Vaikka Led Zeppelin esiintyi ensimmäisellä virallisella keikallaan 7.syyskuuta 1968 Gladsaxen Teen Clubilla edelleen nimellä Yardbirds ei vanhasta Yardbirdsistä ollut enää jäljellä muuta kuin kitaristi Jimmy Page! Tuolloin käytännössä kukaan ei tuntenut uutta bändiä, vuonna 2020 tilanne on täysin toinen, sillä nykyään Led Zeppelin on bändinä yhtä tunnettu kuin The Beatles. Niinpä joitain vuosia sitten Gladsaxessa paljastettiin muistolaatta tuon historiallisen konsertin muistoksi.
Skandinavia 1968 -osa 1
Käytännössä vanha Yardbirds hajosi kesällä 1968 ja bändiin jäi vain kitaristi Jimmy Page, joka oli jo aikaisemmin ehtinyt sopia lyhyen 10 keikan klubikiertueen Ruotsiin ja Tanskaan syyskuuhun 1968. Nykyään tällaisessa tilanteessa kiertue olisi peruttu, mutta Page ei sitä halunnut tehdä, vaan lähti rohkeasti kiertueelle täysin uuden bändinsä kanssa käyttäen bändin vanhaa, Yardbirds – nimeä jolla keikkasopimukset oli tehty. Joulukuussa 1968 Page väitti eräässä haastattelussa että uusi bändi oli ehtinyt harjoitella ennen kiertuetta uutta settiä vain 15 tuntia! Tiettävästi vain vanha Yardbirds hitti For Your Love sekä avauskappale The Train Kept A-Rollin’ oli jätetty soittolistalle bändin vanhasta setistä! Ne ruotsalaiset ja tanskalaiset Yardbirds -fanit, jotka olivat jo aikaisemmin hankkineet Yardbirds-levyjä olivat varmaan kuin puulla päähän lyötyjä kun se mitä he syyskuussa 1968 näkivät ja kuulivat oli jotain aivan muuta, sillä uuden ja vanhan Yardbirdsin musiikissa ei oikeastaan ollut enää muuta yhtymäkohtaa kuin Pagen kitarointi sekä se, että hän oli jo keväällä 1968 Yardbirdsien keikoilla soittanut bravuurinumeroitaan Dazed And Confused (jossa Page soittaa vilunjousella kitaraa) sekä White Summer (pitkä, itämaisvaikutteinen instrumentaalikappale). Uuden setin muut kappaleet olivat pitkiä hardrock -versioita traditionaalisista blues- ja folk- kappaleista. I Can’t Quit You Baby sekä You Shook Me oli kehitelty Willie Dixonin lyhemmistä ja perinteisemmistä blueskappaleista. Babe I’m Gonna Leave You puolestaan oli kehitelty Joan Baezin balladista. How Many More Times perustui osaltaan Muddy Watersin How Many More Years kappaleeseen, mutta oli kokonaisuutena täysin erilainen. Page oli kehitellyt kappaletta jo alkuvuoden 1968 Yardbirds-keikoilla. Skandinavian keikoilla kuultiin ilmeisesti myös räjähtävä Communication Breakdown joka oli uuden bändin ensimmäisiä kokonaan omia sävellyksiä.
Harri Huhtanen 2020
soitti parillekymmenelle opiskelijalle 20.heinäkuuta 1968 keikan Walsallin Wert Midlands College Of Educationissa. Yleisössä oli kuitenkin Lontoosta tulleet Page, Dreja ja Grant. Robert Plantin esitys teki vaikutuksen Pageen, mutta hän ei kuitenkaan vielä tuolloin tehnyt mitään tarjousta, koska hän ihmetteli miksi niin loistava laulaja oli ollut niin pitkään pimennossa. Page oli huolestunut siitä, että Plantilla oli jokin vajavuus, jonka vuoksi hän ei ollut noussut maineeseen, vaikka oli loistava laulaja. Pagella oli kuitenkin rajoitetusti aikaa pohtia valintojaan, koska jo 7.syyskuuta hänellä piti olla esiintymiskykyinen bändi kasassa Tanskan keikkaa varten. Niinpä hän komensi manageri Grantin ottamaan yhteyttä Robert Plantiin. Siihen aikaan ei ollut käytössä sähköpostia, eikä edes faksia, joten Grant lähetti tarjouksensa Plantille sähkeenä. Siinä luki: “ Tärkeää – Robert Plant. Olen tavoitellut sinua puhelimitse. Soita, jos kiinnostaa liittyä Yardbirdsiin.” Plant ei vastannut heti, hän epäili jutun toimivuutta, mutta soitti sitten lopulta Grantille. Tämä johti kutsuun saapua Pagen kotiin Lontoossa. Plant oli siinä vaiheessa tyhjätasku, Page sen sijaan varakas. Page oli kerännyt omaisuutensa sadoista sessioista joita hän oli tehnyt jo ennen Yardbirds -aikaa ja tietenkin hänen omaisuutensa karttui entisestään hänen olleessan Yardbirdsissä 1966-68, jolloin bändi alkoi saada mainetta USA:ssa. Page halusi varmistua että hän oli palkkaamassa oikean miehen ja siksi oli tärkeää tutustua uuteen laulajaan perinpohjaisesti. Plant asui Pagen luona peräti viikon ajan. Yhteys syntyi keskusteluista ja musiikin kuuntelusta tuon viikon aikana.
Yardbirds keikkaili ahkerasti USA:ssa syksyllä ja loppuvuodesta 1967 ja alkoi saada yhä enemmän nimeä siellä. Jimmy Page kehitteli bändin settiä yhä hevimpään suuntaan. Uuden Little Games (1967) albumin pop-kappaleita ei juurikaan soitettu keikoilla. Page uskoi että Yardbirdsit voisivat kehittyä uudenlaiseksi bändiksi josta tulisi yhä kuuluisampi. Page ei tuolloin tiennyt että bändin päivät alkoivat olla lopussa, mutta viimeistään alkuvuodesta 1968 hän joutui totuuden eteen kun sekä bändin alkuperäinen vokalisti Keith Relf (1943-76) että rumpali Jim McCarthy (s. 1943) ilmoittivat lähtevänsä bändistä. Pagen kanssa bändiin jäi vain basisti Chris Dreja (s. 1945). Bändille oli jo sovittu vuodelle 1968 laaja kiertue Amerikassa ja Pagen onnistui lopulta ylipuhua Relf ja McCarthy tekemään se vielä ennen lähtöään. Viimeiset alkuperäisen Yardbirds -yhtyeen keikat soitettiin kesäkuussa 1968 Los Angelesissa ja Alabamassa. Virallinen lehdistötiedote Relfin ja McCarthyn lähdöstä julkaistiin samassa kuussa ja vihonviimeinen keikka soitettiin 7. heinäkuuta Englannin Lutonissa. Syksyksi 1968 oli sovittu keikkoja Skandinaviaan, mutta Pagella ei enää ollut bändiä niitä soittamaan! Mikä neuvoksi? No, Page ei lannistunut, vaan alkoi kasata uutta bändiä vanhan Yardbirdsien raunioille.
Toinen mielenkiintoinen ja tärkeä Pagen ja Beckin yhteen tuonut tapahtuma ajoittuu toukokuuhun 1966, jolloin Page ei vielä ollut edes mukana Yardbirdsissä. Page auttoi ystäväänsä säveltämään ja äänittämään kappaleen Beck’s Bolero. Tuossa sessioissa mukana oli tuleva Zeppelin -basisti John Paul Jones sekä kaksi The Who -miestä eli rumpali Keith Moon ja basisti John Entwistle. Sessioissa keskusteltiin mahdollisuudesta perustaa superbändi, johon olisivat kuuluneet Beck, Page, Moon ja Entwistle. Legendan mukaan Moon ehdotti uuden bändin nimeksi Led Zeppelin. Myöhemmin muut unohtivat koko asian, mutta tuon session aikana esitetty idea ja uuden superbändin nimiehdotus jäivät vaivaamaan Pagea.
WINTERLUDE FINLAND 