Trier, Altstadt Festival 2018

Luxairin koneen yli kolmen tunnin myöhästymisen vuoksi saavuin Trieriin keskiviikkona niin myöhään, että kaupunkiin tutustuminen siirtyi torstaille. Torstaina huomasin, että Päätorille (Main Square) johtavat kadut eivät olleet suoria, kuten roomalaisaikana, vaan ne johtivat viuhkamaisesti Katedraalille, muutos joka toteutettiin keskiajalla, sen jälkeen kun germaanit olivat hävittäneet roomalaiskaupungin. Ydinkeskustaan kävellessäni huomasin toisen yllätyksen: kaupungissa selvästi valmisteltiin jotain suurta juhlaa, sillä pitkin matkaa pystytettiin parhaillaan useita esiintymislavoja ja lisäksi vanhaan keskustaan ajoi lukuisia autoja, joiden perävaunuista avattiin Pop Up -ravintoloita ja baareja. Tällaisia perävaunuja en ole vielä Suomessa nähnyt eli ne aukeavat kuin kukan terälehdet ja pienestä perävaunusta saadaan näin aidon näköinen anniskeluravintola!  Valkoiset Bitburger- vaunut näyttivät olevan enemmistönä pysäköidyissä vaunuissa. Vähitellen sain tietää, että kaupungissa valmistauduttiin perjantaina alkavaan  Altstadt -festivaaliin, jota oli vietetty kesäisin Trierissä jo kymmeniä vuosia.

Festivaali alkoi perjantai -iltapäivällä ja jo alkuillasta ydinkeskustan keskiaikaisilla kaduilla oli täysi hullunmylly menossa. Ihmisiä oli tuhansittain ja kaduilla  oli perjantai-iltana jopa vaikea liikkua ihmistungoksen vuoksi. Myyntikojuissa oli tarjolla perisaksalaiseen tapaan bratwursteja, valkoviiniä, paikallista olutta ja erikoisuutena valtavan isoista kymmenien litrojen kulhoista myytäviä hedelmäjuomia, joita oli terästettu vodkalla ja muilla terävillä juomilla. Musiikkia oli tarjolla peräti kahdeksalla eri lavalla. Tosin esiintyjät olivat kaikki minulle tuntemattomia suuruuksia.

Pääkonsertit pidettiin lauantaina Porta Nigran eteen rakennetulla esiintymislavalla, mutta valitettavasti nämäkin esiintyjät jäivät minulle tuntemattomaksi. Nettisivustoilla ei myöskään ollut lueteltu esiintyjiä mitä pidin suurena mokana. Lauantaina Porta Nigralla esiintyi kuitenkin artisteja, jotka todistivat että saksalainen rock ei ole menetetty tapaus, vaan voimme odottaa että lähivuosina myös joku saksalainen breikkaa maailmalla.

Sunnuntaina kaduilla alkoi jo olla väljempää eli ilmeisesti maanantain työpäivä hillitsi juhlijoita tässä vaiheessa. Kokonaisuutena festivaali sujui mielestäni perjantain kaootisen alun jälkeen mainiosti ja vaikka perjantaina kaduilla oli aivan liikaa ihmisiä, ei syntynyt mitään tappeluita eikä kukaan tallaantunut kuoliaaksi, kuten valitettavasti joillain ylibuukatuilla festivaaleilla on tapahtunut.

Harri Huhtanen 2018                

 

Trierin kaupunginmuseon viereen pystytetty yli 2 tonnia painava pronssipatsas hankittiin kiinalaisten rahoilla ja kiinalaiset olivat myös puhujina patsaan paljastustilaisuudessa toukokuussa 2018. 

Trier & Karl Marx
Kuka muistaa vielä sellaista kaveria kuin Karl Marx? TV:n tietokilpailuissa on usein historia-aiheisia kysymyksiä urheilu- ja viihdekysymysten joukossa ja niistä olen huomannut, etteivät nämä historian suurmiehet enää ole kovin tuttuja suurelle yleisölle. Siksi sanottakoon nyt perusasian selventämiseksi, että Karl Marx on se filosofi, jonka nimeen vielä 50 vuotta sitten yli miljardi ihmistä vannoi ”uskollisuutta”. Monet pitävät edelleen Marxia kommunismin isänä ja vaikea väittää etteikö hän sitä olisi koska meni parhaan ryyppykaverinsa Engelsin kanssa julkaisemaan 1860-luvulla Kommunistisen Manifestin, jonka pohjalta sitten Neuvostoliitto, Kiina ja monet pienemmät maat alkoivat kehittää järjestelmiään 1900-luvulla. Miten tämä asia liittyy Trieriin, Saksan vanhimpaan kaupunkiin?  No siten että Marx syntyi ja vietti lapsuutensa ja osan nuoruuttaan Trierissä. Rehellisesti voin sanoa, etten tiennyt tätä Trierin matkaa valmistellessani. Matkustin kaupunkiin roomalaisajan nähtävyyksien vuoksi ja sitten hotellin ovella törmäsinkin Marxiin!  Kaupungissa vietettiin parhaillaan filosofin 200-vuotissyntymäpäiviä!  Marx -julisteita oli kaikkialla, onhan Marx todellisuudessa Trierin ”oma” poika, tunnetumpi kuin Konstantinus Suuri! Hotellin aulassa oli jopa Marx-lehti, jossa oli yli 20 sivun luettelo kaikista niistä Marx -tapahtumista, jotka siellä järjestetään huhtikuusta joulukuuhun 2018!  Kymmeniä luentotilaisuuksia, lähes päivittäisiä opastettuja kierroksia, erikoisnäyttelyitä kaupungin museoissa jne.  Hotellilta kun lähti oli korttelin päässä kauppa, joka myi pelkästään erikokoisia Marx -patsaita!  Kaupungin suurimmassa kirjakaupassa puolestaan oli kokonainen osasto Marx-aiheisia kirjoja, varmaan yli 30 eri nimikettä.

Todellisuudessa Marx ei Trierin aikanaan tehnyt mitään mistä hän myöhemmin tuli kuuluisaksi, sillä hän lähti Trieristä maailmalle jo 17-vuotiaana eikä koskaan palannut. Suurimman osan elinajastaan Marx asui Lontoossa, koska Englanti oli ainoa maa joka lopulta enää otti hänet vastaan. Kommunistiset aatteet 1800-luvun aristokraattisessa Euroopassa olivat rikollisia ja jopa suvaitsevaisesta Ranskasta Marx sai karkoitusmääräyksen. Niinpä Lonoto ei ollut hänen oma valintansa, vaan pakon sanelema. Marxin teot ja oppi olivat hyvin ristiriitaiset. Samalla kun hän ajoi ihmisten tasa-arvoa ja tuomitsi kapitalismin, pelasi hän itse pörssissä ja meni naimisiin varakkaan aatelissuvun tyttären kanssa. Koska Marx kirjoitti teoksia, joita oli vaikea myydä ja koska hänellä ei ollut muita tuloja, vietti perhe suurimman osan elämästään köyhyydessä. Ilman parasta ystäväänsä, tehtailijasuvun rikasta poikaa, Engelsiä, Marx olisi kuollut jo paljon aikaisemmin ja paljon köyhempänä.

Marxin Trierin lapsuudenkodit ovat onneksi säästyneet. Molemmat taloista on alun perin rakennettu 1700-luvulla. Marx syntymäkoti, osoitteessa Bruckenstrasse 10, on nykyään museona. Talo on hienosti kunnostettu, mutta näyttely kokonaisuudessaan on varsin vaatimaton ja huoneet tyhjiä eli sinne ei ole hankittu aikakauden huonekaluja ja siten koko näyttelystä jäi aika kylmänkalsea fiilis. Marxin vanhemmat olivat talossa vain vuokralla ja muuttivatkin sieltä pois jo runsaan vuoden kuluttua eli syntymäkoti lienee jäänyt Marxille varsin vieraaksi. Sen sijaan Porta Nigra  lienee tullut Marxille varsin tutuksi, koska joka kerta kun hän on lähtenyt kouluun heidän Simeonstrassen kodistaan on hän nähnyt tuon mahtavan roomalaisajan monumentin, joka on sijainnut vain kivenheiton matkan päässä nuoren Marxin kotitalosta.

Marxin nuoruudenkoti on tässä Porta Nigran tasanteelta otetussa kuvassa  kolmas talo vasemmalta.

Nykyään Marxin lapsuudenkodin ensimmäisessä kerroksessa on Euroshop, jossa kaikki tavarat maksavat vain 1e kappaleelta!  Kommunismi on siis toteutunut lopultakin kapitalistisessa Saksassa! Historian ironiaako?  Marxista muistuttaa vain huomaamaton, tummunut laatta talon seinässä. Laatassa lukee: ”In diesem hause wohnte von 1819 bis 1835 Karl Marx Geb. am 5.Mai 1818 in Trier”.

 Harri Huhtanen 2018                

Kuvassa Trier eli Augusta Trevorum huippuaikanaan eli 300-luvulla…

Trierin loiston päivät…

Trier on esimerkki kaupungista, jonka loiston päivät ovat uskomattoman kaukaisessa menneisyydessä. 1700 vuotta sitten Trierissä oli lähes yhtä paljon asukkaista kuin nykyään!  Kun Rooma 400-luvulla tuhoutui, hävittivät germaanit Trierin niin perusteellisesti että kesti peräti 1500 vuotta ennen kuin kaupungin väkiluku saavutti saman tason, jossa se oli ollut 300-luvulla! Rooman valtakunnan aikaan Trier oli yksi Euroopan johtavista metropoleista, nykyään se on Saksan kaupunkiluettelossa sijaluvulla 67 ja asukkaita on nykyään jonkin verran yli 100 000 eli Trier on vain vähän suurempi kuin Pori. Jos ei ole lainkaan kiinnostunut muinaisen Rooman kulttuurista tai arkeologiasta, ei ehkä kannata mennä Trieriin, koska Saksassakin on siis tarjolla peräti 66 suurempaa kaupunkia!  Mutta asiaa toisinpäin tarkastellen voi sanoa, että koko Euroopasta ei löydy kuin muutamia kaupunkeja, joissa on enemmän ja hienompia jäänteitä roomalaisesta kulttuurista kuin Trierissä.  Rooman -harrastajalle Trier on siis varsinainen aarreaitta! Porta Nigra on maailman suurin säilynyt roomalainen kaupunginportti. Hämmästyttävää että se on kestänyt kaikki sodat joita Euroopassa on ollut 2000 vuoden aikana!  Roomalaisia kylpylöitä kaupungissa on peräti kolme! Barbaran kylpylä on yksi suurimmista koskaan löydetyistä, siitä vain pieni osa on paljastettu, koska kylpyläalue on aikanaan ollut useamman korttelin laajuinen. Keisarillinen kylpylä on kaivettu lähes kokonaan esiin ja sekin on useamman jalkapallokentän kokoinen. Uusin arkeologien löytö on aivan ydinkeskustassa sijaitsevat Forumin kylpylän rauniot , jotka avattiin yleisölle vasta 1990-luvulla. Kaupungin valtavan iso katedraali ( St. Peter’s Cathedral) on 300-luvulla ollut Konstantinus Suuren hallintopalatsina, sillä erotuksella että siihen aikaan se on ollut vielä kolme kertaa suurempi! Konstantinuksen basilika (Aula Palatina) on tiettävästi suurin yksittäinen roomalaisrakennus maailmassa. Tosin mainoslauseessa on sen verran fuskua ,että keskiajalla tästä rakennuksesta oli jäljellä enää yksi seinä, mutta 1800-luvulla trieriläiset päättivät rakentaa rakennuksen uudestaan alkuperäiseen asuunsa. Pari kilometriä keskustan ulkopuolella on hyvin säilynyt 18 000 henkeä vetänyt Roomalainen Amfiteatteri . Valitettavasti lähistöllä sijainnut komea Circus kilpa-ajorata ei ole säilynyt. Roomalaiset rakensivat Trierin ympärille peräti 6 kilometriä pitkän, useita metrejä korkean Kaupunginmuurin ja tästäkin osia on säilynyt aivan nykypäivään saakka. Koko kaupunki perustettiin tiettävästi noin 16 ekr, jolloin roomalaiset rakensivat komean sillan Moselin yli (Roman Bridge). Sillan perustukset he tekivät niin hyvin että ne ovat edelleen käytössä, ainoastaan kantavat päällirakenteet on jouduttu uusimaan. Kaupungissa sijaitsee myös  Rheinisches Landesmuseum,  jonka roomalaiskokoelmat ovat todella hienot!  Tätä ”maakuntamuseota” voi lämpimästi suositella, sen sijaan varsinainen kaupunginmuseo oli pettymys. Lisää antiikin aikaisia löytöjä voi tehdä  Museum am Domissa, joka sijaitsee aivan katedraalin vieressä. Voisin jatkaa näiden roomalaiskohteiden luettelemista vaikka miten pitkään, mutta se ei varmaan ole tarpeen, koska asia lienee nyt tullut selväksi. Kapunki on siis täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia muistoja loistokkaasta roomalaisajasta. Ainoa mikä on hävinnyt on varsinainen roomalaiskaupunki, pienine huviloineen ja kauppoineen. Kaupungin nykyiset talot on rakennettu pääasiassa 1700-, 1800- ja 1900-luvulla. Kaikkien noiden talojen alla on roomalaisasutusta. Niinpä arkelogit odottavat vesi kielellä tilanteita, jolloin katuja revitään auki tai jokin rakennus puretaan, koska silloin he pääsevät taas tekemään hienoja löytöjä maan alla lepäävästä Augusta Trevorumista! Aivan hiljattain eräässä tuollaisessa kaivaustyössä arkeologit löysivät roomalaisen ylimyksen rahakätkön, jossa oli valtava määrä kultarahoja (Aureus). Nykyrahaksi muutettuna löytyneiden kultakolikoiden arvo oli yli 5 miljoonaa euroa!  Trierissä asui siis tuohon aikaan keisarin lisäksi ylimyksiä, jotka olivat nykymittapuullakin arvioiden superrikkaita.

 Harri Huhtanen 2018                

Mistä käsin Eurooppaa on aikanaan hallittu?

Nykyisen Saksan alueella on kaksi kaupunkia joista käsin koko läntistä Eurooppaa on hallittu aikanaan. Molemmat noista kaupunkeista ovat nykyään vähämerkityksellisiä Euroopan metropolien rinnalla, mutta omana loistoaikanaan ne olivat siis erittäin merkittäviä kaupunkeja. Toinen näistä kaupunkeista on Aachen, josta käsin Kaarle Suuri 800-luvulla hallitsi koko nykyisen Saksan ja Ranskan aluetta sekä muutamia muitakin Euroopan osia.  Toinen, nykyään ehkä vieläkin huonommin tunnettu Saksan alueella sijaitseva, entinen mahtikaupunki on ollut Trier (Augusta Treverorum), josta käsin Konstantinus Suuri ja hänen poikansa 300-luvulla hallitsivat nykyisen Saksan ja Ranskan alueiden lisäksi, Espanjaa, Portugalia, Britanniaa ja osaa pohjois-Afrikasta. Alueella asui jo tuohon aikaan miljoonia ihmisiä ja välimatkat olivat sen aikaisilla kulkuvälineillä kulkien valtavan pitkiä. Nykyään lentokoneella pääsee vuorokaudessa mihin tahansa maailmankolkkaan, mutta roomalaisten aikana matka Trieristä Pohjois-Afrikkaan tai Britannian perukoille  kesti useita päiviä, jopa viikkoja. Ei ollut puhelimia tai tietokoneita, joilla välittää hallintokäskyjä, joten uskomatonta että Rooman valtakunta pystyi niinkin kauan koossa kuin pysyi. Tosin 300-luvulla se oli jo hallinnollisesti jakautunut läntiseen ja itäiseen Roomaan ja läntistä puolta hallittiin siis Trieristä käsin. Konstantinus rakennutti sinne mm. komeita hallintopalatseja ja kylpylöitä.

Harri Huhtanen 2018

Lentokentät

2000-luvulla suuri osa Euroopan lentokentistä on tullut minulle tutuksi. Sitä ennen matkustin aika paljon junilla, mutta nykyään siis ensi sijaisesti lentäen, koska Skandinaviasta on vaikea päästä nopeasti Keski- tai Etelä-Eurooppaan muutoin kuin lentäen. Lentokentät ovat oma omituinen maailmansa.  Jos tutustut vaikka vain päivän ajan johonkin kaupunkiin, et sekoita sitä sen jälkeen mihinkään muuhun kaupunkiin. Lentokenttien kanssa on toisin. Vaikka ne kaikki ovat periaatteessa erilaisia, ovat ne kaikki omalla tavallaan niin samanlaisia, että lentokenttiä on vaikea oppia tunnistamaan. Lentokenttien struktuuri on periaatteessa selkeä, mutta käytännössä sekava!  Lentokentällä liikkuminen on vaikeaa, varsinkin jos koneen vaihtoon on vain niukasti aikaa, niin välillä tilanteet voivat muuttua aika stressaaviksi. Trierin matkan olin räätälöinut siten että Finnarilla lennettiin Helsingistä Kööpenhaminaan ja sieltä sitten Luxairilla jatkolento Luxembourgin pääkapunkiin Luxembourgiin, josta pääsisi edullisella bussilla tunnissa Trieriin. Matkasuunnitelmat kuitenkin romuttuivat koska Kööpenhaminaan matkalla ollut Luxairin kone ei saapunut ajoissa. Lähtöä siirrettiin kahdesti ja lopulta kone lähti kolme tuntia myöhässä! Alkuperäinen vaihtoaika olisi ollut 2 tuntia, mutta 3 tunnin myöhästymisen vuoksi 5 tunnin aikana Kööpenhaminan kenttä tuli väistämättä aika tutuksi eli uskoisin tunnistavani sen seuraavalla kerralla!  Tai sitten en. Sekin on mahdollista, koska lentokenttien tunnistaminen on kerta toisensa jälkeen osoittautunut yllättävän vaikeaksi.

Harri Huhtanen 2018                

 

Sunnuntai 27.5.2018

Sunnuntaille oli ennustettu ukkosta ja sadetta, mutta niin siinä vain kävi, että aamulla aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja jo klo 11 oli hyvin helteistä. Koska lento Riikaan lähtisi Tegelistä  vasta 19:35 oli tarkoituksemme tehdä vielä kiertoajelu turistibussilla. Ostimme 16e liput Unter Den Lindenin turistimyymälästä ja suuntasimme lähimmälle pysäkille, joka oli Branderburg Torilla.  Porttia lähestyessämme huomasimme, että jotain oli nyt pielessä, koska aikaisemmin avoin Branderburgin kulkuväylä oli suljettu miehen korkuisilla levyillä ja lisäksi niiden vieressä seisoi tuimailmeisiä mellakkapoliiseja pamppuineen parin metrin välein.  Liikennöinti länsipuolelle oli täysin estetty. Joku seurueestamme vitsaili että ”nyt ne alkavat uudestaan pystyttää muuria”. Menin läheiseen turistitoimistoon selvittääkseni mistä oli kysymys. Minulle kerrottiin, että tänään  Berliinissä oli kaksi suurta mielenosoitusta ja kulku idästä länteen oli estetty, jotta vältyttäisiin yhteenotoilta. Länsipuolella marssivat uusnatsit, joita tiettävästi oli liikkeellä yli 5000, idässä marssivat rasismin vastustajat, joita oli tullut paikalle peräti 20 000!  Turistitoimistosta meitä neuvottiin siirtymään Hauptbahnhofille metrolla, koska turistibussi ei tänään kulkisi lainkaan Unter Den Lindenillä. Teimme työtä käskettyä, mutta olimme saaneet vääriä neuvoja, koska Päärautatieasemalla oli vielä pahempi mielenosoitus kuin Branderburgin portilla! Emme siis päässeet turistibussiin vaikka meillä oli ne 16e liput jo ostettuna. Palasimme Branderburgin portille, mutta metrossa puolet ryhmästä päätti lähteä takaisin hotellille. Minä jatkoin kahden ryhmäläisen kanssa takaisin Unter Den Lindenille ja menimme liikkeeseen, joka oli myynyt bussiliput. Onnistuimme saamaan rahamme takaisin!

Matkalla ohitsemme ajoi useita poliisiautoja, pari ambulanssia ja yksi paloauto!  Ilmeisesti mielenosoittajia ja vastamielenosoittajia ei oltu saatu täysin pysymään erossa toisistaan.

Lisää ongelmia syntyi kun päädyimme lentokenttämatkalla S-junaan joka matkasi Alt-Tegeliin . Emme nimittäin uskaltaneet käyttää lentokenttäbussia, koska pelkäsimme että sekin oli jumissa kaupunkia riivaavien mielenosoitusten takia. Ilmeni ,että Alt-Tegel oli hyvin kaukana Tegelin lentokentästä ja jouduimme merkilliseen pikkukaupunkiin, jossa ei ollut kunnollisia opasteita lentokentälle. Onneksi paikalliset auttoivat meitä ja U-junalla ja yhdellä bussilla pääsimme lopulta Tegelin lentokentälle ajoissa!

Harri Huhtanen 2018   

Lauantai 26.5.2018

Loistosää jatkui lauantainakin, jo aamulla oli yli 20 astetta lämmintä. Melia -hotellin läheisyydestä, Spree -joen rantalaitureista, lähti useita jokilaivoja. Valitsimme Stern Und Kreis -yhtiön laivan joka teki peräti neljä tuntia kestävän jokiristeilyn koko Berliinin ympäri. Siinä ehti nähdä kaikki Berliinin keskustan ranta-alueet. Laivalla oli sekä avokansi että sisätilaravintolat. Keittiössä hääri kolme ihmistä kirjaimellisesti ”hiki hatussa”, koska mukaan tuli parikin seuruetta jotka tilasivat kumpikin 10-20 ruoka-annosta.

Nykyään Checkpoint Charlie on turistirysä, jossa nuoret miehet ja tytöt kuvauttavat itseään kolmella eurolla kopin edessä poseeraavien amerikkalaissotilaiden kanssa, mutta toisin olikvat asiat kylmän sodan aikaan, 1950-luvun alussa, kuten allaolevassa kuvassa nähdään.

Risteilyn jälkeen seurueemme matkasi metrolla katsomaan kuuluisaa Checkpoint Charlieta ja samalla tutustuimme Mauermuseoon, jossa oli seikkaperäisesti selostettu muurin rakentamisen eri vaiheita sekä miten innovatiivisia jotkut itä-saksalaiset olivat ylittäessään muurialueen, joka lopulta oli suunniteltu sellaiseksi ettei sen ylittämisen olisi pitänyt olla mahdollista. Muuri -järjestelmä koostui itse asiassa kahdesta erillisestä muurista, joiden päällä oli vielä piikkilanka-aita. Muurien välissä oli leveä ei kenenkään -maa-alue ja muurilla oli vartiotorneja ja valonheittimiä, joista vartijat tarkkailivat tätä aluetta yötä päivää. Jos joku onnistuikin pääsemään ensimmäisen muurin yli, ammuttiin hänet todennäköisesti tällä muurien välisellä alueella. Niinpä loppuvaiheessa ainoa keino ylittää muuri oli tehdä se lentämällä ja siksi muutamat itä-saksalaiset nuoret miehet kyhäsivät omatekoisia lentolaitteita, joiden avulla heidän onnistuikin päästä länteen. Ennen muurin rakentamisista Itä-Berliinistä loikkasi länteen vuosittain kymmeniä tuhansia ihmisiä ja siksi muuri oli lopulta pakko rakentaa. Muutoin Itä-Berliinin hallinto oli romahtanut kokonaan ja alue kuihtunut.

Illallisen nautimme Checkpoint Charlien lähistöllä sijaitsevassa kroatialaisessa Glashaus -ravintolassa (Lindenstrasse 29). Ruoka ja juomat olivat edullisia ja hyviä. Yhdeksän hengen illallinen, joka käsitti alku-, pää- ja jälkiruoat, viiniä, olutta, konjakkia ja Irish Coffeeta maksoi vain 320 euroa!  Sillä tarjoilulla ja sillä hinnalla ei kovin moni henkilö olisi pystynyt illastamaan Helsingissä!

Hauskan ja antoisan päivän kruunasi käynti hotellimme lähellä sijaitsevassa irlantilaisessa Murphy’s Pubissa, jossa meno tuntui vain kovenevan sitä mukaan kun kello läheni puoltayötä.

Harri Huhtanen 2018   

         

Berliinin TV-torni oli aikanaan yksi Itä-Saksan suuremmista rakennusprojekteista. Valmistuessaan 1969 torni oli DDR:n valtiojohdon ylpeydenaihe ja heidän näkökulmastaan osoitus itäisen järjestelmän paremmuudesta. Nykyään länsi on ominut tornin itselleen ja vähitellen siitä on tullut samanlainen kaupungin symboli kuin Pariisin  Eiffel -tornista. Torni on niin korkea että se näkyy koko Berliinin ydinkeskustan alueella.   

Perjantai 25.5.2018

Myös kolmas Berliininmatkani oli omatoimimatka (edelliset matkat 1998 ja 2017). Tällä kertaa tosin olin liikkeellä yhdeksän henkisen ryhmän kanssa. Ei ollut kiva herätä kolmelta aamulla, mutta olihan siinä se etu että pääsi suoraan Turusta yhdellä vaihdolla Riikassa Berliiniin, jonne Air Balticin lento saapui jo kahdeksalta aamulla. Friedrichstrassen Melia -hotellista huoneet järjestyivät heti eli ei tarvinnut odotella klo 15 virallista luovutusaikaa. Päivästä tuli kuuma, aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja mittari nousi keskipäivän jälkeen 27C:een. Entisen Itä –Berliinin huikaisevassa TV-tornissa, joka on edelleen Saksan korkein rakennus, olin känyt viimeksi vuonna 1998, joten oli korkea aika tehdä uusintavierailu sinne. Vielä 1998 muodollisuudet tornin aulassa olivat vähäiset eli kun osti kassalta lipun pääsi suoran hissiin ja muutamaa minuuttia myöhemmin olikin jo näköalatasanteella. Toisin on nyt. Ovella on turvamiehiä ja vartioita ja joudut odottamaan pitkään vuoroasi ja kaikki torniin menijät joutuvat kulkemaan läpivalaisulaitteen kautta. Lisäksi lippujen hinta on nousut melkoisesti. Nykyään sisäänpääsystä veloitetaan jo yli 20e. Hissi oli aivan liian täynnä ja samoin koko näköalatasanne, ihmiset olivat siellä kuin sillit purkissa!  Vaikka näköalat olivat huikaisevat näytti ilmeiseltä että valitettavasti Berliinin TV-torni oli kohdannut saman kohtalon kuin Pariisin Eiffel -torni ja Rooman Colosseum: aivan liian monet halusivat sinne ja tämän seurauksena lippujen hinnat olivat nousseet hurjasti ja jonotus helteessä oli lähes sietämätöntä ja ylhäälläkin oli tunne että olet edelleen ”jonossa”. Kesällä 1998 tornissa oli murto-osa siitä ihmismäärästä joka siellä nyt oli.

Illalla oli vuorossa tutustuminen Berliinin huonommin tunnetussa pohjois-osassa sijaitsevaan Biergarten Prateriin, jossa on tarjoiltu tuhansille berliiniläisille pitkissä ulkoilmapöydissä olutta ja makkaraa jo vuodesta 1837!  Prater ei ole läheskään yhtä tunnettu kuin Munchenin Hofbräuhaus. Itse asiassa monissa kevyemmissä turistioppaissa ei enää edes mainita koko paikkaa. Minulla on kuitenkin DK:n yli 400 sivuinen Belriini -opas, jossa on muutama rivi tekstiä Praterista. Siinäkin oppaassa paikan tekstiosuus on niin vaatimaton, että kun seurueemme lähestyi aluetta aloin jo miettiiä onko koko Prater enää edes toiminnassa. No kyllä se oli ja hyvinpä olikin!  Praterissa on tuhansia istumapaikkoja, mutta silti seurueellemme tuotti suuria vaikeuksia löytää yhteinen pöytä, koska paikka oli aivan täynnä!  Ilta oli lämmin ja ihmiset iloisia! Olutta ja makkaraa sai vain jonottamalla ja käteisellä, mutta onneksi myyntiluukkuja oli paljon, joten jonotusajat olivat lyhyet. Turisteja siellä ei juurikaan näkynyt, koska turistit eivät ole edes tietoisia koko paikan olemassaolosta. Vaikutelmaksi jäi että valtaosa asiakkaista oli pohjois-Berliinin alueen nuorisoa, ikähaarukassa 20-40 -vuotta. Tyypillisiä saksalaisia nahkahousuja sen sijaan ei ollenkaan näkynyt, kuten Hofbräuhausissa, vaan berliiniläinen nuoriso oli pukeutunut trendikkäästi, kuten missä tahansa Euroopan maassa.

Harri Huhtanen 2018   

Torstai 19.4.2018 (jatkoa…)

Hyvän käsityksen Kallion nykyisestä ruokapaikkatarjonnasta saa kun pyytää Tripadviseria listaamaan Kallion ruokapaikat: hakukone löytää peräti 200 eri ruokapaikkaa Kalliosta! Eli valinnanvaraa on todella paljon. Suuri osa esitellyistä paikoista on nimenomaa pieniä Street Food-ruokapaikkoja ja niinpä valitsemme Hämeentien alkupäässä sijaitsevan Metro Fast Foodin. Kamalasta nimestään huolimatta paikka on tarjoaa aitolibanonilaista, herkullista ruokaa jota ei kovin monesta paikkaa Suomessa saa. Erityisesti voin suositella 12 ruokalajin Mezea kahdelle, joka maksaa vain 32e. Se on todella herkullinen, mutta sen verran runsas ettei sitä ihan pikkunälkään kannata tilata!

Perjantai 20.4.2018

Yleensä Helsingin hotellien aamiashuoneet ovat nykyään tupaten täynnä (vrt. aikaisemmat raporttini). Cumulus Hakaniemen aamiashuoneessa on kuitenkin vain kourallinen ruokailijoita eli kiva pitkästä aikaa tulla aamiaishuoneeseen, jossa ei ole Ruotsinlaivan buffee -pöydistä tuttua tungosta. Liiketoiminnan kannalta tämä ei kuitenkaan ole hyvä asia ja ehkäpä juuri siksi ruotsalainen Scandic on hiljattain pystynyt ostamaan KAIKKI Suomen Cumulus -hotellit eli Scandicilla on kohta lähes monopoliasema Helsingin hotellitarjonnassa.

Myös perjantaina on mukavan lämmintä ja aurinkoista. Lopultakin kevättä ilmassa! Perjantaipäivä on pyhitetty levydivarikierrokselle ja sen tuloksista tarkemmin Vinyl record shops in Finland -artikkelisarjassani. Sen verran kuitenkin totean jo nyt että viime vuosina Kalliosta on tullut melkoinen vinyylidivarien ”Mekka”, sillä sinne on siirtynyt useita ydinkeskutan liikkeitä ja lisäksi Kallioon on syntynyt aivan uusiakin vinyylidivareja, mikä on aika yllättävää aikana, jolloin fyysisten levyjen myynti on vuosikausia ollut laskussa.

Street Food-kulttuuriin tutustuminen jatkui perjantaina vierailulla indonesialaiseen Bali Brunch pikaruokapaikkaan Vaasankadulla. Bali Brunch on todella pieni, istumapaikkoja on alle 20 ja pöytiäkin vain kolme! Onneksi ruokapaikan ainoa neljän hengen pöytä oli sattumalta vapaa sinne saapuessamme. Kun pyysin tiskin takana seisovalta noin 35-vuotiaalta ”tarjoilijalta” ruokalistaa, ilmeni että hän olikin paikan kokki ja mahdollisesti myös omistaja! Mies naurahti ja sanoi että HÄN on se ruokalista! Vaihtoehtoja oli neljä: vege-annos, kana-annos, nauta-annos ja keittoannos. Tilasimme kanaa ja nautaa. Molemmat annokset olivat erittäin herkullisia, sisälsivät hienoja mausteita ja vaikka annos näytti suurelta ei se ollut raskas ja siitä jäi todella hyvä olo! Sitä on vaikea sanallisesti kuvailla, sanon vain että kokeilkaa ihmeessä jos joskus noilla nurkilla liikutte. Annokset ovat myös Helsingin hintatasoon nähden erittäin halpoja eli vain 11e / annos.

Illalla oli vuorossa Kaupunginteatterin Isolla näyttämöllä Rakastunut Shakespeare. Se oli todellista epookkiteatteria, mahtavat lavasteet ja pyörivä näyttämö. Puitteet olivat komeat ja pääosan esittäjä Miila Virtanen (s. 1990) oli hyvin vakuuttava Viola De Lessepsinä. Ongelma oli vain näytelmän käsikirjoitus, joka oli vähän lepsu. Suuren yleisön keskuudessa tämä Marc Normanin ja Tom Stoppardin 1990-luvulla Rakastunut Shakespeare -elokuvaan tekemä käsikirjoitus on kuitenkin toiminut, sillä elokuva oli aikanaan melkoinen hitti ja sai peräti  seitsemän Oscaria.

Harri Huhtanen 2018   

Torstai 19.4.2018

Kallion kaupunginosa on mielenkiintoinen sekoitus uutta ja vanhaa. Siellä näkee paljon äärimmäistä köyhyyttä mutta silti viime vuosina asunto-osakkaiden hinnat Kalliossa ovat kovaa vauhtia lähestyneet kantakaupungin hintatasoa ja niinpä esimerkiksi Torkkelinmäen komeaa kivitalo-aluetta kutsutaan nykyään Kallion Eiraksi!  Nimitys itsessään on paradoksaalinen, varsinkin kun alueen viereisellä kentällä huumekauppaa käydään avoimesti keskellä kirkasta päivää! Mutta hienoja nuo Torkelinmäen 1920-luvulla rakennetut talot puutarhamaisine pihoineen kuitenkin ovat, sitä ei käy kiistäminen.

1900-luvun alussa Kallion vanhat puutalot hävitettiin 6-8 kerroksisten kivitalojen tieltä ja alueen väkiluku kasvoi nopeasti yli 30 000:een, mutta sitten kasvu pysähtyi ja kääntyi laskuun ja 2000-luvulle tultaessa Kalliossa oli enää vajaa 20 000 asukasta. Väestörakenne vinoutui. Alueella asui yhä enemmän nuoria sinkkuja sekä yksinäisiä eläkeläisiä. Lapsiperheet muuttivat muualle. Nykyisin Kallio onkin trendikkäiden nuorien suosiossa, sillä alueella on valtava määrä kivijalkaliikkeitä, baareja ja pienen pieniä ja edullisia Street Food – ruokapaikkoja.

Harri Huhtanen 2018