billnas-karis-finland-5bb49f40.html

Virallisesti Hassisen Kone aloittaa Comeback -minikiertueensa kuitenkin vasta TÄNÄÄN (21.6.22) Joensuussa ravintola Kerubissa .  Kerubin keikkoja jouduttiin lisäämään, koska ne loppuunmyytiin niin nopeasti. Lopputulemana bändi soittaa koko Juhannusviikon Kerubissa eli ti, ke, to, pe ja la.  Kaikki nämä viisi keikkaa on loppuunmyyty eli Koneen comebackiä on ainakin Joensuussa odotettu hartaasti. Seuraavaksi Kone esiintyy Provinssirockissa  Seinäjoella (2.7.22) ja minkiertueen päättää suurkeikka Tampereen Ratinan stadionilla (30.7.22).

Harri Huhtanen 2022

Provinssin festivaali on viimeinen paikka josta pystyy vielä ostamaan lippuja Hassisen Koneen kesän 2020 paluukeikoille!

https://www.provinssi.fi/uutiset

 

Marraskuussa 2019 Hassisen kone ilmoitti yllättäen tekevänsä lyhyen kiertueen kesällä 2020. Bändihän on hajonnut jo 1982 ja on tehnyt sen jälkeen vain pari keikkaa Joensuussa eli käytännössä tämä merkitsee sitä että he palaavat lavoille 40 vuoden tauon jälkeen!

Kesäkiertueen 2020 ensimmäiset kolme klubikeikkaa järjestetään Joensuun Kerubissa ja ne myytiin loppuun alta aikayksikön. Seuraava keikka bändillä on Seinäjoen Provinssissa ja sinne ilmeisesti lippuja vielä saa (tosin vähiin ovat nekin käymässä heidän tiedotteensa mukaan).

Tampereen Ratina -stadionin liput menivät vauhdilla, muutamassa tunnissa niitä myytiin yli 20 000 kappaletta ja nyt tammikuussa 2020 bändi ilmoittaa kotisivuillaan että Ratina on loppuunmyyty! Yleisön pyynnöstä bändi heltyi järjestämään vielä kaksi lisäkeikkaa kotirintamalle eli Joensuun Kerubiin. Nämä keikat ovat tiistaina 16.6.20 ja keskiviikkona 17.6.20. Tänään kun katsoin varaustilannetta näytti siltä että myös nämä lisäkeikat on nyt loppuunmyyty. Bändi esiintyy siis Kerubissa yhteensä viitenä perättäisenä iltana. Minulla on liput viimeiselle eli lauantain keikalle.

Harri Huhtanen 2020