Sunnuntai 12.5.2019

Viimeinen matkapäivä alkoi tutustumisella Taidekoti Kirpilään (Pohjoinen hesperiankatu 7, 6.kerros). Helsingissä on nykyään useampikin yksityiskoti, jonka taidekokoelmat on säätiöitu ja joita esitellään ilmaiseksi yleisölle ja mikä parasta myös näissä paikoissa järjestetyt opastukset ovat ilmaisia. Aukioloajat tosin ovat hyvin rajoitettuja eli Kirpiläkin on avoinna vain kahtena päivä viikossa (ke ja su) neljä tuntia kerrallaan. Taidekoti Kirpilä on 6. kerroksen hulppea näköalahuoneisto, jossa olisi tilaa useammallekin perheelle. Esittelyssä hieman epäselväksi jäi mistä ihmeestä reumalääkäri Kirpilä (1931-1988) oli saanut niin paljon rahaa että oli kyennyt ostamaan niin ison ”poikamiesboksin” ja lisäksi keräämään sinne yli 500 arvokasta taideteosta!

Kirpilästä matka jatkui Helsingin kaupunginmuseon hallinnoimaan Hakasalmen huvilaan (Mannerheimintie 13b). Siellä oli parhaillaan menossa Suruton kaupunki -näyttely, jossa esiteltiin monipuolisesti 1920-luvun Helsinkiä. Tämä taisi olla vasta toinen kerta kun vierailin paikassa. Hakasalmen huvila on jo rakennuksena tutustumisen arvoinen, koska se on rakennettu  jo vuosina 1843–1846 prokuraattori, maaherra ja salaneuvos Carl Johan Walleenin perheelle kesäpaikaksi. Huvilan  suunnittelijana oli saksalaissyntyinen arkkitehti Ernst Lohrmann

Ennen Turkuun paluuta ehdimme vielä nauttia lounasta The Red Koi Thai -ravintolassa (Lönnrotinkatu 27).  Vaikka ravintolaa mainostetaan thaimaalaisena, on siellä nykyajan tyylin mukaisesti ruokalistassa myös vietnamilaistyyppisiä annoksia. Ruokalista on monipuolinen ja Helsingin yleinen hintataso huomioiden annokset ovat jopa edullisia. Kolmen hengen ruokailu alku- ja pääruokineen ja viineineen maksoi vain 109e. Ruuan taso ei ole samaa luokkaa kuin Michelin tähden Demossa, mutta hinta-laatusuhde tässä ravintolassa on kuitenkin erittäin hyvä.

Harri Huhtanen 2019      

Lauantai 11.5.2019

”Minua moitittiin…siitäkin, että maalauksissani näytetään esineitä yhteyksissä, missä emme koskaan niitä kohtaa. Siinä toteutuu kuitenkin todellinen, joskin tiedostamaton halu, joka useammilla ihmisillä on…koska  oma pyrkimykseni oli saada arkipäiväisemmätkin esineet hätkähdyttämään, minun oli väistämättä myllerrettävä se järjestys, missä asiat tavanomaisesti esitetään…”

Näin Rene Magritte (1898-1967), yksi 1900-luvun suurimmista taiteilijoista, kirjoitti vuonna 1938 julkaisemassaan taidemanifestissa nimeltään Elämänviiva (Las Ligne de vie I).

Lasipalatsin Amox Rexiin kymmenen vuoden valmistelun jälkeen saatu näyttely on sensaatiomainen, koska esillä on peräti 80 Magritten teosta koko hänen 40 vuotta kestäneen uransa ajalta. Magritte aloitti abstrakteilla töillä, mutta siirtyi vähitellen surrealistiseen ilmaisuun ja kehitti siitä täysin omaleimaisen, magrittemaisen tyylin, joka tuotti ajattomia mestariteoksia. Myöhemmin hän kokeili muitakin tyylejä, mutta ei onnistunut niissä yhtä hyvin.

Harri Huhtanen 2019      

Ulkoapäin tarkastellen Demo on hyvin huomaamaton eli jos ei tiedä mitä etsii, saattaa sen ohi helposti kulkea, varsinkin ilta-aikaan. Ainoastaan punaiset Michelin -tarrat ulko-oven alaosassa muistuttavat kulkijaa siitä että kyseessä on yksi Helsingin hienoimmista ravintoloista! 

Perjantai 10.5.2019

En ollut koskaan aikaisemmin ruokaillut aidossa Michelin -tähden ravintolassa. Olin vieraillut kyllä joissain Michelin -suosituksen saaneissa ravintoloissa, mutta siinä kaikki. Nyt seurueemme (4 henkeä) illasti Helsingin vanhimmassa Michelin-ravintolassa Demossa koska sitä oli kovasti suositeltu. Ravintola sijaitsee Helsingin Uudenmaankadulla ja kuten niin usein Michelin -ravintoloiden kohdalla se on kadulta katsoen melko huomaamaton. Ravintola on avattu vuonna 2003 ja Michelin -tähden se sai jo vuonna 2007  ja on kuin onkin pystynyt pitämään tähtensä siitä saakka eli yli 10 vuotta!  Loppuvuodesta 2014 ravintolan sisätilat remontoitiin ja vuonna 2015 avautunut uudistettu ravintola tarjoaa enää pelkästään valmiita 4-7 ruokalajin menuja. Bisnes pyörii hyvin, sillä vaikka ravintolassa on vain muutamia kymmeniä asiakaspaikkoja on sen liikevaihto miljoonan euron luokkaa vuodessa.

Sisustuksessa on tavoiteltu vanhan ajan tunnelmaa, pöytäliinat ovat täysin valkoiset, samoin kattolamppujen varjostimet ja kaikissa pöydissä on vanhanajan aidot kynttilät. Jo perjantain alkuillasta paikka oli melkein täynnä eli ravintolaan ei kannata pyrkiä ilman pöytävarausta. Halvin eli neljän ruokalajin menu maksaa 65e /henkilö ja viinit siihen päälle 52e/ruokailija eli ihan joka ilta ei varmaan kannata Demossa ruokailla ellei satu olemaan Eurojackpot-voittaja! Kuten yleensäkin fine dining -ravintoloissa annokset ovat hyvin pieniä, mutta taidokkaasti aseteltuja ja maukkaita.

Alkuruokana oli savustettua selleriä, muikunmätiä ja sellerilientä. Sen kanssa tuli pienet lasit itävaltalaista Jutta Ambrositcsh -viiniä. Jokaisen ruokalajin tullessa pöytään antoi tarjoilija perusteellisen selostuksen siitä miten ruoka on valmistettu ja mistä viinit ovat peräisin.  Viinselostukset olivat jopa yliampuvan tarkkoja, koska jopa viinitilan rinteiden kaltevuuskulmat ilmoitettiin! Toisena ruoka-annoksena tuli Islannin lohta, fenkolia ja pikkelöityä hopeasipulia. Se nautittiin saksalaisen Bremmer -viinin kanssa. Kolmantena ruokana tarjoiltiin waguy -härkää, kateenkorvaa ja fermetoitua punakaalipyreetä. Sen kanssa tuli espanjalaista Miguel Gelabertin -viiniä. Jälkiruokana oli lakkaa, valkosuklaata ja rommilla kostutettua briossia, jonka kanssa tarjoiltiin ranskalaista Chateau Pierre-Bise -jäliruokaviiniä.

Kieltämättä varsin hintava illallinen (lasku oli reilusti yli 400e!), mutta sisälsi makuja jotka eivät ihan heti kyllä unohdu! Ruoka-annokset näyttivät ja maistuivat erinomaisilta. Neljä ruokalajia jaksoi hyvin koska annokset olivat niin pieniä. Demo on kyllä edelleen Michelin -tähtensä arvoinen!

Harri Huhtanen 2019      

Vienna 21.4.2019

Augustuksen ja Livian 2000 vuotta vanha roomalainen temppeli keskellä modernia Viennan pikkukaupunkia on aika häkellyttävä näky!

Viennaa ei pidä sekoittaa Itävallan pääkapunkiin Wieniin. Vienna on nykyään 30 000 asukkaan pikkukapunki 35km Lyonista etelään. Junalla sinne pääsee puolessa tunnissa. Vaikka kaupunki on pieni on siellä paljon mielenkiintoista nähtävää. Lyhyiden etäisyyksien ansiosta Viennan suurimmat nähtävyydet ehtii hyvin katsoa yhdessä päivässä. Lisäksi kaupungin turisti-infossa on poikkeuksellisen ystävällistä henkilökuntaa. He selvästi pitävät turisteista ja auttavat kaikessa selkeällä englanninkielellä.

Ennen roomalaisten tuloa Viennaa asutti muinainen kelttiläinen heimo nimeltään Allobrogit. He taistelivat aluksi urhoollisesti roomalaisia vastaan, mutta kuten muuallakin Euroopassa he joutuivat alistumaan suurvallan mahdin alle. Roomalaiset kehittivät tästä vaatimattomasta maaseutukylästä varsin nopeassa tahdissa merkittävän kaupungin.  Viennaan rakennettiin suuri kaupunginmuuri (josta pätkiä on edelleen nähtävillä), kivettyjä teitä, akvedukteja tuomaan vettä ja viemäreitä kuljettamaan jätteitä. Rhonen vastarannalle nousi valtavia varastomakasiineja, jonne laivat toivat tonneittain viiniä ja viljaa kuljetettavaksi sieltä muualle Eurooppaan. Ylimistö rakensi hienoja huviloita alueelle ja toiselle rannalle, varsinaisen kaupungin puolelle valmistui palatsien ympäröimä Forum, Augustuksen ja Livian temppeli (joka on kuin ihmeen kaupalla säilynyt näihin päiviin saakka!), 15 000 paikkainen Amfiteatteri, Odeon ja Cybelen puutarha. Ei tiedetä miten monta asukasta Viennassa oli tuohon aikaan, mutta se oli kuitenkin roomalaisaikana merkittävä ja vauras kaupunki, erityisesti valtavien varastomakasiiniensa ansiosta.

Kaikesta tästä yllättävän paljon on säilynyt ja erityisen suositeltava onkin Rhonen vastarannalla sijaitseva, vuonna 1980 avattu Saint-Roman-en-Gal museo jossa esitellään monipuolisesti alueelta löytynyttä roomalaista esineistöä. Lähellä museota on aikanaan sijainnut suuri roomalainen kylpylä, mutta siitä, samoin kuin kaupungin suuresta kilparadasta ei valitettavasti ole paljonkaan säilynyt nykyaikaan.

Harri Huhtanen 2019      

Lyonin monista museoista ei ole helppoa valita esittelyyn vain yhtä koska monet kaupungin kymmenistä museoista ovat hyvin mielenkiintoisia ja ansaitsisivat oman juttunsa. Ylipäätään Ranskassa kulttuurin osalta näkökulma on sikäli vinoutunut, että Pariisin museot keräävät tarpeettoman paljon yleisöä, koska suurin osa turisteista matkustaa pelkästään Pariisiin ja heille Ranska on yhtä kuin Pariisi. Kävijämäärien perusteella laaditun Ranskan TOP10 listan kaikki museot sijaitsevat Pariisissa! Mutta  uskokaa pois: elämää ja kulttuuria on Pariisin ulkopuolellakin! Hienona todisteena tästä on Lyonin musée des Beaux-Arts  joka sijaitsee entisessä Pyhän Pietarin luostarirakennuksessa. Paikan historia on todella pitkä, sillä tiettävästi benediktiiniläiset rakensivat luostarin ja kirkon sinne alunperin jo 900-luvulla. Vanha rakennus kuitenkin hävitettiin 1600-luvulla ja korvattiin nykyisellä mahtipontisella palatsilla. 1700-luvun lopussa Ranskan Vallankumouksen johtajat ottivat palatsin haltuunsa ja perustivat sinne taidemuseon. 200 vuoden aikana museon kokoelmat ovat kasvaneet hämmästyttävän laajoiksi ja arvokkaiksi. Nykyään kyseessä on yksi Euroopan hienoimmista taidemuseoista, jonka kokoelmien arvo on mittaamaton.  Varoitan ettei museota kannata yrittää käydä läpi yhdessä päivässä ellei sitten käytä siihen koko päivää. Minäkin vierailin siellä kahtena eri päivänä. Museossa on taideaarteita 5000 vuoden ajalta, alkaen muinaisen Egyptin taide-esineistä ja päätyen 1900-luvun modernin taiteen osastoon. Tässä on turha ryhtyä luettelemaan yksittäisiä taide-esineitä, sillä museoon pitää tutustua itse paikan päällä, sitten vasta ymmärtää tämän hienon paikan merkityksen ja arvon. Suosittelen lämpimästi!

Alla piirroskuva 1500-luvulta. Kuvassa esitetään miltä Saint Pierren kortteli on näyttänyt ennen kuin siihen rakennettiin nykyinen suuri palatsi. Kuvan perusteella näyttää siltä että nykyinen palatsi sijaitsisi paikalla, jossa oli 1500-luvulla viisi kolmikerroksista asuintaloa? Itse luostari kirkkoineen sijaitsi tämän kuvan mukaan korttelin sisäpihalla.     

jatkuu…

Harri Huhtanen 2019      

Lyonissa on runsaasti nähtävää ja koettavaa, paljon mistä voisi kirjoittaa, mutta kaikesta ei voi kirjoittaa. Lyonin muraalitaide on kuitenkin niin ainutlaatuista jopa Euroopan mittakaavassa että sitä ei voi sivuuttaa tässä lyhyessä kaupunkiraportissa.  Muraalit eroavat graffiteista siinä, että ne on tehty sopimuksella kaupungin kanssa ja asialla ovat yleensä ammattitaiteilijat eivätkä anonyymit spraymaalarit, jotka yön hämärinä tunteina käyvät luomassa ”taideteoksiaan” metroasemille tai rautateiden betonivalleihin.

Lyonin hienoista muraaleista vastaa Ranskalainen Cite Creation yritys (https://citecreation.fr/) jonka palkkalistoilla on 80 taiteilijaa. Osoitteessa 2 rue de la Martinière voi käydä ihailemassa yhtä Lyonin hienoimmista muraaleista nimeltään Fresque des Lyonnais célèbres. Koko ison talon takaosan peittävät valeikkunat ja valeparvekkeet, joilla seisoskelevat kaikki Lyonin 2000 -vuotisen historian merkkihenkilöt.  Kuvista ei saa kunnollista käsitystä siitä miten hieno tämä teos, vaan se pitää nähdä ja kokea paikan päällä. Teos valmistunut jo 1995 ja sadattuhannet turistit käyvät vuosittain ihailemassa sitä. Kaikkiaan kaupungissa on satakunta muraalia ja turisti-infosta löytyy muistaakseni oppaita, joiden avulla näitä on helpompi bongaille koska muraalit sijaitsevat eri puolilla tätä isoa kaupunkia.

jatkuu…

Harri Huhtanen 2019      

Ruoka, kulttuuri, historia ja ilmasto! Tässä ainakin neljä hyvää syytä miksi kannattaa matkustaa Lyoniin. Hyvää ja edullista ruokaa saa kaupungin sadoista ravintoloista, joista vain murto-osa on noita superkalliita fine dining -paikkoja, vaikka niitäkin toki Lyonissa on paljon. Kulttuuria ja historiaa on esillä kaupungin lukuisissa museoissa yli 2000 vuoden ajalta. Lyon säästyi toisen maailmansodan loppuvaiheen hirmupommituksilta ja siksi kaupungin rakennuskanta on pitkälti alkuperäistä. Ilmasto on paljon leudompi kuin Suomessa, marras-helmikuu -jaksollakin päivän keskilämpötilat pysyttelevät reilusti plussalla.

Turistien suosimia ravintola-alueita kaupungissa on kaksi. Niemekkeellä (Presqu’ile) kulkeva pitkä Rue Merciere on kymmenien toinen toistaan houkuttelevampien ruokaravintoloiden reunustama. Toinen ravintolakeskittymä sijaitsee vanhassa kaupungissa (Vieux Lyon)  Rue du Boeuf ja Rue Saint-Jean -katujen varrella. Herkullisen lounaan viineineen kaksi henkeä saa yleensä 20-30 eurolla. Illalla hinnat vähän nousevat mutta edelleen kaksi henkeä ruokailee näissä Lyonin  Bouchoneissa edullisemmin kuin monessa paikassa Suomessa. Erityisesti viini on edullisempaa kuin Suomessa. Vaikka Lyonissa käy vuosittain miljoonia turisteja, ei kaupunki ole luopunut ikiaikaisesta ”siesta”-perinteestään.  Tämä tarkoittaa sitä että ainoastaan huonoimmat ravintolat ovat auki ajanjaksolla klo 15-19, jolloin kaikki itseään ja ranskalaista kulttuuria kunnioittavat ravintolat ovat kiinni. Voi olla että tämäkin muuttuu lähivuosina, sillä turistit yleensä vaativat että palveluja on tarjolla ympäri vuorokauden. Mutta nuo arvonsa tuntevat, perinteiset bouchonit ja bistrot avaat ovensa yleensä vasta klo 12 ja täyttyvät erittäin nopeasti tuhansista paikallisista luonasruokailijoista. Lounasaika on lyhyt ja kiivas, sillä useissa ravintoloissa ruokatarjoilu loppuu jo klo 14 ja viimeistään klo 15 paikka menee kiinni. Yleensä uusia ruokailijoita ei oteta sisään enää klo 14 jälkeen. Jos Lyonissa haluaa syödä lounasta hyvin ja rauhassa on ehkä parasta jättää joku hotelli aamiainen väliin ja olla valitsemassaan ravintolassa paikalla jo vähän ennen avaamisaikaa, jolloin pystyy valitsemaan mieleisensä pöydän ja välttyy pahimmalta ruuhkalta.

Myös illallisaika on lyhyt. Suurin osa ravintoloista aloittaa illallistarjoilun klo 19 ja lopettaa sen jo klo 22. Myös illallisella on tarjolla edullisia valmismenuja, jotka sisältävät alkuruuan, pääruuan ja jälkiruuan, mutta yleensä eivät viiniä. Illallismenuja on yleensä kolmessa hintaluokassa: edullisin noin 15e, keskihintainen 20e ja kallein 30-40e hengeltä. Suomalaisen on vähän vaikea ymmärtää tällaista ruokarytmitystä. Kun kävelee pitkää Rue Mercieriä joskus viiden aikaa ovat nämä kymmenet ulkoilmaravintolat aivan tyhjiä ja kun sitten palaa samalle kadulle vaikka kahdeksan aikaan ovat kaikki paikat aivan täynnä ruokailijoita ja pöytiä on vaikea enää saada!  Mutta niinhän se on: maassa maan tavalla!

jatkuu…

Harri Huhtanen 2019      

Lyon helikopterin ikkunasta kuvattuna. Uudehko Radisson SAS hotelli näkyy kuvassa oikealla ylhäällä, kahden muun pilvenpiirtäjän rinnalla. 

Lyonin Radisson SAS tornihotellin 38.kerroksesta avautui huikaisevat näkymät koko Lyoniin. Tornihotelli olisi ”kotini” seuraavat kahdeksan yötä eli kerrankin oli riittävästi aikaa tutustua uuteen kaupunkiin. Vaikka en osaa ranskaa, innosti edellisenä vuonna tehty Toulousen matka minut ottamaan Ranskan jälleen matkakohteekseni. En ollut koskaan aikaisemmin vieraillut Lyonissa, joka on Ranskan kolmanneksi suurin kaupunki. Kantakaupungin alueella asuu yli 500 000 ihmistä ja Suur-Lyonin alueella yli 2 miljoonaa! Suur-Lyon onkin Pariisin jälkeen Ranskan toiseksi suurin kaupunkikeskittymä. Maailmalla Lyon tunnetaan nykyisin parhaiten erinomaisista ravintoloistaan, onhan kapungissa iso joukko Michelin tähden saaneita ravintoloita, osa niistä on jopa saanut erittäin harvinaisen kolmen tähden tunnustuksen. Vähemmän tunnettua on se, että elokuvan kehitys alkoi Lyonista, koska kuuluisat Lumiere -veljekset vaikuttivat kaupungissa vuosisadan vaihteessa. Jos mennään vielä kauemmas historian syöveriin huomataan että Lyon, kuten Toulousekin, oli aikanaan merkittävä silkkikaupan keskus. Eli osa Loynin varaudesta on peräisin satojen vuosien takaa, jolloin silkkikaupiaat käärivät suuria voittoja myydessään harvinaisia ja kalliita silkkituoteita ympäri Eurooppaa. Nyttemmin Lyon on kerännyt rahaa laajalla pankkitoiminnalla ja sofware -teollisuudella. Maantieteellisesti Lyonin kapunki on rakenteltaan aika erikoinen. Asioita yksinkertaistaen voidaan sanoa ,että Lyon jakaantuu neljään osaan: pohjoisessa on mm. ikivanhoja roomalaisraunioita ja kun sieltä tullaan etelään päädytään kaupungin keskiosaan joka muodostuu hyvin kapeasta, pitkästä niemekkeestä, joka sijaitsee Saone– ja Rhone-jokien välissä. Tämä niemeke on useita kilometrejä pitkä ja täyteen rakennettu. Enimmäkseen talot ovat 1800- ja 1900-luvun alkupuolelta peräisin. Ne ovat samantyylisiä komeita, isoja kerrostaloja, joita näkee paljon Pariisissa.  Saonen länsirannalla sen sijaan sijaitsevat Lyonin vanhimmat rakennukset, osa niistä on peräisin 1500-luvulta. Tämä vanhakaupunki sijoittuu Saint-Georgesin ja Saint-Paulin kaupunginosiin ja on iltaisin aina täynnä turisteja. Keskusniemekkeen toisella puolen, Rhone-joen itärannalla on uudempi Lyon, laaja alue jonne on rakennettu mm. useita pilvenpiirtäjiä, mukaan lukien 40-kerroksinen Radisson hotelli.

Jatkuu…

Harri Huhtanen 2019      

Sunnuntai 10.3.2019

Lauantai oli ollut viileä ja jopa sateinen, sunnuntai alkoi aurinkoisena, mutta kylmää oli edelleen, oltiinhan Pohjolassa. Päivän ohjelmaa ei ollut fiksattu etukäteen ja lopulta nettisurffailun tuloksena päädyimme valitsemaan kohteeksi Tukholman Stadshusetin, jonka näkee aina kun tulee Tukholmaan, sitä ei voi olla huomaamatta, mutta kumma kyllä – en ollut vieraillut siellä koskaan aikaisemmin. Punatiilinen iso rakennus on ulkoa katsoen vähän tylsän näköinen, joten odotukset sen suhteen eivät olleet kovin korkealla ja hyvä niin, koska jos ei odota liikaa niin voi joskus yllättyä iloisesti. Vuonna 1923 valmistunut Tukholman Kaupungintalo olikin sisältä huikea kokemus! Oli pakko perehtyä sen historiaan tarkemmin. Ilmeni että talon oli suunnittelut aikansa ehkä kuuluisin ruotsalaisarkkitehti Ragnar Östberg, joka haki inspiraation rakennuksen upeisiin sisätiloihin Venetsian maailmankuulusta Dogen palatsista. Kun hän sitten sekoitti tähän Italian renesanssityyliin pohjoismaista gotiikkaa sekä bysanttilaista ja islamilaista taidenäkemystä oli lopputulos erikoinen, kiinnostava ja katsojaa innostava! Erityisen suuren vaikutuksen minuun teki valtavan iso ja hienosti tuhansilla mosaiikeilla koristeltu Gyllene Salen, jossa alun perin järjestettiin Nobel juhlien illalliset.

Seuraavana oli vuorossa tutustuminen Riddarholmenin saaren, joka on silloilla liitetty sekä Gamla Staniin että Kungsholmeniin, jossa Stadshuset sijaitsi.  Erityisesti minua kiinnosti Riddarholmenin kirkko ja luostari jotka ovat tietävästi Tukholman vanhimmat rakennukset, sillä alun perin ne on rakennettu jo 1300-luvulla. Luonnollisesti vuosisatojen saatossa rakennuksiin oli tehty lukuisia muutoksia, joten oli vaikea sanoa mitkä osat niistä olivat keskiajalta peräisin. Mielenkiintoni ei sinänsä ollut herännyt itse kirkosta, joka on esimerkiksi Ranskan goottilaisiin kirkkoihin verrattuna melko pieni ja vaatimaton ulkoapäin katsottuna.
Ainutlaatuiseksi Riddarholmin kirkon teki se, että sinne on haudattu kaikki Ruotsin kuninkaat vuodesta 1634 vuoteen 1950 saakka!  Suureksi pettymykseksi kirkko oli kuitenkin kiinni. No, ehkä sitten seuraavalla matkalla tärppää. Myöskään Wrangelska Palaceen ei päässyt. Wrangelskan palatsi on puolestaan merkittävä siksi että Ruotsin kuninkaat asuivat siellä 57 vuoden ajan, koska Tukholman alkuperäinen kuninkaanlinna oli tuhoutunut raivoisassa tulipalossa vuonna 1697.

 Teksti ja kuvat:  Harri Huhtanen 2019      

Lauantai 8.3.2019 (jälkimmäinen osa)

Tämän lyhyen viikonloppumatkan pääkohde oli vuosien 2015-2018 suurremontin jälkeen hiljattain avattu Tukholman Nationalmuseum. Sielläkään en ollut käynyt kuin muutaman kerran elämässäni ja edellisestä käynnistä oli ainakin yli 20 vuotta aikaa. Itse rakennus on vuodelta 1866, mutta kokoelmat ovat paljon vanhempaa perua, sillä alun perin monet näistä taideaarteista olivat Ruotsin kuninkaiden omistuksessa jo 1500-luvulla. Kokelmaa laajennettiin jatkuvasti hankkimalla taideaarteita Euroopasta. Julkiseen omistukseen kuninkaalliset kokoelmat siirtyivät 1792, Ranskan suuren vallankumouksen vanavedessä. Nationalmuseumin maalaustaiteen kokoelma käsittää yli 10 000 taulua ja on mittaamattoman arvokas. Koriste-esineitä museon kokoelmissa on 30 000, veistoksia useita tuhansia, piirustuksia ja grafiikkaa peräti 500 000 kappaletta ja niin edespäin.  Kokoelmat ovat niin valtavat että vaikka itse museorakennuksessa on kolme näyttelykerrosta ja tuhansia neliöitä tilaa, mahtuu sinne vain murto-osa kaikista museon omistamista taide-esineistä. Erityisen vaikuttava oli museon taulukokoelma, jonka arvo lienee satoja miljoonia euroja. Kokoelmien ensimmäiset taulut on hankittu Euroopasta jo Kustaa Vaasan hoviin 1500-lvulla  ja kun Ruotsi sitten 1600-luvulla oli suurvalta ja soti Saksassa, tuotiin merkittäviä määriä lisää arvokkaita taide-esineitä Ruotsiin  ryöstösaalina jossa ne edelleen ovat, koska rikos on jo ”vanhentunut”.

Ilta alkoi jo hämärtyä museosta poistuessamme. Satoi hentoa vihmasadetta ja oli suhteellisen kylmä. Oli aika etsiä illallispaikka. Lopulta päädyimme hotellin lähellä sijaitsevaan Vassa Eggen ravintolaan, joka vaikutti olevan nuorison suosiossa sisäänkäynnin lähellä olevan baarin perusteella. Ravintola oli aivan tupaten täynnä 25-35 vuotiaita nuoria ja tämäkin viittasi siihen että ruoka siellä oli varmaan hyvää. Paikkatilannetta kysyttäessä tarjoilija oli ensin epäileväinen oliko yhtään paikkaa vapaana, mutta lopulta hän sitten ohjasi meidät aivan sisäänkäynnin lähellä olevaan pieneen pöytään. Ruokalistalla oli lähinnä erilaisia pihvejä, hinnat vaihtelivat 25-50 euron välillä eli olivat kohtuullisia. Tarkoitukseni oli lisäksi tilata pullo viiniä, mutta kun avasin viinilistan kyllä siinä suu loksahti auki. Viinivalikoima oli laaja, mutta hinnat tuntuivat ihan käsittämättömiltä. Vain muutamia viinejä sai alle 100 eurolla. Suurin osa maksoi 100- 1000 euroa pullo ja yksi ”tee napurisi kateelliseksi” -viini maksoi jopa 2500 euroa pullo!  Katsoin ympärilleni. Viereisissä pöydissä istui muodikkaasti pukeutuneita 25-vuotiaita nuoria miehiä ja naisia ilman että heidän seurassaan olisi ollut varakkaan näköisiä isähahmoja. Joka toiseen pöytään oli tilattu viinipullo, joissain niitä oli jopa kolme. Tuli sellainen tunne että tukholmalaisnuoret ovat nykyään varoissaan tai vaihtoehtoisesti suuri osa heistä on kovaa vauhtia hankkimassa itselleen luottohäiriömerkintää. No, kun tarjoilija tuli olin jostain merkillisestä syystä muuttanut mieleni ja tilasinkin viinin asemasta Brooklynin lageria, se maksoi ”vain” 10 euroa pikkutuoppi.

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2019